Fridan eka rantareissu

Pikkuisemme oli ekaa kertaa  meren äärellä viime viikonloppuna kypsässä 2,5kk iässä. Hieman arvelutti noinkin pienen ottaminen mukaan, mutta kaikki sujui todella hyvin. Oltiin varustauduttu asianmukaisesti ottamalla kaiken muun tarpeellisen vauvatilpehöörin lisäksi vesispray ja mineraaliaurinkorasva (jonka pitäisi apteekkarin mukaan sopia myös vauvoille). Päivä oli aurinkoinen ja kuuma, mutta pieni tuulenvire onneksi vilvoitti mukavasti. Eli vauva varjoon runsaasti rasvattuna ja peittävästi puettuna, mieluiten iltapäivän lopussa. Ihanteellista olisi käyttää UV-vaatteita, mutta meiltä ei vielä löydy (hankinnassa on). Muistetaan riittävä nesteytys ja varotaan hiekkaa sekä murkkuja ja muita öttiäisiä.

The "uima-allas"

Ranta jossa polskittiin on nimeltään "Anse Mabouya" ja on meidän suosikkibiitsejä, meinaan eri kaunis monine raisinier-puineen puhumattakaan koralliriutasta, joka muodostaa eräänlaisen luonnon uima-altaan. Loistopaikka eri kalalajien bongaamiselle ja etenkin lapsiperheiden suosiossa justiinsa tuon uima-allasefektin takia.

Frida viihtyi hyvin ja itse vielä paremmin, oli näes ensimmäinen uimareissu sitten raskauden loppupuolen koska sektiohaavan kanssa ei pulikoimaan ole ennen tätä saanut mennä. Eli varmaan otetaan uusiksi  piakkoin nyt kun uskaltaa vauvankin ottaa mukaan.

Just joo, tosi kivaa oli mulla ja kiitti mutsi ku rasvasit mut ihan pellen näköseks...

Habitation Clément

Meillä oli viikonlopun verran vieraina vanhat kaverimme Antoine ja Anna Guadeloupelta. Sateinen sunnuntai kului rattoisissa merkeissä eli toisinsanoen visiteeraamassa Cléméntin rommipanimon tiluksia.

Kyseinen panimo on mielestäni yksi Martiniquen hienoimmista jollei jopa hienoin- tiluksilla on upea 1800-luvun lopulta oleva talo, vanha rommitehdas, palmupuutarha ja tietenkin rommikellarit. Paikan rommi on myös todella hyvää ja arvostettua.

Täällä nettisivut.


Tiluksilla oli upeita vanhoja puita, kuvassa "Figuier Maudit" eli Kirottu Viikunapuu

Frida oli tottakai myös mukana ja veteli megaluokan päikkärit kantorepussaan



Mmm...Paljon rommia!

Itse panimo, joka nykyään toimii museona





Mestan kallein rommipullo, Millésime 1952, vaivaiset 818 euroa...

 





 Habitation

Santé!



Home again

Täällä ollaan taasen. Suomi jäi taakse ja vietetiin muutama päivä siipan siskon perheen luona Mandres-les-Roses nimisessä Pariisin lähiössä. Varsin pittoreskia aluetta, ihan pikkukylämeininki vaikkakin ihan lähellä Pariisia ja esimerkiksi Creteiliä. Eilen sitten lennettiin takaisin Martiniquelle. Hyvä ajoitus btw sillä huomenna metropolissa taas lakkoilaan oikein urakalla eläkeuudistusta vastaan - eli suuri osa lennoista peruttu, metrot ei kulje, junista osa jne. eli perussetti. Air Caraibes oli tällä kertaa vain puoli tuntia myöhässä (taitaa olla vika kerta kun lafkaa käytetään, sen verran ongelmia tuntuu olevan) ja kone ihanan tyhjä eli mahduttiin loikoilemaan penkeillä. Friidukin nukkui lähes koko lennon joten kerkesin katsoa mm. les Bronzés kakkosen - ranskalaisten kassamagneettikomedia joka kertoo camping-alueen elosta. Ei kylläkään montaa naurua saanut multa irrotettua. Lennon huippukohta oli kuitenkin se, että kone joutui kiertelemään puolisen tuntia Martiniquen yllä koska kiitoradalla oli koira irti ja jota yritettiin kuulutuksen mukaan saada kiinni :D. Että tervetuloa vaan Karibialle...

Kämppä on pommi ja pölyinen, jääkaappi tyhjä ja pyykkivuori odottaa  - eli karu paluu arkeen. Huomenna töihin. Mutta eiköhän tämä taas tästä...

Lomalomaloma!

Kivaa oli! Kiitos Suomi, toivottavasti tavataan taas pian. Ylihuomenna Pariisin lähiöt kutsuvat muutamaksi päiväksi ja sitten takaisin töihin ja trooppisiin lämpötiloihin. Bisous!

Studiossa kikkailemassa

Oltiin tosiaan hieman ottamassa perhekuvia, näitä on sitten kiva vanhana katsella. Friidulla ikää näissä noin 1,5 kuukautta. Meinasi tytsi ensin nukahtaa ja sitten vielä pissasi lampaantaljalle, mutta hyviä kuvia tuli silti. Taitaa olla synnynnäinen linssilude ( ja vaari loistokuvaaja myös tietenkin...). :)

Copyright Kari Saaristo.

Tunnustus

Tästä on jo nyt kulunut hetki aikaa, mutta Suomi-lomailun hektisessä menossa bloggaus on jäänyt hieman hunningolle. Mutta parempi myöhään kuin ei konsanaan, joten iso kiitos tunnustuksesta Airellelle!

Eli seitsemän asiaa itsestäni- paljastus joka tunnustuksen mukana tulee...Riippuu toki siitä kuinka hyvin minut tuntee, että kuinka "paljastuksellisia" nämä faktat ovat, mutta here comes:

Olen kotoisin Uudeltamaalta, tarkemmin sellaisesta pienestä kaupungista kuin Lohja. Lohjalaisilla tuntuu muuten olevan melko mielenkiintoinen maine, jota ei varmaan kaupungin uusi slogan tule ainakaan parantamaan... Herranjeesus - "Lohja - suomalaisten onneksi"- ja tästä on jopa maksettu riihikuivaa jollekin mainostoimistolle. Olisitte vaan pitäytyneet jo klassikkovitsiksi muodostuneessa "Lohjalta lohkeaa!" tunnuksessa. Sen ei ole voittanutta. 

Olin teini-iässä melkoinen ituhippi. Vaikutin Oikeutta Eläimille-yhdistyksessä, olin noin vuoden vegaani ja boikotoin hyvin montaa asiaa ja yritystä. Nykyään olen valtavirtaistunut vaikka edelleen olenkin kasvissyöjä ja pyrin elelemään enemmän tai vähemmän ekologisesti. Mutta kaikki ei enää ole niin mustavalkoista ja mukavuudenhalu voittaa yhä useammin idealismin, valitettavasti.

Rakastan matkustamista ja olen elänyt ulkomailla pariin otteeseen aikaisemminkin - Intiassa kuusi kuukautta Etelän Vapaaehtoisohjelman kautta sekä Ranskassa Erasmusvaihtarina.

Pidän lukemisesta mutta en häpeäkseni ole koskaan innostunut suurklassikoista. Fanitan sen sijaan Nick Hornby:tä ja Astrid Lindgreniä.

En osaa viheltää.

Hävittelen hyvin usein asioita ja olen hajamielinen.

Kovasti tykkään myös valokuvaamisesta (sukuvika) ja haaveilen kunnollisesta kamerasta.

Että tällaisia "kohupaljastuksia" tällä kertaa...Omalta osaltani Blogger Awardin haluaisin etiäpäin antaa sellaisille bloggaajille, joille kunniaa ei ole vielä kohdalle osunut, mutta luulenpa että lähes kaikki seuraamani blogit ovat maininnan jo saaneet. Joten antakaatten anteeksi etten nyt nimeä ketään -  sivupalkista löytyy seuraamiani blogeja joista jokainen on mielestäni omalla tavallaan beautiful. 

Hei, hei, kuule Suomi

Moro! Me ollaan edelleen Suomessa. Hämmentävää mutta totta. Mutta eipä kyllä enää kovin kauaa, kyynel. Kovin nopeasti sitä ns. akkulturoituu takaisin tähän pohjoiseen meininkiin, mutta toisaalta eipä sitä olla kovin kauaa poissakaan oltu. Taas tuntuu siltä ettei olis mihinkään koskaan edes lähtenytkään, mitä nyt vähän paleltaa enemmän kuin muuta sukua...

Jotkut asiat silti onnistuvat expattia ihmetyttämään. Niinkuin vaikka sellainen klassikko kuin liikennevaloissa punaisissa seisoskelu aivan tyynen rauhallisena, vaikka tie on tyhjä kumpaankin suuntaan. Ei vaan ymmärrä ei ja itse siitä yleensä yli ponkaisee ja kyllä lastenvaunujen kanssa, syntinen.
Ihmetystä ja kuolan valumista aiheuttaa myös karkkihyllyn tarjonta ja sen pituus. Saman voi sanoa myös sipsihyllystä ja jätskilaarista. Megapussissa löytyy...

Täytyi oikein ottaa kuva esiteltäväksi Martiniquen suvulle. Ranskassa karkkia syövät lähinnä lapset ja tarjonta on suomalaiseen makuun hyvin rajoittunutta. Suklaata voi aikuinenkin mussuttaa nolostumatta mutta levyt ei ole ihan Suomen kokoluokkaa...Huomatkaa kuvassa meidän hienot lainavaunut jostain 90-luvun alusta. Retroo!

Ja mikä mainostamisinto on Suomessa? Eipä meinaa mennä hermo kun noin joka 15 minuutti katkaistaan ohjelma ja mainokset vielä kestävät aivan luvattoman kauan. Ranskan TV:ssä on mainoksia harvemmin ainakin näin mutu-tuntumalta.

Suomessa on kuitenkin vaikkapa loistavat mahdollisuudet käppäillä ja lenkkeillä leveillä ja hyväkuntoisilla kävely- ja pyöräteillä. Eli ei tarvitse mennä joka paikkaan autolla toisin kuin Martiniquella. Julkinen liikennekin toimii ja on aina aikataulussa.  Parkkipaikka löytyy ilman kiertelyä eikä tartte edes taskuparkkeerata! Marketissakin on upeeta että sieltä saa montaa sorttia soijatuotteita pihveistä jogurtteihin ja muutenkin kasvisruokaa löytyy helposti ja suht halvalla.
Toisin sanoen kaikki on tuttua, helppoa ja järjestelmällistä.

Kotimaahan on ihanaa palata ja lähtö tulee varmasti olemaan jälleen vaikea. Olen oikeastaan koittanut välttää mahdollisimman pitkään sen ajattelemista. Sillä ikävä tulee taas olemaan aika hirmuinen. Mutta yritän myös muistaa kotisaaren hyvät puolet, sillä koti se nyt kuitenkin meille on. Jos Suomessa kaikki on tuttua ja turvallista, on Martiniquella eläminen haasteellista erilaisuudessaan mutta juuri sen takia niin mielenkiintoista.