Matkavalmisteluja

Vauva vetelee sikeitä, eli äiteellä on hetki aikaa taas nollata pollaa ja kirjotella...Ajan voisi tietenkin käyttää järkevämminkin eli esim. siivoomalla tai käymällä suihkussa, mutta ei nyt huvita. :)

 Eilen käytiin saaren toisessa päässä eli Robertin kaupungissa mun työpaikalla esittelemässä vauvelia työpajan nuorille. Teki kyllä hyvää poistua hetkeksi  neljän seinän sisältä, vaikka matka itsessään ei ollut mitään herkkua kun lämpöä on se 32 astetta ja autossa ei ole ilmastointia. Tytsi onneksi veteli sikeitä matkan ajan. Pomoni lupasi yrittää selvitellä äitiysrahan maksamista - sillä en ilmeisesti olekaan oikeutettu palkalliseen äitiyslomaan. Tämä selvisi eilen kun vihdoin keräsin tarpeeksi hermoja soittaa sossuun (vaikka lopulta Roméo saikin selvitellä asiaa, mä en vaan osaa käsitellä ranskalaisia sossun tätejä niinkuin pitäisi - ne on näitä kulttuurieroja, enkä aina tajua mitä puhelimessa puhuvat nopeaan jne.). Mutta koska täällä suhteilla saa aikaan paljon kivaa ja pomo tuntee hyvin muutaman sossun tädin niin ehkä, vain ehkä asia saattaa järjestyä. En siis ole oikeutettu palkalliseen lomaan koska en ole ollut töissä kys. työpaikassa tarpeeksi kauan, eli työsopimuksen olisi mm. pitänyt alkaa 2 tai 3 kk ennen raskautta ynnä muuta mukavaa. Dure, dure eli tiukkaa on meininki Ranskassa avustusten kanssa.

Sitten osioon Vauva-uutisia: ollaan alettu käyttämään viimeinkin kestovaippoja, kun saatiin hankittua vaippoihin sellasia päällimmäiseksi tulevia paperilappusia, jotka helpottaa vaippojen pesua koska niihin jää kakkakikkareet. Ja kyllä, hyvin on vaipat toimineet, ei yhtään vuotoa ja tuntuvat hiostavan paljon vähemmän kuin kertakäyttöiset. Suosittelen bumgeniuksen inserttejä, imuteho täysi kybä. Vavvan kantoreppu on myös ollut kokeilussa ja tarkoitus ois muistaa kanniskella mahdollisimman paljon ennen reissua, koska esim. lentokentän vaihto Pariisissa tulee tapahtumaan reppuilen. Eli olisi hyvä että tyttö olisi tottunut jonkin verran reppuun, ettei esim. huuda täyttä kurkkua koko vaihdon ajan...Käytössä meillä on Babylonin BB-tai joka on ollut sekin iloinen ylläri, yllättävän viileä ja hyvälaatuinen myöskin.

Huomenna ja perjantaina vielä lääkärikäynnit - PMIssä torstaina ja perjantaina pediatrilla, joka tsekkaa vielä vauvan korvat lentoa varten. Passikin (oikeen biometrinen) saapui tänään eli täällä oltais niinku good to go.

Suomi-Finlande

Suomen loma lähestyy hurjaa vauhtia, enään parisen viikkoa. Nyt vaan odotellaan vauvelin passia saapuvaksi (koputan puuta). Neiti oli passikuvassa viikon vanhana, koska Ranskassa viralliset asiat tuppaa kestämään ja kaiken lisäksi passi tehdään "metropolissa". Mutta sen pitäisi kuitenkin keretä tulemaan ennen reissua.

Itse odottelen mm. äitiyslomarahojani edelleen - mähän siis onnistuin aikanaan saamaan monen kuukauden taistelun ja paperiruljanssin jälkeen itelleni täkäläisen sosiaaliturvatunnuksen ja "carte vitale"n (ja tämä saatiin lopulta aikaan suhteilla, vähän niinku Venäjällä asuis tai jotain :D). Noh, kuvittelin että kaikki on siis kuosissa koska kaikki raskauden aikaiset hoidotkin oon saanut ihan normaalisti maksamatta. No, lähetin sitten todistukset äitiyslomasta jne. puljuun. Vastauksena jo surullisen kuuluisaksi käynyt "emme löydä tietojanne sosiaaliturvaan liittämisestä, lähettäkää kaikki X määrä paperia että voimme luoda teille "dossier"in". Tää on jo toinen kerta kun ovat hävittäneet (?) mun kaikki paperit eli alkaa jo vähän korveta. Mutta sainpa nyt ainakin takaisin todistuksen sosturvaan kuulumisesta (attestation) ja paperit vauvan liittämiseksi. Rahaa ei kyllä ole vieläkään tippunut, mutta eihän mun äitiysloma alkanutkaan kuin kesäkuussa... :D Onneksi on mies töissä, muuten vois olla aika hiljasta.

Mutta Suomen reissuun liittyen piti listaamani tavaroita, joita ainakin itse on huomannut tarvitsevansa täällä eikä aikanaan tajunnut pakata mukaan. Ostoslistalla ovat siis ainakin seuraavat kapineet:

- Fiskarsin keittiö - ja kynsisakset. Ranskalaiset sakset on ihan syvältä, ei ole fiskarsin voittanutta! Ja halvemmalla lähtee Suomesta.

- Desimittasetti. Useimmat ruokaohjeeni on Suomesta ja lisäksi netistä usein hakee suomenkielisiä ruokaohjeita. Täältä en ole löytänyt desimittoja. Jenkkiïläisiä "cups" mittoja löytyy, mutta eivät käsittääkseni ole saman kokoisia. Menee hermo desien muuttamisessa grammoiksi!

- Juustohöylä. Sais emmentalista järkevän kokoisia siivuja.

- Kasa tiskiharjoja. En ole tiskisieni-ihmisiä.

- Meikkivoide ja puuteri. Martinique spesiaali - valkoisille suunnattuja meikkejä löytää täältä vain Yves Rocherilta ja todella harvoin.

- Alusvaatteita. Halvemmalla löytää Suomesta. Siis sellaisia jotka ei mene rikki heti eka pesussa. Vaatteita yleensä - täällä vain muutama ranskalaisketju, loput vaatteet iloisissa neon jne. väreissä ja piukkaa lycraa jne. Värejä jotka hieman paremmin sopii tummaihoisille. Taidan tehdä pyhinvaellukseen Henkalle ja Vero Modaan.

- Syötävää: irtokarkkeja! hapankorppuja! lakuja! ruisleipää!

Mites muilla expateilla, löytyykö samoja tarvikkeita teidän taloudestanne vai jotain ihan muuta?

Ja suksi luistaa...

Tänään ja eilen on ollut kivaa. Ensinnäkin eilen sain vihdoin iskettyä sossuun CMU-hakemuksen eli täkäläisen sairausvakuutus ja sosiaaliturva -hakemuksen. Että öö..viides? kerta toden sanoo.

Viime viikolla oltiin siellä Romskun kanssa jonottamassa kaksi tuntia ja tuloksena oli se, että en voinut palauttaa hakemusta koska siitä puuttui ranskalainen verotodistus. Kovasti ihmettelin tätä, koska niinä noin 4 kertana kun siellä oli rampannut eri papereita viemässä ja hakemassa ei kukaan ollut kyseisestä paperista mitään maininnut. Kaikki muuthan lappuset oltiin jo haalittu (ja näitähän riittää):  ranskaksi käännetty syntymätodistus, kopio passista,kopio kelakortista, työskentelytodistus, kelan lomake nro 104, RIB - eli pankin myöntämä todistus osoitteesta, sähkölaskun kopio ja itse lomake täytettynä. No, eilen aamulla sitten hurautettiin verotoimistoon kysymään lappua, jossa hyvin kärttyinen täti lähes huutaen selitti ettei mitään verotodistusta voi antaa, koska oon ollut Ranskassa vasta alle vuoden. Ja että kyllä ne siellä sossussa aivan hyvin tämän kuulemma tietävät. Että sillai. Eiku takas jonottamaan (kaksi-kolme virkailijaa ja ehkä 40 ihmistä jonossa, voitte kuvitella kauan kestää päästä luukulle) ja  puolentoista tunnin jonotuksen jälkeen meidät siirretään toiselle luukulle koska kyseinen virkailija "ei vastaa näistä asioista eikä pääse käsiksi tietoihin".  Halusin tietää missä vaiheessa mun sosturvan käsittely on ja onko mun numero mahdollisesti jo luotu, koska kun aloitin kahvilassa kuukausi sitten paikan omistaja oli ilmottanut mut sossuun. Mutta ei, tästä kyseisestä tietokoneesta ei tosiaan pääsekään käsiksi tietoihin...  Tässä vaiheessa mulla paloikin sitten hermo ja lähdin vähän "kävelylle". :D

Takas tullessani oli kuitenkin ihme tapahtunut ja löysin Roméon istumasta tiskiltä. Oli kuulemma (valkoinen valhe, koska vapaapäivä) ilmottanut sossun sedälle että sairaanhoitajana ois kohta pakko päästä töihin täältä tai porukkaa alkaa tippumaan,  että josko pääsis hoitamaan asiansa NYT. Sama äijä, joka puol tuntia sitten ei kyennyt meitä auttamaan, sitten lopulta pienen meuhkaamisen jälkeen naputteli ystävällisesti mun tiedot koneelle ja lupasi pistää hakemuksen eteenpäin. Saatettiin myös vilauttaa mun rannekangliota (joka on aika pelottavan näkönen jos ei tiedä mistä kyse ;)) ja sanoa että mun pitäs päästä kyllä lääkäriin aika nopeesti. Jotta hakemus on nyt vetämässä, oujeeeee!

Tänään sain myös vihdoin palkkashekin kahvilasta. Summa tosin on siinä 300 ekin hujakoilla, että ei sillä kauaa riemuita. Mutta saanpahan hankittua tarpeellisemmat asiat. Niin ja sitten se kivoin juttu, meinaan mahdollinen uus työharjoittelupaikka ja vielä antropologiaa sivuava! Jos siis yliopistolla menee läpi...

Otin meinaan yhteyttä erääseen antropologiin nimeltä Benoît, joka opettaa täällä yliopistolla ja toimii yhdessä järjestössä, josta näin telkkarissa dokkarin. Selostin tilanteeni ja kerroin etsiväni töitä tai harjoittelua ja että olisin tosi kiitollinen kaikista vinkeistä. No tänään sitten nähtiin ihan face-to-face kampuksella ja Benoît lupasi yrittää järkätä mulle harjottelun joko tässä Karisko-järjestössä tai yliopistolla. Huomenna meillä on tapaaminen järjestön puheenjohtajan kanssa, että katotaan tulisiko tästä nyt jotain! Kariskon missio on tehdä suurelle yleisölle tunnetuksi karibianintiaanien kulttuuria konkreettisella tasolla. Heillä on myös useita soveltavan antropologian alle sujahtavia projekteja, jotka on suunnattu etenkin ongelmanuorille. Yhdistyksestä lisää myöhemmin, ainakin jos mut huolivat hommiin! :)

Arkielämätä

Mulla on täällä eka kaveri. Kyseessä on 6-vuotias poika meiän talosta. Nimeä en nyt häpeäkseni muista. Mutta poju on superhauska. Tutustuttiin koska sillä oli pieni oranssi kissanpoika joka mun suureksi suruksi naukui päivät pihalla, koska pojan äiti oli sanonut ettei kissaa enää sisälle oteta kun oli kakkinut joka paikan täyteen. Poika sitten ruokki kissan ulkona ja se asui parkkipaikalla autojen alla. Voitte arvata ettei tarinalla ole iloista loppua. Koitettiin väkertää kisulle jonkinlaista kaulapanta-narusysteemiä ettei sille kävisi hassusti, mutta kyllähän sille sitten kävi. Eli jäi siis auton alle.

Noh, poika on käynyt meillä kyläilemässä pariin otteeseen ja oon tarjonnut sille ÄssäMixejä (joista kovasti tykkäs, ja kysy mistä oon ostanut :)) ja nutellaleipää. Tänään rupateltiin bussipysäkillä kun olin lähössä tänne nettikahvilaan. Kertoo ehkä jotain mun sosiaalisesta elämästä täällä että ainoa kaverini on kuusivuotias :D.

Toissapäivänä oltiin Point du Boutin biitsillä grillailemassa. Sinne pääsee laivalla FdFstä puolessa tunnissa ja rannalta on hienot näköalat kaupunkiin. Eilen lainailin enkunkielisiä kirjoja kirjastosta (ah, henkireikä). Siellä on melkeen kaks hyllyä enkunkielisiä opuksia, tänk god, koska kirjakaupoista niitä on ihan turha etsiä. Oon lukenut aika paljon chick lit:iä ja muutamia helmiäkin kuten John Irvingin "The life according to Garp" - outo mutta loistava ja V.S Naipaulin "Magic Seeds". Nyt tosin meneillä astetta nolompi "Angels and Demons" :D.

Niin ja kotirintamalla tapahtuu: puhelinlinja aukesi!! UUUUUHH mama. Seuravaa proggis on sitten netin aukaaminen. Myös torakoita on listitty antaumuksella, ne pikku p*skiaiset oli perustaneet pesää meidän jääkaapin oven rakoihin, siis ennen tiivisteitä, että eivät sentään sisälle pääse. Mutta onko ällömpää kun avata ovi ja huomata että raossa lurkkii viisi torakkaa! Tein sitten joukkomurhan ja eliminoin pesätkin. Y Ö K. Myös syntymätodistus on nyt saatu käännettyä ja huomenna meen koettelemaan hermojani sossun jonoon. Tulee olemaan piiitkä aamu. Kiroan suomalaista rehellisyyttäni, mikä hemmetin idea sekin oli tehdä lopullinen muuttoilmoitus ulkomaille, kun oisin iisisti voinut olla sanomatta mitään ja kaik ois ollut niin pal helpompaa. Mutta tehty mikä tehty, nyt ei auta enää itku.

hei hei auto

Istuskelen nettikahvilassa kirjottelemassa kun Roméo on taas töissä. Pari edellistä päivää oli vapaalla ja oikeestaan vaan siivoiltiin ja käytiin ostamassa ruokaa varastoon sillä meiltä lähtee pois iki-näppärä maasturi viikonloppuna. Romskun sisko Claudia lapsineen meinaan palaa takaisin Martiniquelle ja auto lähtee takaisin oikealle omistajalleen. Tulee olemaan varmaan aika outoa autottomana ja etenkin todella vaikeaa, sillä lähin ruokakauppa on esim. bussimatkan päässä. Täällä ei oikein teitten vaarallisuuden takia voi kävellä juuri muualla kuin kaupungin keskustassa. Suunnitteilla on kuitenkin auton osto, yksi mahdollinen ehdokas onkin jo bongattu. Olkoon kuinka epäekologista vaan, täällä oikeasti tarvitsee autoa koska bussiverkosto kattaa vain Fort-de-Francen ja nekin kulkee enintään kello 20 tai 21 saakka ja viikonloppuisin todella harvoin. Lisäksi jos pääkaupungista haluaisi matkata muualle saarella, on Taxico-systeemin varassa.

"Taxico" on tuhatta ja sataa kaahavaa pakettiautosta mini-bussiksi muutettu vekotin, joka on halpa mutta lähtee vasta sitten kun kaikki paikat on täytetty ja pysähtyy siellä missä matkustaja haluaa. :) Ei siis maailman nopein eikä turvallisin kulkuväline...

Työ- ja virastorumba ei ole juuri edennyt, paitsi että syntymätodistuksen kääntäminen ranskaksi etenee..Hinnaksi operaatiolle tulee 30 euroa, kiskurihinta kahden sivun mittaisesta paperista. Mutta onpahan nyt sitten leimat ja kaikki, toivottavasti kelpaa sossun tädeille.
Etnografisessa museossa kävin tiedustelemassa että ovatko saaneet jotain päätöksiä aikaiseski, kun ei ole mitään kuulunut. Eli tiedustelin siis sihteeriltä, itse johdon kanssahan en ole ollut vielä ollenkaan yhteyksissä..Lupasi että jonkun pitäisi ottaa muhun yhteyttä (jossain vaiheessa). Toivossa eletään siis vielä.

Kotirintamalla taistellaan eläinkunnan edustajien kanssa, nyttemmin lähinnä torakoiden koska muurahaisia vastaan käytävä sota on osoittautunut turhaksi. Eli harjoitetaan vaan damage controlia nykyään. Mutta torkakat painii kyllä eri sarjassa ällöttävyydessään. Ostettiin jotain supermyrkkyä jolla aiotaan taas sumuttaa kämppä vk-loppuna, että jos niistä pääsisi hetkeksi. Niin ja mulla on uusi rakkaus eli mikseri (siis tehosekoitinhan se on suomeksi kai?). H ja A sai maistella mun erilaisia pirtelö-smothie-mehu-kokeiluja. Ihan huippua, voin tehdä hummustakin ja äiteen lähettämät lakut on nekin muutettu jo pirtelömuotoon. Reseptiä pukkaa perästä!!

Kuten huomaatte oon nopeeta vauhtia muuntautumassa wannabe kotiäidiksi. Vielä tosin puuttuu ne kakarat, koira ja ruusupenkki. :D Vaikka ollaan me kasveja hankkimassa, yksi onkin jo istutettu parvekkeelle, nimittäin Citronelle-niminen ihmekasvi. Se on sitruunalta tuoksuva "pensas" jonka pitäisi karkottaa hyttysiä hajullaan. Siitä tehdään myös hyvää teetä.

Viikonloppuja kaikille!

Paluu arkeen

Viimeisesta postauksesta onkin hujahtanut jo aikaa, mutta olen jalleen maisemissa. :D

H:n ja A:n vierailu sujui niin intensiivisissa turistimeiningeissa ettei tullut tanne kirjoiteltua. Oli kylla tosi ihanaa nahda kavereita, puhua suomea, saada aiteen kaikki ihanat lehti, karkki yms.tuliaiset ja vahan visiteerata saarta. Loistavat pari viikkoa, kiitos asianomaisille!!

Kiivettiin mm. Pelé tulivuorelle, joka oli aika sporttisuoritus ainakin mulle (muut vaikutti vahemman kuolleilta ;)) ja Roméon aidin miesystavan luonna pienessa Riviére-Piloten kylan lahistossa. Oltiin siella yota, syotiin hyvin ja kerattiin puutarhasta banaaneja, avokadoja, pomme-canelleja, karambolia yms. Saatiin siis hirveat maarat hedelmia syotavaksi ja valilla hirvitti kun 84-vuotias mr. Julot pisti kasvistoa sileaksi viidakkoveitsensa kanssa.. :D Melkosia voimanpesia nama kaksi vastarakastunutta. Roméon aiti eli Mamie Dedekin juoksi putoavien leipahedelmien perassa.

Kaytiin H:n ja A:n kanssa myos monilla biitseilla kuten Martiniquen pisimmalla rannalla Les Salinesissa ja sademetsassakin seikkailtiin. Pistan tanne kuvaraporttia piakkoin.

Mutta nyt ollaan taas palattu arkeen ja mun paivaohjelma koostuu jalleen eri virastoissa juoksemisesta ja duunipaikan metsastyksesta. Pankkitili on jo avattu, jes, vaikka pankkikortti tosin on havinnyt postissa. Laitettiin uusi tilaus menemaan ja eikohan se sielta jossain vaiheessa tupsahda. Tarkeinta kuitenkin on, etta tilin auettua mulla on on oikeus paperilappuun nimelta RIB eli Réleve d'identité bancaireen jolla todistan asuvani tietyssa osoitteessa ja josta nakyy mun pankkitilin numero. Tata lappua taas tarvittaan mm. tyokkariin ja sosiaaliturvatoimistoon.

Eilein jonottelin lappuineni ja syntymatodistukseni kera sosiaaliturvatoimistossa kaks ja puoli tuntia ja tuloksena oli turha reissu, silla syntymatodistus oli englanniksi. Sehan pitaisi tietenkin olla ranskaksi. Ei auttanut purnaaminen ja muutenkin tati oli hyvin vastahakoinen edes antamaan lappua jolla voisin anoa paasya Ranskan sos.turvaan. Lopulta kun suostui sen hakemaan totesi etta kyseiset lomakkeet ovat loppu, ja etta mun pitaa palata uudestaan kaannetyn todistuksen kanssa ja tayttaa lappu sitten... Aivan ihanaa. Kyseisessa toimistossa jonottaa aina ehka viiskymmenta ihmista ja virkailijoita on toissa noin 5. Lisaksi se on auki kahdeksasta puoli yhteen ja kahtena paivana jopa neljaan! Suomen KELA alkaa mielessani muuttua paratiisimaiseksi palveluyhteiskunnan helmeksi.

Viikonloppuna oltiin Romskun kaa ekaa kertaa disessa eli klubbailemassa, se kun on taalla astetta kalliimpaa huvia. Paasymaksu on 20 euroa per naama ja kalja maksaa 8 euroa. Etta silleen. Ma paasin tallakertaa tosin ilmatteeksi koska ovimies joka oli ehka kannissa alkoi tunteilemaan jostain "ekasta kerrasta taalla vaimonne kanssa". Oli aika tyylikasta menoa, tanssittiin zoukia yms. Taalla oli myos mini-karnevaali vkloppunna jossa oltiin kanssa tanssailemassa. Viime helmikuun oikea karnevaali kun oltiin peruttu lakon takia (pelkasivat mellakoita). Laitan siitakin kuvia kuhan kerkian. Hienot oli asusteet ja tunnelma katossa.

Byrokratiaa ja Sarko

Ollaan nyt asuttu Roméon kanssa taalla jo kuukausi..Aika lentaa tosiaan! Paitsi mita tulee paikalliseen byrokratiaan: yritin ensimmaisella viikolla rekisteroitya Ranskan sosiaaliturvaan, avata pankkitilin ja ilmoittatutua tyottomaksi tyonhakijaksi. Noh, eipas hoppuilla.

Pankkitilin sain avattua kolmannella kerralla - kas kun emme tienneet etta ei riita etta on passi, asunnon vesilasku ja Roméon aidin allekirjoittama lappu jossa kerrotaan etta asun hanen luonaan (valkoinen valhe, koska meilla ei viela yhtaan omaa vesi/sahko tms. laskua), olimme unohtaneet kopion aidin passista. Virkailija rupesi kinaamaan viela oleskelulupaa, ja meinasi lopullisesti saada kilarin kun vaitimme ettei Euroopan kansalaisilta enaa vaadita sellaista. Noh, teki kuitenkin tilinavauspaperit ja iloiseti odotan edelleen tietoa onko tili avattu vai ei.

En nimittain pysty ilmottautumaan tyonhakijaksi enka sosiaaliturvaan ennen kun omistan pankkitilin. Vallan hilpeaa. Vietan siis vapaaherran elamaa eli loisin Roméon kustannuksella. Oon hakenut tyoharjoitteluun paikallisiin museoihin ja Turisti-infoon. Huomenna koitan hakea ihan toitatoita Fort-de-Francen matkatoimistoista. Rupeaa suomaan naista rahan puute :D

Kamppa on oikein kiva, meilla on iso parveke tai patio joka toimii ruokasalina, se on oikeastaan pienen huoneen kokoinen. Keittio on parvekehuoneen vieressa ja yhteydessa siihen avattavan "ikkunan" kautta (kuva ehka selventaisi). Keittiossa on just ja just tilaa pesukoneelle (kylla, koska kylpparissa ei topselia), uunille ja jaakaapille. Eilen loydettiin roskiksen vieresta hylatty hyllykko jonka napparasti sahasimme kahtia ja saatiin siita kuivaruoka-hyllykot. Kamppa on myos kivan viilea koska suojassa varjoisella puolella.

Tanaan siis Martiniquella vierailee inhokkini Nicolas Sarkozy eli Sarko. Koitetaan paasta nakemaan kaappanasta vilaisu kun vierailee kohtapuoliin kaatuneitten haudalla. Guadeloupella suunnitellaan lakkoa ja taallakin on marssittu herran iloksi. Niin ja omaa eloani on sulostuttanut jo yli viikon kestanut bussilakko. Meillahan on siis auto mutta en ole uskaltautunut ajamaan silla koska olen varma etta tulisi ruumiita. Paiksujen ajokulttuuri on meinaan aika hurjaa, ja ma oon sentaan ajanut Ranskassa. Mutta siis, tallahetkella kulkee kuitenkin ehka joka neljas bussi joten ei auta kuin kokkia pysakilla ja ehka noin tunnin kuluttua paasee matkaan. Meidan kamppa on periaatteessa kavelymatkan paassa keskustasta, mutta tie joka sinne vie on superkapea eika siina ole jalkakaytavaa. :(

Etta sillasta taalla, uitu on ja tutustuttu perheeseen, osallistunut rippijuhlaan ja viettanyt aitienpaivaa, pelannut dominoa yms. mutta naista lisaa myohemmin!