Danmyé ja transat

Aloitin viime viikolla viimeisen viikon mittaisen koulutusjakson siihen urheiluohjaajan pätevyyteen liittyen, josta olen täällä ennenkin läpissyt. Vaikka käydäänkin läpi pitkälti samoja asioita, kuin aikaisemminkin, on koulutus mukavaa vaihtelua ja edelleen meidän huippukiva ryhmä tuo potkua hommaan.

Perjanataina tutustuttiin koulutuksessa Danmyé:en (kutsutaan myös Ladja:ksi), joka on pikku-antilleilla harjoitettava taistelulaji, jolla on samankaltaisuuksia esim. Capoieran kanssa. Se on kuitenkin maailmalla paljon tuntemattomampi ja hävisi melkein Martiniquelta ennenkuin elpyi/elvytettiin 1970-luvulta lähtien ja sai uutta arvostusta. Danmyéssä kaksi vastustajaa ottaa mittaa toisistaan katsojien muodostaman piirin keskellä rummutuksen ja laulun säestämänä. Danmyé:en liittyy läheisesti myös bèlè - tanssi. Niin danmyé kuin bèlè:kin ovat afrikkalaisen ja eurooppalaisen kulttuurin törmäyksestä syntyneitä kansankulttuurin tuotteita. En löytänyt pikaisesti etsimällä mitään varmaa danmyén alkuperästä, mutta joidenkin lähteiden mukaan se ammentaa ainakin osittain senegalilaisesta n'golo - initiaatioriitistä. Joka tapauksessa, mäkin pääsin sitten kokeilemaan taistelutaitojani ja hauskaa oli ! Täytyy ottaa selville enemmän lajin alkuperään liittyen.
Lisää Danmyéstä ranskaksi ainakin täällä.

Tässä vielä videomatskua taistelusta musiikin kera, josta saa paremman idean hommasta...

object width="420" height="315">

Eilen oli taas melontaharkat, ja melottiin yli kolme tuntia melko kovassa aallokossa ja saatiin vettäkin niskaan välillä. Tänään oltiin puolestaan kaupungilla ihmettelemässä "Transat Bretagne - Martinique" eli atlantin yli  yksinpurjehtimisen kilpailun finaalia ja purjehtijoiden saapumista. Purjehtijat olivat lähteneet Brest:istä 17 maaliskuuta, ja voittaja Erwan Tabarly saavutti Martiniquen kahdessakymmenessä päivässä eilen. Aurinko paistoi, letut olivat hyviä ja Frida innoissaan laivoista, karusellista ja pomppulinnasta.

Viidennen paikan saavuttanut purjehtija saapuu maaliin 

Nyyyyh, sinne hujahti tämäkin viikonloppu, huomenna taas koulutukseen ja torstaina ja perjantaina takaisin töihin. Olispa jo loma ja elokuu ! :D

Chanté Nwel

Joulua pukkaa tänne lämpöönkin, vaikka itsellä on joulufiilis hakusessa - kuten tuntuu olevan kaikkien muidenkin vuosittaisten juhlien kohdalla -jotenkin ilman vuodenaikoja ne tuntuvat menettävän merkityksensä.  Olen kuitenkin pikkuhiljaa alkanut pitämään karibialaisesta joulumeinigistä, joka on oikeastaan täysi vastakohta suomalaiselle...Mutta syvempää analyysia luvassa lähempänä joulua.

Viime perjantaina oltiin Chanté Nwél eli joululaulu-iltamassa joka oli samalla myös paikallisten Couchsurffaajien tapaaminen. Kyseiset häppeningit on perinteisesti ilmaisia, mutta toimivat piknikperiaatteella. Illan aikana bändi soittaa ja vieraat laulavat "karaokena" mukana. Välillä käydään tankkaamassa ruokaa ja juomaa. Rommi on tietty juomana kunniassaan, ja avaa kummasti äänijänteitä...Täkäläiset joululaulut eivät olekaan mitään mollivoittoisia ja hartaita veisuja, vaan rytmikkäitä ja tanssittavia kipaleita, jotka noudattaa afrikkalaisperäistä esilaulaja- kuoro(vastaaja) rakennetta.Chanté Nwel:it ovat tosi suosittuja, ja niitä järkätään niin suvun kesken kuin järjestöjen tai koulujen piirissä.  Allaolevasta videosta saa ideaa  minkätyyppisestä musiikista on kyse.  Kivaa oli ja tavattiin uusia tyyppejä, ja meillä onkin nyt yötä  yksi sveitsiläinen surffaaja johon tuolla tutustuttiin.

Toussaint

Toussaintin viettoa Fort-de-France:ssa.

Ihmisiä oli liikkeellä paljon. Perheet kokoontuvat hautojen edustalle muistelemaan edesmenneitä, sytyttävät kynttilän, tuovat kukkia. Monilla on mukanaan retkituolit joilla istuvat juttelemassa. Hautausmaan portilla kaupustellaan kynttilöitä ja kukkia, pähkinöitä syötäväksi...Hautausmaa oli todella kaunis kynttilämeressään ja tunnelma harras mutta iloinen.Vanhana hautausmaafriikkinä me likes.

Aikamoinen Halloween-hauta, uinuuko täällä vampyyri?

Hurrikaani ja pyhimyksiä

Damn - koin eilen melkeen elämäni ensimmäisen hurrikaanin. Melkein, koska Tomas pyyhälsi meidän ohitse ja saatiin vain sen reunaman sateet ja tuulet. Mutta oli silti ihan vaikuttava meininki - palmut taipuineina tuulessa jonka nopeus maksimissaan 100-120 km/h rannikolla ja kuulemma noin viiden metrin aaltoja. Suurta tuhoa ei Tomas täällä saanut aikaan lukuunottamatta yhtä poikkiolevaa tietä, katkenneita banaani"puita" ja kymmeniä tuhansia talouksia ilman sähköä. Mutta kun ajattelee että meni ohi, niin mitä se sitten onkaan kun oikeasti osuu kohdalle...

Huomenna muuten vietetään pyhänmiesten päivää eli Toussaintia joka on täällä hyvin tärkeä juhla. Porukkaa on ollut tänään hautausmaalla jo valmistelemassa, eli puunaamassa hautoja. Koska täällä haudat on usein maan päällä ja kaakelilla päällystettyjä  (mulle tulee aina tosi kylppärifiilis noista) niin käy peseminen helposti sangolla ja sienellä.



Köyhänmiehen hauta koristellaan lambi-simpukoilla



Huomenillalla mennään mekin tunnelmoimaan, vaikka kuulemma saattaa tulla sanomista vauvan viemisestä hautuumaalle - ei kuulemma ole täällä tapana. Raportti luvassa, kuinkas sitten kävikään ja tuliko vastaan zombi.

äitien juhla

Eilen oli sitten ranskalaisten äitienpäivä. Täällä päin päivä onkin aivan erityisen juhlittu. Äideillä onkin sosiologisten ja antropologisten tutkimusten mukaan erityinen asema antillien kulttuurissa eli kyseessä ovat ns. matrifokaaliset yhteiskunnat. Tällä tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että äidillä on erityinen valta-ja vastuuasema perheen sisällä isän aseman kustannuksella. Nainen nauttii sosiaalista hyväksyntää erityisesti äiti-statuksensa kautta, mutta asema ei tuo ekonomista tai poliittista hyötyä tai valtaa. Ei siis puhuta matriarkaalisesta yhteiskunnasta. Vastaavasti miehet taas ovat usein uskottomia ja elävät monesti kahden tai useamman naisen kanssa samaan aikaan. Avioliiton ulkopuoliset suhteet ja lapset ovat täälläpäin todella yleisiä ja miehillä usein lapsia monen eri naisen kanssa. Tuleepa mieleen esimerkkinä kolmekymppinen entinen kokki-kollegani Amael, jolla on muistaakseni yhdeksän lasta ainakin viiden eri naisen kanssa...Miehelle oma äiti säilyy usein auktoriteettina ja tukena koko elämän ajan mutta tämä vahva äitisuhde vaikeuttaa miehen sitoutumista ns."toiseen" naiseen. Yksinhuoltajuus onkin todella yleistä kuten myös perheet jossa äiti kasvattaa yksin lapsiaan, joilla on eri isät. Matrifokaalisuutta on selitetty mm. orjuuden ja afrikkalaisen kulttuurin vaikutuksilla. Orjayhteiskunnassa isällä ei ollut minkäänlaisia oikeuksia tai valtaa lapsiinsa. Orjanaisen lapset kuuluivat omistajan vallan alle ja usein perheenjäsenet joutuivat erilleen mm. myynnin kautta.

Viime vuosikymmeninä naisten ja miesten väliset suhteet ovat kuitenkin alkaneet muuttua ja nykyisukeista monet etsivät uudenlaista asemaa perheen sisällä ja haluavat panostaa tasapuolisina kumppaneina lasten kasvatukseen ja perhe-elämään. Kiinnostuneille pari artikkelia matrifokaalisuudesta ranskaksi täällä (pdf) ja täällä.

Mutta teoriasta tosielämään - eilen olin norjalaisten kanssa Roméon äiteen luona jonne oli kokoontunut koko perhe. Äideille nostettiin maljaa, he saivat kukkia ja lahjoja ja tulevana äitinä myös minua muistettiin. :) Äidit antavat lahjoja myös toisilleen.  Hauskaa oli, dominoa pelattiin ja ruokaa oli taas tarjolla enemmän kuin tarpeeksi eli vallan onnistuneet juhlat.

Lista

Olen lueskellut Nizzassa asustelevan Stazzyn blogia joka on varsin viihdyttävä ja saa nauramaan etenkin huomioillaan patonginpurjoista. Suosittelen! Stazzy listasi yhdessä viimeisimmistä postauksistaan kummallisia faktoja Ranskasta. Itse aattelin vääntää listan plussista ja miinuksista. Tuli havahduttua siihen, että ollaan
asusteltu saarella jo vuoden verran. Hitsiläinen, kyllä aika rientää.

PLUSSAT

+ Luonto: vaihtelevat maisemat, vuoret, sademetsä, turkoosi meri, biitsit, kukat, kolibrit, sisiliskot, korallit, trooppiset kalat jne jne.
+ hedelmät ja kasvikset -tykkään mangoista, papaijoista, bataateista, ignameista, banaaneista, keittobanaaneista, kookoksesta jne.
+ Halpa ja hyvä rommi ;)
+ Paikallisten rentous ja kärsivällisyys. Asiat otetaan yleensä iisisti. Jos joku ei mene niinkuin piti, se ei sitten mennyt. Yleisesti rennompi suhtautuminen elämään.
+ Musiikki - sitä on joka paikassa ja se on hyvää.
+ Kohteliaisuus. Postin jonossa viimeiseksi sisään tullut tervehtii kanssajonottajiaan "päivää rouvat ja herrat" johon vastataan "päivää". Vanhukset, raskaana olevat ja vammaiset päästetään jonon ohi. Myös kassat tervehtivät ja jotkut jopa toivottavat "tervetuloa kassalle rouva" :D
+ Yhteisöllisyys. Naapureita autetaan ja heidät ylipäätään tunnetaan (ja heitä moikataan).
+Ystävällisyys ja auttaminen. Tuntematon ihminen ei ole vihollinen -hänen kanssaan voi aloittaa vaikkapa keskustelun esim. bussipysäkillä, kassajonossa jne. Neuvoa voi kysyä jos ei löydä jonnekin tai ei tajua jotain asiaa.

MIINUKSET

-Luonto. Lue torakat, murkut, hyttyset, maanjäristysvaara, hurrikaanit ja rankkasateet. Kauneudesta maksettava hinta.
- Ranskalainen byrokratia. Jonottaminen joka hemmetin paikassa. Paperinpyörityksen määrä
- Elämiskustannukset. Täällä on kallista. Kännykällä soittaminen on aivan järkyttävän hintaista.
Myös ruoka maksaa maltaita koska lähes kaikki raijataan euroopasta saakka ja koska kilpailua ei juuri saarella ole
- Ajokulttuuri.Nopeusrajoitteita ei noudateta, vilkkua ei käytetä,  seisakilla olevat bussit tulee ohittaa täysiä, muutenkin ohittaa voi niin oikealta kuin vasemmalta vaikka näkyvyys olisi nollassa ja kaiken kruunaa kaistojen välissä ajavat moottoripyörät ja mopot (joita pelkään eniten, koska usein kuski mahd.kortiton ns. bad boy - toisinaan yöllä myös ilman etuvaloa)
- Ruuhkat. Julkista liikennettä ei käytännössä ole. Fort-de-Francessa en suosittele autoilemaan aamuisin klo 6-9 välillä tai iltapäivällä klo 16-19.
- Jalkakäytävien puute. Niitä ei yksinkertaisesti ole kuin kaupungissa ja siellä ne ovat puolen metrin levyisiä.
- Köyhyyden määrä, työttömyys, rikollisuus. Saaren läpi kulkee Etelä-Amerikasta tulevia huumeita. Paikallisten ongelmana on etenkin crackin suuri kulutus. Kodittomia on myös paljon ja Fort-de-Francen ghettojen olot melko kurjat. Kaduilla ei kuitenkaan tarvitse pelätä sen enempää kuin vaikka stadissa. Sosiaaliturva pelaa ja keskustassa on paljon vartijoita.

Strömsö goes caribbean

 Tänään opimme valmistamaan kalebassipuun hedelmästä kulhon ja mukin. :) Et tarvitse muuta kuin sahan, lusikan, aurinkoa tai sen puutteessa hiustenkuivaajan. Calebassier (Crescentia cujete) tai "coui" on wikin mukaan pieni trooppinen puu, jonka hedelmistä jo intiaanit valmistivat astioita. "Coui"-nimi, joka on edelleen käytössä kreolissa, onkin tupi:n kielinen termi (You know, Tupit ja Nambikwarat, Claude Lévi-Strauss;)). Intiaanit siis väsäsivät hedelmistä astioita jotka värjättiin käyttämällä roucouta tai indigoa. Neljään osaan halkaistusta calebasse:sta saatiin lusikoita. Me siis saatiin nämä hedelmät Karisko:lta, koska käyttävät ainoastaan "coui"ta ruokakulhoina eri tilaisuuksissa. Ekologista ja perinteistä.

Joka tapauksessa. Edetäänpäs valmistuksessa. Hedelmä siis yksinkertaisesti sahataan kahtia ja sisällä oleva hedelmäliha kaivetaan pois esim. lusikalla. En suosittele syömistä, jollei välttämättä halua messevää ripulia jotta saisi vaikkapa sairaslomaa. Hedelmästä on perinteisesti tehty jonkinlaista rohtoa jota on käytetty mm.auringonpistoksiin.  Puolikkaat pestään ja jätetään kuivumaan aurinkoon. Tänään tosin satoi, joten jouduin  kuivattamaan kuoria ei-niin-perinteisesti hiustenkuivaajalla. Ja voilà, tässä meillä kaksi kaunista kulhoa vaikkapa hedelmille tahi muuhun säilytystarkoitukseen ja kaksi pientä mukia. Kalebasseista voi tehdä paljon muutakin. Niihin voi kaivertaa ja tehdä vaikkapa naamioita tai tehdä pieniä pussukoita tai kasseja. Näitä löytyy jonkinverran turistimyymälöistä ja etenkin rastat tykkäävät väkrätä kalebassista (ja bambusta) erilaisia tuotteita. Me likes.  

Pääsiäinen tropiikissa

Nonniin. Pääsiäinen mennä hujahti ilman munia, raeruohoa, sulavan lumen ääntä, pajunkissoja ja noitia. Sen sijaan nautittiin accroja - eli pieniä rasvassa paistettavia "taikinapalleroita" jotka tehdään vaikkapa kalasta, katkaravuista ja kasviksista. Eri hyviä ovat, etenkin Mamie Denisen tekemät joita mässäilin kun olin kylässä. Täällä resepti kasvisaccrojen tekemiseen (ranskaksi). Accroja syödään pitkänä perjantaina, jolloin ei siis tule syödä lihaa ja muutenkin tulisi välttää rasvaa ja mässäilyä. Erilaiset pyhinvaelluskulkueet ovat myös todella suosittuja, mitä vaivalloisempi taival sen parempi. Kirkot ovat täpötäynnä koko pääsiäisajan, ihmiset täällä ovat edelleen hyvin uskonnollisia.

 

                    Jännä toukka jota kutsutaan "cenille rasta:ksi" :)

Pääsiäismaanantaina "Lundi pâques" martiniquelaiset valloittavat saaren kauneimmat rannat koko suvun voimin. Niin siis mekin Roméon siskon ja veljen perheiden kanssa. Heti aamusta aikaisin tulee keretä rannalle valloittamaan varjopaikka puiden katveesta. Piknikille tulee myös varustautua asianmukaisesti. Tämä tarkoittaa vähintään ruokatarjoilun takaamista koko konkkaronkalle isoäideistä vauvoihin - eli isot kattilat apetta, mahdollisesti pallogrilli ja juomat kylmälaukussa (plus tietty rommi). Lisäksi suurimmalla osalla perheistä on mukana omat tuolit ja pöydät, teltat lapsille, domino-setti, vesilelut, petanque ja viimeisenä silauksena generaattori, mankka ja hillittömät kajarit. Rannalla jossa oltiin oli siis melkoinen kakofonia kun eri perheet:nuorisoporukat luukutti musiikkiaan vieri vieressä.

Pääsiäismaanantain kuningas on rapu, tarkemmin maarapu. Rapuset pääsevät ruokapöydän keskipisteeksi perinteisen "Matoutou de crabe":n muodossa.  Kyseessä on siis eräänlainen rapusoosi tai pata...Rohkaistuin maistamaan pikkaisen vaikka kaikki ne sakset vähän kammottivatkin.
Lisäksi kilpaillaan mm. parhaan "matoutoun" tekijän tittelistä ja järkättiinpä eräällä rannalla jopa rapujen kilpajuoksu. :)

Karnevaali Martiniquella

Ma oon ihan todella liekeissa tasta karnevaalimeiningista. :)
Seuraa siis pienta selontekoa karnevaalin synnysta ja traditioista saarella.

Karnevaalihan on siis tuontitavaraa mannereuroopasta, kuten varmaan tiedatte. 1700 - ja 1800-luvuilla plantaasin omistajat juhlivat karnevaalia keskenaan ja jarkkasivat naaamiaistanssiaisia. Orjien sallittiin pitaa omia bileitaan, mutta vain plantaasin piirissa. Karnevaalista muodostui tarkea henkireika orjille joka samalla mahdollisti afrikkalaisen kulttuuriperinteen esiintuomisen (rummut, naamiot, laulut yms.).

Vuoden 1848 orjuuden kieltamisen jalkeen siirtyi karnevaalin vietto kaupunkien kaduille ja etenkin St.Pierre tuli tunnetuksi suositusta karnevaalistaan. Karnevaaliperinteeseen kuuluu edelleen kiinteasti djembe-rummut ja chacha:t, pilkkalaulut politiikoista ja seksuaalissavytteiset laulut.

Karnevaali kestaa viisi paivaa, meikalaisesta laskiaislauantaista "tuhkakeskiviikkoon" (mercredi cendres).Usealla paivalla on oma tematiikkansa. Karnevaalin keskushahmo on Vaval, karnevaalin kuningas, jonka hoviin kaikki karnevaalikulkueisiin osallistujat kuuluvat. Vaval poltetaan "tuhkatiistaina" ja tama merkkaa juhlan loppua.  Tana vuonna Vaval nayttaa talta:

Vaval on siis tana vuonna iso laski "sortajakapitalisti". Eika suotta, silla martiniquelaiset ovat joutuneet pettymaan viime vuoden helmikuun yleislakon jalkeen annettuihin lupauksiin hintojen laskusta. Mikaan ei oikeastaan ole muuttunut, hinnat ovat edelleen yhta korkealla kuin ennenkin.

Karnevaali siis alkaa virallisesti laskiaissunnuntaina jolloin jarkataan myos yollisia pyjamakulkueita.  Talloin paljastetaan Vavalin kasvot. Sunnuntailla ei muuten ole erityista omaa tematiikkaansa. Maanantai on pyhitetty "mariage burlesque"ille eli leikki haakulkueille, joissa osat ovat vaihtuneet, eli miehet ovat morsiamia ja naiset sulhoja. Muutenkin koko karnevaalin ajan nakyy todella paljon naiseksi pukeutuneita miehia. En muista kuka antropologi on todennut etta takalaisten miesten into muuntautua hetkeksi naisiksi kertoo naisten perinteisesti vahvasta asemasta karibialaisessa kulttuurissa, etenkin perheessa.

Tiistaina, Mardi Gras:na, on punaisten paholaisten aika tehda esiintulonsa. Paholaiset ovat pukeutuneet punaisiin haalareihin jotka ovat taynna peileja. Perinteisissa naamareissa nakyy afrikkalaisen kulttuurin vaikutus. Nykyaan naamarit voivat tosin olla myos halloween-tyyppisia muovinaamareita, mutta kuitenkin yha sarvilla.

Keskiviikkona, karnevaalin viimeisena paivana, kaikki ovat pukeutuneet mustaan ja valkoiseen - onhan kyseessa Vavalin hautajaiset.

Muitakin perinteisia hahmoja loytyy, kuten Neg sirop ja Coupeurs de canne ja paljonpaljon muita juhlaperinteita.  Kaykaa katsomassa kuvia France-Antilles sanomalehden sivuilta :) (josta suurinosa naistakin kuvista on lainattu)

Toita ja huvia

Mulla on nyt sit kaynnissa 10pvn tyoputki talla hetkella kahvilassa.Ja samalla koitan vaantaa paperihommia jarjestolle.... Tosin sitten loppuukin ne kahvilahommat (jes; jes!!). Muuten ihan tosi kivaa on ollut (tyokaverit ja ilmapiiri) mutta on vaan aika rankkaa fyysisesti nain paksuna ollessa juosta 9h tarjoilemassa, ja etenkin kun on ilta-yotyota ja kaikki viikonloput aina kiinni. Etta innolla uuteen tyopaikkaan tosiaan!

Ystavanpaivan ilta menikin tyon merkeissa eilen, aamulla sain tosin pupsilta ruusupuskan ja kaulakorun <3. Aamulla otettiin myoskin osaa "Vidé Pyjama"an, eli aamu kello viiden pyjamakulkueeseen Fort-de-Francessa. Oli melkonen suoritus, kun tyot loppui yhelta yolla, auton moottori ylikuumeni eli odotin tunnin ulkona etta Roméo tulee hakemaan mua eli kahelta oltiin kotona. Sitten kaks tuntia koisimista ja puol viisi ylos ja pailaamaan :). Mutta kannatti todellakin, kulkueessa oli monta sataa osallistujaa ja se oli todellinen "populaaritapahtuma" eli ei virallisen tahon jarkkaama. Huomenna on Mardi Gras eli karnevaalin hektisin paiva. Koitan paasta aamupaivalla ennen toita vahan fiiliistelemaan tunnelmaa...

Mun pyjamaalookki :D

Viikkopäivitys

Uusi vuosi oli ja meni, hyvin rauhallisissa merkeissä meillä. syötiin hyvin ja käytiin pyörähtämässä kaupungilla. Fort-de-francen kadut olivat autioita ja baaritkin ammottivat tyhjyyttään. Oli aikamoinen ylläri. En edelleenkään tiedä missä kaikki ihmiset oikein olivat, kotonaan tai ravintolassa kai. Täällä kaikki raflat mainostivat erityisiä uuden vuoden menu:jaan johon kuului shamppanjat ja ilotulitukset, hintahaarukka vaatimattomat 80-120 euroa per lärvi. Ei kyllä oikeen jaksa ymmärtää kuka haluaa tuollaisia hintoja pulittaa. 20% väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Mutta löytyyhän täältä kyllä superrikkaitakin, eli tuloerot on vähän eri luokkaa kun suomessa. Myö skoolattiin sitten puolityhjässä baarissa keskiyöllä ja hilpaistiinkin siitä sitten kotia nukkumaan.

Täällä on myös mielenkiintoisia perinteitä uutta vuotta koskien. Yksi on ns. "bain démarré" eli eräänlainen puhdistava kylpy. Ideana on puhdistautua edellisen vuoden huonoista viboista. Tämä tapahtuu 31.12 keskiyöstä lähtien menemällä kylpemään meressä tai joessa, tai vielä parempaa, joen ja meren yhtymäkohdassa. Joen ja meren vesien sekoitus on ilmeisesti erityisen maaginen. Meressä tulee sitten hieroa itseään turskan pyrstöllä ja tietyillä yrteillä. Lopuksi nämä tulee joku heittää kohti ulappaa, tai jättää risteykseen. Bain démarré on täällä edelleenkin elävä traditio, torilla myydään nykyään valmiita yrttiuute pulloja kylpijöille. Mekin tehtiin sitten oma versiomme kylvystä, vaikkakin liian myöhään eli uuden vuoden päivän aamulla. :)  Turska jätettiin suosiolla pois ja yrtitkin oli varmaan ihan vääriä, mutta hauskaa oli! Kokki Amaelin mukaan ihmiset antavat näitä kylpyjä myös esim. autoille ja motskareille onnea tuottamaan. Toinen perinne taas koskee mandariineja ja appelsiineja. Ihmiset ostavat aattona näitä hedelmiä, syövät ne ja säästävät siemenet. siemeniä säilytetään kukkarossa,  koska ne tuovat onnea ja takaavat että tulevana vuotena on aina rahaa taskun pohjalla.

 Työviikkokin on taas onnellisesti takana, ja jalat ovat siitä kiitollisia. Näin raskaana seisomatyön raskaus saa ihan uusia ulottuvuuksia ja ns. iltajalkoja ei arvaisi niiksi samoiksi joilla aamulla keveästi kipitteli.
Tänään ideana oli ehkä vähän shoppailla tai mennä biitsille, mutta jäin kiinni kirjaan. Kyseessä on Paasilinnan "Maailman paras kylä" eli "Le cantique de l´apocalypse joyeuse". Hauskaa sinäänsä että olen Paasilinnaa lukenut ainoastaan ranskaksi, toinen opus jonka käännettynä ahmin oli Jäniksen Vuosi pari vuotta sitten Perpignanissa. Ainakin tällä kielellä uppoaa hyvin. Olinkin iloisesti yllättynyt kun törmäsin Fort-de-Francen kirjakaupassa kyseiseen pokkariin, ja samalla reissulla bongasin myös Janssonin "Kuka lohduttaisi Nyytiä".

Tänään siis ohjelmassa rentoutumista ja illalla ehkäpä jopa mennään leffaan, Avatar kovasti houkuttelisi. Huomenillalla meille tulee vierailta norjanmaalta, meinaan pari couchsurffaajaa taas pitkästä aikaa ( ollaan pidetty vähän taukoa). saattavat tuoda mulle jopa ruisleipää ja lakuja! Niin ja toinen heistä on kaikenlisäksi antropologian opiskelija, joka on tulossa tekemään kenttätyötä tänne. Eli jäävät noin puoleksi vuodeksi ja etsivät kämppää.

Meilläkin isomman asunnon metsästys on edessä, mutta ei ihan vielä. Aletaan etsimään siinä 7nnen kuun mailla. Itelläni hirveä vauvashoppailuvimma päällä, mutta vielä en ole mitään ostanut. siis en yhtään mitään. Ja tämä on saavutus multa. Rahaa oon jo laittanut sivuun tulevia hankintoja varten. Täällä saa lapsilisää vain jos on tarpeeksi köyhä (luultavasti ollaan) ja ainoastaan 3 ikävuoteen saakka. Lisäksi saadaan 7:nnellä kuulla vähän alle 900e könttäsumma vauvan varusteisiin (vaunut, sänky jne). Kouluunkin raukka joutuu jo 3-vuotiaana jos Ranskassa vielä silloin asutaan! Että kaikkea uutta tässä oppii taas ranskalaisesta sosiaalisysteemistä ja yhteiskunnasta.

Joulumeiningit

Eilen oltiin sitten Trinitéssä joulua viettämässä.
Kivaa oli, vaan enpä arvannut että joulunvietto kestää täällä läpi yön: syömään alettiin siinä klo 22 maissa ja lahjat jaettiin keskiyöllä, jolloin joulu varsinaisesti alkaa. Välissä laulettiin perinteisiä joululauluja ja etenkin Roméon äiti intoutui tanssahtelemaan.
Ilotulitukset käytiin kanssa paukuttelemassa lahjojen jaon jälkeen ja sitten jatkettiin taas ruokailua...Kello oli siinä puoli kolmen maissa kun syötiin pääruokaa ja koska en ollut nukkunut kauhean hyvin edellisenä yönä, alkoi mulla jo silmät painua kiinni..Lähettiinkin sitten ajelemaan kotia päin kolmen aikoihin. :)


Hauskat juhlat oli ja tunnelmaa piisasi. suomi-joulua oli tottakai  ikävä mutta kiva oli tutustua täkäläisiin perinteisiinkin.

Kuvassa emäntä Claudia jakaa alkuruokia, huom. mun tekemä perunasalaatti joka teki kauppansa :)

Meidän jouluposetus kuusen edessä joka kyllä jäi vähän varjoon... 
                                                           
    
.... ja tässä meiän koristeita kotoota, kiitos kovasti suvulle koristeista ja lahjoista!

Joulutraditioita

Enää päivä h-hetkeen! Täällä raketit on paukkunut pari viime yötä ja huomenna sitten räjähtää todenteolla :)
Kaupunkien kadut, palmut ja lyhtypylväät on koristeltu valoköynnöksin eivätkä kaupat, bensa-asemat ja ihmisten koditkaan ole jääneet pimentoon.
 Kuusethan ei täällä kasva, mutta onneksi on keksitty muovikuusi ja on täällä toki oma luonnollinen vastinekin, nimittäin "Filao"- niminen puu. Ei ollenkaan hassumman näköinen.


Mielenkiintoinen ilmiö on ollut myös tonttulakit päässä kaupungilla kulkeva nuoriso. Näyttäis olevan jonkunlainen joulutrendi. Mitä kovemman näkönen jätkä, sitä todennäköisemmin päätä koristaa vanha kunnon tupsulakki.

Jouluun kuuluu täällä katolilaisena maana toki myös jouluseimet, joita rakennetaan kotiin ja niitä löytyy myös kirkoista ja kaupunkien aukioilta. Lisäksi joulu ei olisi joulu ilman joululaulu-iltoja, "chanté nwel" joita on järjestetty pitkin joulukuuta. Mekin osallistuttiin yhteen, joka järkättiin sermac- kulttuurikeskuksessa jossa käydään salsa-tunneilla. Harmi että unohdin kameran kotiin, tunnelma oli katossa ja tarjoilut kunnossa. Bändi soitti ja solisti lauloi ja kertoi aina seuraavan laulun nimen ja sivunumeron ja yleisö lauloi  ja tanssi mukana.  Meillä oli onneksi mukana lauluvihko että pääsin minäkin laulamaan. Poikkeaa kyllä täysin suomalaisista, hartaista ja mollivoittoisista lauluista! Tässä esimerkkiä:



Mitä tulee jouluruokiin, on pöydän kunkku täälläkin kinkku. Lisäksi paikallisiin, perinteisiin ruokalajeihin kuuluu "Boudin creole" eli eräänlaiset makkarat, "pois d´angole" eli Angolan pavut, Igname-juures ja toki rommi - schrubb ja punch coco.       

Pois d´angole                                       Boudin

Lisäksi joulupöytään on hiipinyt viimeaikoina yhä enemmän mannerranskalaisia vaikutteita - marketit notkuvat hanhenmaksasta, norjalaisesta savulohesta, Ferreron, Lindtin ja Lanvinin suklaarasioista jne. Ikävä kyllä hinnat näillä tuotteille on todella suolaisia, France-Antilles sanomalehden selvityksen mukaan Martiniquella joutuu pulittamaan 34% enemmän ruuasta kuin emämaassa. Erityisesti hedelmät (58% eroa) ja liha (51%) ovat kalliita. Hinnat todellakin tuntee nahassaan, me ei esimerkiksi osteta melkeen koskaan tomaatteja, joiden kilohinta on sellanen 4 euroa.Ja nämä on paikallisia tomaatteja!  Eilen meinasi taas pulssi nousta, kun pulitin   kirsikkatomaattirasiasta 4 euroa. Mutta kerrankos sitä jouluna... :D

Jokatapauksessa rauhaisaa tai hilpeää joulua kaikille, kullekin makunsa mukaan!

Jounen Kréyol

Hyvää kansainvälistä kreolin kielen päivää vaan kaikille! Tänään sitä vietetään, jo vuodesta 1981. Päivä ei tosin Martiniquella ole ottanut juurikaan tulta alleen, toisin kuin vaikkapa Haitissa ja Guadeloupella. Haitissa kreoli on maan virallinen kieli.  Täällä järjestetään hyvin vähän tapahtumia verrattuna edellisiin saariin. Kuulemma Kanadan Montrealissa vietetään jopa kreolin kielen kuukautta.  Tässä näyte kielestä - ranskaa osaavat tunnistavat tuttuja sanoja, afrikkalaisperäisten sekä englannista ja espanjasta lainattujen lisäksi. Niin ja on kreolissa myös Carib-intiaanien kielestä sanoja.

"An tan an, pabò lanné 1970, lè moun té ka palé kréyol, ki si swa lékol oben téyat, yo té ka kriyé yo Kominis. Pas plis ki sa! An tan tala lé ou té kominis ou pa té an bon moun. Sé té an lensilt. Lanné 1791, nou jwé an pyès téyat, i té ékri an kréyol."

 esim. Moun = ihmiset (sanasta monde?) Ti moun =  lapsi, Ti sanasta petit. Pas plis ki sa = pas plus que ca..jne.

Itse olen viettänyt merkkipäivää jenkkituristi mammojen ja pappojen kanssa. Tänään oli ensimmäinen Walking Tour Fort-De-Francen keskustassa. Itse en vielä päässyt ääneen vaan lähinnä tarkkailin opasta ja jutskasin ihmisten kanssa. Seuraavalla kerralla olen sitten ihan yksin! On kyllä hommaa koittaa paimentaa pariakymmentä henkeä kaupungin kapeilla jalkakäytävillä, varoa autoja, kuoppia yms. Ei ole myöskään ihan helppoa puhua tarpeeksi kovaa kaiken taustamelun keskellä ja muistaa tärkeät vuosiluvut ja kaikki tiedot rakennuksista. Mutta tykkään kyllä, mielenkiintoista hommaa. Sain tippiäkin 4 dollaria :).  Olin maanantaina ihan oikeiden turistien kanssa myöskin bussikierroksella, tarkkailijana sielläkin. Että soittoa odotellessa seuraavasta, omasta kierroksesta. Muutenkin oon ollut tiivisti töissä viime viikon kahvilassa. Rupeaa pikkuhiljaa sujumaan drinksujen ja pirtelöiden teko, ja muistan jo suurimman osan annosten nimistäkin.

Täällä on taas bussilakko päällä, sillä joku matkustaja oli päättänyt tirvaista kuonoon kuskia. Että eikun lakkoon. Kuskit pelaavat dominoa "vallatuilla" pysäkeillä ja pääteasemalla komeilee hieno "en greve" pahvikyltti puulavakasan päällä. Ensiviikolla on täälläkin pyhänmiesten päivä, Toussaint, joka on tärkeä vuotuinen juhla. Hautausmaita puunataan jo kuntoon, ja viikonloppuna perheet kokoontuvat haudoille muistelemaan kuolleita ja sytyttämään kynttilöitä. Ihan Meksikon malliin ei hautuumailla juhlita, mutta samantyyppisiä viboja on havaittavissa. Kuulumisiin!

Kanootin kapean vesille laskin...

Eilen oli tosissaan jänskä päivä. Ensinnäkin ajelin ekaa kertaa ihan yksin motaria noin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Saint Lucen kylään. Siellä meillä oli rendez-vous Karisko-järjestön kanssa. Rannalla lekotteli noin 15-metrinen "kanawa" eli paikallisten Carib-intiaanien aikoinaan käyttämän kanootin jossei ihan kopio, niin sukulainen. Kuten viereisestä kuvasta selviää, on kyseessä merikanootti jolla aikoinaan melottiin saarelta toiselle. Välimatkathan saarten välillä ei ole mitenkään mahdottomia, joten juurikin kanoottien avulla on saaret aikoinaan asutettu ja tuotu niille hyötykasveja yms. Kariskon rakentamat kaksi kanoottia ovat ensimmäiset ja ainoat laatuaan sitten 1600-luvun! Carib-intiaanit tapettiin ja häädettiin Martiniquelta 1600-luvun puolivälissä ja esim. viereisellä Dominica-saarella heidän jälkeläisiään on jäljellä enää kourallinen. Kuitenkin intiaanien ja espanjalaisten ja  ranskalaisten valloittajien välillä, unohtamatta afrikkalaisia orjia, tapahtui runsaasti vuorovaikutusta ja sekoittumista. Monella martiniquelaisella saattaa siis olla Carib-intiaani yhtenä esi-isänään.  Kreoliranskassa on jonkunverran intiaanin kielisiä nimiä ja sanoja.  Saarella on  lisäksi säilynyt runsaasti intiaanien viljelyyn ja kalastukseen liittyvää tietotaitoa. Intiaanit opettivat tulokkaile esimerkiksi maniokin viljelyn ja käsittelyn, verkkojen ja katiskoiden punomisen sekä korien yms. punonnan.

  Kanawa on siis merkittävä symbolisella tasolla mutta myös tieteellisesti. Arkeologi Benoît Berard on kanawoiden takana ja projektin puuhamies. Melomalla saarelta toiselle voidaan mm. arvioida keskimääräinen aika, joka intiaaneilla kului liikkumiseen sekä määrittää mahdollisia maihinnousupaikkoja ja niiden ympärille rakentuneita kyliä. Ja onhan se nyt aika siistiä päästä tekemään oma kanoottikin! Järjestössä treenataankin nyt seuraavaa suurta melontaretkeä varten, nimittäin Martinique- Puerto Rico. Projekti kulkee nimellä " Kytangomingo Ema" eli suomeksi "Esi-isien tie".

Meitä oli siis noin kuusitoista henkeä melomassa ja melkonen seikkailu olikin (ainakin mulle näin noviisina). Kanawa on rakennettu paikallisesta gommier-puusta perinteisellä tekniikalla. Se on siis tehty yhdestä puusta, joka ensin on koverrettu ja poltettu tyhjäksi. Runkoon on lisättu laidat sekä sisälle pingotettu lankkuja penkeiksi ja jalkatuiksi. Vene painaa noin tonnin, joten melkosella ähinällä se työnnettiin vesille puunrunkojen päällä rullaten.

Sitä voisi myös kuvitella, että melominen on ihan iisipiisiä hommaa. Väärin! Ensinnäkin tekniikka olisi syytä olla kohdallaan, ellei halua hyvin kipeitä käsi - ja olkapäälihaksia. Mulla kesti ehkä tunti päästä selville jujusta. Toisekseen koska melotaan merellä jossa on jonkun verran aallokkoa, kanootti keinuu puolelta toiselle jatkuvasti. Tämä tarkoittaa sitä, että yrität pitää alavartalon liikkumattomana tukien itseäsi jatkuvasti. Että hyvinkin sporttista hommaa ja melontatahti oli myös suht kova. Noin kolmen ja puolen tunnin reissulla melottiin niin merellä kuin mangroven ympäröimällä joella. Maisemat oli hienot ja sää suosi, eli aurinko porotti. Mä en tietenkään ollu laittanut tarpeeksi aurinkovoidetta eli tänään melko punakka naama. :) Vallan vaikuttava kokemus oli kyllä, ja toivon että pääsen  toistekin kokeilemaan. Kuka tietää vaikka osallistuisin Puerto Riconkin retkeen!


"Remonter les routes amérindiennes, c’est rouvrir les barrières hérissées dans la Mer Caraïbe, c’est instituer l’espace libre, ouvert à l’échange multiculturel et dans la diversité. C’est aussi, se réapproprier la route maritime qui a permis la naissance de la Civilisation Caraïbe depuis plus de 2500 ans." (Karisko.com)

 (Kanawan kuva otettu  täältä.)

Bèlè!

Noniin, täällä on jo paljon parempi mieli taasen... :) Eilinen oli äksöniä täynnä, kun aamulla oltiin taas opas-koulutuksessa ja iltapäivällä reissasin pitämään ekat englannin tuntini. Koulutuksen puolesta vierailtiin Sainte-Marie nimisessä kylässä ja siellä sijaitsevissa Bèlè-"museossa"  "La maison du bèlè" ja Saint-James rommimuseo-panimossa. Erityisesti Maison du bèlè - teki vaikutuksen, hienosti koottu näyttely ja innostava opas.
 
Päästiin vähän tanssimaankin Bèlèä, joka on siis orjien keskuudessa plantaaseilla syntynyt tanssi- ja musiikkilaji. Bèlè koostuu laulajasta, rummuttajasta (tambouyé), perkussionistista (ti-bwa), taustakuorosta ja tanssijoista. Se on syntynyt eri kulttuurivaikutteiden ja musiikkiperinteiden sekoittumisesta. Erityisesti afrikkalaisten ja eurooppalaisten kulttuurien vaikutus näkyy bèlèssä. Tanssijoiden hameet ovat eurooppalaisvaikutteisia mutta liikekieli sekoitus afrikkalaisista ja eurooppalaisista tansseista, etenkin ranskalaisista salonkitansseista kuten katrillista. Tambouyé eli rumpu ja rytmikuviot sekä esilaulaja- vastaaja - rakenne taas ovat selkeästi afrikkalaisperäisiä elementtejä.

Bèlè oli orjien lähestulkoon ainoa tapa ilmaista itseään ja samalla myös kapinan muoto. Orjanomistajat yrittivät ensin kieltää soittamisen ja laulamisen, mutta lopulta huomasivat orjien pysyvän pidempään hengissä, jos heille tämä sallittiin. Nämä olivat kuitenkin tiukasti kontrolloituja tapahtumia, ja usein orjat uhmasivat kieltoja rangaistusten uhalla, ja kokoontuivat esim. öisin laulamaan ja tanssimaan. Tansseissa orjat pystyivät illmaisemaan itseään ja omaa identiteettiään, joka heiltä oli orjuudessa riistetty nimeä ja kieltä myöten. Tansseja on monia erilaisia, liikkeet seuraavat rummun rytmikuvioita, ja jokaiselle rytmille on omat liikekuvionsa. Eri laulut kertoivat esimerkiksi työskentelystä pelloilla, politiikasta, juoruista yms. ja osa tansseista kuten damyé ja ladja olivat alunperin taistelutansseja, kuten esim. brasilialainen capoiera.

Bèlè on jokatapauksessa todella monimerkityksinen tanssi, joka on myös merkittävä martiniquelaisten identiteetille. Aina ei ole kuitenkaan ollut näin, vaan bèlè kuten mm.kreolin kieli ja muut ei-ranskalaiset perinteet olivat vielä halveksittuja 1900-luvun alussa.Tästä voidaan vetää johtopäätöksiä kolonisaation tuhoisista vaikutuksista ja halusta assimiloitua ranskalaisiin kolonisoijiin. Tai näin ainakin minä asian tulkitsen. Aimé Cesairen, Frantz Fanonin ja muiden vaikutuksesta Martiniquelaiset alkoivat kuitenkin kyseenalaistaa identiteettiään ja etsiä juuriaan - ja jäljet johtivat Afrikkaan. Nykyään bèlè on noussut uudestaan arvoonsa ja
 tanssia opetetaan kaikkialla saarella ja myös emä-Ranskassa.  Samoin on kreolin kielen laita, josta varmaan kertoilen vielä myöhemmin. :)

Rummun kuva lainattu täältä

Tässä vielä tanssia livenä:

Journées du Patrimoine

Viikonloppu hurahti mukavasti Journées du Patrimoine:n eli kansallisperinnön päivien merkeissä. Ranskassa   vuonna 1984 syntynsä saaneen tapahtuman idea on mm. esitellä suurelle yleisölle kulttuuriperintöön kuuluvia tiloja ja rakennuksia, joihin yleisöllä ei yleensä ole pääsyä. Esimerkkeinä vaikkapa kaupungintalot, ministeriöt, lähetystöt ja  yksityiset asunnot. Tapahtuman aikana on vapaa pääsy myös useisiin museoihin, puutarhoihin ja muihin kulttuurikohteisiin, joissa järjestetään opastuksia ja erilaisia näytöksiä. Aineeton kulttuuriperintökin on siis edustettuna. Hieno idea ja varsin suosittu tapahtuma Ranskassa. Suomessakin järkätään " Euroopan rakennusperinnepäivät" nimistä häppeninkiä:

"Syyskuun toinen viikonloppu (11.-13.9.2009) on rakennusperintöpäivien virallinen viikonloppu Suomessa. Avointen ovien päiviä, opastettuja kierroksia, näyttelyitä ja muita mielenkiintoisia tapahtumia järjestetään kymmenissä kunnissa eri puolilla maata." http://www.rakennusperinto.fi/muuta_sisaltoa/erp/fi_FI/erp/

Jotenkin vaikuttaa, että on kuitenkin kyse vähän vaisummasta tapahtumasta kuin mitä täällä... :D

Lauantaina oltiin kuuntelemassa Martiniquen lääkekasvien käytöstä kertovaa luentoa. Puhujana oli historioitsija, joka puhui kasvien perinteisestä käytöstä  (ethnomedecine) ja sairauksiin liittyvistä uskomuksista. Martiniquella kasvaa todella paljon lääkeominaisuuksia omaavia kasveja, joita on käytetty kansanparannuksessa. Hyvin mielenkiintoinen tutkimusohjelma on TRAMIL. Tämän ohjelman päämääränä on tieteellisesti tutkia ja todistaa kansanparannuksessa käytettävien kasvien terveysvaikutukset.

Tänään vierailtiin Fort Saint Louis:issa eli 1600-luvulla rakennetussa linnoituksessa, jonka ympärille Fort-de-France on syntynyt.

Linnoitus on vaikuttavan kokoinen, yli 600 m pitkä, ja toimii edelleen ranskan laivastotukikohtana. Se on siis suljettu yleisöltä paitsi kerran vuodessa, juurikin Journées du Patrimoinen aikana.Nyt päästiin sitten oikeen ilmaiseksi sisään ja opastetulle kierrokselle. Hienot oli näköalat ja hauskaa seikkailla maanalaisissa tunneleissa. Nähtiin merimiesten kasarmit ja pari sotalaivaakin.

Merimies-ressu hassussa uniformussaan... :D



Opas osottelee maisemia...


Jotka eivät olleet olleenkaan hassumpia. Kuvassa Fort-de-Francen keskustaa.

Iltapäivällä olin vielä Lévée-nimisen hautausmaan opastetulla kierroksella.Lévée:tä kutsutaan yleisesti rikkaiden hautausmaaksi, vastakohdaksi lähistöllä sijaitsevalle Trabaud:in hautausmaalle jota yllättäen kutsutaankin "köyhien hautausmaaksi". Lévée on 1700-luvulla perustettu ja sinne on haudattu lähinnä porvariperheiden kasvatteja ja muita silmäätekeviä. Luulin että oppaana olisi ollut eräs antropologi, mutta hää olikin vetänyt kierroksen vain edellisenä päivänä. Nyt meitä opasti arkkitehti, mutta ihan kiinnostava kierros oli silti. Opin erottamaan neoklassiset ja klassiset hautarakennukset moderneista. :D

Viereisessä kuvassa eräs vanhimmista haudoista 1700-luvulta. Nuo "kaakelit" on uudempaa lisäystä, tulivat muotiin myöhemmässä vaiheessa. Täällä monia hautoja on muokkailtu vuosisatojen aikoina aina muodin mukaisiksi. Kuten talojen rakentamisessa, myös haudoilla voidaan brassailla. Kuulemma suosittu vitsi aikoinaan olikin, että Martiniquella kuolleet asuvat paremmin kuin elävät. Hautoihin on siis panostettu paljon rahaa. Muutenkin hautajaiset ja kuolema yleensä on täällä hyvin tärkeä tapahtuma.

 Paikallisen sankarin, murhatun Andre Alikerin hauta. Aliker oli kommunisti ja journalisti, joka paljasti useita rahankavalluksia ja lopulta maksoi paljastukset hengellään.

Toinen kuuluisuus, kirjailija-psykologi ja antikolonialistisen liikkeen johtohahmo Frantz Fanon. Fanonin perhehauta löytyy täältä, Frantz itse on haudattu Algeriaan.