Täällä sataa. Helpottaa jonkin verran tähän kuumuuteen, eli tänään en ehkä hikoile niin montaa ämpärillistä kuin eilen. Meidän lähiposti on ryöstetty. Sossu on taas kadottanut kaikki tiedot ja paperit mun kuulumisesta ranskalaiseen sosiaaliturvaan - eli ties milloin saan äitiyslomarahat tilille. Eli business as usual.
Eilen innostuin siivoomaan ja laittamaan paikkoja kuntoon. Norjalaiset kun tosiaan lähtivät takaisin vuonojen maahan, niin me perittiin niitten kuuden kuukauden aikana kerääntyneet tavarat ja ruokatarvikkeet. Aika paljon kerkee tossakin ajassa jo hankkimaan tavaraa. Meille kyllä kelpaa, eli saatiin kasa ruokaa, paljon pannuja, astioita, muutama tyyny jne. Innostuin huhkimaan siinäkin toiveessa, että vauva vaikka tajuaisi pikkuhiljaa etsiä reittiään ulkomaailmaan. On meinaan ollut vähä hermo tässä kireellä, en vaan yksinkertaisesti jaksaisi enää odottaa ja kökkiä yksin kotona. Mun päivät kuluu netissä ja katsoen koneelta Housea ja Sinkkuelämää. Mitään tän kehittävämpää en ole jaksanut harrastaa, eli en ole kutonut vauvalle juttuja (en osaa, mulla kesti 2 vuotta saada yläastella villasukat aikaan, kertoo ehkä jotain), enkä ole innostunut piirtämään uusilla hienoilla puukynillä jotka ostin. Eli olo on laiska ja tylsistynyt :D Roméo jää onneksi huomenna jo isyyslomalle kaheksi viikoksi.
Kaksi päivää laskettuun. Kaksi päivää!!
Tässä teille päivän musiikkipläjäys - perinteistä musaa à la Tanya St. Val
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Odotus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Odotus. Näytä kaikki tekstit
tiistai 6. heinäkuuta 2010
torstai 1. heinäkuuta 2010
Kielisoppaa
Vika gynekäynti on nyt takana, hyvin meni vaikka odottaa sai taas iloiset puolitoista tuntia. Onneksi olin varautunut pokkarilla. Kohdunkaula on edelleen tiukasti kiinni eikä kuulemma ole lyhentynyt. Vauvan pää kuitenkin jo sitä painaa, eli ehkäpä tässä kohta puoliin... :D Virallinen laskettu aikahan on 9 heinäkuuta, eli vielä 8 päivää! Ja kyllä, odottavan aika on PITKA.
Niin pitkä, että sitä kerkeää oikein hyvin surffailemaan netissä. Joskus uhkasin laittaa enemmän juttua kaksikielisyydestä eli siitä kuinka lapsonen saadaan omaksumaan kaksi äidinkieltä suht samaan aikaan. Eli tässä siis jutun juoni pähkinänkuoressa.
"Yksilön kaksikielisyys tarkoittaa kahden kielen hallitsemista sujuvasti täysin tai lähes äidinkielen tavoin. Kaksikielinen ihminen kykenee aktiivisesti ajattelemaan ja puhumaan kahdella eri kielellä, ja niiden vaihtaminen toimii luonnostaan. Molempien kielten osaamisen ei välttämättä tarvitse kuitenkaan olla samalla tasolla. Kaksikielisyyttä ilmenee kaikkialla maailmassa ainakin jonkinasteisena jopa enemmän kuin yksikielisyyttä. Joissain maissa kaksi- tai monikielisyys onkin monikulttuurisuuden vuoksi itsestäänselvyys." Wikipedia
Homma menee periaatteessa niinkin yksinkertaisesti, että kumpikin vanhempi puhuu johdonmukaisesti vauvalle (mitä aikaisemmin aloittaa, sen parempi) omaa kieltään. Ja tästä ei sitten saa poiketa. Toinen malli on "kotikieli"-systeemi, joka toimii siinä tapauksessa että molemmat vanhemmat puhuvat keskenään samaa kieltä valtakielen ollessa eri. Eli esim. Ranskassa asuva suomalainen perhe puhuu kotona ainoastaan suomeksi ja lapsi oppii kotimaan kielen vuorovaikutuksessa muun ympäristön kanssa.
Meillä tulee luonnollisesti käyttöön tämä ensimmäinen systeemi, eli minä papatan suomea ja Roméo ranskaa. Suomi tulee silloin olemaan ns. alisteinen kieli, jonka oppimiseksi tulee tehdä jonkin verran hommia. Avuksi tulee suomenkielellä puhumisen lisäksi erilaiset lastenlaulu CD:t, laulaminen yleensä, kirjojen lukeminen ja myöhemmin pelit ja telkkariohjemat (DVD).
Kaksikielisyyteen kohdistuu kuulemma edelleen paljon ennakkoluuloja. Väitetään esim. että lapsi sekoittaa puheessaan molempia kieliä - mitä kyllä tapahtuukin alussa, mutta hyvin nopsaan lapsi alkaa erottamaan kielet toisistaan. Ankytys ja muut puheongelmat on myös laitettu kaksikielisyyden piikkiin, mutta tämä on tutkimuksissa kumottu. Lisäksi puhumisen aloittaminen saattaa hieman hidastua. Mutta paljon plussiakin on - kahden kielen puhuminen pienestä pitäen esim. avartaa maailmankuvaa ja auttaa myöhemmin uusien kielten omaksumisessa.
Tässä vielä muutama kiinnostava linkki:
http://www.omniglot.com/language/articles/bilingualkids1.htm (englanniksi)
http://plaza.fi/ellit/perhe/lapset-kasvatus/kaksikielisyys-on-valtava-haaste-mutta-mainio-mahdollisuus
http://www.enfantsbilingues.com/ (ranskaksi)
Niin pitkä, että sitä kerkeää oikein hyvin surffailemaan netissä. Joskus uhkasin laittaa enemmän juttua kaksikielisyydestä eli siitä kuinka lapsonen saadaan omaksumaan kaksi äidinkieltä suht samaan aikaan. Eli tässä siis jutun juoni pähkinänkuoressa.
"Yksilön kaksikielisyys tarkoittaa kahden kielen hallitsemista sujuvasti täysin tai lähes äidinkielen tavoin. Kaksikielinen ihminen kykenee aktiivisesti ajattelemaan ja puhumaan kahdella eri kielellä, ja niiden vaihtaminen toimii luonnostaan. Molempien kielten osaamisen ei välttämättä tarvitse kuitenkaan olla samalla tasolla. Kaksikielisyyttä ilmenee kaikkialla maailmassa ainakin jonkinasteisena jopa enemmän kuin yksikielisyyttä. Joissain maissa kaksi- tai monikielisyys onkin monikulttuurisuuden vuoksi itsestäänselvyys." Wikipedia
Homma menee periaatteessa niinkin yksinkertaisesti, että kumpikin vanhempi puhuu johdonmukaisesti vauvalle (mitä aikaisemmin aloittaa, sen parempi) omaa kieltään. Ja tästä ei sitten saa poiketa. Toinen malli on "kotikieli"-systeemi, joka toimii siinä tapauksessa että molemmat vanhemmat puhuvat keskenään samaa kieltä valtakielen ollessa eri. Eli esim. Ranskassa asuva suomalainen perhe puhuu kotona ainoastaan suomeksi ja lapsi oppii kotimaan kielen vuorovaikutuksessa muun ympäristön kanssa.
Meillä tulee luonnollisesti käyttöön tämä ensimmäinen systeemi, eli minä papatan suomea ja Roméo ranskaa. Suomi tulee silloin olemaan ns. alisteinen kieli, jonka oppimiseksi tulee tehdä jonkin verran hommia. Avuksi tulee suomenkielellä puhumisen lisäksi erilaiset lastenlaulu CD:t, laulaminen yleensä, kirjojen lukeminen ja myöhemmin pelit ja telkkariohjemat (DVD).
Kaksikielisyyteen kohdistuu kuulemma edelleen paljon ennakkoluuloja. Väitetään esim. että lapsi sekoittaa puheessaan molempia kieliä - mitä kyllä tapahtuukin alussa, mutta hyvin nopsaan lapsi alkaa erottamaan kielet toisistaan. Ankytys ja muut puheongelmat on myös laitettu kaksikielisyyden piikkiin, mutta tämä on tutkimuksissa kumottu. Lisäksi puhumisen aloittaminen saattaa hieman hidastua. Mutta paljon plussiakin on - kahden kielen puhuminen pienestä pitäen esim. avartaa maailmankuvaa ja auttaa myöhemmin uusien kielten omaksumisessa.
Tässä vielä muutama kiinnostava linkki:
http://www.omniglot.com/language/articles/bilingualkids1.htm (englanniksi)
http://plaza.fi/ellit/perhe/lapset-kasvatus/kaksikielisyys-on-valtava-haaste-mutta-mainio-mahdollisuus
http://www.enfantsbilingues.com/ (ranskaksi)
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
Helpotuksen huokaus
Jippii! Käytiin viimesessä ultrassa tossa pari päivää sitten. Maha-asukki on taas käyrillä, kun viimekerran mittauksessa oli hieman tipahtanut kartalta. Lääkäri siihen totesi sitten vaan, että vaikuttaa siltä , että viime mittauksessa oli tapahtunut jonkinlainen mittausvirhe. No, Okei. Mutta nyt siis ollaan takaisin ruodissa ja painoakin olisi lähes 2700 grammaa (heittoa tietty voi olla noin 300g suuntaan jos toiseen) mutta hyvä hyvä kuiteskin!
Toinen ilouutinen koskee sitä, että tarhaan laitolta 3 kuukauden iässä tullaan näillä näkymin sittenkin välttymään. Oltiin jo todella paiseissa, kun oltiin käyty katsomassa yhtä "creche"ä maanantaina. Hintaa ensinnäkin olisi ollut 400 ja rapiat kuussa. Toisekseen aikataulut ovat klo 6.30 aamusta 18 illalla, viisi pv viikossa. Yritin siinä kysellä, että kuinkas kun mä en tee kun 30 tunnin viikkoa joten en kyllä vauvaa pitäisi hoidossa ihan tuota...11 tuntia päivässä (!) että onnistuisiko kolme kertaa viikossa... Kuulemma antavat (luonnollisesti, bisnes is bisnes) etusijan sellaisille vauvoille, jotka ovat tarhassa kokopäiväisesti (koska homma toimii tuntimaksulla). Eli joko oltaisiin maksettu kokopäivähoidosta mutta oikeasti pidetty pirpanaa vaan se kolme päivää hoidossa tai sitten hyvin luultavasti jouduttu jonoon takasin ties kuinka pitkäksi ajaksi (koska johtajan tartteis löytää kaksi puolihoitoa haluavaa lasta, että homma kannattaisi). Että näin.
Käytiin sitten katsomassa vielä crecheä. Vauvat on siellä kolmessa eri ryhmässä. Meidän vauva ois laitettu 3-6 kuukautisten ryhmään. On vähän erilaisia tarhat täällâ kuin Suomessa. Ensinnäkin ovat ihan "tavallisia" taloja, eli sellasia betonisia 2-3 kerroksisia taloja, jotka on muokattu uusiksi. Rautalankaa muurien päällä ja kalterit ikkunoissa. :D Tämä creche oli aikas pieni, ja huone jossa oli nuo ihan pikkuvauvat oli just sen kokoinen, että kaikki kolmetoista pinnasänkyä mahtuu vieriviereen kiertämään huoneen seiniä. Keskelle jää sitten pieni leikkitila, jossa pehmustettu matto jossa voivat hieman telmiä. Vauvoista varmasti pidetään ihan hyvää huolta, mutta jotenkin tuli kennelifiilis koko paikasta... Mitään virikkeitä ei vauvojen sängyissä myöskään ole, jollei äiti itse sellaisia crecheen toimita (kuten kaiken muunkin lakanoista lähtien - vaipat, maidot jne.) Kyseltiin sitten kaikenlaista ja luvattiin palata pian asiaan, koska paikat menee nopeammin kuin pieru haihtuu saharaan.
Mutta mutta, olin jo miettinyt erilaisia plan B vaihtoehtoja perhepäivähoidosta sukulaisiin, kun tajusin ottaa asian puheeksi mun pomon kanssa. Noh, oli sitten sitä mieltä, että koska mun sopimusta on ensinnäkin jäljellä vaan 2kk kun palaan takaisin, voisin ihan hyvin tehdä hommia kotoota käsin ja vauva voisi siis olla kanssani kotona hieman pitempään. Arvaatte ehkä kuinka liekeissä olin :D
Vakuutti mulle että työpaikka säilyy myös ensi vuodelle, uusi nuorten työpaja pitäisi alkaa vuoden 2011 puolella...Mutta joo, järjestön (ja rahoitusongelmat) tuntien en nyt elättele sen suurempia kuvitelmia tästä, mutta sen näkee sitten loppuvuodesta. Nyt oon vaan tyytyväinen ettei pikkuisen tarvitse ihan niin pienenä mennä hoitoon ja että saan palkkaa ainakin jonkun aikaa vielä. Jos tarttee alkaa etsiä uutta duunia, niin sitten tarttee. Ja se on sen ajan murhe :)
Toinen ilouutinen koskee sitä, että tarhaan laitolta 3 kuukauden iässä tullaan näillä näkymin sittenkin välttymään. Oltiin jo todella paiseissa, kun oltiin käyty katsomassa yhtä "creche"ä maanantaina. Hintaa ensinnäkin olisi ollut 400 ja rapiat kuussa. Toisekseen aikataulut ovat klo 6.30 aamusta 18 illalla, viisi pv viikossa. Yritin siinä kysellä, että kuinkas kun mä en tee kun 30 tunnin viikkoa joten en kyllä vauvaa pitäisi hoidossa ihan tuota...11 tuntia päivässä (!) että onnistuisiko kolme kertaa viikossa... Kuulemma antavat (luonnollisesti, bisnes is bisnes) etusijan sellaisille vauvoille, jotka ovat tarhassa kokopäiväisesti (koska homma toimii tuntimaksulla). Eli joko oltaisiin maksettu kokopäivähoidosta mutta oikeasti pidetty pirpanaa vaan se kolme päivää hoidossa tai sitten hyvin luultavasti jouduttu jonoon takasin ties kuinka pitkäksi ajaksi (koska johtajan tartteis löytää kaksi puolihoitoa haluavaa lasta, että homma kannattaisi). Että näin.
Käytiin sitten katsomassa vielä crecheä. Vauvat on siellä kolmessa eri ryhmässä. Meidän vauva ois laitettu 3-6 kuukautisten ryhmään. On vähän erilaisia tarhat täällâ kuin Suomessa. Ensinnäkin ovat ihan "tavallisia" taloja, eli sellasia betonisia 2-3 kerroksisia taloja, jotka on muokattu uusiksi. Rautalankaa muurien päällä ja kalterit ikkunoissa. :D Tämä creche oli aikas pieni, ja huone jossa oli nuo ihan pikkuvauvat oli just sen kokoinen, että kaikki kolmetoista pinnasänkyä mahtuu vieriviereen kiertämään huoneen seiniä. Keskelle jää sitten pieni leikkitila, jossa pehmustettu matto jossa voivat hieman telmiä. Vauvoista varmasti pidetään ihan hyvää huolta, mutta jotenkin tuli kennelifiilis koko paikasta... Mitään virikkeitä ei vauvojen sängyissä myöskään ole, jollei äiti itse sellaisia crecheen toimita (kuten kaiken muunkin lakanoista lähtien - vaipat, maidot jne.) Kyseltiin sitten kaikenlaista ja luvattiin palata pian asiaan, koska paikat menee nopeammin kuin pieru haihtuu saharaan.
Mutta mutta, olin jo miettinyt erilaisia plan B vaihtoehtoja perhepäivähoidosta sukulaisiin, kun tajusin ottaa asian puheeksi mun pomon kanssa. Noh, oli sitten sitä mieltä, että koska mun sopimusta on ensinnäkin jäljellä vaan 2kk kun palaan takaisin, voisin ihan hyvin tehdä hommia kotoota käsin ja vauva voisi siis olla kanssani kotona hieman pitempään. Arvaatte ehkä kuinka liekeissä olin :D
Vakuutti mulle että työpaikka säilyy myös ensi vuodelle, uusi nuorten työpaja pitäisi alkaa vuoden 2011 puolella...Mutta joo, järjestön (ja rahoitusongelmat) tuntien en nyt elättele sen suurempia kuvitelmia tästä, mutta sen näkee sitten loppuvuodesta. Nyt oon vaan tyytyväinen ettei pikkuisen tarvitse ihan niin pienenä mennä hoitoon ja että saan palkkaa ainakin jonkun aikaa vielä. Jos tarttee alkaa etsiä uutta duunia, niin sitten tarttee. Ja se on sen ajan murhe :)
perjantai 25. kesäkuuta 2010
Imetyspohdintaa..
Jälleen yksi asia joka ei tule olemaan yksinkertainen Ranskassa - imetys ja sen organisointi. Koska olen (ainakin toistaiseksi;)) töissä ja äitiyslomahan täällä kestää sen noin 3kk synnytyksen jälkeen, lähtee meidän pieni tarhaan siinä vaiheessa. Eilen juuri tuli soitto yhdestä "crechestä" että meille järjestyisi paikka sieltä syyskuussa. Ollaan menossa tsekkaamaan paikkaa maanantaina. Eli maanantaiksi täytyisi olla valmiina hyvin luultavasti puolustamaan äidinmaidon antamista crechessä ja kestovaippojen hyväksymistä. Ranskassa kun monet tarhat kieltäytyvät antamasta vauvoille äidinmaitoa hygienisistä ja organisointisyistä. Samoin kestovaippailu tuottaa usein ongelmia.
Eli käytännössä työssäkäyvä äiti lopettaa imetyksen todella usein 3kk kohdalla tai siirtyy osittaiseen imetykseen. Itse haluaisin kuitenkin imettää mahdollisimman pitkään enkä miksailla korvikkeen kanssa.
Oonkin surffaillut netissä ja koittanut etsiä infoa imetyksen järkkäämisestä. Ilmeisesti riippuu ihan crechestä suostuvatko ottamaan maitoa vastaan vai ei - minkäänlaista lainsäädäntöä asiasta ei ole olemassa, vaikka ilmeisesti Pariisin alueen crechet ovat jonkinlainen esimerkkitapaus eli ovat joutuneet taipumaan hyväksymään äidinmaidon. Toivon tosiaan että "meidän" creche olisi tällainen ihana edelläkävijä jossa korvikeruokintaan ei pakotettaisi. Muutenkin tuntuu jo pahalta laittaa 3-kuukautinen hoitoon, saati sitten että imetyksen kanssa tulee ongelmia. Jotta sormet ristissä! Onneksi mulla on vain 30 tunnin työsopimus ja suht joustavat työajat joista osa voi luultavasti olla kotoota käsin, eli kauheen montaa päivää ei beibi crechessä joutuisi olemaan ainakaan periaatteessa. Tosin oon kyllä tehnyt enemmän kuin 30 tuntia oikeasti, mutta nyt kyllä joustamiselle tulee loppu vauvan kanssa.
Ranskassa La Leche Leaguen mukaan (vuoden 2007 tutkimus) 66% vastasyntyneistä saa äidinmaitoa. Yli kuusi kuukautta imetystä jatkaa 28%. Ranskassa pyritään olla syyllistämättä äitejä, jotka eivät valitse imetystä - on siis täysin äidin valinta haluaako hän imettää vai ei. Tosin samalla imetystä kyllä pyritään edistämään ja sen eduista kertomaan. Eli jokseenkin ristiriitainen suhtautuminen - samalla kun kerrotaan imetyksen olevan paras vaihtoehto vauvalle ja parasta ravintoa niin kuitenkin muistetaan aina alleviivata että korvike on kuitenkin ihan soveltuvaa ravintoa ja että valinta on yksin äidin. Tosin äitiysloma kun on mitä on niin pitkä imetys on käytännössä tehty aika vaikeaksi. Toisaalta ei tuo suomalainen imetysmyyttikään taida ihan pitää paikkaansa - kuvittelin että Suomessa äidit imettävät noin 9kk saakka, mutta toisin on!
"Pohjoismaisessa vertailussa suomalaisäidit imettävät vauvojaan huomattavasti lyhyemmän ajan. Kuukauden ikäisistä suomalaisvauvoista vain 60 prosenttia on täysimetettyjä, kun taas esimerkiksi ruotsalaisvauvoista noin 75 prosenttia saa pelkästään äidinmaitoa." (lähde Akuutti)
"Imetys on selvästi yleistynyt Suomessa sitten 1970-luvun alun pudotuksen. Vuonna 2005 äideistä 60 % imetti vähintään puoli vuotta (kuvio 1). Vaikka kokonaisimetyksen kesto on lisääntynyt vielä viimeisen vuosikymmen aikana, täysimetyksen kesto on pysynyt matalalla, pirkanmaalaisilla ja pohjoispohjanmaalaisilla äideillä keskimäärin 1,4 kuukauden tuntumassa (kuvio 2). Suomalaisissa tutkimuksissa täysimetyksen määritelmä on yleensä ollut varsin tiukka, siihen sisältyy ainoastaan vesi ja ravintoainelisät, ei ruokien maisteluannoksia. Poikkileikkaustutkimuksen mukaan (jossa lapsen aiempaa
ruokintaa ei huomioitu) 3 kk:n iässä täysimetettyjen osuus kasvoi vuodesta 1995 vuoteen
2005 mennessä 26 %:sta 51 %:n (Hasunen 1996, Hasunen & Ryynänen 2006).
Ruotsissa sekä kokonaisimetys että täysimetys kestävät hieman pidempään kuin meillä: vuonna 2006 puolen vuoden iässä 69 % lapsista sai rintamaitoa ja 15 % yksinomaisesti intamaitoa (Socialstryrelsen 2008). Meillä vain 1 % puolen vuoden ikäisistä on täysimetettyjä (Kyttälä ym. 2008). Nuoret, vähemmän koulutetut äidit imettävät muita lyhyempään ja aloittavat lisäruokinnan muita varhemmin. Uuden suomalaisen tutkimuksen mukaan lukion käyneet äidit imettivät kaikkiaan keskimäärin 8 kk ja täysimettivät 1,6 kk, kun vastaavat luvutvähemmän koulutetuilla äideillä olivat 5 kk ja 1,0 kk (Erkkola ym., lähetetty julkaistavaksi)." Imetyksen edistäminen Suomessa (toimintaohjelmaluonnos)
Eli käytännössä työssäkäyvä äiti lopettaa imetyksen todella usein 3kk kohdalla tai siirtyy osittaiseen imetykseen. Itse haluaisin kuitenkin imettää mahdollisimman pitkään enkä miksailla korvikkeen kanssa.
Oonkin surffaillut netissä ja koittanut etsiä infoa imetyksen järkkäämisestä. Ilmeisesti riippuu ihan crechestä suostuvatko ottamaan maitoa vastaan vai ei - minkäänlaista lainsäädäntöä asiasta ei ole olemassa, vaikka ilmeisesti Pariisin alueen crechet ovat jonkinlainen esimerkkitapaus eli ovat joutuneet taipumaan hyväksymään äidinmaidon. Toivon tosiaan että "meidän" creche olisi tällainen ihana edelläkävijä jossa korvikeruokintaan ei pakotettaisi. Muutenkin tuntuu jo pahalta laittaa 3-kuukautinen hoitoon, saati sitten että imetyksen kanssa tulee ongelmia. Jotta sormet ristissä! Onneksi mulla on vain 30 tunnin työsopimus ja suht joustavat työajat joista osa voi luultavasti olla kotoota käsin, eli kauheen montaa päivää ei beibi crechessä joutuisi olemaan ainakaan periaatteessa. Tosin oon kyllä tehnyt enemmän kuin 30 tuntia oikeasti, mutta nyt kyllä joustamiselle tulee loppu vauvan kanssa.
Ranskassa La Leche Leaguen mukaan (vuoden 2007 tutkimus) 66% vastasyntyneistä saa äidinmaitoa. Yli kuusi kuukautta imetystä jatkaa 28%. Ranskassa pyritään olla syyllistämättä äitejä, jotka eivät valitse imetystä - on siis täysin äidin valinta haluaako hän imettää vai ei. Tosin samalla imetystä kyllä pyritään edistämään ja sen eduista kertomaan. Eli jokseenkin ristiriitainen suhtautuminen - samalla kun kerrotaan imetyksen olevan paras vaihtoehto vauvalle ja parasta ravintoa niin kuitenkin muistetaan aina alleviivata että korvike on kuitenkin ihan soveltuvaa ravintoa ja että valinta on yksin äidin. Tosin äitiysloma kun on mitä on niin pitkä imetys on käytännössä tehty aika vaikeaksi. Toisaalta ei tuo suomalainen imetysmyyttikään taida ihan pitää paikkaansa - kuvittelin että Suomessa äidit imettävät noin 9kk saakka, mutta toisin on!
"Pohjoismaisessa vertailussa suomalaisäidit imettävät vauvojaan huomattavasti lyhyemmän ajan. Kuukauden ikäisistä suomalaisvauvoista vain 60 prosenttia on täysimetettyjä, kun taas esimerkiksi ruotsalaisvauvoista noin 75 prosenttia saa pelkästään äidinmaitoa." (lähde Akuutti)
"Imetys on selvästi yleistynyt Suomessa sitten 1970-luvun alun pudotuksen. Vuonna 2005 äideistä 60 % imetti vähintään puoli vuotta (kuvio 1). Vaikka kokonaisimetyksen kesto on lisääntynyt vielä viimeisen vuosikymmen aikana, täysimetyksen kesto on pysynyt matalalla, pirkanmaalaisilla ja pohjoispohjanmaalaisilla äideillä keskimäärin 1,4 kuukauden tuntumassa (kuvio 2). Suomalaisissa tutkimuksissa täysimetyksen määritelmä on yleensä ollut varsin tiukka, siihen sisältyy ainoastaan vesi ja ravintoainelisät, ei ruokien maisteluannoksia. Poikkileikkaustutkimuksen mukaan (jossa lapsen aiempaa
ruokintaa ei huomioitu) 3 kk:n iässä täysimetettyjen osuus kasvoi vuodesta 1995 vuoteen
2005 mennessä 26 %:sta 51 %:n (Hasunen 1996, Hasunen & Ryynänen 2006).
Ruotsissa sekä kokonaisimetys että täysimetys kestävät hieman pidempään kuin meillä: vuonna 2006 puolen vuoden iässä 69 % lapsista sai rintamaitoa ja 15 % yksinomaisesti intamaitoa (Socialstryrelsen 2008). Meillä vain 1 % puolen vuoden ikäisistä on täysimetettyjä (Kyttälä ym. 2008). Nuoret, vähemmän koulutetut äidit imettävät muita lyhyempään ja aloittavat lisäruokinnan muita varhemmin. Uuden suomalaisen tutkimuksen mukaan lukion käyneet äidit imettivät kaikkiaan keskimäärin 8 kk ja täysimettivät 1,6 kk, kun vastaavat luvutvähemmän koulutetuilla äideillä olivat 5 kk ja 1,0 kk (Erkkola ym., lähetetty julkaistavaksi)." Imetyksen edistäminen Suomessa (toimintaohjelmaluonnos)
perjantai 18. kesäkuuta 2010
Huolestuttaa...
Gynekologilla tuli sitten käytyä (odotettiin taas puoltoista tuntia) ja olin aika väsy kun oli tullut jänskättyä aikalailla. Noh, herra lääkäri katseli sitten ultratulokset ja totesi että pienihän vauva vielä on ja reilusti käyrien alapuolella, mutta että painoa on kuitenkin tullut lisää eikä istukassa ainakaan näyttäisi mitään vikaa olevan. Kohdun suu oli edelleen myös kiinni. Eli käynnistämään ei lähdetä mutta seurantaa jatketaan, eli kätilöiden kotikäyntejä jatketaan 2 kertaa viikossa ja sain myös vielä yhden ylimääräisen ultrakerran parin viikon päähän sekä lääkärikäynnin. Eli edelleen täysi mysteeri tämä pienikasvuisuus :(
En voi väittää ettei huolestuttaisi, kun kukaan ei oikeen osaa sanoa mitään syytä epänormaaliin kasvuun. Ja sitten sitä tietenkin täytyy käydä netissä etsimässä tietoa - ja huolestua vielä enemmän. Sikiön kasvuhäiriö kun voi olla merkki vauvan tai äidin sairaudesta, kehitysvammasta tai istukan heikosta toiminnasta. Aidin elintavat voivat myös vaikuttaa kasvuun...Eli olenko nyt sitten itse mennyt aiheuttamaan tilanteen (stressi töissä oli aikamoista usein, usein ei ollut aikaa esim. syödä kunnolla lounastauolla jne.). Tällaiset asiat sitten pyörii mielessä. Terveyskirjastossa tiedetään kertoa seuraavaa:
"Puutteellinen ravinnonsaanti, yksipuolinen ruokavalio ja huono ravinnon imeytyminen jonkin suolistosairauden vuoksi hidastavat sikiön kasvua. Tärkein äidistä tai istukasta johtuva syy on kohdun ja istukan huono verenkierto. Tämä voi johtua istukan kehityshäiriöstä tai huonosta kiinnittymisestä, äidin sairaudesta (krooninen verenpainetauti, vaikea diabetes, kollageenisairaus) tai raskauden aikana kehittyvästä pre-eklampsiasta (ks. «Raskauden aikainen verenpaineen nousu» 1).Sikiön kasvuhäiriö voi heijastaa sikiön rakenteellista tai toiminnallista poikkeavuutta. Kasvuhäiriöinen sikiö on myös altis akuutille ja krooniselle hapenpuutteelle. Sikiön huomattavasti hidastunut kasvu on aihe jatkotutkimuksille (mahdollisen tulehdusetiologian, kromosomi- ja rakennepoikkeavuuksien tai istukan vajaatoiminnan selvittely) ja seurannalle erikoissairaanhoidossa."
Hoito
"Ravitsemuksesta ja riittävästä levosta pitää huolehtia, ja tupakointi ja päihteiden käyttö pitää luonnollisesti lopettaa. Vuodelevosta tai lääkehoidoista ei ole apua. Runsasta liikuntaa pitää välttää. Jos seurannassa havaitaan, että sikiön kasvu on pysähtynyt tai sikiön vointi on huonontunut, lapsi synnytetään."
Toisaalta lnetistä öytyy myös niitä kannustavampia tarinoita, eli äitien raportteja pieninä syntyneistä vauvoista joilla ei kuitenkaan ole lääketieteellisesti mitään ongelmia. Eli että saattaa olla geneettistäkin tai muuten "harmitonta". Me siipan kanssa ei kyllä olla mitään ihan tappeja ja etenkin mun vanhemmat on aikamoisia hongankolistajia (yli 180cm molemmat) . Roméon äiti tosin on todella pikkuinen.
Jotta mene ja tiedä - koitan nyt olla ottamatta liikaa paiseita tästä tilanteesta ja psyykata itseäni ajattelemaan positiivisesti. Stressaamalla ei ainakaan saa mitään hyvää aikaan. Se helpottaa, että pre-eklampsiasta ei ainakaan ole kyse, koska mun verenpaine on edelleen todella alhainen (pyörii siinä 100/60: n paikkeilla). Täytyy siis koittaa vaan malttaa levätä ja huomenna menen ostamaan säkillisen hedelmiä ja kasviksia - nyt tuli stoppi karkin ja muun roskaruuan mässäykselle. Vaikka kasvissyöjänä syönkin päivittäin kasviksia on viime viikkoina maistunut makea ja sipsit yms. vähän turhan hyvin :). Eli nyt lähti viimeinen rutistus.
"If the problem has a solution, worrying is pointless, in the end the problem will be solved. If the problem has no solution, there is no reason to worry, because it can't be solved." - Buddhalainen sananlasku
En voi väittää ettei huolestuttaisi, kun kukaan ei oikeen osaa sanoa mitään syytä epänormaaliin kasvuun. Ja sitten sitä tietenkin täytyy käydä netissä etsimässä tietoa - ja huolestua vielä enemmän. Sikiön kasvuhäiriö kun voi olla merkki vauvan tai äidin sairaudesta, kehitysvammasta tai istukan heikosta toiminnasta. Aidin elintavat voivat myös vaikuttaa kasvuun...Eli olenko nyt sitten itse mennyt aiheuttamaan tilanteen (stressi töissä oli aikamoista usein, usein ei ollut aikaa esim. syödä kunnolla lounastauolla jne.). Tällaiset asiat sitten pyörii mielessä. Terveyskirjastossa tiedetään kertoa seuraavaa:
"Puutteellinen ravinnonsaanti, yksipuolinen ruokavalio ja huono ravinnon imeytyminen jonkin suolistosairauden vuoksi hidastavat sikiön kasvua. Tärkein äidistä tai istukasta johtuva syy on kohdun ja istukan huono verenkierto. Tämä voi johtua istukan kehityshäiriöstä tai huonosta kiinnittymisestä, äidin sairaudesta (krooninen verenpainetauti, vaikea diabetes, kollageenisairaus) tai raskauden aikana kehittyvästä pre-eklampsiasta (ks. «Raskauden aikainen verenpaineen nousu» 1).Sikiön kasvuhäiriö voi heijastaa sikiön rakenteellista tai toiminnallista poikkeavuutta. Kasvuhäiriöinen sikiö on myös altis akuutille ja krooniselle hapenpuutteelle. Sikiön huomattavasti hidastunut kasvu on aihe jatkotutkimuksille (mahdollisen tulehdusetiologian, kromosomi- ja rakennepoikkeavuuksien tai istukan vajaatoiminnan selvittely) ja seurannalle erikoissairaanhoidossa."
Hoito
"Ravitsemuksesta ja riittävästä levosta pitää huolehtia, ja tupakointi ja päihteiden käyttö pitää luonnollisesti lopettaa. Vuodelevosta tai lääkehoidoista ei ole apua. Runsasta liikuntaa pitää välttää. Jos seurannassa havaitaan, että sikiön kasvu on pysähtynyt tai sikiön vointi on huonontunut, lapsi synnytetään."
Toisaalta lnetistä öytyy myös niitä kannustavampia tarinoita, eli äitien raportteja pieninä syntyneistä vauvoista joilla ei kuitenkaan ole lääketieteellisesti mitään ongelmia. Eli että saattaa olla geneettistäkin tai muuten "harmitonta". Me siipan kanssa ei kyllä olla mitään ihan tappeja ja etenkin mun vanhemmat on aikamoisia hongankolistajia (yli 180cm molemmat) . Roméon äiti tosin on todella pikkuinen.
Jotta mene ja tiedä - koitan nyt olla ottamatta liikaa paiseita tästä tilanteesta ja psyykata itseäni ajattelemaan positiivisesti. Stressaamalla ei ainakaan saa mitään hyvää aikaan. Se helpottaa, että pre-eklampsiasta ei ainakaan ole kyse, koska mun verenpaine on edelleen todella alhainen (pyörii siinä 100/60: n paikkeilla). Täytyy siis koittaa vaan malttaa levätä ja huomenna menen ostamaan säkillisen hedelmiä ja kasviksia - nyt tuli stoppi karkin ja muun roskaruuan mässäykselle. Vaikka kasvissyöjänä syönkin päivittäin kasviksia on viime viikkoina maistunut makea ja sipsit yms. vähän turhan hyvin :). Eli nyt lähti viimeinen rutistus.
"If the problem has a solution, worrying is pointless, in the end the problem will be solved. If the problem has no solution, there is no reason to worry, because it can't be solved." - Buddhalainen sananlasku
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Ultrailua, liinahuumaa ja hurrikaaneja
Tänään oli sitten viimeinen ultrakerta ja huomenna nähdään gyne myös ehkä viimeistä kertaa ennen synnytystä. Meiän pikkuinen on edelleen hyvin pikkuinen, eli käyrien alapuolella huidellaan arvioiden mukaan painon ja vatsanympäryksen suhteen. Painoa on kuitenkin kertynyt viime kerrasta sellaset about 600g eli painaa nyt arvion mukaan 2200g, rv 37+6. Muut käyrät kohdallaan, istukka ja napanuora toimii moitteettomasti ja lapsivesi normeissa... Että ei kai pitäisi huolehtia. Kuten lääkäri totesi, "hiiret eivät tee elefantteja ja päinvastoin" ja että ultra on kuitenkin aina vaan arvio. Huomenna sitten tiedetään mitä asian kanssa tehdään - annetaanko beibin vielä ottaa lihaa luiden ympärille vai päättääkö lekuri sittenkin synnytyksen käynnistää aikaisemmin kuten mun kätilöt on ennustaneet.
Mitäs muuta jänskää. No, hurrikaanikausi on virallisesti korkattu mutta vielä ei ole onneksi yhtäkään bongattu. Ennustukset tälle vuodelle tosin ovat kovia - meri on ollut ekstralämmin eli 2 astetta normaalia lämpimämpi . Eli tälle vuodelle povaavat meteorologit 15-20 nimettyä myrskyä ja yhtä pahimmista hurrikaanikausista historiassa. EN tykkää! Onneksi ollaan tulossa Suomeen karkuun ainakin joksikin aikaa.Ja toivotaan että ennustukset on väärässä tai ainakin että pysyttelevät merellä mokomat.
Kuvassa EllaRoo-liina.
Sitten kevyempiin kuulumisiin. Olen myös jatkanut ihanteellisen kantoliinan metsästystä. Heille jotka etsivät kesäkantoliinaa tai asustelevat kuumassa ilmastossa suositellaan rengasliinaa. Siinä on vähemmän kangasta eli hiostaa vähemmän. Suomessa on myyty Solarveil-nimisestä patentoidusta UV-kankaasta ommeltuja liinoja. Ilmeisesti ainoa valmistaja on tällä hetkellä Vauvabuumi niminen kauppa, joiden sivuilla ei tosin liinaa näkynyt joten lähetin tiedustelua menemään. Solarveil vaikuttaa meille ihanteelliselta liinalta - se blokkaa jopa 95% auringon säteistä, on harvaan kudottua kangasta (vilpoinen) joka kuivuu nopeasti ja menee pieneen tilaan (joten voi myös käyttää uimiseen). Todella toivon että vielä on valmistuksessa, muuten täytyy joko metsästää käytettynä tai sitten valita kakkosvaihtoehtona EllaRoon rengasliina jonka lisäksi voisin sitten ostaa vielä ns. Vesiliinan, jota valmistaa Babyidea. Ollaan kyllä saamassa siipan työkaverilta käytettynä joku thai-tyyppinen liina, jotta katsotaan nyt eka pärjättäisiinkö sillä.
Babyidean Vesiliina
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
Lopunajan alkua
Täällä jännitys tiivistyy. Tokavikassa synnytysvalmennuksessa päästiin tutustumaan synnytyssaleihin, joita on kolme kpl. Lisäksi sairalaasta löytyy pari "esi-synnytyssalia" jossa vaihdetaan sairaalavermeet ja odotellaan varsinaisen synnytyksen alkamista yms. Omaa musaa saa ottaa mukaan, eli i-pod minikajareineen on pakattu mukaan sairaalakassiin.
Ensi keskiviikkona on viimeinen ultra, joka taitaa olla mulla jo hmm..kuudes (!) laatuaan. Kätilö informoi että riippuen siitä, onko vauva normalisoinut painoaan, lääkäri joko päättää synnytyksen käynnistämisestä (jos edelleen laiheliini) tai sitten annetaan raskauden edetä vielä normaalisti. Alkoi siis kummasti jännäämään tuo tuleva keskiviikko...
Kolmisen päivää sitten oli jo supistuksia siihen malliin, että epäilin tositoimien alkaneen. Siis ihan oikeita, kivuliaita suppareita jotka lähtivät alaselästä ja levisivät vatsalle ja etenkin toiseen reiteen joka meni ihan veteläksi ja pisteli. :D Hyvin jännä efekti. Melkeen pari tuntia kestivät mutta sitten rauhoittuivat levolla, eli väärä hälytys. Ihan mielellään saisi pikkuinen vielä hetken aikaa odotella maailmaantuloaan.
Lentoja Suomeen ollaan alettu metsästämään, kohta pitäisi jo varata ettei hinnat karkaa ihan kattoon (koska ovat jo aika suolaisia nytkin). Vauvan saa kuulemma lisätä matkaajaksi myöhemmin (eli kunhan syntyy), mikä helpottaa kummasti. Näin siis väittivät yhdessä matkatoimistossa, vaikka toisessa sanoivat ettei lippuja voi varata ennen syntymää, koska varaukseen tarvitaan syntymäpv. Päätettiin uskoa ekaa virkailijaa ja luultavasti ostetaan ihan piakkoin lennot. Otetaan myös vakuutus niin sitten jos jotain tulee, niin voidaan kuitenkin perua vielä.
Muuten ei mitään ihmeellistä raportoitavaa - päivisin hengailen kotona, leivoskelen, siivoilen, mässään, teen vielä vähän työhommiakin (käännöksiä ranskasta enkuksi) ja yritän levätä ja nukkua. Jotta sillai, todella jännää ja raflaavaa on odottajan elo 9:llä kuulla!
Ensi keskiviikkona on viimeinen ultra, joka taitaa olla mulla jo hmm..kuudes (!) laatuaan. Kätilö informoi että riippuen siitä, onko vauva normalisoinut painoaan, lääkäri joko päättää synnytyksen käynnistämisestä (jos edelleen laiheliini) tai sitten annetaan raskauden edetä vielä normaalisti. Alkoi siis kummasti jännäämään tuo tuleva keskiviikko...
Kolmisen päivää sitten oli jo supistuksia siihen malliin, että epäilin tositoimien alkaneen. Siis ihan oikeita, kivuliaita suppareita jotka lähtivät alaselästä ja levisivät vatsalle ja etenkin toiseen reiteen joka meni ihan veteläksi ja pisteli. :D Hyvin jännä efekti. Melkeen pari tuntia kestivät mutta sitten rauhoittuivat levolla, eli väärä hälytys. Ihan mielellään saisi pikkuinen vielä hetken aikaa odotella maailmaantuloaan.
Lentoja Suomeen ollaan alettu metsästämään, kohta pitäisi jo varata ettei hinnat karkaa ihan kattoon (koska ovat jo aika suolaisia nytkin). Vauvan saa kuulemma lisätä matkaajaksi myöhemmin (eli kunhan syntyy), mikä helpottaa kummasti. Näin siis väittivät yhdessä matkatoimistossa, vaikka toisessa sanoivat ettei lippuja voi varata ennen syntymää, koska varaukseen tarvitaan syntymäpv. Päätettiin uskoa ekaa virkailijaa ja luultavasti ostetaan ihan piakkoin lennot. Otetaan myös vakuutus niin sitten jos jotain tulee, niin voidaan kuitenkin perua vielä.
Muuten ei mitään ihmeellistä raportoitavaa - päivisin hengailen kotona, leivoskelen, siivoilen, mässään, teen vielä vähän työhommiakin (käännöksiä ranskasta enkuksi) ja yritän levätä ja nukkua. Jotta sillai, todella jännää ja raflaavaa on odottajan elo 9:llä kuulla!
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Sairaalakassi täkäläisittäin
Synnyttäjä on nyt valmistautunut oikeaoppisesti sairaalareissuunsa. Koska en ole Suomessa vielä synnyttänyt, niin en ole ihan kärryillä siitä mitä kotomaassa suositellaan ottamaan mukaan - mutta jotenkin epäilen että lista on vähän lyhyempi. Mutta tässä siis ranskalainen versio matkalaukun sisällöstä. Todellakin matkalaukkua vaaditaan - ajattelin että beibi ja minä selvittäisiin ihan vaan repulla ja jollain nyssykällä mutta ei. :) Voi tietty olla että vähemmälläkin pärjäisi - ja toki tuleva isukki voisi myös tuoda tykötarpeita mukanaan mutta kun kerran on pakkaamaan alettu niin.... ;)
Paria viikkoa ennen synnytystä odottajaa neuvotaan käymään kampaajalla, kosmetologilla vahaamassa säärensä ja hoitamaan manikyyrinsä kuntoon.LOL. Vaikka kampaajareissu on kyllä suunnitteilla kun en ole käynyt kuukausiin ja alkaa olla melkonen reuhka.
Valise maternité:
äidille:
- 1-2 imetysrintsikkaa
- Asu per päivä (normisynnytyksessä osastolla ollaan 4 pv) eli pyjamia, t-paitoja, oloasu jne. Mielellään sellaisia jotka aukeavat edestä imetykseen. Suositellaan myös ns. edustusasuja vierailuja varten. Saas nähä.
- (Aamutakki, en ole hankkinut)
- Pyyhkeitä ja gants de toilette (niitä lapasen näkösiä froteejuttuja joita ranskikset käyttää suihkussa)
- Sandaalit (tai aamutossut)
- kertakäyttö alkkareita
- kuukautissiteitä
- nännirasvaa
-sukkia
- meikit, shampoo, saippua, hammasharja-ja tahna, dödö, naama yms.rasvat, brumisateur eli vesispray (jota tuleva isi suihkuttaa synnytyksessä äiteen iholle jos hän on epiduraalin alaisena - koska sillon ei saa juoda)
- karkkia, lehtiä, kamera, i-pod yms.
Vauvalle:
- Bodyja (hihoilla ja ilman) (n.8kpl)
-Pyjamia (suositellaan 8 mutta otan varmaan noin 4)
- sukkia
- myssy
-"lapaset" moufles ranskaksi jotta laps ei raavi itseään
-leukalappuja
- puuvillarättejä (siis sellasia joita ennen käytettiin kestovaippoina)
-pyyhkeitä
-paketti vaippoja
-hyttysverkko
-kuumemittari
-harja ja kampa
-compresses stériles eli steriilejä hauteita? Ei oo ihan vielä selvinnyt mitä nää mahtaa olla, mutta siippa väittää hommaavansa
- kosteusvoide, kosteuspyyhkeitä
- sérum physiologique doses joka on ehkä suomeksi keittosuolaliuosta tai jotain sinnepäin
- créme pour l'erythème fessier eli rasvaa vaippaihottumaan
- Auton turvaistuin kotiin lähdettäessä
Että eiköhän näillä tykötarpeilla vauva pärjää ensimmäiset päivänsä :P
Paria viikkoa ennen synnytystä odottajaa neuvotaan käymään kampaajalla, kosmetologilla vahaamassa säärensä ja hoitamaan manikyyrinsä kuntoon.LOL. Vaikka kampaajareissu on kyllä suunnitteilla kun en ole käynyt kuukausiin ja alkaa olla melkonen reuhka.
Valise maternité:
äidille:
- 1-2 imetysrintsikkaa
- Asu per päivä (normisynnytyksessä osastolla ollaan 4 pv) eli pyjamia, t-paitoja, oloasu jne. Mielellään sellaisia jotka aukeavat edestä imetykseen. Suositellaan myös ns. edustusasuja vierailuja varten. Saas nähä.
- (Aamutakki, en ole hankkinut)
- Pyyhkeitä ja gants de toilette (niitä lapasen näkösiä froteejuttuja joita ranskikset käyttää suihkussa)
- Sandaalit (tai aamutossut)
- kertakäyttö alkkareita
- kuukautissiteitä
- nännirasvaa
-sukkia
- meikit, shampoo, saippua, hammasharja-ja tahna, dödö, naama yms.rasvat, brumisateur eli vesispray (jota tuleva isi suihkuttaa synnytyksessä äiteen iholle jos hän on epiduraalin alaisena - koska sillon ei saa juoda)
- karkkia, lehtiä, kamera, i-pod yms.
Vauvalle:
- Bodyja (hihoilla ja ilman) (n.8kpl)
-Pyjamia (suositellaan 8 mutta otan varmaan noin 4)
- sukkia
- myssy
-"lapaset" moufles ranskaksi jotta laps ei raavi itseään
-leukalappuja
- puuvillarättejä (siis sellasia joita ennen käytettiin kestovaippoina)
-pyyhkeitä
-paketti vaippoja
-hyttysverkko
-kuumemittari
-harja ja kampa
-compresses stériles eli steriilejä hauteita? Ei oo ihan vielä selvinnyt mitä nää mahtaa olla, mutta siippa väittää hommaavansa
- kosteusvoide, kosteuspyyhkeitä
- sérum physiologique doses joka on ehkä suomeksi keittosuolaliuosta tai jotain sinnepäin
- créme pour l'erythème fessier eli rasvaa vaippaihottumaan
- Auton turvaistuin kotiin lähdettäessä
Että eiköhän näillä tykötarpeilla vauva pärjää ensimmäiset päivänsä :P
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
Vauvavarustelua
Me ollaan nyt päästy vauvavarustelussa aika pitkälle. Pikkuiselle on pinnasänky ja siihen patja, hyttysverkko ja "suojaympärys" (mikä lieneekään suomeksi?). Vain lakanat puuttuu. Ranskassa ollaan ehdottomasti sitä mieltä ettei vauvan sänkyyn saa laittaa niin peittoa kuin tyynyäkään, koska ovat vaarallisia (tukehtuminen). Eilen käytiin shoppaamasssa parit kestovaipat - päädyttiin pariin bumgeniuksen vaippaan jotka lähti käytettyinä hintaan 18 erkkiä kipale (ovat lähes uuden veroisia). Näillä lähetään koklaamaan ja luultavasti ostetaan lisää Flip-merkkisiä muutama. Saarelta löytyy pari putiikkia jotka myyvät kestovaippoja, aivan ihana kauppa jossa muutakin eko-ja designertavaraa on Solal & Luna. Sieltä myös kuvassa oleva suloinen mollamaija.
Muutenkin ollaan saatu ihmisiltä todella paljon kaikkea matskua, esim. Roméon työkaveri raijasi meille kaksi isoa kassillista vauvanvaatteita, kassin äitiysvaatteita, ruokalappuja, tuttipullonlämmittimen, pullon, tutteja, maitopumpun jne jne. Olin ihan sanaton. Myös yksi meidän työpajan tytöistä lahjotti vauvalle kasan vaatteita. Ja sitten tietty Suomesta on tullut pakettia, että kiitoksia vaan sinnekin päin kaikille! Roméon äitee taas on innostunut virkkaamaan, todella söpöisiä vaatteita joita tuossa viereisessä kuvassa. Käyttö saattaa tosin olla aika rajoittunutta näissä lämpötiloissa mutta...:D Vaikka anoppi sitä mieltä että kyllä voi sitten sadekaudella iltasin olla käyttöä (niin, onhan sillon noin 25 astetta = kylmä). Meni myös ostamaan meille hoitopöydän. Että silleen, ei oo kyllä pahemmin tarvinnut itse ostaa tarvikkeita! Vaatteita ollaan pesty sairaalakassia varten, joka tartteis pikkuhiljaa olla valmiina kun tässä viikot käy vähiin... Kaikki siis pitää itse toimittaa toisin kuin Suomessa - vaipoista, pyyhkeistä ja vauvanvaatteista omiin olovaatteisiin ja sandaaleihin. Niin ja ei ole Ranskassa äitiyspakkausta - se on kuulkaas suomalainen harvinaisuus, ainoa maailmassa laatuaan. Ei löydy vastaavaa etuutta edes muilta skandeilta. Netissä kävin kateellisena tsekkaamassa 2010 vuoden pakkausta - ei hassumpi kestovaippoineen ja muine jutskineen.Hilpeyttä tai lähinnä kauhistusta herätti ainakin Roméossa vauvan nukkumaLAATIKKO - että Suomessa vauvoille annetaan pahvinen laatikko nukkumapaikaksi. :D Onhan se aika jännä konsepti, vaikka varmaan monelta jääkin käyttämättä.
Että meiltä puuttuu oikeastaan enää kaikkein tarpeellisimmista hankinnoista kantoliina. Vaunut ollaan aateltu jättää suosiolla ostamatta, niillä kun ei täällä oikeestaan tee mitään. Syystä että 1) katukäytävät ovat harvassa 2) jos niitä on ne on täynnä reikiä ja puolenmetrin levyisiä 3) joten vaunujen käyttö rajoittuu ostoskeskuksiin ja Fort-de-Francen kävelykadulle/meriboulevardille - eli ei ehkä ole sijoituksen arvoista. Kantoreppua en halua koska ei ole kaikkein ergonomisin vaihtoehto vaikka halvalla lähteekin. Netistä koitin metsästää liinaa joka soveltuisi näihin trooppisiin lämpötiloihin - voi meinaan tulla aika hiki niin vaaville kuin kantajallekin. Ilokseni löysinkin sitten australialaisen innovaation nimeltään Breeze Baby Sling. Tilaus tullaan laittamaan varmaan menemään Australiaan saakka ihan pikemmiten jos siippa innostuu myös ideasta. Kyseessä on siis rengasliina joka on tehty hengittävästä "reikäkankaasta" jolloin siis ilma pääsee kiertämään + liinan kanssa voipi myös mennä suihkuun tai mereen lillumaan. Vaikuttaa siis ihan ideaalilta täkäläisiin olosuhteisiin.
Ja sitten meillä on myös uusi ase taistelussa hyttysiä vastaan - hyttysmaila. Ihan ykkönen. Muistan että meidän ukilla olis joskus ollut samanlainen kapistus. :D Mutta on kyllä tehokas ja palkitsee käyttäjänsä aina kohteeseen osuessa kunnon räiskähdyksellä ja Zappppp-efektillä. Nyt on nimittäin dengue-kuume kausi päällä ja esimerkiksi justiinsa yks siipan kavereista, jonka piti tulla meille kylään Guadeloupelta tänä viikonloppuna soitti ja kertoi ettei tiedä pääseekö tulemaan, koska on denguessa. Tauti ei yleensä ole kovin vakava, mutta kylläkin *ttumainen ja varsinkaan tässä tilassa en sitä haluaisi saada. Eli taistelu jatkuu.
tiistai 25. toukokuuta 2010
Lepoa
Meidän vieraat lähtee huomenna. Eli kolme viikkoa kunnialla saatettu loppuun vaikkei ihan helppoa ollutkaan :D. Suomalais-kamerunilais-ranskalais-martiniquelainen yhteiselo kuitenkin pelasi ihan OK ottaen vielä huomioon että vieraista toinen on 78 ja toinen 45 vee. Jeanin hyvin luultavasti viimeinen kaukomatka.
Itse sain gynegologilta sairaslomaa aina äitiysloman alkuun saakka. Pikku tyyppimme huitelee ilmeisesti vatsanympärykseltään ja painoltaan käyrien alla - eli on ilmeisesti laiha ja tai pieni. Niinpä mulle määrättiin lepoa ja kätilö tekemään kotikäyntejä kaksi kertaa viikossa. Eka olin tietty ihan paniikissa mutta ilmeisesti tämä on lähinnä varotoimi. Muuten kaikki tuntuu olevan kunnossa - ei mitään häikkää verenpaineen tai eri veri yms.kokeiden kanssa. Yritän olla rauhallisin mielin ja ottamatta liikaa stressiä asiasta. Kätilö lähti juuri, olin kytkettynä melkeen tunnin laitteessa jolla mitataan vauvan sydämen sykettä,liikkeitä ja supistuksia. Kovasti beibi liikkui ja syke oli normaali, eli rien à signaler, kaikki hyvin. Huh.
Täällä alkaa sadekausi pikkuhiljaa joten ilma on aikas tuhkahduttavan kuuma. Ja raskaus ei auta asiaa - eli hikoilen kuin pieni sika ja unelmoin ilmastointilaitteesta. Muuten oon nauttinut vapaa-ajasta ja käynyt uiskentelemassa ja muutenkin visiteerannut saarta vieraiden kanssa. Käytiin esim. St. James rommipanimossa joka on aika pittoreski. Mestaan kuuluu vanha villa jossa rommimuseo, kunnostettu minijuna joka kulkee banaani-istutusten läpi ja itse rommitehdas.
Martiniquelainen rommi on muuten maailman parasta (ainakin täkäläisten mukaan). On se ainakin ainoa maailmassa jolla on AOC-merkintä. Lisäksi toisin kuin Negritat yms. englantilaisten saarten tuottamat rommit, jotka tehdään melassista (joka on siis sokeriruo'sta yli jäävä siirappi sen jälkeen kun siitä tehdään sokeria) täkäläinen rommi valmistetaan käyttämällä puhdasta sokeriruokomehua joka sen jälkeen tislataan. Että muistakaahan suosia ranskalaista myös Alkossa käydessänne. ;)
Itse sain gynegologilta sairaslomaa aina äitiysloman alkuun saakka. Pikku tyyppimme huitelee ilmeisesti vatsanympärykseltään ja painoltaan käyrien alla - eli on ilmeisesti laiha ja tai pieni. Niinpä mulle määrättiin lepoa ja kätilö tekemään kotikäyntejä kaksi kertaa viikossa. Eka olin tietty ihan paniikissa mutta ilmeisesti tämä on lähinnä varotoimi. Muuten kaikki tuntuu olevan kunnossa - ei mitään häikkää verenpaineen tai eri veri yms.kokeiden kanssa. Yritän olla rauhallisin mielin ja ottamatta liikaa stressiä asiasta. Kätilö lähti juuri, olin kytkettynä melkeen tunnin laitteessa jolla mitataan vauvan sydämen sykettä,liikkeitä ja supistuksia. Kovasti beibi liikkui ja syke oli normaali, eli rien à signaler, kaikki hyvin. Huh.
Martiniquelainen rommi on muuten maailman parasta (ainakin täkäläisten mukaan). On se ainakin ainoa maailmassa jolla on AOC-merkintä. Lisäksi toisin kuin Negritat yms. englantilaisten saarten tuottamat rommit, jotka tehdään melassista (joka on siis sokeriruo'sta yli jäävä siirappi sen jälkeen kun siitä tehdään sokeria) täkäläinen rommi valmistetaan käyttämällä puhdasta sokeriruokomehua joka sen jälkeen tislataan. Että muistakaahan suosia ranskalaista myös Alkossa käydessänne. ;) lauantai 17. huhtikuuta 2010
Suomalainen vs. ranskalainen äitiysloma
Ranskassa äitiyslomaa myönnetään ensimmäisen tai toisen lapsen kohdalla 16 viikkoa eli neljä kuukautta, joista 6 viikkoa tulee käyttää ennen laskettua aikaa. Vertailun vuoksi Portugalissa ja briteissä äippälomaa on 18 viikkoa, Italiassa 20 ja Tanskassa 28. Puhumattakaan Suomen hulppeasta 36 viikosta eli 9 kk.
Lääkärin erikoisluvalla voit siirtää kaksi viikkoa vauvan syntymän jälkeiseen aikaan, jolloin maksimissaan vauvan kanssa kotonaoloaikaa on kolme kuukautta. Tämän jälkeen töissäoleva äiti palaa töihin ja vauvalle järkätään hoitopaikka joko "creche"stä (päiväkoti 0-3 vuotiaille, 3 vee. aloittavat jo koulun) sukulaisilta, palkatulta lastenhoitajalta tai kotihoitajalta (assistante maternité). Crechest:ä paikan saaminen on kiven alla, ja ranskassa suositellaankin paikan hakemista heti kun tieto raskaudesta on saatu! Me haettiin siis "myöhässä" koska olin jo noin neljännellä kuulla, mutta jokatapauksessa jonossa ollaan noin kolmeen eri crecheen ja pidetään sormia ristissä että paikka sieltä vapautuu jossain vaiheessa. Paikka saattaa siis irrota vauvan ollessa jo vaikkapa vuoden ikäinen, joten siihen asti tulisi sitten keksiä plan B. Jokatapauksessa, ranskalainen yleisesti ottaen ei pidä skandaalina sitä, että kolmekuukautinen vauva viedään hoitoon. Toki monet (yleensä) äidit jäävät myös kotiin "congés parental" systeemin puitteissa - tämä systeemi takaa äidille vuodesta kolmeen vuoteen "lomaa" töistä ja takaa oikeuden palata samanlaisiin tehtäviin congén loputtua. Vastaa ilmeisesti osin suomalaista hoitovapaa-systeemiä. Tosin vaaditaan vuoden kestänyt työsuhde sekä ensimmäisen lapsen ollessa kyseessä sosiaaliturva maksaa vain ensimmäiset kuusi kuukautta tukea noin 500 e/kuussa. Ja sitten ei tipu enää massia.
Kas näin ollen voimme huomata että ranskalainen äiti on pakkotilanteessa: joko menet töihin ja laitat kolmekuukautisesi hoitoon, tai sitten jäät kotiin ja tiputat perheen tulot puoleen. Toki jos olet työtön niin saat edelleen työttömyystukea tai "työmarkkinatukea" (RMI) sekä erityistä lapsilisää. Tosin tässä tapauksessa molempien vanhempien tulee olla työttömiä, itse en ollut oikeutettu mihinkään tukeen, edes RMI:n, koska asutaan Roméon kanssa kimpassa ja siippa käy töissä. Suomessa on siis absurdi ajatus viedä alle 9 kk vauva hoitoon, koska kiitos sosiaaliturvan äidit valitsevat yleensä jäädä kotiin. Omalla kohdalla, tottuneena suomalaiseen systeemiin, tuntuukin siis pahalta ajatus nyytin kiikuttamisesta hoitoon noinkin pienenä. Toisaalta esim. oma äippänikin on annettu lastenhoitajalle noin kolmikuukautisena, äitiysloma oli 50-luvulla vielä ilmeisesti ranskan mallia eli noin 3 kk (en löytänyt varmaa tietoa, paitsi että vuonna -74 pidennettiin seitsemään kuukauteen). Ja ihan tasapainoinen ihminen hänestäkin kasvoi ;).
Joten kovasti tässä mietitään kuinka toimia näissä puitteissa. Lapsen hyvinvointi on toki ykkösenä, mutta omaa uraakin ja rahatilannetta tulisi ajatella. Onneksi on vielä aikaa tuumailla ja muutenkin sumplia työnantajan kanssa. Teen muutenkin paperilla vain 30 tunnin viikkoa, ja siippa on vuorotyössä joten joustoa hoitoon laittamisen kanssa toki on.
Lääkärin erikoisluvalla voit siirtää kaksi viikkoa vauvan syntymän jälkeiseen aikaan, jolloin maksimissaan vauvan kanssa kotonaoloaikaa on kolme kuukautta. Tämän jälkeen töissäoleva äiti palaa töihin ja vauvalle järkätään hoitopaikka joko "creche"stä (päiväkoti 0-3 vuotiaille, 3 vee. aloittavat jo koulun) sukulaisilta, palkatulta lastenhoitajalta tai kotihoitajalta (assistante maternité). Crechest:ä paikan saaminen on kiven alla, ja ranskassa suositellaankin paikan hakemista heti kun tieto raskaudesta on saatu! Me haettiin siis "myöhässä" koska olin jo noin neljännellä kuulla, mutta jokatapauksessa jonossa ollaan noin kolmeen eri crecheen ja pidetään sormia ristissä että paikka sieltä vapautuu jossain vaiheessa. Paikka saattaa siis irrota vauvan ollessa jo vaikkapa vuoden ikäinen, joten siihen asti tulisi sitten keksiä plan B. Jokatapauksessa, ranskalainen yleisesti ottaen ei pidä skandaalina sitä, että kolmekuukautinen vauva viedään hoitoon. Toki monet (yleensä) äidit jäävät myös kotiin "congés parental" systeemin puitteissa - tämä systeemi takaa äidille vuodesta kolmeen vuoteen "lomaa" töistä ja takaa oikeuden palata samanlaisiin tehtäviin congén loputtua. Vastaa ilmeisesti osin suomalaista hoitovapaa-systeemiä. Tosin vaaditaan vuoden kestänyt työsuhde sekä ensimmäisen lapsen ollessa kyseessä sosiaaliturva maksaa vain ensimmäiset kuusi kuukautta tukea noin 500 e/kuussa. Ja sitten ei tipu enää massia.
Kas näin ollen voimme huomata että ranskalainen äiti on pakkotilanteessa: joko menet töihin ja laitat kolmekuukautisesi hoitoon, tai sitten jäät kotiin ja tiputat perheen tulot puoleen. Toki jos olet työtön niin saat edelleen työttömyystukea tai "työmarkkinatukea" (RMI) sekä erityistä lapsilisää. Tosin tässä tapauksessa molempien vanhempien tulee olla työttömiä, itse en ollut oikeutettu mihinkään tukeen, edes RMI:n, koska asutaan Roméon kanssa kimpassa ja siippa käy töissä. Suomessa on siis absurdi ajatus viedä alle 9 kk vauva hoitoon, koska kiitos sosiaaliturvan äidit valitsevat yleensä jäädä kotiin. Omalla kohdalla, tottuneena suomalaiseen systeemiin, tuntuukin siis pahalta ajatus nyytin kiikuttamisesta hoitoon noinkin pienenä. Toisaalta esim. oma äippänikin on annettu lastenhoitajalle noin kolmikuukautisena, äitiysloma oli 50-luvulla vielä ilmeisesti ranskan mallia eli noin 3 kk (en löytänyt varmaa tietoa, paitsi että vuonna -74 pidennettiin seitsemään kuukauteen). Ja ihan tasapainoinen ihminen hänestäkin kasvoi ;).
Joten kovasti tässä mietitään kuinka toimia näissä puitteissa. Lapsen hyvinvointi on toki ykkösenä, mutta omaa uraakin ja rahatilannetta tulisi ajatella. Onneksi on vielä aikaa tuumailla ja muutenkin sumplia työnantajan kanssa. Teen muutenkin paperilla vain 30 tunnin viikkoa, ja siippa on vuorotyössä joten joustoa hoitoon laittamisen kanssa toki on.
perjantai 26. maaliskuuta 2010
Retail therapy
Eilenpä en ollut töissä enkä mee tänäänkään, aivan kreisiä. :) Niinpä olin siis eilen aamulla ensin lekurilla. Vettä tuli koko aamupäivän kuin esterin sieltä, mikä oli kyllä tarpeeseen mutta teki ajelusta astetta jännempää, tiet kun täällä tuppaa todella liiraamaan. Ja nyt ei siis puhuta mistään pikku kuuroista, vaan trooppisesta sateesta eli eilenkin muutamassa tunnissa taisi tulla sellaset 80- sata milliä.
Oli varsin mukava käynti tällä kertaa, lääkäri määräsi mulle tosta vain kun vähän valitin selkäkipuja 10 kinesiterapeutti sessiota ja tukisukkahousut apteekista (ilmaisia, koska "Ranskan KELA" korvaa suurimman osan ja jos jotain jää niin menee vakuutuksesta). Painoakaan ei ole tullut raskauden alusta kuin nelisen kiloa, halleluuja! Tämän kunniaksi oonkin sitten mussuttanut keksejä ja karkkia tässä ihan kiitettävästi :D.
Sitten olikin vuoro palkita itseään hieman hurvittelemalla kaupungilla. Mukaan tarttui seuraavanlaista:
"Moulin Roty"n vauvakirja joka on ollut kaikista ehdokkaista se ehdottomasti paras. Sivuilla seikkailevat nallet, ei valko-ihoiset pikkuvauvat, kannet ei ole pinkkiä tai vaaleensinistä. Eri kiva siis.
Sitten tarttui käpälään Okaidi-ketjusta tämmönen aikas kivan viileän oloinen kesämekkonen ja vielä alennuksessa, 13 eurolla lähti. Niin, aivan, kesäMEKKO eli tosiaan tyttö sieltä pitäisi olla tulossa :).
Mallina toimii nalleraasu jolla päällä myös äiteen Suomesta lähettämä takki ja myssy. Joo, mulla oli ehkä vähän liikaa aikaa...
Ja kun tulin shoppailemasta kotio, odotti siellä tälläinen ylläri, eli oli siippakin ollut shoppaamassa ja ostanut sitten turvaistuimen käytettynä kolmella kybällä. Olin vähän skeptinen hankinnan suhteen (oisin ite halunnut ostaa uutena, safety first, ja valita ehkä vaunujen kanssa yhteen menevän) mutta toisaalta istuin on ihan OK kunnossa ja oli vielä noin halpakin. Jotta katsotaan. Oli mennyt ostamaan myös semmosen käsipeli ruohotrimmerin (ei mitään hajua miksi niitä oikeasti kutsutaan) josta lähtee helvetillinen meteli. Tästä en ollut niin innoissani...Mutta on juu varmasti todella välttämätön meidän noin 3x3 metriä isolle "takapihalle", heheh. Täällä kyllä ruoho yms. aluskasvillisuus kasvaa vähän eri tahtiin kuin kotomaassa että mistäs minä tiedän, saattaa ollakin. Tänään luvassa lisää laiskottelua,siivoilua, paketin postitusta ja ehkä uimista.
Oli varsin mukava käynti tällä kertaa, lääkäri määräsi mulle tosta vain kun vähän valitin selkäkipuja 10 kinesiterapeutti sessiota ja tukisukkahousut apteekista (ilmaisia, koska "Ranskan KELA" korvaa suurimman osan ja jos jotain jää niin menee vakuutuksesta). Painoakaan ei ole tullut raskauden alusta kuin nelisen kiloa, halleluuja! Tämän kunniaksi oonkin sitten mussuttanut keksejä ja karkkia tässä ihan kiitettävästi :D.
Sitten olikin vuoro palkita itseään hieman hurvittelemalla kaupungilla. Mukaan tarttui seuraavanlaista:
"Moulin Roty"n vauvakirja joka on ollut kaikista ehdokkaista se ehdottomasti paras. Sivuilla seikkailevat nallet, ei valko-ihoiset pikkuvauvat, kannet ei ole pinkkiä tai vaaleensinistä. Eri kiva siis.
Sitten tarttui käpälään Okaidi-ketjusta tämmönen aikas kivan viileän oloinen kesämekkonen ja vielä alennuksessa, 13 eurolla lähti. Niin, aivan, kesäMEKKO eli tosiaan tyttö sieltä pitäisi olla tulossa :).
Mallina toimii nalleraasu jolla päällä myös äiteen Suomesta lähettämä takki ja myssy. Joo, mulla oli ehkä vähän liikaa aikaa...
Ja kun tulin shoppailemasta kotio, odotti siellä tälläinen ylläri, eli oli siippakin ollut shoppaamassa ja ostanut sitten turvaistuimen käytettynä kolmella kybällä. Olin vähän skeptinen hankinnan suhteen (oisin ite halunnut ostaa uutena, safety first, ja valita ehkä vaunujen kanssa yhteen menevän) mutta toisaalta istuin on ihan OK kunnossa ja oli vielä noin halpakin. Jotta katsotaan. Oli mennyt ostamaan myös semmosen käsipeli ruohotrimmerin (ei mitään hajua miksi niitä oikeasti kutsutaan) josta lähtee helvetillinen meteli. Tästä en ollut niin innoissani...Mutta on juu varmasti todella välttämätön meidän noin 3x3 metriä isolle "takapihalle", heheh. Täällä kyllä ruoho yms. aluskasvillisuus kasvaa vähän eri tahtiin kuin kotomaassa että mistäs minä tiedän, saattaa ollakin. Tänään luvassa lisää laiskottelua,siivoilua, paketin postitusta ja ehkä uimista. keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Sata päivää
...Ai mihin? No beibsin syntymään tietenkin, lukee raskaustickerissä tänään. Lasketun ajan mukaan siis, joka voi kyllä heittää suuntaan jos toiseenkin. Aika on mennyt kyllä ihan älyttömän nopeaan, vaikka alussa muistankin miten ajattelin että ei muka kulje ollenkaan ja että synnytykseen on ikuisuus. No, väärässäpä olin ja nyt tuntuu että aika loppuu "kesken" tai että ei ole ehtinyt valmistautumaan pienen tuloon. Toisaalta herää kysymys kuinka tähän uuteen tilanteeseen edes voisi valmistautua, muutos tulee olemaan radikaali ja tilanne niin uusi etten usko että sitä voi edes etukäteen kuvitella. "Tekemällä oppii" varmaan pätee lastenkasvatusasioissakin...En oo vielä aloittanut edes raskausvalmennuskurssia, kun ovat kuulemma niin täynnä että vasta huhtikuussa pitäisi soitella. Täällä on kyllä yksityisiä kursseja vetäviä kätilöitäkin, että ehkä otan yhteyttä johonkin heistä. Hankintojakaan ei olla vielä tehty, parin viikon päästä on muutto alakerran isompaan kämppään että ennen sitä ei olla mitään isoa hankkimassa. Lisäksi seitsemännellä kuulla meidän pitäisi saada "vauvarahaa" sossulta noin 700 euroa, joka sitten mällätään pinnasänkyyn, autoistuimeen ja vaunuihin.
Eilen oli täydennys rakenneultra kun ei viime kerralla saatu kuvaa esim. sydämestä, profiilista yms. Oli kyllä ikävin lekurikäynti tähän mennessä - ultraaja oli superstressaantunut ja aika pahalla tuulella. Tilannetta ei auttanut että maha-asukki oli ilmeisesti "taas kuten aina" vaikeassa (eli väärässä) asennossa hoitsun mielestä. Niinpä sitten ainoa kommunikaatio mun kanssa oli "hän on kyllä rasittava (tai hankala)" ranskaksi "il est pénible" hokeminen useaan otteeseen. Lisäksi tätsy koitti saada vauvaa vaihtamaan asentoa painelemalla vatsaa, eikä siinä oiskaan ollut mitään, jos kynnet olis muistanut leikata vähän lyhyemmiksi. Hohhoijaa. Ei sitten saatu profiilia ja ilmeisesti sydämen kanssakin oli vähän niin ja näin, noh, paperit käteen ja ulos. Ilmeisesti kaikki oli kuitenkin hyvin (selvisi papereista). Vielä viimeinen ultra toukokuussa sitten jäljellä. Odotan innolla ;). Huomenna gynekäynti, saas sitten nähdä paljonko on tullut elopainoa lisää. Sokeriarvot kuiteskin vielä ihan OK onneksi.
Kaikki siis edelleen vallan mukiinmenevästi. Pieniä asiaan kuuluvia kremppoja lukuunottamatta tietty niinku ihania suonenvetoja ja selkäkipua. Pahempaa odotellessa siis :)
Eilen oli täydennys rakenneultra kun ei viime kerralla saatu kuvaa esim. sydämestä, profiilista yms. Oli kyllä ikävin lekurikäynti tähän mennessä - ultraaja oli superstressaantunut ja aika pahalla tuulella. Tilannetta ei auttanut että maha-asukki oli ilmeisesti "taas kuten aina" vaikeassa (eli väärässä) asennossa hoitsun mielestä. Niinpä sitten ainoa kommunikaatio mun kanssa oli "hän on kyllä rasittava (tai hankala)" ranskaksi "il est pénible" hokeminen useaan otteeseen. Lisäksi tätsy koitti saada vauvaa vaihtamaan asentoa painelemalla vatsaa, eikä siinä oiskaan ollut mitään, jos kynnet olis muistanut leikata vähän lyhyemmiksi. Hohhoijaa. Ei sitten saatu profiilia ja ilmeisesti sydämen kanssakin oli vähän niin ja näin, noh, paperit käteen ja ulos. Ilmeisesti kaikki oli kuitenkin hyvin (selvisi papereista). Vielä viimeinen ultra toukokuussa sitten jäljellä. Odotan innolla ;). Huomenna gynekäynti, saas sitten nähdä paljonko on tullut elopainoa lisää. Sokeriarvot kuiteskin vielä ihan OK onneksi.
Kaikki siis edelleen vallan mukiinmenevästi. Pieniä asiaan kuuluvia kremppoja lukuunottamatta tietty niinku ihania suonenvetoja ja selkäkipua. Pahempaa odotellessa siis :)
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
väsypostaus
Eipä oo taas jaksanut ja kerennyt blogiakaan päivitellä.. Syynä tähän on ollut loppumattomalta tuntunut ja eri raskas viikko. Eli tästä tulee nyt valivali postaus, koittakaa kestää. Tuntuu että oon joutunut vähän liian isoihin kenkiin tän järjestöpestin kanssa, eli ei riitä omat taidot hoitamaan hommaa. Ongelmana on myös ohjauksen lähes täysi puute, ja tapa jolla hommia hoidetaan. Eli olo vähän kuin uimataidottomalla, joka on heitetty mereen ja katsotaan uppooko vai räpiköikö rantaan. En mene nyt yksityiskohtiin, mutta ongelmana lafkassa on etenkin työn organisointi - kaikki langat ovat yhden henkilön käsissä, asiat hoidetaan viime tingassa ja paniikilla. Esim mun oletetaan osaavan tehdä vaikkapa apuhakemuksia ja viestintään liittyviä juttuja täysin itsenäisesti ja lähes ilman ohjeistusta, ilman minkäänlaista kokemusta kys. hommista. Eli oon ollut todella paskoissa fiiliksissä koko viikon ja monta kyyneltäkin on tullut asian tiimoilta tirautettua. Itse kun kuitenkin yrittää tehdä parhaansa, mutta kun ei vaan osaa tai on tehnyt väärällä tavalla niin ei ole kivaa.
Että koitan nyt miettiä mitä teen tän homman suhteen, jatkanko vai luovutanko suosiolla. Ei tee meinaan vauvalle hyvää tää jatkuva stressaaminen plus omatkin voimat on tällä hetkellä aika finaalissa. Mutta onneksi oon viikonloppuna pystynyt relaamaan ja vähän ulkoistamaan taas tilannetta ja nyt tuntuu kuitenkin vielä siltä, että yritän vielä sinnitellä. Eli ehkäpä alku on vaan hankalaa ja totuttautumalla tilanne helpottuu... Jotta toivossa eletään.
Muuten siis pyyhkii ihan ok, raskaus on kuudennella kuulla eli vauva alkaa olemaan jo aika iso kaveri - kuulee vaikkapa ulkopuoliset äänet kohtuun ja tästä lähtien alkaa kerryttämään painoa ihan tositeolla. Maha on kanssa jo saanut vähän muotoa vaikka edelleen on kaikkien mielistä oudon pieni. Hmm. Odottelen sokerirasitustestin tuloksia ja seuraavaa gynekäyntiä.
Täällä kuumuus jatkuu edelleen vaikka toissapäivänä satoikin ekaa kertaa noin kuukauteen. Kuivuusasteesta kertoo jotain jo se, että Pélée- tulivuorella on riehunut iso tulipalo, jota ei palomiehet saaneet sammutettua ennen kuin sade sen taltutti. Kasvisto vuorella kun on kuitenkin sademetätyyppistä ja ilma siellä yleensä kosteaa...Paikallisvaalit on kanssa käynnissä eli "Conseil Regional"in presidentiksi on kova kilpailu ja vaaliautot surraa kovaäänisineen pitkin katuja. Eilen oltiin tuulettumassa reggaekeikalla, pääesiintyjänä Straika D, dancehallia ja reggaeta tekevä martiniquelainen artisti. Ihan ok keikka vaikka saatiinki odottaa kolme (!) tuntia ennen kuin kukaan esiintyjistä viitsi kiivetä lavalle. Eli vähän toi odotus ainakin mulla laimensi intoa. Mutta tässä vielä Straikaa teille.
Että koitan nyt miettiä mitä teen tän homman suhteen, jatkanko vai luovutanko suosiolla. Ei tee meinaan vauvalle hyvää tää jatkuva stressaaminen plus omatkin voimat on tällä hetkellä aika finaalissa. Mutta onneksi oon viikonloppuna pystynyt relaamaan ja vähän ulkoistamaan taas tilannetta ja nyt tuntuu kuitenkin vielä siltä, että yritän vielä sinnitellä. Eli ehkäpä alku on vaan hankalaa ja totuttautumalla tilanne helpottuu... Jotta toivossa eletään.
Muuten siis pyyhkii ihan ok, raskaus on kuudennella kuulla eli vauva alkaa olemaan jo aika iso kaveri - kuulee vaikkapa ulkopuoliset äänet kohtuun ja tästä lähtien alkaa kerryttämään painoa ihan tositeolla. Maha on kanssa jo saanut vähän muotoa vaikka edelleen on kaikkien mielistä oudon pieni. Hmm. Odottelen sokerirasitustestin tuloksia ja seuraavaa gynekäyntiä.
Täällä kuumuus jatkuu edelleen vaikka toissapäivänä satoikin ekaa kertaa noin kuukauteen. Kuivuusasteesta kertoo jotain jo se, että Pélée- tulivuorella on riehunut iso tulipalo, jota ei palomiehet saaneet sammutettua ennen kuin sade sen taltutti. Kasvisto vuorella kun on kuitenkin sademetätyyppistä ja ilma siellä yleensä kosteaa...Paikallisvaalit on kanssa käynnissä eli "Conseil Regional"in presidentiksi on kova kilpailu ja vaaliautot surraa kovaäänisineen pitkin katuja. Eilen oltiin tuulettumassa reggaekeikalla, pääesiintyjänä Straika D, dancehallia ja reggaeta tekevä martiniquelainen artisti. Ihan ok keikka vaikka saatiinki odottaa kolme (!) tuntia ennen kuin kukaan esiintyjistä viitsi kiivetä lavalle. Eli vähän toi odotus ainakin mulla laimensi intoa. Mutta tässä vielä Straikaa teille.
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
Viimeista viedaan
Noniin, juuri kun paasin hehkuttamaan viimesilla tyopaivilla kahvilassa, napsahtikin niita viisi lisaa. Eli oikeesti vika paiva on tanaan! Ja todella oli jo aikakin. Viime viikot on mennyt vahan ikavissa merkeissa toissa, koska ei olla tultu just ollenkaan toimeen uuden tyton kanssa, joka siella aloitti. Lahinna ollaan pidetty mykkakoulua. Ja eilen sitten tilanne paheni, kun toinen tarjoilija Mike sai kanssa tarpeekseen tytsyn kalseasta asenteesta. Seurasi eri kaanteiden jalkeen puhuttelu pomon kanssa ja Miken ja tyton valinen iso riita...Ite pysyttelin syrjassa tilanteesta, en oo oikeen koskaan oppinut handlaamaan konfliktitilanteita.. Mutta "kakka" fiilis jai kuitenkin koko hommasta, koko jutun ois voinu varmasti hoitaa paljon vahemmalla moykkaamisella. Tai ehkapa tassa tulee taas esiin ero suomalaisten ja ranskalaisten valilla, gallialainen kiihkea veri kun kuohahtaa niin se on menoa ;).
Perjantaina koettiin kanssa hetkia melkeen kuin suoraan Kauniista ja Rohkeista, kun raflaan santasi todella pihalla olevan nakyinen nainen naama naarmuilla ja vaati nahda meidan pomon. Kun kerrottiin ettei ole juuri nyt paikalla ja tiedusteltiin, etta mitakohan asia mahtaa koskea, niin vastauksena tuli astetta yllattavampi " sen vaimo on parhaillaan mieheni kanssa hotellihuoneessa"... Mike joutui sitten lainaamaan kannykkaansa naiselle, joka informoi pomoa tilanteesta. Eli ukkonsa oli saanut puhelun, jonka jalkeen lahtenyt vahan "kaymaan jossain", mutta vaimopas olikin seurannut ja huomannut tien vievan hotellille, jossa odottikin pomomme vaimo. Seuraa armoton Cat fight joka selittaa pienet pintavammat. Etta silla lailla! No ei oo ollu ainakaan tylsaa toissa viime aikoina :D
Vauvarintamallakin on tapahtunut, eli rakenneultrassa kaytiin ja kaikki elimet ja raajat sunmuut vaikuttas olevan normaaleja, huh. Maha jatkaa kasvuaan tasaiseen tahtiin, oita rytmittavat suonenvedot, jalat nayttaa kahdelta tasapaksulta potkylalta polvesta alaspain ja hikoilen tassa helteessa entista enemman, jos mahdollista. Etta kylla, raskaushehku on nyt kliimaksissa ;). Jotenkin tuntuu suurelta huijaukselta koko idea...Mutta joo, ei silti mikaan mahdoton olo ole ja ihanaa on kun tuntee beibin liikkeet koko ajan paremmin.
Jarjestossa alotan nyt sit varsinaisesti "tayspaivasesti" maanantaina, vaikka viimeviikollakin tapahtui kaikenlaista jannittavaa. Tavattiin esimerkiksi Venezuelan konsuli matkan tiimoilta (eli se pahkahullu projekti jossa melotaan 16 metrisella inkkarikanootilla Venezuelasta Martiniquelle eri saarien kautta). Konsuli oli myotamielinen projektille ja lupaili meille tapaamisia eri ministereiden kanssa paikan paalla ja inkkarialueella mahdollisten ongelmien sattuessa kuljetusta vanhoilla neukkulaisilla armeijan helikoptereilla. Idea kun on meloa Orenoque-jokea ylavirtaan aina Tucupita-nimiseen kylaan, joka sijaitsee intiaanialueiden keskella ja on samalla isoin alueen kyla. Mulle tuli ihan Indiana Jones-olo koko tasta uskomattomasta skenaariosta :D Etta pienta sumplimista on luvassa matkan tiimoilta viela. Harmittaa kylla kun itse en paase osallistumaan koska oon toukokuussa jo niin lahella h-hetkea. Toisaalta ei tee mieli loytaa itseaan keskelta karibianmerta synnyttamasta paatissa.
Perjantaina koettiin kanssa hetkia melkeen kuin suoraan Kauniista ja Rohkeista, kun raflaan santasi todella pihalla olevan nakyinen nainen naama naarmuilla ja vaati nahda meidan pomon. Kun kerrottiin ettei ole juuri nyt paikalla ja tiedusteltiin, etta mitakohan asia mahtaa koskea, niin vastauksena tuli astetta yllattavampi " sen vaimo on parhaillaan mieheni kanssa hotellihuoneessa"... Mike joutui sitten lainaamaan kannykkaansa naiselle, joka informoi pomoa tilanteesta. Eli ukkonsa oli saanut puhelun, jonka jalkeen lahtenyt vahan "kaymaan jossain", mutta vaimopas olikin seurannut ja huomannut tien vievan hotellille, jossa odottikin pomomme vaimo. Seuraa armoton Cat fight joka selittaa pienet pintavammat. Etta silla lailla! No ei oo ollu ainakaan tylsaa toissa viime aikoina :D
Vauvarintamallakin on tapahtunut, eli rakenneultrassa kaytiin ja kaikki elimet ja raajat sunmuut vaikuttas olevan normaaleja, huh. Maha jatkaa kasvuaan tasaiseen tahtiin, oita rytmittavat suonenvedot, jalat nayttaa kahdelta tasapaksulta potkylalta polvesta alaspain ja hikoilen tassa helteessa entista enemman, jos mahdollista. Etta kylla, raskaushehku on nyt kliimaksissa ;). Jotenkin tuntuu suurelta huijaukselta koko idea...Mutta joo, ei silti mikaan mahdoton olo ole ja ihanaa on kun tuntee beibin liikkeet koko ajan paremmin.
Jarjestossa alotan nyt sit varsinaisesti "tayspaivasesti" maanantaina, vaikka viimeviikollakin tapahtui kaikenlaista jannittavaa. Tavattiin esimerkiksi Venezuelan konsuli matkan tiimoilta (eli se pahkahullu projekti jossa melotaan 16 metrisella inkkarikanootilla Venezuelasta Martiniquelle eri saarien kautta). Konsuli oli myotamielinen projektille ja lupaili meille tapaamisia eri ministereiden kanssa paikan paalla ja inkkarialueella mahdollisten ongelmien sattuessa kuljetusta vanhoilla neukkulaisilla armeijan helikoptereilla. Idea kun on meloa Orenoque-jokea ylavirtaan aina Tucupita-nimiseen kylaan, joka sijaitsee intiaanialueiden keskella ja on samalla isoin alueen kyla. Mulle tuli ihan Indiana Jones-olo koko tasta uskomattomasta skenaariosta :D Etta pienta sumplimista on luvassa matkan tiimoilta viela. Harmittaa kylla kun itse en paase osallistumaan koska oon toukokuussa jo niin lahella h-hetkea. Toisaalta ei tee mieli loytaa itseaan keskelta karibianmerta synnyttamasta paatissa.
tiistai 2. helmikuuta 2010
viikko 18 ja työrintamalla tapahtuu
Töissä oli aika mielenkiintoista tällä viikolla. Pomo oli meinaan "hermolomalla", veikataan että ihan hermoromahduksen ois saattanut saada. Lauantaina kun tulin töihin niin sain kuulla, ettei miestä ollut näkynyt koko päivänä. En kyllä yhtään ihmettele, että on tähän tilanteeseen ajauduttu." Le Baron" kun vääntää sellasia 15 tunnin tai ylikin työpäiviä 6-7pv viikossa. Pientä työnarkomaniaa havaittavissa. Mutta joo, on kuulemma palailemassa hommiin jo tänään, eli aivan liian aikaisin. Odotan mielenkiinnolla mitä tästä seuraa...
Multa on myös hommat vähenemässä, ovat palkanneet uuden tarjoilijan. Ja tän sain kuulla epävirallisesti työkaverilta. Tuun siis tekemään enää 2 päivää viikossa. Uus tarjoilija kun tulee halvemmaksi, koska on rafla-alan koulutuksessa ja tekee työharjotteluna hommia kahvilassa. Muttamutta, eipä kuulkaa haittaa, koska meikähän pääsee järjestöhommiin. :) Tänään väännettiin työsoppari Kariskon kanssa ja mä en vieläkään voi uskoa todeksi hyvää tuuriani. Ja ei ehkä vielä kannata liikaa hehkutella, koska takapakkia voi tulla vielä. sopimus kun on sellainen, jossa valtio (tai työkkäri en oo ihan perillä?) maksaa mun palkan, ja koska en saa esim. työttömyyskorvausta yms, voi olla etten ookkaan kelpoinen. Eli asiasta lisää myöhemmin...Tänään on kuitenkin ollut melko voittajafiilis!
Juhlistin mahd.uutta työpaikkaa shoppailemalla Carrefourissa ja lelukaupassa ja palasin kotiin nälkiintyneenä - ei hyvä - tuli vedettyä sellaset safkaöverit että en sen jälkeen tässä ookkaan kauheesti ollut voimia tehdä yhtikäs mitään. sipsit on kyllä saatanallinen keksintö. Mutta ostin beibille yhden ranskalaisten suosituimmista vauvaleluista - ja se on mustakin aika loisto keksintö- eli sophie la giraffen. Kirahvi on siitä vinkeä, että se on tehty myrkyttömästä luonnonkumista ja värjätty ruokaväreillä. Vaavi voi siis huoletta nassuttaa lelua, ja se on siihen kehiteltykin, eli lievittää myös hampaiden kasvamisesta johtuvia ienkipuja. Lisäksi siitä lähtee vinkuääni puristaessa. Ja onhan se aika söppelikin.
Mulla ei ole ollut juuri mitään kauheita raskausoireiluita. Oon ilmeisesti ollut todella onnekas, tai sellasen käsityksen saa ainakin lukiessa eri vaivojen kuvauksia ja muiden odottajien blogeja. Mua vaivaa lähinnä vaan 1) jatkuva vessassa juokseminen ja 2) hillitön nälkä 3) pahentunut allergia ja 4) suonikohjut ja jalkaturvotus. suonikohjut oli yllätys joka oli kyllä tiedossa - kun kulkee suvussa. Toistaseksi vielä tosi pienet että lähinnä ärsyttää, koska ovat rumat. Toivontoivon että katoavat synnytyksen jälkeen. Lisäksi on ollut jotain mahan venymisestä johtuvia kipuja ja pientä muistinmenetystä on ollut ilmassa yms. Mutta ei mitään hillitöntä tuskaa ole toistaseksi ollut. Mutta joo, pahinhan on kai vielä edessä.. :)
Mahaa ja jenkkiksiä oon rasvaillu ahkerasti, vaihdoin just bio karité-rasvaan joka on ollut aika ihanaa. Massu on tällä viikolla alottanut todella paisumisensa, eräs asiakkaistakin jo kysäisi että olenkohan monennnella kuulla. Mutta on se edelleen silti aika pieni ainakin omasta mielestäni. Ilmeisesti vuosien villi opiskelijaelämä ja kaljan kittaus on venyttänyt vatsaa siihen malliin, että tilaa löytyy.
Potkuja ainakin kuvittelen tuntevani, vaikka todella harvoin, ehkä pari -kolme kertaa päivässä. Mutta että tunnen kuitenkin, jee!
Kaikki testituloksetkin tuli labrasta, paitsi trisomia joka pitäs käydä kysymässä lekurilta. Ei mitään häikkää, sokeriarvot ja jopa hemoglobiini on kunnossa (vaikka alarajoilla) vaikken rautaa ole vetänytkään. Veriryhmäkin on nyt tiedossa, eli A+.
Multa on myös hommat vähenemässä, ovat palkanneet uuden tarjoilijan. Ja tän sain kuulla epävirallisesti työkaverilta. Tuun siis tekemään enää 2 päivää viikossa. Uus tarjoilija kun tulee halvemmaksi, koska on rafla-alan koulutuksessa ja tekee työharjotteluna hommia kahvilassa. Muttamutta, eipä kuulkaa haittaa, koska meikähän pääsee järjestöhommiin. :) Tänään väännettiin työsoppari Kariskon kanssa ja mä en vieläkään voi uskoa todeksi hyvää tuuriani. Ja ei ehkä vielä kannata liikaa hehkutella, koska takapakkia voi tulla vielä. sopimus kun on sellainen, jossa valtio (tai työkkäri en oo ihan perillä?) maksaa mun palkan, ja koska en saa esim. työttömyyskorvausta yms, voi olla etten ookkaan kelpoinen. Eli asiasta lisää myöhemmin...Tänään on kuitenkin ollut melko voittajafiilis!
Juhlistin mahd.uutta työpaikkaa shoppailemalla Carrefourissa ja lelukaupassa ja palasin kotiin nälkiintyneenä - ei hyvä - tuli vedettyä sellaset safkaöverit että en sen jälkeen tässä ookkaan kauheesti ollut voimia tehdä yhtikäs mitään. sipsit on kyllä saatanallinen keksintö. Mutta ostin beibille yhden ranskalaisten suosituimmista vauvaleluista - ja se on mustakin aika loisto keksintö- eli sophie la giraffen. Kirahvi on siitä vinkeä, että se on tehty myrkyttömästä luonnonkumista ja värjätty ruokaväreillä. Vaavi voi siis huoletta nassuttaa lelua, ja se on siihen kehiteltykin, eli lievittää myös hampaiden kasvamisesta johtuvia ienkipuja. Lisäksi siitä lähtee vinkuääni puristaessa. Ja onhan se aika söppelikin.
Mulla ei ole ollut juuri mitään kauheita raskausoireiluita. Oon ilmeisesti ollut todella onnekas, tai sellasen käsityksen saa ainakin lukiessa eri vaivojen kuvauksia ja muiden odottajien blogeja. Mua vaivaa lähinnä vaan 1) jatkuva vessassa juokseminen ja 2) hillitön nälkä 3) pahentunut allergia ja 4) suonikohjut ja jalkaturvotus. suonikohjut oli yllätys joka oli kyllä tiedossa - kun kulkee suvussa. Toistaseksi vielä tosi pienet että lähinnä ärsyttää, koska ovat rumat. Toivontoivon että katoavat synnytyksen jälkeen. Lisäksi on ollut jotain mahan venymisestä johtuvia kipuja ja pientä muistinmenetystä on ollut ilmassa yms. Mutta ei mitään hillitöntä tuskaa ole toistaseksi ollut. Mutta joo, pahinhan on kai vielä edessä.. :)
Mahaa ja jenkkiksiä oon rasvaillu ahkerasti, vaihdoin just bio karité-rasvaan joka on ollut aika ihanaa. Massu on tällä viikolla alottanut todella paisumisensa, eräs asiakkaistakin jo kysäisi että olenkohan monennnella kuulla. Mutta on se edelleen silti aika pieni ainakin omasta mielestäni. Ilmeisesti vuosien villi opiskelijaelämä ja kaljan kittaus on venyttänyt vatsaa siihen malliin, että tilaa löytyy.
Potkuja ainakin kuvittelen tuntevani, vaikka todella harvoin, ehkä pari -kolme kertaa päivässä. Mutta että tunnen kuitenkin, jee!
Kaikki testituloksetkin tuli labrasta, paitsi trisomia joka pitäs käydä kysymässä lekurilta. Ei mitään häikkää, sokeriarvot ja jopa hemoglobiini on kunnossa (vaikka alarajoilla) vaikken rautaa ole vetänytkään. Veriryhmäkin on nyt tiedossa, eli A+.
lauantai 23. tammikuuta 2010
...Leluihanuuksia
Sarjassamme Oh so French! "Louloup t'es fou" - susi jonka kieli on sininen, koska se syo mita sattuu. Valmistaja Ebulobo, jolta myos karhu-kokoelma. Sarjoihin kuuluu kaikkea astioista leikkimattoihin ja helistimiin. Olen myyty :)
Toinen aikas ihqun kreiseja leluja tekeva yhtio on Deglingos.
Heilta leluja vahan isommille lapsille, mutta vaaveillekkin loytyy pari unikaveria, esim. tama Ronrons-kissa.
Sitten meilla on tietty myos kaikkien ekohippiboheemien suosikki Nature et Decouvertes jota ei valitettavasti Suomesta taida loytya. Heilta vaikka tallasia olis tarjolla:
Jep. Etta tallasia on tullu himoteltua netissa, ihan kun ei olis parempaakin tekemista.Mutta minkas teet, ihmisen mieli on janna, ei mahdu just nyt muuta sinne kuin VAUVAvauvaVAUVA. Onneks kohta taytyy taas lahtea toihin ja naytella normaalia. :P
perjantai 22. tammikuuta 2010
Uudet tuulet
Toissa päivänä käytiin katsomassa uutta kämppää. Alakerrassa. Ja oltiin heti hyvinkin vakuuttuneita...:) Alakerran asunto on iso valoisa kaksio, johon kuuluu myös iso parveke ja pieni pihapläntti (joka muistuttaa tällä hetkellä lähinnä viidakkoa, mutta josta sais esim. kasvimaapläntin). Vuokrakin on vaan joku 150e korkeampi kuin meidän yksiössä. Beibi ei tulisi saamaan omaa huonetta, vaan oman nurkkauksen toisesta isosta huoneesta, ja meillä olisi oma makuuhuone. Vauvavaiheessa kämppä olisi kuitenkin ihan tarpeeksi suuri, plus että muutto tulisi olemaan superhelppo...:) Ollaan muutenkin viihdytty todella hyvin täällä - rauhallinen pikku kerrostalo, suurinosa naapureista mukavia, yöllä hiljaista ja ollaan lähellä Roméon duunia.
Eli ollaan jo laitettu varaus kämppään. Ihanaa miten helposti löytyi uusi kämppä, ja heti mieluinen. Eilen meillä alkoikin sitten asunnonnäyttörumba, tänään tulossa taas joku katsomaan.
Uuden kämpän löytyminen teki jotenkin vauvan tulostakin taas konkreettisempaa. Eiliset sydänäänet olivat myös suuri helpotus. Jotenkin sitä on kuitenkin huolissaan, että onko siellä kaikki hyvin, vaikkei mitään syytä huoleen varsinaisesti olekaan. Vauva on kuitenkin vielä niin abstrakti jollain tasolla - sitä ei vielä tunne, eikä juuri edes näy ulospäin. Maha ei mulla ole vielä juurikaan pyöristynyt. Mutta siellä sitä edelleen ollaan kuitenkin. :)
Ostin muuten pari päivää sitten ekan vauvalelun. Kyseessä ihanan, vaan törkeän hintaisen ranskalaisen Moulin Roty:n lintu-helistin.Me likes, toivottavasti vaavikin. :)
Pikkutyypin maailmaantulo vaatii monenlaisia suunnitelmia ja valintoja. Yksi niistä liittyy vaippoihin. Kestot vai kertakäytöt? Tällä hetkellä kestovaipat on ehdottomasti voitolla. Tiesittekö, että yksi kertakäyttövaippoja käyttävä pissakakkakone eli vauva tuottaa kolmessa vuodessa noin 1,5 TONNIA biohajoamatonta jätettä? Vaippojen maatumiseen kaatopaikalla kuluu satoja vuosia ja ne tuottavat metaania. Melko järkyttävää. Lisäksi kertikset maksavat paljon. Ranskalaisen vauvalehden (Enfant magazine) mukaan niihin palaa rahaa kolmessa vuodessa 1800-2000 euroa. Kestovaippoihin taas kuluu 3 vuodessa vain 640e (mukaan luettuna lisä sähkön-ja vedenkulutus ja pesuaineet). Toki kestovaippojen kanssa säätämiseen menee kauemmin aikaa, ja niitä täytyy pestä jatkuvasti. Nykyiset kestovaipat on kuitenkin tuotekehitelty jo todella toimiviksi ja helppokäyttöisiksi.
Mutta ollaan näillä näkymin ainakin kokeilemassa. Ja voihan niiden lisäksi käyttää toisinaan myös kertavaippoja - tai jos täältä löytyy - biohajoavia kertavaippoja kuten (esim. Nature Babycare).
"Kestovaipat ovat varteenotettava vaihtoehto kaikille lapsille. Vastoin yleistä luuloa kankainen vaippa voi olla monelle herkkäihoiselle ja allergikolle parempi vaihtoehto kuin kertakäyttöinen. Kestovaippa ei sisällä haitallisia kemikaaleja ja varsinkin muoviton kuori on hengittävä. Kestovaipat sopivat hyvin myös astmaatikoille, koska niistä ei haihdu haittaavia tuoksuja ja kemikaaleja.
Kestovaippojen lämpötila on luonnollinen. Näin poikavauvojen kivesten lämpötila ei pääse nousemaan liian korkeaksi, mikä voi olla ongelmana kertakäyttövaipoissa. Kivesten kohonnut lämpötila on mahdollisesti yksi siemennesteen heikentyneen laadun riskitekijöistä." (kestovaippainfo.fi)
Lisätietoa: kestovaippayhdistys
Bumgenius - vaipat
Kestovaippainfo
Eli ollaan jo laitettu varaus kämppään. Ihanaa miten helposti löytyi uusi kämppä, ja heti mieluinen. Eilen meillä alkoikin sitten asunnonnäyttörumba, tänään tulossa taas joku katsomaan.
Uuden kämpän löytyminen teki jotenkin vauvan tulostakin taas konkreettisempaa. Eiliset sydänäänet olivat myös suuri helpotus. Jotenkin sitä on kuitenkin huolissaan, että onko siellä kaikki hyvin, vaikkei mitään syytä huoleen varsinaisesti olekaan. Vauva on kuitenkin vielä niin abstrakti jollain tasolla - sitä ei vielä tunne, eikä juuri edes näy ulospäin. Maha ei mulla ole vielä juurikaan pyöristynyt. Mutta siellä sitä edelleen ollaan kuitenkin. :)
Ostin muuten pari päivää sitten ekan vauvalelun. Kyseessä ihanan, vaan törkeän hintaisen ranskalaisen Moulin Roty:n lintu-helistin.Me likes, toivottavasti vaavikin. :)Pikkutyypin maailmaantulo vaatii monenlaisia suunnitelmia ja valintoja. Yksi niistä liittyy vaippoihin. Kestot vai kertakäytöt? Tällä hetkellä kestovaipat on ehdottomasti voitolla. Tiesittekö, että yksi kertakäyttövaippoja käyttävä pissakakkakone eli vauva tuottaa kolmessa vuodessa noin 1,5 TONNIA biohajoamatonta jätettä? Vaippojen maatumiseen kaatopaikalla kuluu satoja vuosia ja ne tuottavat metaania. Melko järkyttävää. Lisäksi kertikset maksavat paljon. Ranskalaisen vauvalehden (Enfant magazine) mukaan niihin palaa rahaa kolmessa vuodessa 1800-2000 euroa. Kestovaippoihin taas kuluu 3 vuodessa vain 640e (mukaan luettuna lisä sähkön-ja vedenkulutus ja pesuaineet). Toki kestovaippojen kanssa säätämiseen menee kauemmin aikaa, ja niitä täytyy pestä jatkuvasti. Nykyiset kestovaipat on kuitenkin tuotekehitelty jo todella toimiviksi ja helppokäyttöisiksi.
Mutta ollaan näillä näkymin ainakin kokeilemassa. Ja voihan niiden lisäksi käyttää toisinaan myös kertavaippoja - tai jos täältä löytyy - biohajoavia kertavaippoja kuten (esim. Nature Babycare).
"Kestovaipat ovat varteenotettava vaihtoehto kaikille lapsille. Vastoin yleistä luuloa kankainen vaippa voi olla monelle herkkäihoiselle ja allergikolle parempi vaihtoehto kuin kertakäyttöinen. Kestovaippa ei sisällä haitallisia kemikaaleja ja varsinkin muoviton kuori on hengittävä. Kestovaipat sopivat hyvin myös astmaatikoille, koska niistä ei haihdu haittaavia tuoksuja ja kemikaaleja.
Kestovaippojen lämpötila on luonnollinen. Näin poikavauvojen kivesten lämpötila ei pääse nousemaan liian korkeaksi, mikä voi olla ongelmana kertakäyttövaipoissa. Kivesten kohonnut lämpötila on mahdollisesti yksi siemennesteen heikentyneen laadun riskitekijöistä." (kestovaippainfo.fi)
Lisätietoa: kestovaippayhdistys
Bumgenius - vaipat
Kestovaippainfo
torstai 21. tammikuuta 2010
Testejä, turisteja ja väsyilyä
Tänään oltiin tsekkaamassa sairaala, jossa tulen synnyttämään. Vaikutti oikeen pätevältä paikalta, uusi iso rakennus ja todella sympaattiset kätilöt ja sihteerit. Tavattiin kätilö, joka vihdoin kyseli kaikki tarpeelliset kysymykset perinnöllisistä sairauksista yms. saatiin myös kuunella pikkutyypin sydänääniä, jotka, helpotus, olivat edelleen siellä. Vaihdetaan siis gynegologia julkiselle puolelle, en ole ollut kauhean tyytyväinen edelliseen lääkäriin, jolla on aina kauhea kiire ja jolle joutuu jonottamaan vähintään tunnin ajan joka kerta. seuraava ultra on myös varattu noin kuukauden päähän, kyseessä rakenneultra. Ranskassa sosiaaliturva kattaa kolme ultraa, suomessa ilmeisesti käydään vain kerran? Toissapäivänä kävin myös laboratoriossa tekemässä noin 7 verikoetta, pissakokeen ja yhden gynegologisen. Huhhuh! Testattiin kerralla kaikki paastosokerista albumiineihin, trisomia 21:yhteen ja HIV:hen kerralla. Viikon päästä sitten tulokset. Täällä labratkin on yksityisiä, sinne vaan kävelet lekurin lähetteen kanssa ja hoidat hommat. Melko suolanen 105 euron hinta tuli näille testeille, mutta sossun pitäisi korvata ainakin 70% jossain vaiheessa. Edelleen odotan "kelakorttiani" eli carte vital:ia.
Eilen pitkästä aikaan olin taas oppaanna jenkkituristeille, mukava ryhmä tällä kertaa, vaikka melko suuri. 19 mumon ja papan kanssa kaupungin kapeilla kaduilla köpöttely ja selostaminen rupeaa olemaan jo aika haastavaa. Mutta hyvin sujui, kukaan ei kompuroinut ja kaikki ylistivät kilpaa Fort-de-Francen kauneutta ja ranskalaista tunnelmaa.
Roméo vietti eilen Haiti-päivää, oli ensin pakkaamassa stadinonilla ruoka-vaate-yms. apupaketteja joita ihmiset ovat lahjoittaneet. Ja todella paljon onkin täällä kertynyt. Monet kaupungintalot järkkäävät ruokakeräyksiä ja myös todella monet yritykset supermarketeista matkayhtiöihin ja puhelinoperaattoreihin. Itse vietiin ruokapaketti Leader Price- marketin keräykseen, riisiä, maitopulveria, kuivapapuja, spagettia yms. Illalla Romsku oli vielä ottamassa vastaan Haitista evakuoituja ranskalaisia lentokentällä, psykiatrinen sairaala, jossa työskentelee järkkää henkistä tukea evakuoiduille. Lennolla oli ollut mm. nainen, joka oli menettänyt kaikki kuusi lastaan järistyksessä. Ei voi muuta kuin yrittää muistaa olla kiitollinen siitä, miten hyvin kaikki asiat itsellään onkaan. Tuollaiset kohtalot pistävät väkisin miettimään.
Täällä siis kaikki hyvin, väsyttää, mutta se nyt ei ole mitään uutta. Voin muuten suunnitella "Julie ja Julia"-leffaa kaikille hyvästä ruuasta, Meryl streepistä ja Ranskasta pitäville. :) Tuli vuokrattua eillen. Meryl näyttää etenkin tässä leffassa todella hämmentävän paljon edesmenneeltä mummiltani. <3
Eilen pitkästä aikaan olin taas oppaanna jenkkituristeille, mukava ryhmä tällä kertaa, vaikka melko suuri. 19 mumon ja papan kanssa kaupungin kapeilla kaduilla köpöttely ja selostaminen rupeaa olemaan jo aika haastavaa. Mutta hyvin sujui, kukaan ei kompuroinut ja kaikki ylistivät kilpaa Fort-de-Francen kauneutta ja ranskalaista tunnelmaa.
Roméo vietti eilen Haiti-päivää, oli ensin pakkaamassa stadinonilla ruoka-vaate-yms. apupaketteja joita ihmiset ovat lahjoittaneet. Ja todella paljon onkin täällä kertynyt. Monet kaupungintalot järkkäävät ruokakeräyksiä ja myös todella monet yritykset supermarketeista matkayhtiöihin ja puhelinoperaattoreihin. Itse vietiin ruokapaketti Leader Price- marketin keräykseen, riisiä, maitopulveria, kuivapapuja, spagettia yms. Illalla Romsku oli vielä ottamassa vastaan Haitista evakuoituja ranskalaisia lentokentällä, psykiatrinen sairaala, jossa työskentelee järkkää henkistä tukea evakuoiduille. Lennolla oli ollut mm. nainen, joka oli menettänyt kaikki kuusi lastaan järistyksessä. Ei voi muuta kuin yrittää muistaa olla kiitollinen siitä, miten hyvin kaikki asiat itsellään onkaan. Tuollaiset kohtalot pistävät väkisin miettimään.
Täällä siis kaikki hyvin, väsyttää, mutta se nyt ei ole mitään uutta. Voin muuten suunnitella "Julie ja Julia"-leffaa kaikille hyvästä ruuasta, Meryl streepistä ja Ranskasta pitäville. :) Tuli vuokrattua eillen. Meryl näyttää etenkin tässä leffassa todella hämmentävän paljon edesmenneeltä mummiltani. <3
tiistai 12. tammikuuta 2010
Vieraita norjanmaalta
Jep; couchsurfing majatalo pyorii taas. Meilla on nyt ollut kylassa kolmisen paivaa antropolgi-filosofipariskunta Oslosta, opiskelujen loppusuoralla ovat. Toivat jopa ruisleipaa ja salmiakkikarkkeja tuliaisina, aivan ihanaa. Itse oon vaantanyt toita ja melkosta tukka putkella menoa oli taas tama vk-loppu. Huomenna 2 paivaa vapaata, aattelin ottaa hyvin rennosti. Meilla on parin viikon paasta rendez-vous "Maison de la femme et enfant" - eli Aidin ja lapsen talo - nimisessa sairaalassa vai kutsuttaisiinko sita nyt naistenklinikaksi tai sinnepain. Luultavasti tulen synnyttamaan tuolla, pitaisi olla saaren patevin mesta. Kaydaan tsekkaamassa ja samalla tavataan katiloita.
Vointi on ollut hyva. Kohta aloitellaan neljatta kuukautta ja masu on jo pyoristynyt siihen malliin, etta ekat aippahousut on ostettu ja kaytossa toissa. Mukavat, vaan hiukan tuppaa naissa lampotiloissa hiostamamaan :D
Tassa linkkivinkkina hesarissakin esitelty mainio odotus-vauvablogi Vekaravaara
Vointi on ollut hyva. Kohta aloitellaan neljatta kuukautta ja masu on jo pyoristynyt siihen malliin, etta ekat aippahousut on ostettu ja kaytossa toissa. Mukavat, vaan hiukan tuppaa naissa lampotiloissa hiostamamaan :D
Tassa linkkivinkkina hesarissakin esitelty mainio odotus-vauvablogi Vekaravaara
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)