Lomafiilis

Asiat on alkaneet taas rullaamaan. Vietän viimeistä viikkoa kielikoulun listoilla ja odottelen tosin edelleen huhti-toukokuun palkkioita, mutta niiden pitäisi (sormet ristissä) mennä maksuun ennen viikonloppua. Lauantaina on sitten viimeinen päivä tuolla ikinä. Mukavia oppilaita tulee tietenkin ikävä mutta eipä voi mitään. Mielialaa nostaa kyllä erityisen hyvin alle kahden viikon päästä tapahtuva matka Suomeen! Tätä on kyllä odotettu kuin kuuta nousevaa, ja eri kivaa on että R:kin pääsee tällä kertaa mukaan. Ja että saadaan kokea juhannuksen vietto Suomessa. Suomen jälkeen vietetään vielä kolme täyttä päivää Pariisissa (tai no oikeestan lähiössä) Roméon siskojen luona vieraillessa.Haluaisin keretä käymään myös pari museota/näyttelyä keskustassa, saas nyt nähdä.  En jaksais kyllä millään odottaa!

Täällä on myös vietetty äitienpäivää, vaikkakin pari viikkoa myöhemmin kuin Suomessa,  ja pian vietetään myös isänpäivää. Koulussa tädit saattoivat hieman avustaa lahjoissa, sen verran siistiä jälkeä on taas saatu aikaan.. Aisikien päivä kului meillä Mamien luona, joka oli kutsunut suvun syömään lounasta ja eihän sieltä toki pois saa lähteä kuin illalla, eli varmaan seitsemän maissa palailtiin kotiin "lounaalta".

äitienpäivän lahjukset

Oon tässä muuten n. viikko sitten havahtunut jälleen järkyttävään liikkumattomuuteeni, täällä kun kaikki kaupat, koulut ja muut mestat on aina automatkan päässä enkä harrasta tällä hetkellä enää capoeiraakaan. Jotten taas on urheilumatto ja painot kaivettu naftaliinista ja inspitraatiota haettu facebookin 30-day ab challenge:sta ja erinäisistä Youtube-videoista. Kova tsemppi on ainakin tällä hetkellä suorittaa loppuun tuo kuukauden vatsalihas-haaste (on aina ollut ongelmakohta) ja tehdä siinä sivussa käsi-ja peppu/jalka treeniä. Jaksaa jaksaa (koputan puuta)! Juutuubi on ainakin toistaiseksi toiminut hyvänä motivaattorina, vaikka ei toki ihka oikeaa ohjaajaa korvaa, niin silti kummasti videoltakin tsemppiä uhkuva traineri saa mut painamamaan kahta kovemmin kuin jos treenaisin ihan itsenäisesti. Suosittelen ainakin seuraavia kanavia kotitreenajille : Fitness Blender, Xhit Daily ja Cafe Mom Studios. Ja näitä workout-kanaviahan on pilvin pimein, saa vinkata omia suosikkeja tai muutenkin treeni-ideoita!

Etiäpäin, sanoi mummo lumessa

Taas on edessä muutoksia työrintamalla, eli pistin poikki yhteistyön tämän erään kielikoulun kanssa. Kesäkuun puolivälistä lähtien en siis sinne enää tee tunteja ja parempi niin, on taas kaksi ja puoli kuukautta palkka myöhässä.. Ensi viikon alussa mun pitäisi ne saada ja todella toivon niin, meidän pitäisi meinaan varata pikimmiten lentoliput Suomeen kesäkuun lopulle! Pistää kyllä suututamaan taas tämä odottelu. Onneksi olen löytänyt uusia kumppanuuksia jo tilalle joten tilanne ei ole niin synkkä kun pelkäsin. Kyllä se tästä vielä,  pitää jaksaa uskoa!

Suomen lomaa odotellaan kaikki innolla, ja etenkin tuo pikkutyyppi joka kyselee tämän tästä millon ollaan lähdössä lentokoneella mummaa ja vaaria katsomaan.... Katsotaan nyt mille ajankohdalle liput saadaan varattua, mutta normaalisti kolmisen viikkoa olisi tarkoitus Suomessa taas olla.

Vappua tuli vietettyä hyvässä seurassa rantsulla ja samalla vietettiin parin kaverin läksiäisiä. Muuten ei ihmeitä tänne, töitä, töitä ja arjen pyöritystä! Palaan astioille kunhan on jotakin järkevämpää raportoitavaa :D

Vappupiknik rantsulla

Päivitys, ooh!

No Allô, Allô, täällä porskutetaan vielä!
On pitänyt aika hoppua töiden kanssa ja erinäisiä ongelmia myös ollut kielikoulun puolelta.  Ei ole ollut oikein motivaatioita tai aikaa tänne raapustella... Mutta jos nyt yrittäisin jostakin sitä ammentaa!

Tosiaan töiden kanssa on ollut aikamoista takkuamista, esim. kahden kuukauden palkat olivat tässä äskettäin maksamatta, joka aiheutti pieniä finanssipuolen onkelmia. Toisekseen palkkiot, joita lafkasta freelancerina nettoan ovat oikeasti ihan järkyttävän pieniä, etenkin kun selvisi että niistä vielä valtio pidättää n. 9 %.  Joten tässä on ollut nyt työn alla omien asiakkaiden ja uusien kumppanuuksien metsästys...

Kielikoululle sanoin lähteväni uusille laitumille, ellei tuntipalkkaa nosteta tasolle, joka on mielestäni ihan se minimi. Tätä päätöstäkin nyt tulee vielä odottaa kaksi viikkoa....Ja mulla vielä tosin kahden kuukauden "kumppanuuden irtisanomis-aika" (joka tosin on luultavasti laiton?).  Alan olla aika kypsä toisin sanoen koko homman kanssa! Jos vielä jatkan paikassa, niin varmasti vähennän tunteja siellä ja yritän löytää lisää paremmin maksavia firmoja. Pari uutta kumppanitahoa olenkin jo onneksi löytänyt ja omia "oppilaitakin" on jo muutama.

Muuten ei olla puuhailtu mitään kovin erikoista, lähes kaikki aika kun uppoaa  tällähetkellä töihin ja arjen pyörittämiseen. Luvassa on kuitenkin reissu Guadeloupelle parin viikon päästä erään ystäväperheen lapsen ristiäisiin (jes jes! siitä onkin vuosia kun saarella kävin) ja kesällä olisi tarkoitus lähteä koko ronkka Suomeen heinäkuussa. Niin ja synttäreitäkin taas pukkaa kuun lopussa...

Kirjekaveri ja karnevaalitunnelmia

Ilmeisesti en saa aikaiseksi kirjoittaa kuin noin kerran kuukaudessa tänne! Noh, näillä mennään.... Tulkoon tästä nyt sellainen hyvin tiivistetty katsaus viimeaikojen tapahtumiin. Mitään kovin mullistavaa tosin ei ole tapahtunutkaan mun elämässä!

Töissä on tultu käytyä, edelleen siellä kielikoulussa. Aikaa tuhlaantuu vieläkin huomattavan kauan tuntien valmisteluun, mutta olen jotenkin vaan hyväksynyt, että niin se nyt vain on. Oppilaat kun ovat kaikki eri tasoisia ja yksityistuntien kanssa nyt vaan on enemmän duunia kun ryhmätuntien. En esimerkiksi käytä mitään oppikirjaa, vaan räätälöin harjoitukset ja etsin tekstit/artikkelit aina jokaiselle erikseen. Yksi haastavimmista ja samalla sympaattisimmista oppilaista on eräs 57-vuotias maanviljelijänainen, joka aloitti viimeviikolla opiskelun täysin alkeista  -ei siis osaa sanaakaan englantia. On yllättävän vaikeaa avata kieltä ja pitää tunnit sopivan haastavina (muttei kuitenkaan liikaa!) aloittelijalle.

Netistä muuten löytyy kaikenlaisia sivustoja enkun opettelemiseen/kertaamiseen, voisinkin laittaa jonkun vinkkivinkki postauksen tännekin.

Mun auto meni ja hajosi. Tai ehkä sen saisi vielä korjattua, mutta maksaa paljon. En ollut tajunnut sitten hetkeen katsoa vesisäiliön tilannetta ja moottori otti ja keitti. Mutta kun siinä ei palanut valoa! Nyt sitten sumplitaan yhdellä autolla ja etsitään toista autoa, ton sitikan korjaamiseen kun on uponnut jo sellainen summa, että ei enää.

Frida sai viimevikolla yllätyspostia Suomesta uudelta 4-vuotiaalta kirjekaverilta, jonka kanssa leikki viime kesänä. Oli erittäin innoissaan ja nyt pitäisikin lähettää vastausta takaisin.

Viime sunnuntaina oli karnevaalin lähtölaukaus Fort-de-Francessa jota oltiin katsomassa parin kaverin kanssa. Tänä vuonna karnevaali on 2-5 maaliskuuta. Paljon oli porukkaa jo nytkin kaduilla joten hyvältä vaikuuttaa!

Ennen varsinaista karnevaalia n. puolitoista kuukautta ennen saaren isoissa kaupungeissa järjestetään eri paraateja, teemailtoja ja karnevaalikuningatar - kilpailuja. Paraati jota me oltiin katsomassa kulkee nimellä "Matnik Caribbean Carnival" ja siihen osallistui ryhmiä mm. Guadeloupelta,  Dominicalta ja Haitista.

Igu igu aani

Hellurei ja hellät tunteet! Aloitteleva "enkunmaikka" on saanut kirjoittaa ihka ensimmäisen (lyhyen)  joulunäytelmänsä ja harjoitella Thriller:in koreografiaa. Kielikoulussa vietetään joulujuhlaa pian... Tunneista olen selviytynyt yllättävän hyvin, mitä nyt aika usein joutuu turvautumaan sanakirjaan ranskan käännösten suhteen ja kieliopissa on vielä ammottavia aukkoja. Mutta onneksi on monisteet...Tajusin myös olevani auttamatta vanha ja pihalla kun yllätin itseni googlaamasta "topics that interest teenagers" ja "what teenagers like"...Näin yleisesti ottaen selvisi, että nyt on pinnalla mm. selfie:iden ottaminen (jos olette yhtä vanhoja pieruja kuin minä; ne ovat niitä kännykameralla otettavia omakuvia) ja/tai niiden pilkkaaminen, tyttöjen keskuudessa obsessointi "thigh gap:istä" eli reisien väliin jäävästä välistä ja "Dumb ways to die" video.



Koulut ovat kerenneet lakkoilla viikon ja eilen saarella nähtiin yleislakko, joka ei tosin ollut ihan yleinen...Eli monet paikat olivat kuitenkin auki, ja kouluissakin jopa opettajat paikalla. Kanttiini ja "garderie" eli ns. kerho ennen - ja jälkeen koulupäivän tosin eivät olleet toiminnassa.Tuo lakkoiluviikko oli kyllä aika tuskainen ja rahaa upposi aikalailla lapsenvahdille. Menee kyllä välillä yli  hilseen ranskisten lakkoiluinto.

Meillä oli myös vieraana N Suomesta, joka bunkkasi sohvallamme kolme yötä Couchsurfingin kautta. Sain tuliaisina ruisleipää, Faserin sinistä, purkkaa ja lehtiä, jes! Näytettiin N:lle paikkoja;  käytiin mm. Alma-joella pulikoimassa, biitsillä Carbet:ssa ja Ti Sable-rantaravintelissa Anses d'Arletissa.

 

Päästiin vierailemaan myös hollantilaisella Stad Amsterdam klipperillä, jolla N:n eräs merimieskaveri on töissä. Laiva oli seilannut atlantin yli Amsterdamista tänne ja lähtee myöhemmin Amerikkaan. Olisi kyllä ihan unelma päästä joskus purjehtimaan noin isolla purjelaivalla.  Kyseinen paatti on rakennettu 2000-luvulla, joten se on varustettu kaikilla nykyaikaisilla mukavuuksilla ja navigointilaitteilla vaikka näyttääkin "vanhalta".

Samaisena päivänä syötiin Roméon kanssa yhdessä lounasta Fort-de-Francessa, vanhan linnoituksen vieressä olevalla rannalla. Tuolla linnoituksessa asustelee paljon iguaaneja, jotka aikoinaan karkasivat siellä joskus olleesta eläintarhasta. Tuona iltapäivänä niitä vilisteli muureilla aika joukko, joten innostuin räpsimään kuvia...

Niin ja hyvää itsenäisyyspäivää! Saatan kohta kumota pienen vodkanaukun Suomelle.... :)

No nyt on sitten hommia...

Hei vaan, täällä porskutetaan vielä, vaikka blogi onkin täysin heitteillä!

 Nyt voin rehellisesti sanoa, etten ole yksinkertaisesti ehtinyt päivittämään. Viikot on kuluneet enkuntunteja valmistellessa ja niitä antaessa. Varsinkin viime viikko oli todella hektinen. Täällä on koululaisilla (myös friidulla) parhaillaan kahden viikon Toussaint-lomat (vastaa syyslomia). Ensimmäistä kertaa jouduttiin lomaongelman eteen, eli minne lapsi hoitoon kun molemmat on töissä? Onneksi ratkaisu löytyi, ja tyttö pääsi hoitoon Nadia -tädille ja toisinaan myös eräälle toiselle Eliane-tädille.

Olen pitänyt tuntien antamisesta, vaikka nyt ainakin aluksi niiden suunnittelemiseen kuluu tuhottoman kauan.  Koska annan yksityistunteja aina kaksi tuntia kerrallaan en esimerkiksi voi antaa ryhmätehtäviä, joten tunneissa on aika paljon hommaa. Kielioppia on tullut myös kerrattua urakalla, ja vielä on tekemistä sen kanssa! Edelleen kyllä jaksaa ihmetyttää esim. täkäläisten lukiolaisten enkunkielen taso. Siis kun sitä ei yksinkertaisesti ole. Koulukirjoissa käydään läpi monimutkaisia tekstejä ja lauserakenteita, ja nämä eivät tiedä esim. mitä tarkoittaa "summer" tai osaa tuottaa normaaleja lauseita.

 Mitä ihmettä ranskalaisissa koulussa oikein puuhataan / missä mennään  vikaan kun perusteet on näin hukassa? Olen kuullut selityksenä mm. kirjoittamiseen ja lukemiseen keskittyvää opetustyyliä, eli suullinen taito jää oppilailla heitteille. Luokkakootkin on täällä hieman suurempia kuin vaikkapa Suomessa.
Tosin sen jälkeen kun totesin, että tässä maassa kouluvelvollisuuden päättävät nuoret ei välttämättä osaa edes lukea ja kirjoittaa, mua ei ole juuri ihmetyttänyt mikään. Sad but true.

Jokatapauksessa, vielä viikko rutistusta ja sitte pitäisi vähän helpottaa. Kohta lähdetään Mamien luo syömään ja sitten illalla täytyy vielä valmistella huomisen tunnit.

Nauttikaahan viikonlopusta! 

Aloin sitten yrittämään

Tuli sitten alettua autoentrepreneur:iksi, joka vastaa ilmeisesti Suomessa eniten freelanceria tai piensyrittäjää...

 Ranskassa autoentrepreneur: iksi on voinut alkaa vuodesta 2008 ja status on kehitelty taouden modernisaatioon tähtäävän lain puitteissa. Järjestelmä on saanut myös osakseen paljon krittiikkiä ja monet pienyrittäjät eivät esim. saa edes minimipalkan verran kuukausituloja yrityksestään.

Mutta yrittänyttä ei laiteta! Autoentreprenur-järjestelmä on tehty todella helpoksi paperipyörityksen ja muun suhteen. Ilmoituksen toiminnan aloittamisesta ja oman SIRET-numeron saa tehtyä netissä. Nettilomakkeen tiedot myös lähtevät suoraan kaikille tarpeellisille hallinnollisille organismeille kuten Sécu:lle, INSEE:lle (tilastokeskus), ja verottajalle. Verottajalle ja sosiaaliturvaan yrityksen tulot ilmoitetaan myöskin netissä joko kuukausittain tai joka kolmas kuukausi. Ohjelma laskee tällöin suoraan tuloista pidätettävän osan. Jollei tuloja ole, et myöskään maksa mitään.

DOMTOM:ien asukkaat (Ranskan merentakaiset departementit ja alueet) maksavat kaiken lisäksi prosentuaalisesti yli puolet vähemmän veroa -ja muita maksuja kuin mannerranskalaiset autoentrepreneur:it (ekat kolme vuotta). Yrittäjä voi myös olla samalla normaalissa työsuhteessa, ja saada tuloja yrittämisestään tavallaan ekstraksi. Lisätietoja halajavat, käykää katsomassa täältä (huom! ainoa virallinen sivusto).

Mä olen alkanut siis antamaan englannintunteja eräässä yksityisessä kieli-instituutissa, ja toivon löytäväni myös muita asiakkaita (hih hii!). Etsin edelleen myös normaalia päivätyötä, mutta nyt ainakin väliaikaisesti teen myös tätä...Että saisi edes hiukkasen omaa rahaa eikä istuisi tylsistymässä kotona. Täysipäiväistä opettaminen ei ainakaan toistaiseksi vielä ole.

Ihan helppoa englanninmaikaksi muuttuminen ei ole ollut, ja nyt aluksi ainakin opettelemista on paljon mm. tuntisuunnitelmien ja opetustekniikoiden kanssa. Olen tykännyt kuitenkin todella paljon tuntien antamisesta. Kielioppisääntöjen kertaamisessa on tosin ollut hommaa, ja varsinkin sen miettimisessä, miten ne parhaitein saisi opetettua oppilaille! Mulla on myös viikottaiset ylä-asteikäisten ja lukiolaisten  ryhmät, joiden kanssa ideana on opetella enkkua "hauskanpidon" kautta...Pykäsin ryhmille ohjelman, johon kuuluu mm. sarjakuvatyöpaja ja teatteri-harjoituksia (draamaa).

Ainoa miinus hommassa on, että kursseja on paljon iltaisin ja olen töissä myös lauantaina. Frida joutuu siis olemaan hoidossa Nadia-tädillä (kiitos tädille, sillä en tiedä kuka muu olisi voinut hoitaa....) muutamana iltana ja lauantaisin.

Saas nyt siis nähdä miten tämä homma lähtee etenemään! No pain no gain! 

Ps. Kuvitus viime sunnuntain rantareissulta, Anse Mabouyas, Sainte-Luce. 

Synttärihumua töiden lomassa

 On ollut vähän kaikenlaista tässä, mm. työkeikkaa miniatyyriveneiden myyjänä nyt viikon verran ja vielä ensi torstaihin saakkaa kauppakeskuksessa, työhaastattelua, koulutarvikkeiden ostoa ja Fridan kolmevuotis-synttärit. Näistä nyt joku sekava yleispäivitys nyt sitten...

Viime sunnuntaina juhlittiin Fridan kolmevee-synttäreitä kotosalla grillailun merkeissä. Vieraat olivat karibian malliin runsaasti myöhässä, joten suunnittelemamme iltapäivä -snack vaihtuikin kahdentoista hengen illaliseksi (onneksi oli perunoita ja bataatteja jääkaapissa!). Sankari oli erittäin innoissaan ja vauhtia riitti koko illan. Vieraatkin viihtyivät noin viidestä yhteentoista saakka; täällä kun kerran juhlitaan niin sitten juhlitaan kunnolla!

Tanssittiin, pelattiin dominoa, jutskattiin ja ennenkaikkea syötiin....
Maanantaina oli hiukan väsynyt ensimmäinen työpäivä, mutta kahvin voimalla siitäkin selvittiin...Olen siis kuluneen viikon kaupannut kauppakeskuksessa tuttavani Laure:n käsitöitä, eli miniatyyri yole- ja gommier-veneitä. Erittäin iloinen, että keikka toteutui ja saan hiukan kartutettua lomakassaa!

Mulle on pitänyt seuraa Laure:n teini-ikäinen poika, joka siis hengailee kanssani kojulla koko päivän lähinnä pelaten kännykkäpelejä... Oon myös saanut näpertää käsitöitä itsekin, mm. ommellut miniveneiden purjeita kiinni mastoon ja tehtaillut sekä liimaillut noiden minirommipullojen paitojen helmoja yms...Vielä viisi päivää tuolla ja ensi perjantaina onkin sitten jo lento Suomeen !!

Eilen mulla oli ensimmäinen työhaastattelu, tosin en elättele suuria toiveita paikan saamisesta...Kyseessä kun oli vammaisten henkilöiden (niin kehitys- kuin liikunta yms) työneuvojan paikka isossa paikallisessa organisaatiossa. Paikkaan valitulla tulee olemaan 200 henkilön neuvonta vastuullaan ja työnkuvaan kuuluu myös yritysten kanssa neuvotteleminen. Todella mielenkiintoinen homma siis, mutta luulen ettei mun työkokemus - ja kompetenssi ihan riitä. Ranskassa kun on laki, joka velvoittaa kaikki yli 20 henkeä työllistävät yritykset (ja julkisen sektorin organisaatiot) palkkaamaan vähintään 6 prossaa vammaisiksi luokiteltavia työntekijöitä. Muuten joutuu maksamaan eräänlaista "sakkoa" vammaisten integraatiota edistävälle Agecif- yhdistykselle.

Nyt siis viimeinen pinnistys ennen Suomi-lomaa, iii-haa-naaa!

(Melkein) vapaaherran elämää

Työt on  nyt sitten virallisesti päättyneet, oikeasti siis jo viime keskiviikkona. Papereita vielä allekirjoiteltiin torstaina ja luovutin mm. kannettavan tietsikan (nyyh, joudun nyt turvautumaan meidän ikivanhaan prakailevaan miniläppäriin) ja muita tavaroita. Olo on ollut samalla aikaa haikea ja helpottunut, eli ristiriitaisia tunteita...Melkoisen tyhjiönhän se aina tekee, kun ei enää tiedä mitä tekee kello 9 ja 5 välillä...

En kuitenkaan kadu, ja olenkin jo aloittanut uuden paikan etsimisen. Sillä jos haluaa löytää töitä syksyksi, on haettava paikkoja ennen kesälomien alkua. Heinäkuun puolestavälistä elokuuhun on aika turha odottaa mitään, kaikki virastot ovat jo lomalaitumilla. Suhteet on siis pantu peliin ja hakemuksia olen lähetetellyt jo monia, muutamasta paikasta on hyvä tutina, mutta mikään ei ole vielä varmaa. Ennen Suomilomaa mun pitäisi päästä myymään matkamuisto-mini-yole:ja (perinteinen purjevene) yhteen kauppakeskukseen noin kymmeneksi päiväksi. Toivon että tämä keikka toteutuu, olisi kiva saada vähän lisärahaa lomalle...Senkin takia, että mulla on neljän kuukauden karenssi irtisanoutumisen takia työttömyyskorvaukseen.

Tänään mulla oli urheiluohjaaja-koulutuksen viimeinen koe, eli kirjallisen tutkielman suullinen esittely. Se meni onneksi hyvin, viisitoista minuuttia piti puhua tutkielmasta ja harjoittelusta ja saman verran oli aikaa vastata kuulustelijoiden kyssiin. Oli melkoinen ihme, että olin saanut tutkielman palautettua ajoissa kaikkien työkiireiden kanssa, koska aloitin sen tekemisen viikkoa ennen deadlinea ja tekstiä oli kuitenkin oltava viistoista sivua.. Mulla tosin jäi vähän lyhyemmäksi, mutta läpi meni silti, ainakin kuulustelun osalta. Huh helpotusta vaikka vielä ei voikaan sanoa että homma on täysin plakkarissa. Ei auta kuin odotella tuloksia, mutta luulen että mulla on  ihan hyvät mahiset päästä läpi.

Muuten olen riehunut pihalla koko viime vk-lopun, eli haravoinut sinne kertyneen paaaksun kerroksen avokadopuun lehtiä ja kitkenyt rikkaruohoja sekä taistellut pihan valloitaneita liaanikasveja vastaan. Ne on kyllä pirullisia tapauksia! Puutarhanhoitoa pitäisi vissiin vähän petrata, ja varmaan tuleekin petrattua nyt kun taas kerkeää...

Anoli-lisko puutarhassa

Se oli sitten siinä...

Hups, niinhän siinä nyt sitten kävi, että menin ja irtisanouduin eilen erään episodin päätteeksi, joka oli se kuuluisa viimeinen korsi (joka rikkoi kamelin selän)...

Kuukauden irtisanoutumisaika tosin vielä, mutta se tulee menemään nopeasti. Olen varma, että tämä oli se ainoa järkevä päätös tilanteessani. Joten :  jippiiiii ! Nyt uusia hommia metsästämään kokemuksista viisastuneena. Opinpahan ainakin mitä en halua tai siedä esimieheltä ja työn puitteissa...Toki on ne kulttuurierot ja diibadaaba, mutta on myös asioita, joita ei voi laittaa niiden piikkiin vaan ihan muuhun kategoriaan.

Loppurutistus ja uusi tukka

Eilisen jälkeen helpottaa tappokiire. Meillähän on siis ollut töissä työn alla tässä noin viimoset kaksi - kolme kuukautta n. 100 hengen melonta Martiniquelta Dominican kautta Guadeloupelle. Ei ole mennyt taas kaikki ihan niinkuin Strömsössä. Järjestämisen pikku aikataulu-ongelmista kertoo ehkä mm. se, että mulle soitettiin sisarsaarelta tässä pari päivää sitten ja pyydettiin lähettämään nythetiäkkiä yhdistyksen logo, kun 1000 T-paitaa pitäisi saada painetuksi tässä niinkun samana päivänä...Eikä ole ainoa tämäntyyppinen ongelma, jonka kanssa ollaan painittu. Nyt vaan pidetään peukkua, että kaikki menee niin hyvin kuin mahdollista. 

Mutta huhhei, ylihuomenna lähtevät sitten melomaan, kaksi isoa kanawaa, kuutisenkymmentä melojaa ja 40 järkkääjää, pelastushenkilöä yms. tyyppiä. Munkin piti alunperin olla melomassa,  mutta en nyt erinäisistä syistä olekaan mukana seikkailussa. Hommaa seuraa Thalassa - ohjelmasta journalisti ja kameramies, joten Ranskan teeveestä pääsee jossain vaiheessa myös ihmettelemään projektia.

 Symbolisesti melomalla kahden entisen Ranskan kolonian välinen matka kunnioitetaan marrons:ien (nég marron, les marrons), eli karanneiden orjien, jotka muodostivat vastarintaliikkeen ja omia salaisia kyläyhteisöjään vuorille ja sademetsään; muistoa. Monet Martiniquen ja Guadeloupen marrons:it riskeerasivat henkensä karkaamalla veneillä Englannin vallan alaisille naapurisaarille Dominicalle ja Saint-Lucialle, joissa orjuus oli lakkautettu aiemmin kun Ranskassa (vuonna 1838).
Ranska lakkautti orjuuden vasta vuonna 1848, ja tätä päivää juhlitaan Martiniquella kahden päivän päästä, eli keskiviikkona 22 toukokuuta, joka on täällä siten myös pyhäpäivä. Melomaan lähdetään siis Martiniquelta tuolloin, ja saavutaan Guadeloupelle 27.5., joka on sikäläinen orjuuden lakkauttamisen pyhäpäivä. Kuten varmaan arvata saattaa, on tuo päivä täällä todella tärkeä ja latautunut monenlaisilla merkityksillä.

Oltiin Fridan kanssa lauantaina sitten viimeisissä harkoissa mukana. Mäkin meloin taas pitkästä aikaan, ja tehtiin "mies yli laidan" - harjoitus noin nelisen kertaa (!) ennenkuin kaikki meni nappiin. Thalassa oli kuvaamassa ja senkin takia jouduttiin ottmaan monta eri "kohtausta" uudestaan...

Eilen taas R:n veljenpojalla oli profession de foi - juhlat, eli ilmeisesti jonkinlainen kasteen uusiminen, jonka katolilaset lapset suorittavat ennen konfirmaatiota. Syötiin, juhlittiin ja Frida leikki innolla serkkujensa kanssa. Mamiekin oli päässyt juhlaan mukaan. :)

Nadia halusi ehdottomasti letittää mun ja friidun tukat, pikkuinen tosi oli riehunut niin kovasti serkkujensa kanssa, että nukahti kesken tukan laiton...

Sain satikutia Nadialta hiusten laiminlyömisestä, kuulemma pitäisi muistaa kosteuttaa päänahkaa (niin omani kuin Fridan) manteliöljyllä tai Dax:illa (eräänlainen vaseliini-öljysekoitus).

Vähän on väsyneet silmät juu-uh...

Kivat letit tuli ja on jotenkin kyllä viileempi olo...Nadia väkersi ne vielä todella nopeesti, meni varmaan joku kolme tuntia koko pään letittämiseen. Mulla on vielä vähän treenaamista...

Pian Suomessa!

Terveisiä sairaslomalta! Tartutin itseeni jostakin sitkeän flunssapöpön joka vei äänen ja sai aikaan sitkeän yskän. Saan nyt sairaslomailla lähes viikon verran.

En täällä vielä ole hehkuttanutkaan, että lähden puolentoista viikon kuluttua viikon työmatkalle Kokkolaan kahden EVS -  (European voluntary service) vapaaehtoisen kanssa tutustumaan poikien tulevaan työpaikkaan.  Ohjelman rahoista tosiaan maksetaan tällainen APV - visiitti (Advanced planning visit) mutta vain vapaaehtoisille, jotka ovat ns.  muita huonommassa asemassa olevia nuoria. Eli kyseessä nuoret, joilla on esim. erilaisia sosiaalisia ongelmia, oppimisvaikeuksia, addiktioita, mielenterveys - tai terveysongelmia jne. Ennakkovisiitin aikana tarkoitus on, että tuleva vapaaehtoinen näkee konkreettisesti, millaisessa ympäristössä ja kulttuurista tulee toimimaan ja hänelle myös selostetaan työtehtävät,  työpaikan säännöt ja toimintatapa.

Oon kyllä ihan superinnoissani tästä reissusta, sillä nämä ovat meidän yhdistyksen ensimmäiset vapaaehtoiset, jotka lähetetään, ja koska samalla tuun näkemään pikaisesti perhettäni. Tämän lisäksi tulen tapaamaan vielä toista mahdollista kumppanitahoa, jonka kanssa ollaan suunnittelemassa nuorisovaihto-projektia. Ainoa mikä tietenkin aikalailla kirpaisee, on Fridan jättäminen kotiin.

Sisko tuo mulle ja pojille talvivaatteet hotelliin Vantaalle, jossa nukutaan yksi yö, sillä lento on perillä Suomessa vasta klo 23. Siitä sitten seuraavana aamuna matkataan junalla Kokkolaan. Kokkolasta sitten tullaan vielä takaisin eteläänpäin ja ollaan Lohjalla kaksi yötä ennen lentoa takaisin Martiniquelle.

Veikkaan, että kylmyys ja ilman kuivuus iskee aika lujaa taas täältä +30°C  tropiikista tullessa...Pojille varsinkin! He tulevat myös näkemään lunta ensimmäisen kerran. :)

Täytyy jättää matkalaukkuun aika runsaasti tilaa, sillä tulen suorittamaan pyhiinvaelluksen marketin karkki -, leipä- ja lehtihyllyille...Niin ja mummalla on "pari juttua" Fridalle mukaan myöskin ;)

http://rememberingletters.files.wordpress.com/2013/01/finland-snow-people.jpg

Uusi vuosi, uudet kujeet

On jälleen se aika vuodesta, kun lupaillaan parantaa tapansa ja katsahdetaan, mitä sitä oikeen tulikaan tehtyä tänä kuluneena auringonkiertona.

Oma vuoteni sujui kaikenkaikkeaan todella mukavasti, mitään suurempia vastoinkäymisiä ei kohdattu ajoittaista rahapulaa, stressiä ja friidun pientä sairastelua lukuunottamatta.


VUODEN KOHOKOHDAT

-  Kymmenen päivän nuorisovaihto suomalais - ja martiniquelaisnuorten kesken
- Siskon, sukulaisten ja kaverin vierailut meidän luona
- Koulutusreissu Saksaan
- Yli kuukauden kesälomailu Suomessa (Flow! Faces! Kaverit! Perhe!)
 - Vakituisen työsopimuksen solmiminen ja työttömyysputken katkeaminen
- Urheilun uudelleen aloittaminen ( vaikkakin se on taas jo lopetettu) :D
 - Uuteen kaveriin tutustuminen

Ensi vuonna yritän petrata (jälleen) niissä asioissa, jotka on aina olleet mulle vaikeita, eli säästämisessä, terveellisesti syömisessä ja liikunnassa. Eräänlaisia ikuisuuslupauksia siis, heh.

Valitettavasti en tällä hetkellä löydä aikaa kuntosalille, työpäivät tarhareissuineen ja illan ruuanlaiton kanssa ei jätä aikaa minkääntason harrastuksille. Ratkaisu pulmaan on tiedossa, tulisi jumpata yksin, itsekseen, mieluiten kotona. Mutta mun laiskangeeneillä en tässä onnistunut sitten yliopisto-aikaisen satunnaisen lenkkeilyn. Katsotaan jospa kuitenkin suunnittelulla ja laihtumismotivaatiolla pystyisin! Hankkisin vaikka  stepperin ja zumba-videoita, mikä ettei innostaisin siipankin mukaan.

Toinen petraamisen kohde eli säästäminen on ikuisuusongelma. Mun tililtä lähtee aina kaikki mitä sinne tuleekin, ellei ole jotain aivan pakottavaa säästökohdetta. Noh, nyt niitä on taas ainakin neljä ensi vuodelle, opintolainan lyhennykset, Suomi-reissu elokuussa ja toinen matka loppuvuodesta Saint-Martinille. Voitettiin meinaan R:n kanssa asuntomessujen arvonnassa viikon hotellimajoitus Saint Martinin saarella koko poppoolle! Tarkoitus oli lähteä reissuun jo nyt huhtikuussa ja viettää siellä mun kolmekymppisiä, mutta todellisuus iski tajuntaan, eli eihän meillä nyt todellakaan ole varaa. Matkaan ei siis kuulu lentoja tai ylläpitoa, vaan pelkkä hotelli (joka tosin on melko luksusmesta). Toivotaan että tiukasti säästämällä pystyttäisiin voitto kuitenkin lunastamaan loppuvuodesta.

Viimeinen lupaus eli terveellisesti syöminen liittyy samalla toiveeseen laihtumisesta....Sellaset viitisen kiloa vähintään olisi kiva karistaa. Pitäisi vaan sanoa heippa hei rakkaille karkeille, sipseille ja roskaruualle. Yrittänyttä ei laiteta vai miten se nyt meni...

Mitäs lupauksia teillä muilla on vai onko mitään? Onko lupausten anto mielestäsi turhaa touhua vai onko hommassa jotain itua? 

Kisat on ohi!

Tevehdys pitkästä aikaan! Oli niin kova meno töissä Jeux Kali'na - kisojen järjestämisessä, että blogiin en ole jaksanut kirjoittaa. Kisat oli viime viikonloppuna ja olin siinä samalla flunssassa, plus että stressitasot veteli todella katossa eli en saanut nukuttuakaan oikeen kunnolla. Tämän viikon olenkin viettänyt ansaittua lomaa ja yrittänyt nukkua pois univelkaa ja hoitaa kaikkia joulun lähestymiseen ja omaan elämään liittyviä hommia.

Kisat meni suhteellisen hyvin, vaikkakin järjestelyissä oli paljon mokia. Itse mm. päivää ennen kisojen alkua koitin edelleen hoitaa lentolippuja St.Vincentin saarelta tulevalle joukkueelle kaiken muun kiireen lisäksi. Olin hieman ylpeä itsestäni kun joukkue pääsi kuin pääsikin lopulta perille. Muutenkin melkoisen tuskan takana kisojen järkkääminen oli, sillä niiden siirtoa martiniquelle vastustettiin monelta taholta, ja meillä oli niin taloudellisia kuin organisoitiin liittyviä ongelmia. Koska meillä ei ollut tarpeeksi jengiä töissä kisoissa, esim. mun työnkuvaan kuului loppujenlopuksi niin kisojen viestinnästä vastaaminen, sponsorien hankinta, kilpailijoiden ilmoittautumisten hoito ja sata muuta pikkuhommaa. Huhhuh, oon oikeesti niin onnellinen että nuo kisat on nyt takanapäin vaikka ihan mahtava (ja superstressaava) kokemus olikin !!
Oli todella makeeta saada tutustua Karibian ja  Etelä-Amerikan intiaanikulttuureihin. Kisoihin osallistui niin Kali'noita, Garifunia, kuin Kalinagoja.

Tämänkertaisiin Jeux Kali'na kisoihin kuului lasten kisat, joihin osallistui noin 300 koululaista, sekä aikuisten kisat joihin osallistui 8 martiniquelaita joukkuetta ja 8 ulkomaalaista joukkuetta. Aikuiset kisasivat yhdeksässä eri koitoksessa  : harppuunan heitossa, jousiammunnassa, kookospuuhun kiipeämisessä, melonnassa, kanootin työntämisessä, puunrungon kannossa (paino 25 kg),  juoksussa ja "paholaisen pelissä". Varsinkin kookoksen kiipeämisessä intiaanit olivat todella todella nopeita, tyypit olivat kuusimetrisen puun latvassa muutamissa sekunneissa...Martiniquelaisilla taas oli eniten ongelmia juuri tässä koitoksessa.

Tässä vikassa kuvassa ollaan palkintojenjako-seremonian lopussa ja allekirjoittanut tanssahtelee liilassa mekossa eturivissä :)

Tällä viikolla oon siis ollut lomalla. Meillä on ollut kylässä kaksi ruotsalaista couchsurffaajaa, jotka lähtivät eilen Dominicalle. Myös suomalainen Taija perheineen on ollut Martiniquella ja ollaankin Taijan kanssa nähty nyt monena päivänä. On ollut tosi kivaa jutella suomea ja varsinkin toisen ulkosuomalaisen äidin kanssa :). Lisäksi oon juossut siihen urheiluohjaajan koulutukseen liittyvässä työharjoittelussa judoharkoissa! Että ei oo ollut tylsä viikko tämäkään...
Mutta näistä ja jouluvalmisteluista lisää seuraavassa postauksessa, nyt täytyy leikkiä Fridan kanssa muumeilla. Rentoa viikonloppua kaikille!