Äkkäsin juuri että iso osa blogia seuraavista ei varmaan ole ihan perillä millainen paikka on Martinique jossa nyt asustelen. Tässäpä siis pieni info-paketti kiinnostuneille:
Martiniquen ”löysi” aikoinaan Kolumbus vuonna 1502, jolloin saarta asuttivat Karib- intiaanit. Ennen heitä oli saarta asuttaneet Arawak-intiaanit, mutta sotaisat Caribit olivat ilmeisesti syöneet (sic) ja tappaneet Arawak-miehet mutta ottaneet itselleen naiset. tämän takia Kolumbuksen purjehtiessa saarelle puhuivat naiset ja miehet eri kieltä. Huono-onniset intiaanit tapettiin tai ajettiin pois saarelta. Viimeiset intiaanit katosivat Martiniquelta vuonna 1658. Kadonneiden Karib-intiaanien kulttuurista muistuttavat lukuisat kivi-ja kalliopiirrokset sekä mm. maniokin viljelyyn ja käsittelyyn liittyvä tietotaito, erilaiset kalastustekniikat ja Kreoliranskaan siirtyneet sanat.
Ensimmäiset afrikkalaiset orjat saapuivat saarelle 1636 työvoimaksi sokeriruokoviljelmille, jotka olivat alkaneet kukoistaa ja tarvitsivat kipeästi lisätyövoimaa. Eri heimoista tulleiden orjien keskuudessa syntyi uusi yhteinen kieli, Kreoli, jolla he pystyivät kommunikoimaan keskenään ja valkoisten kanssa. Kreoli perustuu enimmäkseen yksinkertaistettuun ranskan kieleen, mutta siinä on vaikutteita myös mm. englannista ja afrikkalaisista kielistä. Saari on ollut myös englantilaisten käsissä vuosina 1762-1848, mutta päätyi lopulta Ranskan siirtomaaksi Ranskankreolia puhutaan tänäkin päivänä Martiniquella, Guadeloupella ja Haitissa, ja se on usein lasten ensimmäinen kieli. Kieli on noussut uuteen arvoon viime vuosikymmeninä, ja sitä opetetaan nykyään esim. yliopistossa.
Orjuus kiellettiin vuonna 1848 jolloin yli 70 000 orjaa sai vapautuksen. Saarelle tuotiin orjuuden kieltämisen jälkeen lisätyövoimaksi intialaisia, jotka toivat mukanaan myös lehmiä. Olikin hauska huomata miten täkäläiset lehmät ovat aivan intialaisten serkkujensa näköisiä. :D Martiniquelle muutti myös kiinalaisia, ilmeisesti pakoon Maon hallintoa. Kiinalaisten omistamia halpoja ”krääsäkauppoja” ja ravintoloita onkin saarella kuin sieniä sateessa. Lisäksi saarella asuu edelleen pieni valkoihoisten yhteisö. He periytyvät entisistä orjanomistajista ja kolonisoijista ja omistavat edelleen suurimman osan paikallisista plantaaseista ja tehtaista. Näillä ”Béké”illä on paljon sosioekonomista vaikutusvaltaa.
Martiniquelaisten taustat ovat siis hyvin moninaisia…
Nykyään saarella asuu 400 000 asukasta (1080 neliökilometrillä! Eli melkoinen väestöntiheys). Ainakin saman verran on kuitenkin muuttanut emämaahan eli Ranska-ranskaan. Kuuluisia Martiniquelaisia ovat mm. äskettäin menehtynyt kirjailija, runoilija ja poliitikko Aimé Césaire (”Negritude”-liikkeen perustaja), kirjalija Frantz Fanon sekä Napoleonin puoliso, keisarinna Joséphine (josta ei täällä juurikaan tykätä, koska antoi miehensä uudelleenlaillistaa orjuuden v. 1802) . Martinique kuuluu Ranskaan departementtina (département d´outre-mer) vuodesta 1946 ja siten nykyään myös EU:hun.
Sokeriruoko, josta jalostetaan ennen kaikkea erinomaista rommia, banaanit ja turismi ovat Martiniquen tärkeimmät elinkeinot. Turismi on kasvattanut painoarvoaan vuodesta toiseen, vaikka suurin osa vierailijoista onkin ranskalaisia. Englannin kielen heikko osaaminen ja usein toistuvat lakot eivät juuri houkuttele suuria Karibian-risteilijöitä pysähtymään saarella.
Martinique sijaitsee siis Karibianmeren ja Atlantin välissä 2900 km päässä Pohjois-Amerikasta. Saarella on pituutta keskimäärin 64 km ja leveyttä 30. Eli aikas pieni. :)
Ilmasto on trooppinen eli kuumankostea – keskilämpötila on 26 astetta. Nyt eletään toista kahdesta vuodenajasta eli ”hivernagea” (talvi?!) joka on näistä kahdesta kosteampi ja kuumempi. Hivernage alkaa kesäkuussa ja loppuu marraskuussa ja on samalla myös pyörremyrskykausi. Tämänhetkiset päivälämpötilat on pyörineet siinä 30 ja 32 asteen välillä. Sormet on ristissä pyörremyrskyjen varalta. Viimeisin oli vuonna 2007 ja nimeltään Dean.
Kasvillisuudeltaan saari on rehevä, etenkin pohjois-osaltaan, koska kyseessä on tulivuorisaari (Montagne Pelée). Pelée on 1397 m korkea ja purkautui viimeksi 1902 tuhoten kokonaan Saint-Pierren kaupungin ja tappaen n. 30 000 ihmistä. Saaren pohjoisosan rannat ovatkin monet mustia – hiekka on volkaanista. Tuliperäisen mullan takia täällä kuitenkin kasvaa aivan kaikki, myös monet vierasperäiset kasvit kuten esim. bambu . Hedelmiä ja vihanneksia on mahdoton määrä – monia sellaisia joista en ollut ennen kuullutkaan ja tutumpia muttei vähemmän eksoottisia kuten litchi, kaakao, papaija, karambola, mango, ananas ja bataatti. Meidän pihalla (tai oikeastaan naapurin, mutta oksat meidän puolella ;)) esimerkiksi kasvaa karambolapuu josta keräillään hedelmiä mehuksi ja hilloksi. Myös keittobanaanit (bananilajike jota käytetään vihanneksen tapaan) on suurta herkkua. Myös erilaisia kukkia on hirmuisesti, ja saari onkin saanut lempinimen ”Madinina”, joka tarkoittaa ”kukkien saarta”. Meressä taas uiskentelee monen väristä – ja muotoista otusta korallien ympärillä. Myös isoja merikilppareita ja delfiinejä. Maalla elävät otukset ovat pienempää kokoluokkaa – apinoita täällä ei ole ja papukaijat on kuolleet sukupuuttoon lähes kaikkien käärmeiden kera. Mangusteja, iguaaneja, rapuja ja liskoja suurempia villieläimiä ei siis täällä kohtaa. Kolibrit ja lepakot lentelevät joka puolella, meidänkin pihalla.
Kaupunki jossa asutaan eli Fort-de-France on perustettu vuonna 1669 ja on saaren pääkaupunki. Täällä asuu noin 100 000 ihmistä. Kaupunkia kunnostetaan parhaillaan ja käynnissä on jatkuvia tietöitä yms. ärsyttävyyksiä jotka aiheuttavat liikenneruuhkia. Fort-de-France on sekoitus vanhoja, usein ränsistyneitä kreolivilloja ja uudempia betonitaloja.
Martiniquelaiset ovat monet hyvin uskonnollisia ja uskonto on läsnä arkipäivässä aivan erilailla kuin Suomessa. Kyseessä on siis katolilaisuus. Myös monet kristilliset lahkot kuten Adventistit ja Jehovan Todistajat ovat suosittuja. Täkäläiseen uskoon kuuluu myös afrikkalaisesta kulttuuriperinnöstä muistuttava magia, joka on sekoittunut katoliseen uskoon. Taikauskoisia käytäntöjä vilisee ja monet vierailevat erilaisten noitatohtoreiden ja ennustajien luona esim. rakkaus- ja rahaongelmissaan. Myös hautajaiset ovat erittäin tärkeitä tapahtumia joihin saattaa osallistua satoja ihmisiä.
Kulttuurista voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon vielä, mutta jätettäköön myöhemmäksi! Eli jatkoa odotettavissa mm. musiikkiperinteestä, ruuasta, kukkotappeluista ja kaikille pikku folkloristinaluille tietenkin saduista ja taruista. Jos energiaa löytyy (sillä aikaahan kyllä olis)..
A plus!
