Armoitettu viikonloppu on taas täällä! Taas tämäkin viikko kului kuin siivillä kokouksissa istuessa ja tuli perseen alla hommia tehdessä. Perjantai alkoi lupaavasti autonrenkaan puhjetessa keskellä motaria. Ja tunnustan, en sitä osaa itse vaihtaa. Aamuisen episodin jälkeen olen tosin hartaasti päättänyt opetella aivan ensi kädessä. Onneksi ystävällinen mieshenkilö pysähtyi auttamaan ja vaihtoi renkaan, josta yllätyksenä puuttui vielä yksi pultti. Kiva. Pääsin kuin pääsinkin töihin rutkasti myöhässä.
Loppupäivä hujahtikin melkoisessa kiireessä. Muutamassa tunnissa piti valmistella iltapäivän kokous, ensi viikonlopun lehdistötiedote, kutsut tiedotustilaisuuteen ja koittaa saada "pressbook" kirjoitettua loppuun. Tiedotteen ja kutsun sain valmiiksi ja jopa lähetettyä suurimmalle osalle. Pressbook (mikäköhän tämä on suomeksi?) jäi vielä keskeneräiseksi, toivottavasti saan sen ensiviikolla iltapuhteena valmiiksi. Koko seuraavan viikon olen koulutuksessa ja en voisi olla iloisempi, sen verran kova meno on ollut töissä ja kiire tuskin helpottaa ennen joulukuun alkua.
Nauttikaahan viikonlopusta, tästä voi harjoitella uusia muuveja diskon tanssilattialle tai omaksi iloksi!
Kuumankostean sadekauden piristys, eli avokadot, ovat jälleen täällä.
On tullut syötyä "muutama" kun tuo takapihan puu näyttäisi olevan niitä taas aivan täynnä.
Kokoa palluroilla löytyy hieman enemmän, kuin mitä Eurooppalaisissa marketeissa yleensä näkee.
Kirjoitin eilen työsopparin ja sopimus alkaa ens kuun alusta. Aika erittäin jees, työttömyyskorvauksilla pihisteleminen alkoikin jo riittää. Hommia onkin luvassa EVS-vaihtojen, markkinoinnin ja joulukuisten perinteisissä intiaanilajeissa kilpailtavien urheilukisojen järkäämisessä.
Toinen positiivinen asia oli se, että löysin tänään vihdoin aikaa ja motivaatiota mennä kuntosalille ekaa kertaa sitten kesäkuun. Nyt kun vielä tulisi sielä käytyä niinku silleen säännöllisesti.... :D
Tässä vielä ihan lemppariartistikseni muodostunut E.Sy Kennenga, karkkia korville olkaa hyvät.
Oltiin eilen jamaikalaista reggaeta kuulemassa, eli Jah Curen keikalla. Viime tinkaan saakka elettiin jännityksessä, josko keikka peruuntuu. Ei onneksi peruuntunut, vaihtoi vaan paikkaa ja päivää. :D
Sarjassamme näin meillä Martiniquella - keikkapaikka, joka muuten sijaitsee aivan meidän talon lähellä joen takana - on ollut pystyssä yli vuoden päivät. Mesta kuitenkin sai juuri ennen keikkaa (joita oli tarkoitus olla useampikin, mm. Alpha Blondy joka peruttiin) sulkemisukaasin kaupungilta, koska 1) äänieristys on olematon 2) osa rakennuksista on pykätty ilman lupaa ja 3) paikassa myydään ilman lupaa ruokaa ja alkoholia. Tuo äänieristyksen pieni vajaavaisuus on tullut todettua ihan omin korvin, sillä joka viikonloppu meillä on ilo kuunnella paikasta kantautuvaa jumputusta aamuyöhön saakka.
Noh, paikan johto on luvannut tehdä tarvittavat muutokset ja lopulta kaupunki ystävällisesti jopa tarjosi tilojaan eräästä urheiluhallista keikan järjestämiseksi.
Porukkaa riitti ja turvajärjestelyt oli huipussaan. Ennen saliin pääsyä miehet ratsattiin kolmeen (!) kertaan, mua pyydettiin vain vilauttamaan käsilaukun sisältöä. Keikan loputtua (ja ilmeisesti koko sen ajan) ulkona oli aikamoinen poliisiedustus, kymmenisen poliisia rynkkyineen... Valitettavasti täällä tarpeellista, reggae - ja dancehall keikat kun on etenkin nuorison suosioissa, ja valitettavasti jengien välinselvittelyjen riski on olemassa.
Ihan hyvä keikka oli ja melkoista hysteriaa Jah Cure aiheutti, olihan kyseessä artistin ensiesiintyminen Martiniquella.
"Le roi Césaire ne siègera plus sur le trône, nos petits fréres ne vont plus à l'école, pourquoi le faire s'ils peuvent vendre de la drogue, parce que nos politiciens ont tous perdu leurs graines, ils parlent, parlent, parlent depuis des siècles, j'entends des voix mais je ne vois pas les gestes, non rien a changé depuis la grève, oui mesdames et messieurs on vous a vendu un rêve...." Niin totta, niin totta...Teemaan sopien pieni politiikkaa ruotiva musaklippi tässä. Mikään ei tosiaan ole muuttunut Martiniquella vuoden 2009 yleislakon jälkeen, valitettavasti. Nuorisotyöttömyys on huippulukemissa, turvattomuus kasvaa ja poliitikot senkun jaksaa jauhaa. Että hyviä pressanvaaleja vaan viikonloppuna Ranska! Täällä äänestetään aikaeron takia jo huomenna. Itse menen taas melontaharkkoihin, kilpailu lähestyy...
Karnevaalikausi on jo aivan ovella, ja se näkyy ja kuuluu jo kaduilla! Viikonloppusin on hiukan vaikeuksia nukkua, kun joku lukemattomista karnevaalibändeistä harjoittelee keskellä yötä läheisellä parkkiksella. Kauppoihin on jo imestynyt valikoima seksikkäitä hepeniä, erilaisia maskeja, peruukkeja ja hattuja. Munkin täytyy pian lähteä metsästämään tän vuoden asukokonaisuutta. Fridan tarhassa lapset juhlivat myös ja tytsille täytyy löytää oranssi asu, koska pieni esittää kuulemma porkkanaa... :)
Viides helmikuuta alkaa viralliset karnevaalihäppeningit Fort-de-Francessa mini-kuningattaren, kuningataräidin ja kaupungin kuningattaren valinnalla.
Parhaan ja hurjimman karnevaalin Karibialla tarjoilee Trinidad, mutta kyllä täälläkin osataan juhlia!
Perinteistä karnevaalimusaa on varsinkin englanninkielisillä saarilla soca, sekin Trinidadista.
Tempted to touch, socahitti Barbadokselta!
Täällä iso osa karnevaalia on "vidé"bändit, esimerkkiä allaolevasta videosta. Parhainta kuitenkin on se, että Martiniquen karnevaali on pysynyt koko kansan juhlana ja siihen osallistumisesta ei tarvitse maksaa mitään!
Viikon päästä "si dieu veux" (jos jumala haluaa), kuten täällä kuuluu hokea kaiken tulevaisuuteen suuntautuvien suunnitelmien suhteen, ollaan Fridan kanssa saavuttu Hki-Vantaalle. Ei ollenkaan hassumpaa. Olen suorittanut pienimuotoista joululahjojen ostamista, paino sanalla pienimuotoinen, sillä olen tâllähetkellä työtön sopimuksen loppumisen jälkeen. Työkkäriin sain haastattelu-ajan vasta 15.12, eli päivää ennen lähtöä - tuon pakollisen haastiksen aikana saan vasta tehdä työttömyyskorvaushakemuksen...Käsittelyyn menevää aikaa en edes jaksa lähteä arvuuttelemaan... Eli selkokielellä rahaa ei nyt ihan hirveesti ole, varsinkaan lahjojen hankintaan.
Mutta hui hai, eihän lahjat tärkeintä joulussa ole, tai pitäisi olla ainakaan olla! Mä olen järjettömän onnellinen siitä, että pääsen viettämään joulua Suomeen koko suvun kanssa, siinä on lahjaa kerrakseen. Fridan kanssa ollaan treenattu kovin "tip tap tip tap" - liikkeitä ja tanssia, jolla hurmata joulupukki. Eikä tässä vielä kaikki, mun ihanainen siskoni lentää takaisin meidän kanssa Martiniquelle lomailemaan kahdeksi viikoksi. Täytyy patistaa Roméota siivoomaan yksi "romuhuoneista" kuntoon ennen kun tullaan takaisin!
Voi olla, että mun työtkin taas jatkuu työpajalla tammikuussa, riippuu saadaanko rahoitusta eri organisaatioilta vai ei. Katselen nyt rauhassa, ja jos vaikuttaa siltä että rahaa ei tipu niin sitten alan etsiä jotain muuta. Oikeesti on aika ihanaa olla pakkolomalla ja hieman hengähtää.
Huomenna mennään Fridan kanssa moikkaamaan Mamieta, joka on taas pistämässä Suomentuliaisiksi kunnon satsin omatekoista rommilikööriä, hilloa yms.
Tässäpä pukin odotukseen martiniquelaista joulumusaa, kyllä tällä varpuseenkin jouluaamuna ois saatu vähän eloa!
Ainakin mulle on sanomattakin selvää kumpi maa hoiti homman kotiin tänä vuonna. Kyllä sen verran tarttuva ja hauskempi on tämä Moussier Tombolan biisi. Sitä paitsi kyllähän nyt ryhmäkoreografia pitää olla!
Lord Estille lähtee kuitenkin pisteet kesän niljakkaimmista sanoituksista...
"Etuvalot pystyyn nyt, saanko sua tööttää nyt, kulutetaan kumeja nyt nyt nyt nyt
nyt aletaan likka reivaa mun vaihdekeppii saat veivaa..." :D
Mutta nyt kaikki Suomessa tanssimaan Logobitomboa!
Tässäpä pieni valikoima ajankohtaista Zoukia. Nää zoukmusavideot on kyllä ihan oma genrensä - tärkeintä on seksikkyys ja kameralle keikistely, osa koittaa matkia jenkkien R'n'B - meininkiä välillä kyllä aika onnettomin tuloksin. Mä toivon että nää ei oo kaikki tehty ihan tosissaan... :) Mutta tunnustettakoon, että olen alkanut pitämään zoukista yllättävän paljon. Erityisesti iskee zoukia ja haitilaista kompaa yhdistelevät kipaleet (kuten esim. näistä "Parler ou me taire"). Kompa tulee yleensä aina kehiin instrumentaalisoolo-osassa. Joidenkin kompakappaleiden syntikkavingutukset tuo mulle jostain syystä kaukaisesti mieleen Eläkeläisten hurjimmat humppasyntsasessiot. Hih.
Niin ja btw. zouklyriikat kertoo aina ja poikkeuksesta rakkausasioista.
Eleezalla olisi vielä hiukan hiomista tanssikohtauksien koreografioiden kanssa imho.
Neslyn nahkapuku. Olen sanaton. Tästä videosta puuttuu kipeästi se kuuluisa punainen lanka. Itse en ainakaan onnistunut tajuamaan mikä yhteys oli hammaslääriNeslyn, motskariNeslyn ja himaNeslyn välillä...Ja MIKSI hammaslääkärinä keikistely? Onko hammasläärit jonkun mielestä erityisen kuumia?
Tää Breetanyn video oli erilaisuudessaan piristävä poikkeus vaikka aika "jännä" toteutus...
Ja sitten sarjassamme Sensuellia Sunnuntaita: tässä jo klassikoksi muodostunut Orlanen "Chokola"...Sanotukset ihan parhautta, menee tyyliin "tänä iltana mun tekee mieli "suklaata"" :D
En juurikaan kuuntele ranskalaista musiikkituotantoa, chanson française, syystä että maan tuotanto ei usein yksinkertaisesti sykähdytä tai jaksa kiinnostaa. Haluaisin kuitenkin kunnostautua tällä saralla joten jos rakkailla lukijoilla on ehdottaa joitain kuuntelemisen arvoisia artisteja, mielellään otan vinkkejä vastaan. Dalidaa tai Johnny Hallydayta on turha tosin ehdottaa, joku raja sentään. Edith Piafin sentään tunnen.
Muutama mielestäni mielenkiintoinen musisoija tästäkin maasta on kuitenkin löytynyt... Antillien musiikki onkin sitten erikseen.
Esimerkiksi ranskalainen, mutta espanjalaiset juuret omaava Olivia Ruiz on ollut iloinen yllätys. Viilmeisin lätty ei tosin sykäyttänyt juurikaan, mutta debyytti oli loistava.
Uusi tuttavuus on ZAZ, jonka sielukasta ääntä on verrattu jopa Piafiin.
Sitten on titetenkin vanha irstailija Serge Gainsbourg ja tyttärensä Charlotte, joka osaa myöskin musisoida.
Renaud taas on klassikko, ihanasti 60-lukulainen boheemi joka jaksaa äristä...
Tryo puolestaan soittelee letkeää akustista reggaeta. Vanessa Paradiskin ja Raphaël ovat ihan mukiinmenevä.
Grand Corps Malade ja Abd Al Malik ovat "slam"ista ammentavia ja yhteiskuntakriittisiä artisteja - loistavia lyriikoita, tykkään todella paljon.
Martiniquella on tällä hetkellä kuuminta kuumaa kuduro. Kyseessä on musiikkigenre, joka on alunperin syntynyt 1990-luvulla Angolassa ja levinnyt sieltä erityisesti Portugaliin, Brasiliaan ja Cap Verdelle. Täällä kuduroa tanssaillaan kovasti diskossa ja se soi radiossa. En tiedä onko Suomessa vielä lyönyt läpi. Kuduro on aika kuumaa kamaa, itse nimikin tarkoittaa portugaliksi "kuumaa tai kovaa pyllyä" ( "cu duro") :D Siitä voi wikin mukaan löytää vaikutteita raggasta, dancehallista, tecnosta ja socasta miksattuna perinteisiin angolalaisiin rytmeihin. Melkoinen sekoitus siis. Ja hyvin toimii tanssilattialla.
Shake that ass!
Kuuluisin kudurobändi on M.I.A:n kanssakin yhteistyötä tehnyt Buraka Som Sistema. Tässä kyseinen biisi.
Tässä martiniquelainen versio kudurosta. Video on muuten kuvattu osin yhdessä hillittömän kokoisessa hylätyssä hotellissa (Trois-Ilets), jossa oon itekin ollut ottamassa kuvia.
Vielä pätkä yksijalkaiselta kudurostara Costuleta:lta. Tää oli viime kesän hitti. Ei kyl voi kun ihailla miehen muuvseja. :D
...On zoukia, asialla Patrice Hulman." Baby mwen pe pa" kreoliksi eli "je ne peux pas" - "Beibi en pysty".
Romantiikkaa kehiin!
Oltiin muuten diskoilemassa viime viikonloppuna vieraiden kunniaksi. Täytyy joskus ottaa kuva tän klubin "järjestyssäännöistä". Isolla lukee ensin ylhäällä tenue correcte exigée eli "asiallista pukeutumista vaaditaan". Kiellettyjä ovat mm. bijoux ostentatoire eli kääntyiskö nyt suomeksi "huomiotaherättävät korut". (Halusin tarkistaa asian sanakirjasta ja kun sen vetäisin hyllystä justiinsa äsken, tuli mukana muutamakymmen sokerimurkku. Asiaa tarkasteltuani vetäsin kaikki kirjat pois ja kappas, takana piilikin itse emopesäke eli satoja pikku tuholaisia. Eli eiku myrkyt kehiin ja taisteluun. Oltiinkin ihmetelty, ettei keittiössä ole näkynyt murkkuja ollenkaan, noh, olivat vissiin vaan vaihtaneet paikkaa...)
Mutta siis. Muita kiellettyjä asusteita ovat baggyt, tennarit, poolopaita, t-paita ja verkkarit. Eli jos lukee rivien välistä, että ketäköhän tässä koitetaan karkoittaa asiakaskunnasta niin mieleen saattaa tulla rap-ja reggaemusiikkia kuunteleva parikymppinen jäpikkä. Että näin meillä. Hinnatkaan ei hevin houkuttele klubille ainakaan juomatarkoituksessa - sisään tulee pulittaa miesten 20 e ja naisten 10. Miehet saavat lipullaan lunastaa yhden juoman, naiset joutuvat maksamaan. No, kokis, perrier yms. maksaa 7 euroa, paikallinen kaljapullo 10 euroa ja halvin shampanjapullo lähtis kahdeksallakympillä. Cristalista saakin sitten pulittaa muistaakseni yli 400 erkkiä. Ja kaikki yökerhot vetää tätä samaa linjaa. Nurkkabaarissa toki on ihan eri hinnat mutta meininkikin on hieman sanotaanko nyt hektisempää - ja tanssimaan ei yleensä pääse. Poikkeuksena Nectar niminen baari jossa meininki on maanläheinen muttei uhkaava, kalja maksaa kaks euroa ja kaikenlisäksi paikalliset muusikot jammailee salsaa, kompaa ym. Harvinainen helmi valitettavasti.
Nyt seuraa ihan puhdasta mainostusta.
Martiniquella musiikki raikaa jokapuolella. Eri musatyyleistä suositumpia ovat tietenkin saaren omat kehitelmät, zouk ja kompa, mutta myös muut karibialaiset musalajit ovat hyvin edustettuina. Mainittakoon vaikka salsa, reggae ja dancehall.
Muhun on viimeaikoina erityisesti kolahtanut kahden paikallisen artistin musiikki. Kyseessä on reggae/danchehallia edustava Sael ja eri lajeja sekoitteleva Victor O. Sael on täällä hyvin suosittu, Victor O taas nouseva uusi kyky. Molemmat laulavat kreoliksi.
Mutta mitäs tässä turhaan läpisemään, antaa musiikin puhua puolestaan! Enjoy.
Tämänkertainen info-iskumme käsittelee Zoukia! Ai siis mitä? "Zouk" on pikku-antillien romanttisin musiikkilaji jota tanssitaan joka ikisessä diskossa ja joka soi radiossa 24/7. Laji syntyi 1980-luvulla ja on erilaisten musiikkilajien yhdistelmä (mm. biguine, kompa, bélé etc.)Varsinainen melting pot siis kuten karibialainen kulttuuri itsessäänkin. Ensimmäinen zouk-suuruus oli bändi nimeltään Kassav´. Tässä pari clippiä uudempaa Zoukia joka lähentelee RnB´tä. Blingeti bling!
