Yleista lapinaa

Viimeinen paiva kahvilassa on siis takana pain, ai onnea. :) Ehka ihan pikkasen tata euforiaa varjostaa pomon uusi hermoromahdus (kun tosiaan sai vaimonsa kiinni pettamisesta) ja tasta seuraavat vaikeudet kaikille muille tyontekijoille. Etta veikkaan jotta viela soittelevat josko paasisin tuuraamaan. Saatanpa viela mennakin, taytyy katsoa. Tanaan aamulla vedin taas jenkkituristeille "Historical Walking Tour"-kierroksen ihan helvetilliseksi patsiksi muuttuneessa Fort-de-Francessa. Tippia tuli ja lapisin taas ummet lammet kulttuurista lakkoiluun ja ranskalaiseen sosiaaliturvajarjestelmaan. Taman jalkeen palkitsin itseani viela shoppailemalla, joka vei kylla  viimeisetkin mehut.  Saaliksi tarttui mukaan kahdet raskauspoksyt (yhet trikoot ja yhet haaremihousut super kuminauhavyotarolla), kaksi mahapaitaa, kahet sandaalit,  kauan himoitsemani Nina Riccin "Ricci Ricci"-hajuvesi ja viilentava jalkavoide. Jotta rahat haisemaan vaan.

Taalla on nyt siis todella kuuma, koska kaynnissa on kuiva kausi joka onkin ollut erityiskuiva, koska viime ns. sadekautena sateet jai todella niukiksi. Talla hetkella karsitaan siis vesipulasta. Pohjavedet on alhaalla ja joet kuivina, pensaspaloja sammutellaan taman tasta ja  saaren etelaosassa kasvit ja ruoho on ihan keltaista. Eli veden saannostely on aloitettu ja meillakin on tanaan vedet ollut poikki muutaman tunnin. Toivotaan siis etta saataisiin pian sateita! Kuumuus alkaa meinaan jo olemaan melko tukahduttavaa.

Tanaan meinataan rentoutua leffan merkeissa, eli mennaan katsomaan mm. Morgan Freemanin tahdittama Nelson Mandelasta ja Etela-Afrikan apartheidin jalkeisesta rugbyjoukkueesta kertova "Invictus". Odotukset on kovat leffan suhteen, sentaan Eastwoodin ohjaama ja kun viela reissattiin Roméon kanssa E-Afrikassa viime vuonna niin eikohan tama patka uppoa. :)

Viimeista viedaan

Noniin, juuri kun paasin hehkuttamaan viimesilla tyopaivilla kahvilassa, napsahtikin niita viisi lisaa. Eli oikeesti vika paiva on tanaan! Ja todella oli jo aikakin. Viime viikot on mennyt vahan ikavissa merkeissa toissa, koska ei olla tultu just ollenkaan toimeen uuden tyton kanssa, joka siella aloitti. Lahinna ollaan pidetty mykkakoulua. Ja eilen sitten tilanne paheni, kun toinen tarjoilija Mike sai kanssa tarpeekseen tytsyn kalseasta asenteesta. Seurasi eri kaanteiden jalkeen puhuttelu pomon kanssa ja Miken ja tyton valinen iso riita...Ite pysyttelin syrjassa tilanteesta, en oo oikeen koskaan oppinut handlaamaan konfliktitilanteita.. Mutta "kakka" fiilis jai kuitenkin koko hommasta, koko jutun ois  voinu varmasti hoitaa paljon vahemmalla moykkaamisella. Tai ehkapa tassa tulee taas esiin ero suomalaisten ja ranskalaisten valilla, gallialainen kiihkea veri kun kuohahtaa niin se on menoa ;).

 Perjantaina koettiin kanssa hetkia melkeen kuin suoraan Kauniista ja Rohkeista, kun raflaan santasi todella pihalla olevan nakyinen nainen naama naarmuilla ja vaati nahda meidan pomon. Kun kerrottiin ettei ole juuri nyt paikalla ja tiedusteltiin, etta mitakohan asia mahtaa koskea, niin vastauksena tuli astetta yllattavampi " sen vaimo on parhaillaan mieheni kanssa hotellihuoneessa"... Mike joutui sitten lainaamaan kannykkaansa naiselle, joka informoi pomoa tilanteesta. Eli ukkonsa oli saanut puhelun, jonka jalkeen lahtenyt vahan "kaymaan jossain", mutta vaimopas olikin seurannut ja huomannut tien vievan hotellille, jossa odottikin pomomme vaimo. Seuraa armoton Cat fight joka selittaa pienet pintavammat. Etta silla lailla! No ei oo ollu ainakaan tylsaa toissa viime aikoina :D

Vauvarintamallakin on tapahtunut, eli rakenneultrassa kaytiin ja kaikki elimet ja raajat sunmuut vaikuttas olevan normaaleja, huh. Maha jatkaa kasvuaan tasaiseen tahtiin, oita rytmittavat suonenvedot, jalat nayttaa kahdelta tasapaksulta potkylalta polvesta alaspain ja hikoilen tassa helteessa entista enemman, jos mahdollista. Etta kylla, raskaushehku on nyt kliimaksissa ;). Jotenkin tuntuu suurelta huijaukselta koko idea...Mutta joo, ei silti mikaan mahdoton olo ole ja ihanaa on kun tuntee beibin liikkeet koko ajan paremmin.

Jarjestossa alotan nyt sit varsinaisesti "tayspaivasesti" maanantaina, vaikka viimeviikollakin tapahtui kaikenlaista jannittavaa. Tavattiin esimerkiksi Venezuelan konsuli matkan tiimoilta (eli se pahkahullu projekti jossa melotaan 16 metrisella inkkarikanootilla Venezuelasta Martiniquelle eri saarien kautta).  Konsuli oli myotamielinen projektille ja lupaili meille tapaamisia eri ministereiden kanssa paikan paalla ja inkkarialueella mahdollisten ongelmien sattuessa kuljetusta vanhoilla neukkulaisilla armeijan helikoptereilla. Idea kun on meloa  Orenoque-jokea ylavirtaan aina Tucupita-nimiseen kylaan, joka sijaitsee intiaanialueiden keskella ja on samalla isoin alueen kyla. Mulle tuli ihan Indiana Jones-olo koko tasta uskomattomasta skenaariosta :D Etta pienta sumplimista on luvassa matkan tiimoilta viela. Harmittaa kylla kun itse en paase osallistumaan koska oon toukokuussa jo niin  lahella h-hetkea. Toisaalta ei tee mieli loytaa itseaan keskelta karibianmerta synnyttamasta paatissa.

Kristoffer Kolumbus ja kumppanit

Huomenia vaan. Tuli tossa nukuttua sellaset kymmenen tunnin younet... Ja voe pojat kyla teki hyvvaa! Eilen olin ex tempore-opetushommissa jarjestossa. Toissapaivana siella ollessani Marcel (joka on jarjeston "pomo") totesi, etta arkeologi Benôit onkin estynyt pitamaan nuorille vedettavaa perjantaista karibian kulttuurista ja historiasta kertovaa kurssia. Ja joku siihen ois saatava paikkaamaan, etta hei, miten ois, paasisinko? No, menin lupaamaan... Etta sitten edellisena iltana koitin akkia perehtya karibianalueen historiaan (ennen kolumbusta, kolumbuksen jalkeen ja ns.modernina aikana).  Arawak-ja Carib-intiaaneihin tuli myos perehdyttya. Oikeestaan tosi hyva etta kurssia jouduin vetamaan, koska huomasin, etta taytyisi todellakin opetella alueen historiasta ja kulttuurista yhta sun toista. Mun tietamys on viela melko hataralla pohjalla, jotain sirpaleita sielta sun taalta mutta yleiskuva puuttuu. Onneksi puolet ajasta oli varattu Suomesta kertomiselle, koska suunnitteilla on tosiaan matka Suomeen ensi syksyksi.

Karibian alueen kulttuuriin ja historiaan ei ilmeisesti, tai ainakaan nuorten mielesta, martiniquelaisessa koulussa edelleenkaan erityisesti syvennyta. Koska Martinique on osa Ranskaa, on opetusohjelma taalla (suurilta osin? pitaisi ottaa selvaa) sama kuin mannerranskassa. Eli keskitytaan Euroopan historiaan, puhutaan paljon Toisesta Maailmansodasta jne jne. Ei kuulemma ole ollut kauan siita, kun pienet martiniquelaiset lukivat historiankirjoistaan "esi-isamme gallialaiset".  Tama "esi-isamme gallialaiset"-trauma tuli esille myos graduun tekemissani haastatteluissa, kun keskusteltiin katalaanien kanssa kulttuuri-identiteettiasioista. Tata kyseista lausetta kaytetaan usein todisteena Ranskan valtion harjottamasta sorrosta tai valinpitamattomyydesta eri etnisia ryhmia kohtaan.

Alotettiin sitten kolmen tunnin (!) maratooni maarittelemalla kulttuuri- , historia- ja sivilisaatio kasitteet.  Siita sitten lapisin vahan maantiedetta, historiaa yleensa, Martiniquen historiaa yms. Ja Suomi-osiokin meni hyvin, kaikki oli jarkyttyneita siita kuinka kylma meilla on ja kuinka vahan porukkaa maassa asuu :). Yks tytto kysyi, etta onko meilla tulivuoria :D. Rasismistakin tuli puhetta, kun halusivat tietaa asuuko Suomessa paljon ulkomaalaisia.

Sielta sitten hurautin takasin Fort-de-Franceen ja illalla viela iltavuoroon kahvilaan. Etta pikkasen kylla otti voimille, mutta mielenkiintoinen paiva oli. :) Enaa kolme paivaa tarjoilijan hommia jaljella!!!

Karnevaali Martiniquella

Ma oon ihan todella liekeissa tasta karnevaalimeiningista. :)
Seuraa siis pienta selontekoa karnevaalin synnysta ja traditioista saarella.

Karnevaalihan on siis tuontitavaraa mannereuroopasta, kuten varmaan tiedatte. 1700 - ja 1800-luvuilla plantaasin omistajat juhlivat karnevaalia keskenaan ja jarkkasivat naaamiaistanssiaisia. Orjien sallittiin pitaa omia bileitaan, mutta vain plantaasin piirissa. Karnevaalista muodostui tarkea henkireika orjille joka samalla mahdollisti afrikkalaisen kulttuuriperinteen esiintuomisen (rummut, naamiot, laulut yms.).

Vuoden 1848 orjuuden kieltamisen jalkeen siirtyi karnevaalin vietto kaupunkien kaduille ja etenkin St.Pierre tuli tunnetuksi suositusta karnevaalistaan. Karnevaaliperinteeseen kuuluu edelleen kiinteasti djembe-rummut ja chacha:t, pilkkalaulut politiikoista ja seksuaalissavytteiset laulut.

Karnevaali kestaa viisi paivaa, meikalaisesta laskiaislauantaista "tuhkakeskiviikkoon" (mercredi cendres).Usealla paivalla on oma tematiikkansa. Karnevaalin keskushahmo on Vaval, karnevaalin kuningas, jonka hoviin kaikki karnevaalikulkueisiin osallistujat kuuluvat. Vaval poltetaan "tuhkatiistaina" ja tama merkkaa juhlan loppua.  Tana vuonna Vaval nayttaa talta:

Vaval on siis tana vuonna iso laski "sortajakapitalisti". Eika suotta, silla martiniquelaiset ovat joutuneet pettymaan viime vuoden helmikuun yleislakon jalkeen annettuihin lupauksiin hintojen laskusta. Mikaan ei oikeastaan ole muuttunut, hinnat ovat edelleen yhta korkealla kuin ennenkin.

Karnevaali siis alkaa virallisesti laskiaissunnuntaina jolloin jarkataan myos yollisia pyjamakulkueita.  Talloin paljastetaan Vavalin kasvot. Sunnuntailla ei muuten ole erityista omaa tematiikkaansa. Maanantai on pyhitetty "mariage burlesque"ille eli leikki haakulkueille, joissa osat ovat vaihtuneet, eli miehet ovat morsiamia ja naiset sulhoja. Muutenkin koko karnevaalin ajan nakyy todella paljon naiseksi pukeutuneita miehia. En muista kuka antropologi on todennut etta takalaisten miesten into muuntautua hetkeksi naisiksi kertoo naisten perinteisesti vahvasta asemasta karibialaisessa kulttuurissa, etenkin perheessa.

Tiistaina, Mardi Gras:na, on punaisten paholaisten aika tehda esiintulonsa. Paholaiset ovat pukeutuneet punaisiin haalareihin jotka ovat taynna peileja. Perinteisissa naamareissa nakyy afrikkalaisen kulttuurin vaikutus. Nykyaan naamarit voivat tosin olla myos halloween-tyyppisia muovinaamareita, mutta kuitenkin yha sarvilla.

Keskiviikkona, karnevaalin viimeisena paivana, kaikki ovat pukeutuneet mustaan ja valkoiseen - onhan kyseessa Vavalin hautajaiset.

Muitakin perinteisia hahmoja loytyy, kuten Neg sirop ja Coupeurs de canne ja paljonpaljon muita juhlaperinteita.  Kaykaa katsomassa kuvia France-Antilles sanomalehden sivuilta :) (josta suurinosa naistakin kuvista on lainattu)

Toita ja huvia

Mulla on nyt sit kaynnissa 10pvn tyoputki talla hetkella kahvilassa.Ja samalla koitan vaantaa paperihommia jarjestolle.... Tosin sitten loppuukin ne kahvilahommat (jes; jes!!). Muuten ihan tosi kivaa on ollut (tyokaverit ja ilmapiiri) mutta on vaan aika rankkaa fyysisesti nain paksuna ollessa juosta 9h tarjoilemassa, ja etenkin kun on ilta-yotyota ja kaikki viikonloput aina kiinni. Etta innolla uuteen tyopaikkaan tosiaan!

Ystavanpaivan ilta menikin tyon merkeissa eilen, aamulla sain tosin pupsilta ruusupuskan ja kaulakorun <3. Aamulla otettiin myoskin osaa "Vidé Pyjama"an, eli aamu kello viiden pyjamakulkueeseen Fort-de-Francessa. Oli melkonen suoritus, kun tyot loppui yhelta yolla, auton moottori ylikuumeni eli odotin tunnin ulkona etta Roméo tulee hakemaan mua eli kahelta oltiin kotona. Sitten kaks tuntia koisimista ja puol viisi ylos ja pailaamaan :). Mutta kannatti todellakin, kulkueessa oli monta sataa osallistujaa ja se oli todellinen "populaaritapahtuma" eli ei virallisen tahon jarkkaama. Huomenna on Mardi Gras eli karnevaalin hektisin paiva. Koitan paasta aamupaivalla ennen toita vahan fiiliistelemaan tunnelmaa...

Mun pyjamaalookki :D

Halfway there

Nonnih, sitä oltais sitten puolessa välissä paisumista jota raskaudeksikin kutsutaan. Hyvä hyvä ja kaikki kuosissa edelleen!
Oon ollut aivan järkyttävän kiireinen, eli eipä ole blogiin tullut juuri kirjoiteltua. Nääs sain tosiaan sen järjestötyöpaikan, hurraa,  ihan oikea alan homma ja vielä uskomattoman hyvällä palkalla.
Hyvästi köyhäily ja tervetuloa stressi... Oon meinaan vääntänyt tässä nyt sekä kahvilaa että tätä järjestöjuttua, joka kyllä virallisesti alkaa vasta 18pv tätä kuuta, mutta kun on paljon juttuja jotka täytyisi olla jo nyt valmiina. Eli oon vääntänyt excel-laskelmia budjetista ja apurahahakemusia Euroopan sosiaalirahastolle ja muuta tällästä "iisiä" hommaa etenkin ranskaksi. Pikkasen meinasi usko loppua jossain vaiheessa, mutta selvisin kuin selvisinkin niistä kunnialla.

Nyt työn alla iisimpi tehtävä, eli power point esityksen laatimisen ensiviikkoisen "chantier d´insertion"in lanseeraukseen. Kyseessä on siis työttömille ja syrjäytyneille nuorille pidettävä 8kk kestävä "työpaja" joka tähtää heidän sopeuttautumiseensa  työelämään ja yht.kunnalliseen ja sosiaaliseen demarginalisaatioon. Mä tulen toimimaan siis näissä hommissa tittelillä assistant-manager (ooh-la-laa!) ja mm. vastaamaan viestinnästä ja sponsoreiden hankinnasta ja muista paperinpyörityshommista.

Kahvilassakin vielä tän kuun loppuun, koska tällä viikolla karnevaali ja jotkut hemmetin international purjehduskisat, joten en voinut jättää porukkaa pulaan, koska mua paikkaamaan ei ole vielä ketään. Että hektiset seuraavat kolme viikkoa, ja sitte pitäs alkaa helpottamaan. Olin oottanut karnevaalia ihan kypällä, mutta nyt vaikuttaa siltä etten pääse osallistumaan vaan painan duunia kaikki illat. Aaargh. :( Mutta katotaan jos onnistuis yks vapaapäivä. Ja sitten on tietty mahdollisuus osallistua pyjama-karnevaaliin muistaakseni tänä sunnuntaina klo 4 aamulla töitten jälkeen, jos virtaa riittää :). Oon kyllä ostanut toivekkaana jo kaikki vermeetkin hienosta maskista puuhkaan.

Tällästä olis luvassa...

Mutta nyt taas vääntämään työjuttuja ennen iltavuoroa. Blaah. :)