Jounen Kréyol

Hyvää kansainvälistä kreolin kielen päivää vaan kaikille! Tänään sitä vietetään, jo vuodesta 1981. Päivä ei tosin Martiniquella ole ottanut juurikaan tulta alleen, toisin kuin vaikkapa Haitissa ja Guadeloupella. Haitissa kreoli on maan virallinen kieli.  Täällä järjestetään hyvin vähän tapahtumia verrattuna edellisiin saariin. Kuulemma Kanadan Montrealissa vietetään jopa kreolin kielen kuukautta.  Tässä näyte kielestä - ranskaa osaavat tunnistavat tuttuja sanoja, afrikkalaisperäisten sekä englannista ja espanjasta lainattujen lisäksi. Niin ja on kreolissa myös Carib-intiaanien kielestä sanoja.

"An tan an, pabò lanné 1970, lè moun té ka palé kréyol, ki si swa lékol oben téyat, yo té ka kriyé yo Kominis. Pas plis ki sa! An tan tala lé ou té kominis ou pa té an bon moun. Sé té an lensilt. Lanné 1791, nou jwé an pyès téyat, i té ékri an kréyol."

 esim. Moun = ihmiset (sanasta monde?) Ti moun =  lapsi, Ti sanasta petit. Pas plis ki sa = pas plus que ca..jne.

Itse olen viettänyt merkkipäivää jenkkituristi mammojen ja pappojen kanssa. Tänään oli ensimmäinen Walking Tour Fort-De-Francen keskustassa. Itse en vielä päässyt ääneen vaan lähinnä tarkkailin opasta ja jutskasin ihmisten kanssa. Seuraavalla kerralla olen sitten ihan yksin! On kyllä hommaa koittaa paimentaa pariakymmentä henkeä kaupungin kapeilla jalkakäytävillä, varoa autoja, kuoppia yms. Ei ole myöskään ihan helppoa puhua tarpeeksi kovaa kaiken taustamelun keskellä ja muistaa tärkeät vuosiluvut ja kaikki tiedot rakennuksista. Mutta tykkään kyllä, mielenkiintoista hommaa. Sain tippiäkin 4 dollaria :).  Olin maanantaina ihan oikeiden turistien kanssa myöskin bussikierroksella, tarkkailijana sielläkin. Että soittoa odotellessa seuraavasta, omasta kierroksesta. Muutenkin oon ollut tiivisti töissä viime viikon kahvilassa. Rupeaa pikkuhiljaa sujumaan drinksujen ja pirtelöiden teko, ja muistan jo suurimman osan annosten nimistäkin.

Täällä on taas bussilakko päällä, sillä joku matkustaja oli päättänyt tirvaista kuonoon kuskia. Että eikun lakkoon. Kuskit pelaavat dominoa "vallatuilla" pysäkeillä ja pääteasemalla komeilee hieno "en greve" pahvikyltti puulavakasan päällä. Ensiviikolla on täälläkin pyhänmiesten päivä, Toussaint, joka on tärkeä vuotuinen juhla. Hautausmaita puunataan jo kuntoon, ja viikonloppuna perheet kokoontuvat haudoille muistelemaan kuolleita ja sytyttämään kynttilöitä. Ihan Meksikon malliin ei hautuumailla juhlita, mutta samantyyppisiä viboja on havaittavissa. Kuulumisiin!

Music is my aeroplane

Nyt seuraa ihan puhdasta mainostusta.
Martiniquella musiikki raikaa jokapuolella. Eri musatyyleistä suositumpia ovat tietenkin saaren omat kehitelmät, zouk ja kompa, mutta myös muut karibialaiset musalajit ovat hyvin edustettuina. Mainittakoon vaikka salsa, reggae ja dancehall.

Muhun on viimeaikoina erityisesti kolahtanut kahden paikallisen artistin musiikki. Kyseessä on reggae/danchehallia edustava Sael ja eri lajeja sekoitteleva Victor O. Sael on täällä hyvin suosittu, Victor O taas nouseva uusi kyky. Molemmat laulavat kreoliksi.

Mutta mitäs tässä turhaan läpisemään, antaa musiikin puhua puolestaan! Enjoy.

 http://www.myspace.com/victorospecials
www.myspace.com/sael97

Onnittelut

Spesial dedikass - eli suuronnittelut Marita-mammalle 73-vuotispäivän johdosta täältä meiltä molemmilta! <3

Kiitos pappa myös kommenteista, kivaa kun seurailette kuulumisia!

Rahaaaa...

Ei oo oikeestaan tapahtunut mitään sen mullistavampaa, paitsi että sain sumplittua Karisko-järjestön kanssa, että aloitan mahd. harjoittelun siellä vasta joulu-tammikuussa. Teen sinne kuitenkin jo jotain, esim huomiseksi pitäisi olla valmiina ja printattuna yksi esite projekteista ja tuotteista. Näin siksi, että siellä kahvilassa (nimeltään muuten Boule de Neige) jossa aloitin olisi mulle töitä 4 vuoroa viikossa ja 8 h kerralla. Että aika houkuttava tarjous näin lähes puolen vuoden työttömyyden jälkeen! Aloitan nyt siellä ja katsotaan miten menee, toivon että onnistun pitämään tän paikan. Omistaja on tosi rento heppu joka on kotoisin Etelä-Ranskasta (joten melkonen aksentti hällä) ja kahvila tosi tasokas. Pikkasen mua ahistaa kun en aina saa selvää mitä mies puhuu ja sama ongelma edelleen kreoliaksentin kanssa - jatkuvasti saa pyytää toistamaan. Mutta kaipa se siitä, ja ehkä tää haittaa enemmän mua kuin muita, toivon ainakin! :) Nyt vaan opettelemaan drinkkien valmistusta (silmämitalla!) ja painamaan mieleen annosten nimiä. Huomenna toinen työpäivä. Teen nyt iltavuoroa, 16-12...


Täällä on taas lakkoiltu, eilen tosin loppui ahtaajien kolmen päivän lakko satamassa. Mutta sitten heti perään alkoikin parin sairaalan lakot, joista toisessa, Colsonin psykiatrisessa sairaalassa Roméo on töissä. Colson on saaren ainoa (!) psykiatrinen sairaala, jonka tilat eivät ensinnäkään ole riittävät ja ovat myös huonossa kunnossa. Tällä hetkellä sairaalassa on 350 potilasta, vaikka laitoksen kapasiteetti on 275. Lisäksi sairaanhoitajia on llian vähän potilasta kohden,  noin yksi sairaanhoitaja 12 potilasta kohden...Että tämmösissä oloissa työskentellee siippa, ei oo aivan helppoa.

Tässä vielä linkki videopätkään lakosta: 

Martinique : Jour de grève à l'hôpital Colson

Kanootin kapean vesille laskin...

Eilen oli tosissaan jänskä päivä. Ensinnäkin ajelin ekaa kertaa ihan yksin motaria noin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Saint Lucen kylään. Siellä meillä oli rendez-vous Karisko-järjestön kanssa. Rannalla lekotteli noin 15-metrinen "kanawa" eli paikallisten Carib-intiaanien aikoinaan käyttämän kanootin jossei ihan kopio, niin sukulainen. Kuten viereisestä kuvasta selviää, on kyseessä merikanootti jolla aikoinaan melottiin saarelta toiselle. Välimatkathan saarten välillä ei ole mitenkään mahdottomia, joten juurikin kanoottien avulla on saaret aikoinaan asutettu ja tuotu niille hyötykasveja yms. Kariskon rakentamat kaksi kanoottia ovat ensimmäiset ja ainoat laatuaan sitten 1600-luvun! Carib-intiaanit tapettiin ja häädettiin Martiniquelta 1600-luvun puolivälissä ja esim. viereisellä Dominica-saarella heidän jälkeläisiään on jäljellä enää kourallinen. Kuitenkin intiaanien ja espanjalaisten ja  ranskalaisten valloittajien välillä, unohtamatta afrikkalaisia orjia, tapahtui runsaasti vuorovaikutusta ja sekoittumista. Monella martiniquelaisella saattaa siis olla Carib-intiaani yhtenä esi-isänään.  Kreoliranskassa on jonkunverran intiaanin kielisiä nimiä ja sanoja.  Saarella on  lisäksi säilynyt runsaasti intiaanien viljelyyn ja kalastukseen liittyvää tietotaitoa. Intiaanit opettivat tulokkaile esimerkiksi maniokin viljelyn ja käsittelyn, verkkojen ja katiskoiden punomisen sekä korien yms. punonnan.

  Kanawa on siis merkittävä symbolisella tasolla mutta myös tieteellisesti. Arkeologi Benoît Berard on kanawoiden takana ja projektin puuhamies. Melomalla saarelta toiselle voidaan mm. arvioida keskimääräinen aika, joka intiaaneilla kului liikkumiseen sekä määrittää mahdollisia maihinnousupaikkoja ja niiden ympärille rakentuneita kyliä. Ja onhan se nyt aika siistiä päästä tekemään oma kanoottikin! Järjestössä treenataankin nyt seuraavaa suurta melontaretkeä varten, nimittäin Martinique- Puerto Rico. Projekti kulkee nimellä " Kytangomingo Ema" eli suomeksi "Esi-isien tie".

Meitä oli siis noin kuusitoista henkeä melomassa ja melkonen seikkailu olikin (ainakin mulle näin noviisina). Kanawa on rakennettu paikallisesta gommier-puusta perinteisellä tekniikalla. Se on siis tehty yhdestä puusta, joka ensin on koverrettu ja poltettu tyhjäksi. Runkoon on lisättu laidat sekä sisälle pingotettu lankkuja penkeiksi ja jalkatuiksi. Vene painaa noin tonnin, joten melkosella ähinällä se työnnettiin vesille puunrunkojen päällä rullaten.

Sitä voisi myös kuvitella, että melominen on ihan iisipiisiä hommaa. Väärin! Ensinnäkin tekniikka olisi syytä olla kohdallaan, ellei halua hyvin kipeitä käsi - ja olkapäälihaksia. Mulla kesti ehkä tunti päästä selville jujusta. Toisekseen koska melotaan merellä jossa on jonkun verran aallokkoa, kanootti keinuu puolelta toiselle jatkuvasti. Tämä tarkoittaa sitä, että yrität pitää alavartalon liikkumattomana tukien itseäsi jatkuvasti. Että hyvinkin sporttista hommaa ja melontatahti oli myös suht kova. Noin kolmen ja puolen tunnin reissulla melottiin niin merellä kuin mangroven ympäröimällä joella. Maisemat oli hienot ja sää suosi, eli aurinko porotti. Mä en tietenkään ollu laittanut tarpeeksi aurinkovoidetta eli tänään melko punakka naama. :) Vallan vaikuttava kokemus oli kyllä, ja toivon että pääsen  toistekin kokeilemaan. Kuka tietää vaikka osallistuisin Puerto Riconkin retkeen!


"Remonter les routes amérindiennes, c’est rouvrir les barrières hérissées dans la Mer Caraïbe, c’est instituer l’espace libre, ouvert à l’échange multiculturel et dans la diversité. C’est aussi, se réapproprier la route maritime qui a permis la naissance de la Civilisation Caraïbe depuis plus de 2500 ans." (Karisko.com)

 (Kanawan kuva otettu  täältä.)

Torakoiden tuomiopäivä

Tänään on todella terminaattori-olo. Operaatio torakoiden likvitointi on edennyt h-hetkeen eli uuden aseen, "Las Vegas cockroach trap"in, laukaisuun. Biologiset aseet ovat osoittautuneet harmillisen voimattomiksi vihollisjoukkojen edessä. Ainoastaan ruisku-muotoinen Maxforce - "professional insect control roach killer bait gel" on saanut aikaan tyydyttäviä tuloksia. Syöttigeeli on vaan aika tujua kamaa plus ei tapa heti, vaan 48h tunnin sisällä mikä johtaa torakoiden turhaan kitumiseen (oon löytänyt puolikuolleina kiemurtelemassa tuskissaan). Aivan, olen herkkä kasvissyöjä jota koskettaa jopa torakoiden kärsimykset :D.

Eivät kuitenkaan kuulu lempi-eläimiini ja luin wikistä, että torakat voivat aiheuttaa allergiaa! Olin aika äimänä mutta kai se voi pitää paikkaansa ja olla ehkäpä jopa syy meidän mysteerioireisiin?? Meitä riivaavat vihulaiset ovat lajiltaan "amerikan torakoita" eli Periplaneta americana. Viihtyvät erityisesti trooppisissa oloissa ja kasvavat noin 4 cm kokoisiksi. Löydettiin sohvan takaa kuolleena kunnon mother-of-roaches joka oli ainakin 6 cm. Hyi, yök, hyi. Lisäksi nää kakkiaiset elää jopa vuoden vanhoiksi ja naaras voi elinaikanaan munia 150 munaa!   Tuholaisista on siis päästävä eroon ja taistelut kiihtyvät tänään.
Eli kokeilussa myrkytön old-school ansa johon löysin ohjeet netistä. Ideana tässä on, että kahvinpuruja ilmeisesti rakastavat torakat kiipeävät lasipurkkiin, jonka pohjalla on vettä. Koska purkin reunat ovat liukkaat, eivät ne pääse enää ulos, vaan hukkuvat veteen. Kangas purkin ympärillä toimii kiipeilypintana.
Purkki on nyt laitettu lattialle ja jäämme odottamaan yötä, jolloin pikku ystävämme lähtevät ruuanhakuun. Raporttia seuraa ansan toimivuudesta. :)


PS. Eilen oli kuulemma maa järissyt yöllä 4 aikaan. Voimakkuudeltaan 4,5 richteriä eli eipä kauheesti ja me ei ainakaan edes herätty. :)