Olipas taas eräs sellainen viikonloppu. Eli R:n "crazy eyes" mielentilaksi ristimän sävyttämä. Crazy eyeness osuu usein vk-lopulle. Tiedän jopa miksi, vaikkei se masennusvitutusta poistakaan: viikon huhkimisen jälkeen odotukset vapauttavasta levosta rakkaan kanssa ovat niin kovat, että eihän sitä voi kuin pettyä. Syyksi riittää ihan pienikin vastoinkäyminen: vaikkapa että mies lähteekin remppaamaan pariksi tunniksi suunnittelematta. Osaksi syy piilee siinäkin, että R on töissä joka toinen vk-loppu, eli niitä vapaita yhteisiä hetkiä ei ole niin paljon kuin toivoisi. Sunnuntait on erityisen v-mäisiä... Kaikkialla on jotenkin liian hiljaista, minnekään ei pääse kun kaikki on kiinni ja maanantai kolkuttaa jo ovella. Eli möllötän yksin himassa Fridan kanssa, kuten tänään.
Niin ja kun tässä nyt oikeen valittamaan alettiin: tietsikan kovalevy kosahti viimeviikolla. Sisällään parin viime vuoden valokuvat (niin työpaikan kuin omatkin) ja työ-ja sosiaaliohjauksen henk.koht haastis- ja muut tiedot. Tiedän, oma vika, mitäs en ole kopioinut (tai edes ostanut kovalevyä pöllityn tilalle!). Toivon, että sieltä nyt saataisiin pelastettua edes jotakin.
Huoh, sunday is funday sanoo intialaiset. Pitäkää tunkkinne ja thank good it's (almost)monday.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti