Rakkaushistoriikki ja tunnustus

Mahtavan huumoripläjäyksen jokaisella kirjoituksellaan tuottava "Paska äiti" ojensi mulle Sunshine Awardsin! Kiitos! Sopiva pysti sinäänsä, täällä kun tuo aurinko tosiaan tuppaa porottamaan....

Homman nimi on vastata seuraaviin kysymyksiin...

1. Suosikkiväri: Sinisen sävyt, vihreä
2. Suosikkieläin: Sanotaan vaikka mangusti, ne on veikeitä
3. Suosikkinumero: 7
4. Suosikki alkoholiton juoma: Mangomehu
5. Facebook vai Twitter? FB
6. Intohimosi: Musiikki ja lukeminen
7. Saada vai antaa lahja? Antaa
8. Suosikkikuvio: Onpas psykologista...ympyrä mullakin
9. Suosikkiviikonpäivä: Persjantai
10. Suosikkikukka: Oon aina tykännyt valko - ja sinivuokoista

Ja tämä aurinkoinen tunnustus olisi jaettava etiäpäin 10:lle (huhhuh) bloggaajalle, katsotaans montakohan saan kasaan:

Mun ihanalle iskälle tottakai ja sen valokuvausta, taidetta ja eloa käsitteleville postauksille. Hyvä isi!

My Explorationin Emmalle jonka blogi pursuaa hyvää tuulta ja mielenkiintoisia  pohdiskeluita monikulttuurisesta parisuhde-elosta 

Hastalavistalle joka kuuluu mun lempibloggaajiin, viva Mexico!

Salamatkustajalle, edelleen tasokasta äitiyden ytimeen porautumista huumoria kaihtamatta

Vekaravaaralle, ihan vaan söpöyden takia
MaaMaalle jonka kirjoitukset saavat usein hyvälle mielelle (ja tartuttavat matkakuumeen)

Noh, olihan tossa nyt jo yli puolet vaadittavasta määrästä, näillä mennään nytten.

Sitten vielä samainen "Paska äiti" haastoi mut paljastelemaan rakkaussuhteistani. Aika paha.
"Homman nimi on se, että palhautelhaan miehliin mistä kaikki alko ja mihin päätty (jos päätty). Net tärkeimmät rakkauvet ja seurustelusuhtheet."

Kah näinikkään. No kerrotaan sitten, silleen pintapuolisesti. Ylä-asteella kokemukset vastakkaisesta sukupuolesta rajoittuivat kännisiin pussailu-kopelointisessioihin.
Lukiossa olin pihkassa poikiin, joihin mulle ei valitettavasti ollut mitään mahdollisuuksia. Muiden siis imutellessa käytävillä ja valmistautuessa vanhojen tansseihin mä istuin kassalla ja keskityin pitämään hauskaa kavereiden kanssa. Oli mulla sentään muutamia yhdenyön juttuja, mutta siihen se rajoittuikin. 
 Roméoon tutustuin herkässä 19-vuoden iässä vuonna 2002. Me tavattiin ja ihastuttiin Lionsien (!)järjestämällä nuorten leirillä Italiassa. Kaiken järjen mukaan leirin jälkeen homman olisi pitänyt kuivua kokoon, mutta me jatkettiin s-postien kirjoittelua ja ihastuttiin vaan enemmän. Eli olen siis yhdessä ensirakkauteni kanssa, oih ja aah. Meidän kaukosuhdetta kesti monta vuotta niin, että nähtiin korkeintaan 2 kertaa vuodessa (Ranskassa, Suomessa, Trinidadissa, Guadeloupella, Ruotsissa...)

Noihin vuosiin mahtui kummallakin pieniä syrjähyppyjä, mulla muutama lyhyt suhde parin tyypin kanssa ja baarisekoiluja...Perussetti siis. Vaikka ihastuin aika kovinkin kahteen otteeseen, olin silti kokoajan rakastunut R:n. Jossain vaiheessa kaukosuhdetta sovittiin että kumpikin on vapaa tekemään mitä haluaa ja kerran erottiinkin. Mutta mutta, ei auttanut ja kaipuu toisen luo ei lakannut. Mä hain sitten Erasmusvaihtoon eteläranskaan muka lukemaan sosiologiaa vaikka oikeasti siksi, että voitaisiin vuoden verran asua ainakin osittain yhdessä. Tuon vuoden aikana suhde vahvistui ja päätettiin että yhteen pitää muuttaa mahdollisimman pian. Ongelmana oli vain se, että mun piti saada gradu valmiiksi ja Roméon saada loppuun sairaanhoitajan opinnot. Näin sitten tehtiin, eli mä väänsin hammasta purren gradun kasaan n. neljässä kuukaudessa, jonka jälkeen muutin Perpignaniin. Siellä asuttiin pari kuukautta, R sai töitä Martiniquelta jonne muutettiin toukokuussa 2009 ja täällä sitä ollaan edelleen... 

Me ollaan tunnettu ja "oltu yhdessä" (jos on-off kaukosuhdetta nyt voi noin kutsua) ensi vuonna kymmenen vuotta! Huhhuh, aika retroa! :)

Mielelläni kuulisin ainakin Arkitehdin, Maamaan ja Salamatkustajan kansainväliset rakkaustarinat.... love is in the air!

Ps: Sori rumasta kappalejaosta ja fontin muutoksista, bloggeri on taas yhteistyökyvytön