houstailua ja miitinkejä

Hellurei. Meillä oli kylässä saksalainen couchsurffari Miriam tällä kertaa, jota houstaillessa hurahti viime päivät ja viikonloppu mukavasti. Visiteerattiin esim. Salinesin rannalla josta tää eka kuvakin.  Kyseessä on saaren pisin ja tunnetuin ranta, eli vilskettä riittää. Sain myös pistettyä palkkashekin eteenpäin ja ylläripylläri rahat ei kilahdakaan heti tilille, vaan prosessiin menee aikaa noin 15 (!) päivää. Tuskissani kiemurtelen ja odottelen, koska täällä on käynnissä syksyn alennusmyynnit. :D

Olin tosiaan myös tapaamassa Karisko-järjestön aktiiveja, ja mulle sieltä harjottelupaikka järjestyisi! Meinaavat mua viestintävastaavan pestiin ja osallistuisin myös Insertion- projektiin, joka tähtää työttömien ja muissa vaikeuksissa olevien nuorten elämänhallintataitojen parantamiseen. Haluaisivat että teen vuoden harjoittelun, ihan huippua, mutta saa nähä saanko Erasmus-rahan noin pitkäksi aikaa.  Karisko on kyllä tosi mielenkiintoinen järjestö jossa on paljon eri projekteja ja hyvin originelleja tyyppejä! Mukana meiningeissä on myös antropologi ja arkeologi.  Esimerkiksi tässä nuorisoprojektissa, jota vetää antropologi Thierry,  nuoret rakentavat kaksi 16 metristä ja tonnin painavaa kanoottia jollaisia Martiniqueta asuttaneet Carib-intiaanit ennen käyttivät. Näillä kanooteilla olis projektin lopussa tarkoitus purjehtia aina Venezuelaan asti! Nuorille opetetaan myös purjehtemista, englantia, ympäristökasvatusta, laitesukellusta yms. Ens lauantaina oon menossa kanootti-harjotuksiin melomaan. Että ovat järjestössä sitä mieltä että totta kai aloitan siellä. Laitoksen päässä näyttivät myös vihreetä valoa, että enää puuttuu vain Erasmus-rahoituksen haku. Toivon todella että se menee läpi!                          

Saa nähdä tuleeko mun muista projekteista jotain, niinkun niistä opas-hommista ja yhdestä kahvilahommasta viereisessä Schoelcher:in kaupungissa. Huomenna oon menossa tähän kahvilaan haastatteluun, etsivät ekstraajia aina silloin tällöin lisäavuksi. Olisi meinaan ihan hyvä olla jotain lisätöitäkin harjottelun lisäksi, jos siiitä nyt siis tulee jotain, elämä kun täällä on aika kallista. Niin ja oon alkanut ajaa täällä autoa pikkasen. Melkonen suoritus multa, kun en oo autoa omistanut noin kuuteen vuoteen ja sitten pitäisi täällä uskaltaa suikkelehtia kaikkien kaahareitten keskellä. Ihan hyvin on kyllä mennyt, mitä nyt "pikkasen" ahistaa mm. motskariteinit jotka ajaa kaistojen välissä, kiemuraiset vuoristotiet, tielle puolittain parkkeeratut autot ja jokapaikassa tien yli loikkivat jalankulkijat. Taskuperuutusta on kanssa tullu harjoteltua ja mäkilähtöjä. Täällä kruisailun jälkeen Suomessa ajelu tulee sujumaan silmät kiinni. :)

Että tällästä täällä tällä kertaa.

Vauva-rapuja mangrovessa.

Anse-au-Bois

Take me to the river...

Eli aamun pulahdusreissu kuvakertomuksena meiän lähi-joelta Absalonissa. Ihanan rauhallinen paikka luonnonsuojelualueen reunalla. Parhaat huvit on usein ilmaisia!

Ja suksi luistaa...

Tänään ja eilen on ollut kivaa. Ensinnäkin eilen sain vihdoin iskettyä sossuun CMU-hakemuksen eli täkäläisen sairausvakuutus ja sosiaaliturva -hakemuksen. Että öö..viides? kerta toden sanoo.

Viime viikolla oltiin siellä Romskun kanssa jonottamassa kaksi tuntia ja tuloksena oli se, että en voinut palauttaa hakemusta koska siitä puuttui ranskalainen verotodistus. Kovasti ihmettelin tätä, koska niinä noin 4 kertana kun siellä oli rampannut eri papereita viemässä ja hakemassa ei kukaan ollut kyseisestä paperista mitään maininnut. Kaikki muuthan lappuset oltiin jo haalittu (ja näitähän riittää):  ranskaksi käännetty syntymätodistus, kopio passista,kopio kelakortista, työskentelytodistus, kelan lomake nro 104, RIB - eli pankin myöntämä todistus osoitteesta, sähkölaskun kopio ja itse lomake täytettynä. No, eilen aamulla sitten hurautettiin verotoimistoon kysymään lappua, jossa hyvin kärttyinen täti lähes huutaen selitti ettei mitään verotodistusta voi antaa, koska oon ollut Ranskassa vasta alle vuoden. Ja että kyllä ne siellä sossussa aivan hyvin tämän kuulemma tietävät. Että sillai. Eiku takas jonottamaan (kaksi-kolme virkailijaa ja ehkä 40 ihmistä jonossa, voitte kuvitella kauan kestää päästä luukulle) ja  puolentoista tunnin jonotuksen jälkeen meidät siirretään toiselle luukulle koska kyseinen virkailija "ei vastaa näistä asioista eikä pääse käsiksi tietoihin".  Halusin tietää missä vaiheessa mun sosturvan käsittely on ja onko mun numero mahdollisesti jo luotu, koska kun aloitin kahvilassa kuukausi sitten paikan omistaja oli ilmottanut mut sossuun. Mutta ei, tästä kyseisestä tietokoneesta ei tosiaan pääsekään käsiksi tietoihin...  Tässä vaiheessa mulla paloikin sitten hermo ja lähdin vähän "kävelylle". :D

Takas tullessani oli kuitenkin ihme tapahtunut ja löysin Roméon istumasta tiskiltä. Oli kuulemma (valkoinen valhe, koska vapaapäivä) ilmottanut sossun sedälle että sairaanhoitajana ois kohta pakko päästä töihin täältä tai porukkaa alkaa tippumaan,  että josko pääsis hoitamaan asiansa NYT. Sama äijä, joka puol tuntia sitten ei kyennyt meitä auttamaan, sitten lopulta pienen meuhkaamisen jälkeen naputteli ystävällisesti mun tiedot koneelle ja lupasi pistää hakemuksen eteenpäin. Saatettiin myös vilauttaa mun rannekangliota (joka on aika pelottavan näkönen jos ei tiedä mistä kyse ;)) ja sanoa että mun pitäs päästä kyllä lääkäriin aika nopeesti. Jotta hakemus on nyt vetämässä, oujeeeee!

Tänään sain myös vihdoin palkkashekin kahvilasta. Summa tosin on siinä 300 ekin hujakoilla, että ei sillä kauaa riemuita. Mutta saanpahan hankittua tarpeellisemmat asiat. Niin ja sitten se kivoin juttu, meinaan mahdollinen uus työharjoittelupaikka ja vielä antropologiaa sivuava! Jos siis yliopistolla menee läpi...

Otin meinaan yhteyttä erääseen antropologiin nimeltä Benoît, joka opettaa täällä yliopistolla ja toimii yhdessä järjestössä, josta näin telkkarissa dokkarin. Selostin tilanteeni ja kerroin etsiväni töitä tai harjoittelua ja että olisin tosi kiitollinen kaikista vinkeistä. No tänään sitten nähtiin ihan face-to-face kampuksella ja Benoît lupasi yrittää järkätä mulle harjottelun joko tässä Karisko-järjestössä tai yliopistolla. Huomenna meillä on tapaaminen järjestön puheenjohtajan kanssa, että katotaan tulisiko tästä nyt jotain! Kariskon missio on tehdä suurelle yleisölle tunnetuksi karibianintiaanien kulttuuria konkreettisella tasolla. Heillä on myös useita soveltavan antropologian alle sujahtavia projekteja, jotka on suunnattu etenkin ongelmanuorille. Yhdistyksestä lisää myöhemmin, ainakin jos mut huolivat hommiin! :)

valokuvia ja valokuvaajia

Törmäsin surffailessa pariin mielenkiintoiseen valokuvasivustoon, jotka haluaisin teidänkin iloksenne laittaa.

Ihan ensimmäisenä lempparini
Jean-Luc de Laguarigue:  http://www.delaguarigue.com/

Martiniquella syntynyt valokuvaaja joka tekee hyvin etnografista työtä. Laguarigue on tehnyt 15 vuoden projektin koskien muistia. Hän on kuvannut erityisesti vanhoja työläisiä mm. rommitehtaissa, vanhoja taloja, uskonnollisia seremonioita ja perinteisiä käsityöammatteja. Hienoja kuvia ja mielenkiintoinen projekti! Miehen kuvia on käytetty mm. Patrick Chamoiseaun yhdessä etnologien (Lyne-Rose Beuze ja Louis-Félix Osier Lafontaine)  kanssa tehdyssä kuvakirjassa "Tracées de mélancolies: Artisanat et traditions". Kirjassa yhdistyy kirjallisuus, valokuvat ja etnologien toimittamat tietoiskut Martiniquen perinteistä. Käykää katsomassa! De Lagriguen kuvaan linkki on tämä

Toinen mielenkiintoinen sivusto on  The Caribbean Photo Archive.
Flickrissä sijaitsevassa arkistossa  on vanhoja valokuvia 1800-1900 luvuilta ympäri Karibiaa.

"The Caribbean Photo Archive is a privately owned collection of original photographs taken throughout the Caribbean Islands, the Bahamas and Bermuda in the 19th century and early 20th century.
Caribbean islands pictured include Jamaica, Martinique, Barbados, Trinidad, St Vincent. St Lucia, St Kitts, Grenada, Curacao, St Thomas, St Croix, Dominica, Nevis, Montserrat and Guadeloupe.
Nearly every photographic format is represented including salt prints, albumen prints, gelatin silver prints, stereocards, carte-de-visites, cabinet cards, and glass slides.
Subjects depicted include plantation life, natural disasters, tourism, hotels, markets, education, military, churches, architecture, government, home life and recreation."

Sitten vielä valokuvablogi Martiniquelta jossa paaaaljon kuvia: Roger Gally

Enjoy! :)

Haista home!

Kuvissa esiintyy meidän kylppärin katto ja sen hyvin mielenkiintoiset värimuutokset. Ollaan meinaan viimeset pari viikkoa oltu melkosessa allergiakurimuksessa molemmat.

Tänään tosin en herännyt aivastellen ja nokka vuotaen niinkuin lähes joka aamu nykyään. Ollaan koitettu miettiä, että mistäs ihmeestä pahenevat allergiaoireet on yhtäkkiä taas alkaneet. Mullahan on siis pölyallergia ja Roméolla astma.  Siivottu on ihan normaalisti kuitenkin yms. Mutta mutta.. Kylppärissä oleviin kosteusvaurioihin ei tullut sen kummemmin kiinnitettyä huomioita ennen, mutta nyt oon alkanut miettiä että oisko meiän oireiden syy homeessa? Jos lukijoissa on jotain home-eksperttilöitä niin saapi kertoa, että oisko noi läikät merkki jostain vähän isommasta ongelmasta? Ilmeisesti talon omistajalla on vastuu tehdä asialle jotain, jos hometta tosiaan on...Voin kuvitella että ei vältsisti oo kauheen innoissaan jos näin on. Että tappelua mahd. tiedossa.  En kyllä näin äkkiä keksi mitään muuta syytä meidän oireille. Ollaan kyllä asuttu kämpässä jo 4 kk mutta kaipa ne oireet voi alkaa vasta jonkun aikaa altistumisen jälkeen. Sniiif!

Mutta asiasta kukkaruukkuun.  Eilen olin jälleen opaskoulutuksessa, mutta tällä kertaa Fort-de-Francessa yhdessä yhdistyksessä, jotka vetävät kävelykierroksia kaupungissa. Tosin ovat hekin samoilla apajilla, eli risteilijöiden asiakkaille. Ja itseasiassa myös sama työnantaja, mutta välikäden kautta, kuin bussikierroksillakin! Voi nakki. Maksavat tosin parempaa palkkaa ja kierros kestää vähemmän aikaa, että saattais olla parempi vaihtoehto. Mutta kattelen nyt että mitä näistä seuraa, jos mitään. Hyvä olla varasuunnitelmia taskut täynnä, etenkin kun kahvilassa en oo taas ollut tälläkään viikolla. :(

Really hot hot hot...

Selvitin viimeinkin asiaa pitkään askaroineena paikallisen chililajin nimen. Täällähän siis osaksi paikallista ruokavaliota kuuluu chili, jota kutsutaan nimellä "bonda man jak".  Nimi tarkoittaa kirjaimellisesti "rouva Jacquesin takamusta" ja on kuulemma saanut alkunsa chilin pyöreästä muodosta. Että jos haluatte valikoimaanne uuden kirosanan niin voitte huudella "voi bonda" voi perseen sijasta. :D. Ilmeisesti rouva Jacques oli aika kuuma tapaus.

Mutta tosiaan chililajike tunnetaan meillä paremmin habanero-chilinä (capsicum chinense jacq.) , joka on yksi maailman vahvimmista. Tätä chiliä ei kovien jätkien kannata kokeilla syödä raakana koska sillä voi saada itselleen jopa palovammoja. Chiliä käytettiinkin täällä orjuuden aikana myös kidutusvälineenä.

Bondamanjak maustaa Martiniquella lähes ruuan kuin ruuan. Tuoreena sillä voidaan hieroa ruoka-aineita ja säilöttynä ripotella pisaroita mausteeksi. Tosin oon nähnyt että esim. Roméon äiti joskus puraisee pienen palasenkin. Melkonen mamma!  Täällä kasvaa myös toinen paljon miedompi lajike nimeltään "piment végétarien", jolle en ole löytänyt vielä tieteellistä nimeä. Itse tosiaan suosin tätä edellistä chiliä. :)

PIMENT CONFIT eli säilötyt habanerot 





HUOM. Käytä aina lateksihanskoja kun käsittelet chilejä, etenkin säilykkeitä valmistaessa. Älä koskettele kasvoja, etenkään silmiä! Kannattaa myös käyttää aurinkolaseja (höyryt) tai avata ikkunat.


500g habanero-chilejä
10 rkl valkoviinietiikkaa
1/2 l öljyä
2 sipulia
2 pientä porkkanaa
muutama "mini"suolakurkku (cornichon)
muutama mausteneilikka
1 tls suolaa
muutama kokonainen mustapippuri

- Pese  säilykepurkki kuumalla vedellä. Pese chilit ja leikkaa kahteen - neljään osaan koosta riippuen. Paloittele porkkanana pieniksi renkaiksi, leikkaa suolakurkut viipaleiksi. Leikkaa sipuli renkaiksi. Kuumenna viinietikka kattilassa. Sekoita lasisessa säilykepurkissa viinietikka, suola, mustapippuri, neilikat ja öljy keskenään. Lisää paloitellut ainekset, sulje ja sekoita. Anna jäähtyä ja laita jääkaappiin. Anna purkin olla suljettuna viileässä ainakin kuukausi - pari kuukautta. Kun purkin pinnalle alkaa nousta "öljyä" voit alkaa käyttää sitä. Säilyke saattaa säilyä jopa vuoden, jos aina muistaa käyttää puhdasta lusikkaa tms. Tämä öljy on sitä itteään eli todella hottia chiliä, muutama  pisara riittää maustamaan annoksen.  Bon appetit!

Purkin kuva lainattu täältä.