Ihana Umayya

Haluaisin suositella Ymayya Abu-Hannan kirjaa "Sinut" ihan kaikille - ja etenkin ulkosuomalaisille siirtolaisille, joita hänen kokemuksensa puhuttelevat aivan erityisesti (tai no, puhun tässä omasta puolestani).

Kirja on kertomus Abu-Hannan sopeutumisesta Suomeen mutta myös pohdintaa identiteettien rakentumisesta, suomalaisesta yhteiskunnasta ja eräänlainen elämänkerta.
Sinut piirtää henkilökohtaisten kokemuksien kautta kuvaa etenkin 1980 - ja 90-luvun Suomen suhtautumisesta erilaisuuteen, ensimmäisiin maahanmuuttajiin. Kirja on täynnä surkuhupaisia ja koskettavia  esimerkkejä kulttuurien törmäämisestä. Sana pulla muistetaan "pilluna" jota kirjoittaja pyytää iloisesti kahvipöydässä aiheuttaen vaivautuneen hiljaisuuden. Naapurinmummot valittavat mausteisen suuanhajun imeytyvä rappukäytävän maaliin. Yli kahdenkymmen vuoden maassaasumisen jälkeen kohdellaan edelleen siirtolaisena eikä suomalaisena. Rasismia on avointa ja piilotettua.

Ja voi miten kolahtaa tämä: ahdistus kasvaa, kun juuri koskaan ei ole käytössä areenaa, jossa voisi olla oma itsensä. En tunnista itsekseni sitä tyyppiä joka puhuu ja esiintyy nimelläni. Sehän on aina kömpelömpi sekä kielellisesti että itseilmaisultaan, perustiedoiltaan ja tyyliltään. Tietysti vuodet opettavat sekä suomen kieltä että muita tapoja, mutta joka päivä häpeän ja tuskastun. Ihminen joka keskittää koko energiansa perusitseilmaisuun on puhki ja surullinen, kun ei koskaan onnistu täysin. On mukavaa kun ympäristö hymyilee ja antaa anteeksi koomiset virheet. Mutta oikea minäni ei ole koominen eikä kömpelö.

 Näinhän se tosiaan on, vieraassa kulttuurissa vieraalla kielellä toimiva minä poikkeaa siitä aikaisemmasta, "oikeammasta" minästä ja tämä aiheuttaa usein ahdistusta ja turhautumista siirtolaisessa.

Ja vielä tämä, todella kauniisti sanottu:

"Siirtolaisen koti on identiteetissä. Se on omenapuu johon on risteytetty orkideoita. Se ei pärjää omenoiden eikä orkideoiden missikisoissa. Välillä eri oksat katsovat toisiaan ja hämmentyvät. Välillä risteyspaikka kipuilee ja tulehtuu. Mutta totta minä teille sanon. Se on hieno ja komea, kunhan muistatte kanat kakkimaan juurille.

Ympäristön tuesta ja muusta lannoituksesta haaveilee

Umayya"