Tänään sateet meilläkin jo hellittivät onneksi ja käväistiin asuntomessuilla pyörähtämässä. Muuten päivä menikin siivoillessa ja mikä parasta, ehdin tehdä Oikeaa Ruokaa. Viime viikko olikin taas yhtä suorittamista, kävin näes iltakurssina ensiapukurssin. Näinpä kotiin pääsin vasta n. iltayhdeksältä, ja kurssia ennen piti Frida hakea tarhasta, viedä lapsenvahdille ja hakea vielä takaisin kotiin. Viikon ruuat olikin sitten linjalla kiinalaista - täytetty patonki - mäkkärin drive in...Kurssi oli kuitenkin tosi mielenkiintoinen, ja onhan se hienoa ja tarpeellista osata esim. sydänhieronta ja heimlichin ote.
Ensiapukurssin suorittaminen liittyy siihen, että oon opiskelemassa urheiluohjaajaksi (animateur sportif) työn ohella. Koulutukseen kuuluvan harjoittelun tuun luultavasti tekemään yhdessä judoseurassa. Urheiluohjaajan ura ei nyt ole erityisesti kiikarissa, mutta meidän yhdistys kun pyörittää erilaisia urheiluaktiviteettejä niin työpaikka maksaa koulutuksen. Että eipä siitä haittaakaan voi olla...
Asiasta kukkaruukkuun, nämä täytetyt koisot oli yllättävän hyviä ja nopeita tehdä. Kunnon suomiuunissa varmaan myös juustoraaste gratinoituu vähän paremmin kuin tässä meidän uuninkuvatuksessa.... :D
Soijatäytteiset munakoisot
3 keskikokoista munakoisoa
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
1 tomaattipyree purkki
n.2 dl soijarouhetta
n.2dl juustoraasteetta
suolaa
pippuria
paprikajauhetta
basilikaa
Puolita munakoisot ja kaavi lusikalla sisukset pois. Pilko sipulit ja valkosipulit, keitä soijarouheet haluamissasi mausteissa. Paista pannulla öljyn kanssa sipuleita ja valkosipuleita, lisää sekaan kaapimasi munakoiso ja keitetty (ja valutettu) soijarouhe. Lisää tomaattipyree ja mausteet, anna paistua hetken.
Täytä koisonpuolikkaat täytteellä ja ripottele päälle juustoraastetta. Paista noin 200 asteisessa uunissa suunnilleen puolisen tuntia.
Nauti!
Nami,rakastan munakoisoja;tuota katsellessa tuleekin nälkä!
VastaaPoistaTrooppisia myrskyjä koin myös asuessani Venezuelassa.
Ensiaputaidot on kyllä kultaakin arvokkaammat tosipaikan tullen, eikä sitä oikeasti ikinä tiedä millon niitä voi tarvita. Mä oon käynyt vuoooosia sitten kurssin, mutta pitäis varmasti jossain välissä käydä uudelleen. Muistelisin, että ainakin sydänhieronnan rytmi esimerkiksi on muuttunut jossain välissä ...
VastaaPoistaHeimlichia olen kerran jopa joutunut käyttämään, tosin sitä *pienen lapsen -versiota* missä lapsi pitää laittaa lähes pää alaspäin ja sitten lyödä lapaluiden väliin. Olin nimittäin lapsenlikkana parivuotiaalle pojalle, ja junttina annoin sille makupalaksi amerikanpastillin (sellanen iso). Poika istui lastenrattaissa joita mä työnsin, joten en edes huomannut ekaksi että jotain on vialla, kunnes ihmettelin ettei Jami mitään vastannut kun sille jotain juttelin. Sitten näin että se haukkoo henkeä ja huulet oli jo ihan siniset! Kamala tilanne, mutta kylmän rauhallisesti nostin pojan rattaista, menin kyykkyyn maahan poika mahallaan polvieni päällä pää alaspäin, ja taoin selkää. Pastilli lensi kaaressa ulos ... Tsiisus! ...ja kun poika siitä pelästyksestä tokeni, niin hän pyysi heti uutta karkkia ... !