Turisteja kalastelemassa

Suomalaiset! Matkustakaa Martiniquelle, auttakee meitä. Jokusen aika sitten kerroin saaren katastrofaalisesta risteilytilanteesta - noh, tilanne on oikeastaan akuutti koko turismisektorille. Moni iso hotelli on ajautunut konkurssiin ja loput taistelevat henkiinjäämisestä. Martiniquen turismi koostuu yli 80 prosenttisesti ranskalaisista matkailijoista. Vuoden 2009 yleislakko ja chlordécone-saastumiseen, dengue-kuumeeseen yms. keskittynyt uutisointi on kuitenkin pelästyttänyt monet.  Matkailijoiden määrä on kuitenkin  kääntynyt laskuun jo aikaisemmin, 2000 - luvun alusta. Kilpailu on kovaa maaiilman matkakohteiden välillä ja Martinique alkaa olla been-there-done-that eli  passé.

Comité Martiniquais de Tourisme on kuitenkin  päättänyt alkaa taisteluun, ja mannerranskan TV:ssä pitäisi pyöriä "J'aime Martinique" -spotti ainakin kuukauden verran. Että olkaahan tarkkana. Vuosi 2011 on Sarkozyn toimesta myös nimetty "Année de l'Outre Mer"iksi juurikin vuoden 2009 tapahtumien takia. Eli "merentakaiset alueet" ovat kunniassa ja näkyvät ympäri Ranskaa järjestettävissä häppeningeissä. Jos kaikki menee hyvin, myös meitin järjestö osallistuu Pariisissa juhlamenoihin -  suunnitelmana on lennättää Seinelle seilaamaan 18-metrinen intiaanikanootti ja melojat ynnä muuta mukavaa. Että eri partereiden rahoituspäätöksiä odotellessa.

Tässä teille 2 Martiniquelaisille suunnatun kampanjan Tv-spottia. Kansaa koitetaan saada osallistettua turismibisneksen nousuun. Kampanja toitottaa, että jokainen Martiniquelainen on "paratiisin rakentaja" joka osallistuu turistien viihtymiseen vaikkapa neuvomalla kadulla tietä ja muutenkin olemalla ystävällinen ja avulias...Onhan se tietenkin näinkin, ja totta on että vieraanvaraisuudessa olisi paljon petrattavaa. Oon saanut sen kuvan, että keskivertosaarelaista esim Fort-de-Francessa törmäilevät turistit lähinnä vituttavat tai huvittavat. Varsinkin jenkit on ärsyttäviä.
Mutta sieltä sitä rahaa kuitenkin löytyisi ja työllisyyttä syntyisi. Notta eikun  hammasta purren paratiisia pykäämään.





film CMT 2 "Batisseur de paradis" from Chronoprod on Vimeo.

Hyvä paha äiti

Mistä on hyvät äidit tehty? Pullantuoksusta, kotona olosta ja harrastuksiin kuskaamisesta? Vai itsenäisyyteen kasvattamisesta, työhön ja toimeentuloon panostamisesta ja ryppyvoiteesta?

Niinpä niin, hyvästä äitiydestä (ja isyydestä) on jokaisella oma mielipiteensä. Lapsiperheille suunnattuja lehtiä ja keskustelupalstoja lukemalla törmää jos jonkunlaisiin vaahtoajiin ninamikkoslaisista lähtien. Lisäksi  vielä kasvatusoppaat ja kaikki isovanhemmista kaupan kassoihin neuvovat eri asioita.

Itseäni tuoreena mammana asia toki kiinnostaa ja omia linjauksia tulee pohdittua.  Varsinainen "kasvatustyö" tosin vasta alkaa pikkuhiljaa, vaikka isoja ja pienempiä lapseen vaikuttavia päätöksiä on jo joutunut tekemään.

En esimerkiksi ole jäänyt kotiin hoitamaan friidua kokopäiväisesti (vaikka houkutus olikin suuri), vaan jatkan osa-aikaisesti duunissa. Ratkaisu on musta ollut varsin toimiva, aikaa jää lapselle suht hyvin, rahaa tulee talouteen ja oma elämä ei pyöri  pelkästään vauvan ympärillä. Tämä on siis ollut itselleni toimiva ratkaisu enkä usko että Frida on tästä elinikäisiä traumoja saanut. En tunne olevani kotiäiti-tyyppiä ja lapsen kanssa himaan jääminen esim. kolmeksi vuodeksi varmaan aiheuttaisi itselleni vakavia psyykkisiä ongelmia...

Kotiin jääminen  yleensä kolmeksi vuodeksi on muuten kotihoidontuen mahdollistama suomalainen poikkeus Euroopassa, jota myös kritisoidaan siitä, että se aikaansaa naisten syrjäytymistä työelämästä. Työnantaja ei aina hyvällä katso kolmen vuoden kotijaksoa, koska (alasta toki riippuen) siinä jää kärryiltä alan kehityksessä. Mutta kuten sanottu, valinta on jokaisen oma ja riippuu niin arvoista, elämäntilanteesta kuin mieltymyksistä.

Millainen äiti sitten olen muuten ollut tämän lisäksi? Meillä ei ole Fridalle ostettu uutena niin sänkyä, turvaistuinta kuin leikkimattoakaan. Sitteriä tai vaunuja tyypille ei ole edes hankittu. Kaikkea ollaan saatu niin paljon lahjoituksina uutena ja käytettynä niin kavereilta kuin suvulta, että omat ostokset on toistaseksi jääneet tuttipulloihin, kestovaippoihin, pariin leluun ja muutamaan vaatteeseen. Muutenkin aina kun mahdollista, hankitaan kierrätettynä. Vauva ei siis välttämättä edellytä tähtitieteellisten summien tuhlaamista. Sitä ei kiinnosta onko vaatteet viimeisintä muotia tai merkkikamaa, kunhan ne ovat käytännölliset. Omaa huonettakaan kaverilla ei vielä ole - muutto isompaan kämppään tosin alkaa pian tulla ajankohtaiseksi. 

Jatkossakin haluaisin säilyttää järkevän linjan lasten vaatteiden, lelujen- ja tarvikkeiden hankinnassa. Eli vähemmällä ja vanhemmallakin pärjää. Toisaalta se päivä on vielä edessä kun alkaa mankuminen "mut kaikil muillakin on sitä ja tätä". Bratzeiltä ja muilla horoalienin näköisiltä nukeilta on tosin ikuisesti pääsy kielletty meidän huusholliin, piste.

Kasvatuksen suhteen haluaisin olla johdonmukainen ja reilu...Rajoja toki tulee olla mutta myös keskustelua ja perusteluja. Uskon lapselle tärkeintä olevan tietää olevansa rakastettu ja että aikuisiin voi luottaa ja tukeutua. Toivoisin voivani opettaa friidua itsenäiseksi ja avomieliseksi, järkeään käyttäväksi yksilöksi.
Wish me luck!

Music Selecta

Tuoretta L'homme Paille:lta. Big up!



Ja sitten sarjassamme Sensuellia Sunnuntaita: tässä jo klassikoksi muodostunut Orlanen  "Chokola"...Sanotukset ihan parhautta, menee tyyliin "tänä iltana mun tekee mieli "suklaata""  :D

Työ ja elämä

On ollut vähän hiljasta tässä juu. Viime viikko oli aika rankka, kävin läpi melkoisen tunnekuohun liittyen lähinnä työkuvioihin. Olin siis suomeksi ottamassa lopareita, koska mitta alkoi olla täynnä mm. liittyen tapaan jolla meillä hoidetaan hommat. Tänään piti siis olla se kaunis päivä, kun jätän kaiken taakseni ja ryhdyn pullantuoksuiseksi kokopäiväiseksi kotiäidiksi.

Mutta ei se sitten ihan mennytkään suunnitelmien mukaan. Olin henkisesti jo varautunut pomon maanitteluun ja kauniisiin puheisiin siitä miten tästälähin asiat hoidettaisiin asiallisesti ja hutiloimatta jne.  En aikonut lotkauttaa korvaanikaan. Pidin jäähyväispuheenikin koko tiimille. Mutta jotenkin siinä vaan kävi niin, että lupasin vielä ainakin yrittää. En edelleenkään tiedä kuinka...Pomo ymmärsi tilanteeni ja oli samaa mieltä kaikesta, mutta kehoitti mua laittamaan itselleen rajat rankalla kädellä ja oli muutenkin niin kovin symppis. Että tässä sitä taas mennään. Olen toistaiseksi vielä mukana, mutta todella toinen jalka ovesta ulkona. Jos mikään ei muutu ja stressilevelit hipoo taas taivasta, niin se on sitten moro.
Ainakin kaikki tietävät nyt missä mennään ja tein selväksi, että mitään takeita en mun jatkosta anna. Täytyy nyt vaan yrittää jaksaa taittaa peistä kyseisen ihmisen kanssa ja koittaa saada omaa tilaa raivattua, mielipiteensä kuuluville.

Työnhallintaa siis opetellen, pikkuhiljaa. Yritän päästää liiallisesta pingottamisesta ja suunnittelusta, siitä kun ei aiheudu kun murhetta täällä, koska tilanteet elää ihan koko ajan ja muutenkin täkäläinen sosiaalisysteemi on ihan merde.

Just chill

Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua itse kullekin säädylle! Tämä mammakin täällä koittaa hiukan nollata ja jättää työmurheet hetkeksi sikseen... Tänään oonkin vaan mässännyt suklaata ja pizzaa ja aloitellut äiteen lähettämää Eat, Pray, Love - pokkaria, joka on just sopivaa chicklithömppäilyä höystettynä henkevyydellä.

Että relaamaan siitä, "suomalainen suorittajakansa"!

Unohdettu nuoriso

Yhdistyksen kolmas työpaja on käynnistynyt pikkuhiljaa vaikeuksista huolimatta. Ihan by the way alkaa muuten pikkuhiljaa ketuttamaan ranskisten into antaa ensin organismeille megapitkiä nimiä ja sitten lyhentää ne kirjainyhdistelmiksi. Pieni opiskelu on siis ollut tarpeen että pysyy kärryillä keskustelussa, jossa vilisee DTEFP:tä, PLIE:tä, ADI:a, URSIEA:a jne.. Ja nämä vasta sosiaalialan esimerkkejä. DTEFP on esimerkiksi Direction du Travail, de l'Emploi et de la Formation Professionnelle ja vastaa Suomessa ilmeisesti Työ- ja elinkeinotoimistoa ja on se taho, joka antaa työpajoille toimintaluvan.

Mutta siis, vasta alle puolet työpajan osallistujista on koossa joten rekrytointi-haastattelu-sopimustenkirjoitus säätö tulee vielä jatkumaan. Mulle on nyt sitten langetettu työpajan accompagnement socioprofessionnel joka Suomessa kulkee vissiin  nimellä yksilö/ryhmävalmennus ja työvalmennus. Alkää ymmärtäkö väärin, olen todella innoissani ja kiinnostunut kyseisestä tehtävästä - ainoastaan sosiaalialan koulutus ja työkokemus ks. tehtävästä puuttuu :D. Ja koulutusta ei myöskään ole luvassa eli pelin henki on oppia tekemällä (ja todella nopeasti). Eli jos totta puhutaan tilanne on hieman stressaava ja vastuu hiukan myös hirvittää. Mutta eikun soitellen sotaan.

Nuorten tilanne ei täällä ole helpoimmasta päästä: INSEE:n mukaan 48% työmarkkinoilla olevista nuorista on työttömänä, huumeongelma vakava ja väkivalta kokoajan kasvussa. Saarelta puuttuu kipeästi koulutusmahdollisuuksia ja työpaikkoja joten esim.  toimeentulotukea saavia on mannerranskaan moninkertaisesti. Nuoria työttömyydelle altistaa tietenkin köyhyys ja perheolot, sekä erityisesti koulutuksen ja perustaitojen puute. Suurinosa  meidän työpajan nuorista on moniongelmaisia - ovat esimerkiksi lopettaneet koulun kesken ja jääneet ilman lukion tai ammattikoulun päästötodistusta, eivät osaa kunnolla lukea tai kirjoittaa, käyttävät vähintään kannabista ja monilla on myös ongelmia virkavallan kanssa. Ihan muutamia ongelmia mainitakseni.  Moni on jo oikeastaan luovuttanut tai tyytynyt diilamaan tai tekemään hommia pimeänä.  Mutta toivoa on aina ja  nuorten hyväksi toimivien eri organisaatioiden ja järjestöjen koordinointi ja seuranta tulee olemaan mun hommia, kuten koulutus - työllistymisprojektin määritteleminen ja toteuttaminen, säännölliset haastattelut jne... Että eikun hommiin. Saas nähdä kuin käy.