Hyvä paha äiti

Mistä on hyvät äidit tehty? Pullantuoksusta, kotona olosta ja harrastuksiin kuskaamisesta? Vai itsenäisyyteen kasvattamisesta, työhön ja toimeentuloon panostamisesta ja ryppyvoiteesta?

Niinpä niin, hyvästä äitiydestä (ja isyydestä) on jokaisella oma mielipiteensä. Lapsiperheille suunnattuja lehtiä ja keskustelupalstoja lukemalla törmää jos jonkunlaisiin vaahtoajiin ninamikkoslaisista lähtien. Lisäksi  vielä kasvatusoppaat ja kaikki isovanhemmista kaupan kassoihin neuvovat eri asioita.

Itseäni tuoreena mammana asia toki kiinnostaa ja omia linjauksia tulee pohdittua.  Varsinainen "kasvatustyö" tosin vasta alkaa pikkuhiljaa, vaikka isoja ja pienempiä lapseen vaikuttavia päätöksiä on jo joutunut tekemään.

En esimerkiksi ole jäänyt kotiin hoitamaan friidua kokopäiväisesti (vaikka houkutus olikin suuri), vaan jatkan osa-aikaisesti duunissa. Ratkaisu on musta ollut varsin toimiva, aikaa jää lapselle suht hyvin, rahaa tulee talouteen ja oma elämä ei pyöri  pelkästään vauvan ympärillä. Tämä on siis ollut itselleni toimiva ratkaisu enkä usko että Frida on tästä elinikäisiä traumoja saanut. En tunne olevani kotiäiti-tyyppiä ja lapsen kanssa himaan jääminen esim. kolmeksi vuodeksi varmaan aiheuttaisi itselleni vakavia psyykkisiä ongelmia...

Kotiin jääminen  yleensä kolmeksi vuodeksi on muuten kotihoidontuen mahdollistama suomalainen poikkeus Euroopassa, jota myös kritisoidaan siitä, että se aikaansaa naisten syrjäytymistä työelämästä. Työnantaja ei aina hyvällä katso kolmen vuoden kotijaksoa, koska (alasta toki riippuen) siinä jää kärryiltä alan kehityksessä. Mutta kuten sanottu, valinta on jokaisen oma ja riippuu niin arvoista, elämäntilanteesta kuin mieltymyksistä.

Millainen äiti sitten olen muuten ollut tämän lisäksi? Meillä ei ole Fridalle ostettu uutena niin sänkyä, turvaistuinta kuin leikkimattoakaan. Sitteriä tai vaunuja tyypille ei ole edes hankittu. Kaikkea ollaan saatu niin paljon lahjoituksina uutena ja käytettynä niin kavereilta kuin suvulta, että omat ostokset on toistaseksi jääneet tuttipulloihin, kestovaippoihin, pariin leluun ja muutamaan vaatteeseen. Muutenkin aina kun mahdollista, hankitaan kierrätettynä. Vauva ei siis välttämättä edellytä tähtitieteellisten summien tuhlaamista. Sitä ei kiinnosta onko vaatteet viimeisintä muotia tai merkkikamaa, kunhan ne ovat käytännölliset. Omaa huonettakaan kaverilla ei vielä ole - muutto isompaan kämppään tosin alkaa pian tulla ajankohtaiseksi. 

Jatkossakin haluaisin säilyttää järkevän linjan lasten vaatteiden, lelujen- ja tarvikkeiden hankinnassa. Eli vähemmällä ja vanhemmallakin pärjää. Toisaalta se päivä on vielä edessä kun alkaa mankuminen "mut kaikil muillakin on sitä ja tätä". Bratzeiltä ja muilla horoalienin näköisiltä nukeilta on tosin ikuisesti pääsy kielletty meidän huusholliin, piste.

Kasvatuksen suhteen haluaisin olla johdonmukainen ja reilu...Rajoja toki tulee olla mutta myös keskustelua ja perusteluja. Uskon lapselle tärkeintä olevan tietää olevansa rakastettu ja että aikuisiin voi luottaa ja tukeutua. Toivoisin voivani opettaa friidua itsenäiseksi ja avomieliseksi, järkeään käyttäväksi yksilöksi.
Wish me luck!