Lenkkeilyn ilo

Odota, pliis...

Olen todennut kertyneiden raskauskilojen olevan melko sitkeää laatua. Myönnettäköön, että mitään sen suurempia ponnistuksia en ole niiden karistamiseksi myöskään tehnyt. Syömisiä olen jonkun verran koittanut tarkastella - tosin usein tulee naposteltua vähän kaikenlaista ja pahimmaksi viholliseksi on osoittanut Nutella-purkki (jossa on ihan jumalattomasti kaloreita!) ja muu suklaa. Suomessa gradua tehdessä megastressaanuneena löysin henkireiäksi hölkkälenkit ja afrotanssin. Täällä juoksu on jäänyt, koska toisin kuin kotomaassa, sitä ei vaan voikaan heittää tennareita jalkaan ja lähteä ulko-ovelta juoksemaan. Jollei siis halua jäädä auton alle.

Täällä pullotetaan Didier kivennäisvesi

Eilen kuitenkin yllätin itseni ja avokin hinkumalla aamulenkille. Hurautettiin siis autolla Fontaine Didieriin, joka on kaupungin virallinnen "parcours santé". Kyseinen tie johtaa Dider- pullovesitehtaalle, on kaupungin syrjällä ja kulkee sademetsän läpi. Ei siis tarvitse pelätä juurikaan autoja (muutamia tosin kulkee, mutta osaavat varoa lenkkeilijöitä) tai hengitellä pakokaasuja. Vedettiin tunnin lenkki, itse lähinnä kävelin ja välillä koitin vähän hölkätäkin huonolla menestyksella. Roméo hölkkäsi edellä eikä edes hengästynyt toisin kuin eräs...Mutta tästä se toivottavasti lähtee, vannoin että ainakin kerran viikossa on ehdittävä lenkille tästä lähin. Tuon tehtaan ohitse lähtee muuten sitten polku sademetsään joka seurailee jokea ja johtaa lopulta Balataan, tarkemmin Absalonin entiselle kylpylälle.






Sehän on karambola