"Ura" heittareissa ihan sen takia että koko ajatus tuntuu tällähetkellä hyvin utopistiselta. Tähän asti aika rikkonaista "uraa" olen tehnyt opiskeluiden ohella ja välissä lähinnä kassana, HeVi-osastolla, Hesessä, tarjoilijana, turistioppaana, henk.koht. avustajana ja nuorten työpajan paperinpyörittäjänä.
Tällä hetkellä olen jälleen iloisesti työtön, koska nuoristyöpajan soppari loppui pari viikkoa sitten. Järjestön pitäisi tosin saada DTEFP:ltä (Direction du Travail) ja Pôle Emploi:lta (työkkäri) lupa ensi vuoden pajallekin, mutta sitä odotellessa... Työ kyseisessä järjestössä on usein todella hermoja raastavaa (lue:mulla ei ole tarvittavia kompetensseja plus asiat hoidetaan vasuroiden, viime hetkellä paniikissa ja suhteita venytellen laillisuuden rajamailla). Kaikki tämä ja yleinen turhautuminen siitä, että meni opiskelemaan maisteriksi ja sitten heittämään kaikki mahikset työllistymisestä kankkulankaivoon muuttamalla jonnekin karibian perähikiälle, on saanut aikaan pienen tulevaisuusahdistuksen. Eikä antropologia varsinaisesti mikään "varman työpaikan" ala myöskään ole...Mutta mutta, mitäs sitä ei rakkauden eteen tekisi, enkä tätä päätöstä kadu, en vainkaan. Aitiys ja onnellinen parisuhde on kuitenkin mulle niin paljon tärkeämpiä kuin hyvä työpaikka.
Mutta silti, jonkinlainen "Ranskan plan B" tulisi laittaa pikkuhiljaa vireille. Vaihtoehtojahan on oikeastaan muutama. Eka mahdollisuus olisi muuttaa mannerranskaan, jossa töitä/koulutusta on rutkasti enemmän. Tämä on mietintähatussa. Toinen, työllistymistä edes himppusen koulutusta vastaaviin hommiin helpottava vaihtoehto on jonkinlaisen ranskalaisen diplomin hommaaminen ja kielitaidon hiominen. Tällähetkellä kiinnostaa sosiaaliala ja turismi. Tai jos olisin rohkea ja megalainakelpoinen, perustaisin saarelle sen ensimmäisen (!) hostellin. Kolmas, ja kaikkein epätodennäköisin mahis on takaisin Suomeen muuttaminen. Itseasiassa meidän olisi mahdollista muuttaa noin vuodeksi, koska Roméo saa pian fonctionnaire-tittelin, ja saa pitää vuoden pituisen palkattoman sapattivapaan samalla säilyttäen työpaikkansa... Mutta pysyvä muutto kylmänkalseaan Suomeen kielitaidottomana ei siippaa liiemmin houkuta. Vaikka ainahan kielen voi oppia ja sairaanhoitajista on Suomessa pulaa,eli pitäisi vaan oppia kestämään itse maata, ilmastoa ja sen kansalaisia. ;)
Eli tälläisiä täällä nyt pähkäillään... Mitä sitä elämällään tekisi? Saanko koskaan alan töitä Ranskasta tai edes jotain sinnepäin? Vinkkejä ja vertaiskokemuksia otetaan mielellään vastaan.
Ei mulla mitään vertaistukea ole antaa, mutta vertaisnillitystä kuitenkin ;) Koska allekirjoittaneella loppuu kanssa työt tammikuussa ja pitäis keksiä mitä sitä haluaisi loppu elämällä tehdä? Hoitaa elukoita huonoista työajoista, kiireestä ja paskasta palkasta huolimatta? Ois kiva ku ois rahaa ja muutakin elämää kun työt..nillitys nillitys ;)
VastaaPoistaKuulostaa jännittävältä! Siis nuo vaihtoehdot. Mullahan ei mitään koulutusta ole mutta ÿhtä lailla mietiskelen minkälaiseen työhön sitä pitäisi nyt yrittää ja mihin.
VastaaPoistaNoista vaihtoehdoista itse varmaan hankkisin pikapikaa ranskalaisen diplomin ja kielikurssit, jos ne siis oikeasti auttavat. Ja jos kerta mies pääsisi Suomeen vuodeksi, niin sitähän kannattaisi kokeilla, vaikka sit vaan sen vuoden tai puolen vuoden verran, eikö? :) Toinen voisi opetella suomea intensiivikursseilla, ja miettiä uudestaan olisko se sittenkään niin kamala vaihtoehto. En tiedä teistä, mutta itse ainakin haluaisin kasvattaa lapseni Suomessa. Vaikka en kyllä tiedäkään minkälaiset olot Ranskassa oikein on. :)
Mannerranskaan muuttaminen kuulostaa myös hyvältä vaihtoehdolta..
Kannattaa varmaan tehdä niin kuin sydän sanoo, eikä miettiä liikaa seurauksia jostain hurjasta tempauksesta. Niin kuin siinä Secret-leffassakin sanotaan, me ihmiset otamme kaikki asiat ihan liian vakavasti ja mietimme sekä murehdimme liikaa. Pitäis antaa mennä vaan! Elämäänhän tänne on tultu eikä miettimään.
Jään uteliaana odottelemaan teidän tulevaisuudensuunnitelmia. :)
Kiitos tytsyt vinkeistä ja vertaisnillityksesta :) Mä kattelen nyt ihan rauhaisasti että mihin suuntaan kallistutaan. Tarkeinta on kuitenkin etta on edes jonkinlainen tyopaikka, mika ei ole ollenkaan itsestaanselvyys nykyisin..Ja Nyy:lle tsemppia kovasti, muista etta aina voi vaihtaa niin koulutusta kuin duunipaikkaa!
VastaaPoista