30° couleur

Vappu meni meillä hyvin pitkälti sisätiloissa sateen ropinaa (tai no lähinnä sitä tuli kuin saavista) kuunnellessa. Eipä sitten menty piknikille mutta  perunasalaattia tuli kuitenkin tehtyä. Ja käytiin eilen oikeen leffassakin, tarkastamassa Lucien Jean-Baptisten uusin, 30° couleur.

Kyseessä on martiniquelaissyntyinen filminmaakari, jonka ensimmäinen elokuva "La Première Etoile" saavutti ranskassa melkoisen suosion.

30° couleur on kuvattu Martiniquella vuoden 2011 karnevaalin aikaan. Mekin törmättiin kuvauksiin tuolloin kun ajeltiin pohjoisessa päin.

Leffa oli ihan mukiinmenevä komedia juurensa menettäneestä histoiroitsijasta, joka 30 vuoden jälkeen palaa kotisaarelleen Martinquelle tapaamaan kuolevaa äitiänsä. Pitkän poissaolonsa takia Patrick on integroitunut niin hyvin Ranskaan, että on muuttunut 'valkoiseksi'. Näin ollen karnevaalia elävä Martinique ja täkäläinen elämänmeno iskee täysillä pläsäriin ja hautajaisetkin mutkistuvat äidin ruumiin kadotessa.. Vaikka filmi onkin komedia, on siinä käsitelty myös vakavampia aiheita kuten rasismia ja identiteetin rakentumista ja kadottamista.

Memmu suosittelee!