Nyyh

Vein siskon juuri lentokentälle. Kaksi viikkoa meni hurjan nopeasti ja oli todella ihanaa saada niinkin paljon aikaa S:n kanssa. Puhumattakaan rannalla lojumisesta, juoruamisesta, unohtumattomasta zoukbileillasta ja ravintoloissa mässäämisestä. :D
Tänään käytiin vielä moikkaamassa Roméon äitiä joten Salla lähti kotimaahan erittäin täydellä vatsalla ja vielä muutaman ekstralahjan kanssa.

ISO Ikävä tulee mutta pian me taas nähdään, eikö vaan!

St.Pierre ja tulivuori

Dädädää, turistikierros jatkuu edelleen! Tänään vuorossa oli tulivuoren ihmettelemistä sekä tutustumista kyseisen vuoren täysin vuonna 1902 tuhoamaan St.Pierren kaupunkiin...

Tiedoksenne että autossa on paras olla jarrut kunnossa ja muutenkin kuskin tulee olla kurveja ja jyrkkiä mäkiä pelkäämätön yksilö. On meinaan suhteellisen jännittävä tieosuus tuo Fort-de-France -St.Pierre.

St.Pierrehän oli Martiniquen pääkaupunki aina tuohon tuhoisaan vuoteen 1902 saakka. Löytyi teatteria, raitiovaunu ja sähköiset katulamput - kaupunkia kutsuttiinkin "Pikku Pariisiksi" ja se oli tärkeä kauppasatama.

St.Pierre ja Pelée taustalla

Kahdeksas toukokuuta Pelée-vuori purkautui (tai oikeastaan täjähti) ja valtava tulikuuma kaasupilvi pyyhkäisi hetkessä kaupungin yli, tappaen arviolta 30 000 henkeä eli lähes kaikki asukkaat....Pilvestä satavat kivet moukaroivat kaupungin maan tasalle. 40 laivaa, jotka olivat ankkuroineet satamaan upposivat meren kiehuessa. Laivan raunioille järjestetään nykyään sukellusretkiä.

Purkauksen jälkeen

Me käytiin pienessä purkaukselle omistetussa museossa, jossa voi ihmetellä mm. sulanutta kirkonkelloa ja erilaisia raunioista kaivettuja sulaneita lasipulloja, naulakasoja jne....Muita visiteerattevia kohteita on katedraali sekä teatterin - ja vankilan rauniot. Vankilan vetonaula on pieni selli, jossa Cyparis-niminen mies selvisi legendan mukaan ainoana henkiinjääneenä purkauksesta. Aijä oli heitetty selliin humalassa häiriköinnistä edellisenä iltana. Tyyppi liittyi sittemmin amerikkalaiseen "sideshow" sirkukseen jossa kiersi esittelemässä arpiaan! Melkoinen elämäntarina...

Vankilan raunioita

St.Pierren jälkeen suunnattiin tulivuorelle Morne Rougen kaupungin kautta. Tulivuori on luonnonsuojelualuetta ja suosittu vaelluskohde. Jopa huipulle saakka pääsee kävellen polkua pitkin, tai sitten kraaterille...Itse oon kerran kiivennyt vuorelle mutta vain kraaterille saakka. Tällä kertaa käytiin vain napsimassa kuvia parkkipaikalta sekä hieman ylemmältä...On se vaan vaikuttavan näköinen ja upea näköala!

Lomailu jatkukoon

 Heei, pitkästä aikaa!

Jotenkin on aika aivan hujahtanut ohi ja viimeinen blogimerkintäkin tullut kirjoitettua Suomesta. Uutta vuotta juhlistin Helsingin yöelämässä, asiaankuuluvalla railakkuudella. Raketit jäi näkemättä. Että parhaat toivotukset nyt vaan kaikille näin jälkikäteen.

Nythän ollaan kuitenkin jo viikko oltu takaisin Martiniquella, minä, Frida ja siskoseni Salla. Ei ole tullut aika pitkäksi suhatessa pitkin saarta eri rommipanimoita, rantoja ja kaupunkeja ihmetellessä. Vielä on viikko lomaa siskolla jäljellä ja tarkoitus on ottaa siitä kaikki ilo irti :). Salla on tosin joutunut maksumieheksi, mun lomailua kun hieman jarruttaa onneton rahatilanne, työttömyyskorvauksista kun ei vieläkään ole tullut päätöstä...Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.

Nyt on suklaata jääkaappi täynnä tuhottavana ja ihania lahjoja nurkat täynnä. Takaisin arkeenkin pitäisi kai osata palata, mutta ei ihan vielä! :)

                               Kuvat by Salla