Uusi vuosi oli ja meni, hyvin rauhallisissa merkeissä meillä. syötiin hyvin ja käytiin pyörähtämässä kaupungilla. Fort-de-francen kadut olivat autioita ja baaritkin ammottivat tyhjyyttään. Oli aikamoinen ylläri. En edelleenkään tiedä missä kaikki ihmiset oikein olivat, kotonaan tai ravintolassa kai. Täällä kaikki raflat mainostivat erityisiä uuden vuoden menu:jaan johon kuului shamppanjat ja ilotulitukset, hintahaarukka vaatimattomat 80-120 euroa per lärvi. Ei kyllä oikeen jaksa ymmärtää kuka haluaa tuollaisia hintoja pulittaa. 20% väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Mutta löytyyhän täältä kyllä superrikkaitakin, eli tuloerot on vähän eri luokkaa kun suomessa. Myö skoolattiin sitten puolityhjässä baarissa keskiyöllä ja hilpaistiinkin siitä sitten kotia nukkumaan.
Täällä on myös mielenkiintoisia perinteitä uutta vuotta koskien. Yksi on ns. "bain démarré" eli eräänlainen puhdistava kylpy. Ideana on puhdistautua edellisen vuoden huonoista viboista. Tämä tapahtuu 31.12 keskiyöstä lähtien menemällä kylpemään meressä tai joessa, tai vielä parempaa, joen ja meren yhtymäkohdassa. Joen ja meren vesien sekoitus on ilmeisesti erityisen maaginen. Meressä tulee sitten hieroa itseään turskan pyrstöllä ja tietyillä yrteillä. Lopuksi nämä tulee joku heittää kohti ulappaa, tai jättää risteykseen. Bain démarré on täällä edelleenkin elävä traditio, torilla myydään nykyään valmiita yrttiuute pulloja kylpijöille. Mekin tehtiin sitten oma versiomme kylvystä, vaikkakin liian myöhään eli uuden vuoden päivän aamulla. :) Turska jätettiin suosiolla pois ja yrtitkin oli varmaan ihan vääriä, mutta hauskaa oli! Kokki Amaelin mukaan ihmiset antavat näitä kylpyjä myös esim. autoille ja motskareille onnea tuottamaan. Toinen perinne taas koskee mandariineja ja appelsiineja. Ihmiset ostavat aattona näitä hedelmiä, syövät ne ja säästävät siemenet. siemeniä säilytetään kukkarossa, koska ne tuovat onnea ja takaavat että tulevana vuotena on aina rahaa taskun pohjalla.
Työviikkokin on taas onnellisesti takana, ja jalat ovat siitä kiitollisia. Näin raskaana seisomatyön raskaus saa ihan uusia ulottuvuuksia ja ns. iltajalkoja ei arvaisi niiksi samoiksi joilla aamulla keveästi kipitteli.
Tänään ideana oli ehkä vähän shoppailla tai mennä biitsille, mutta jäin kiinni kirjaan. Kyseessä on Paasilinnan "Maailman paras kylä" eli "Le cantique de l´apocalypse joyeuse". Hauskaa sinäänsä että olen Paasilinnaa lukenut ainoastaan ranskaksi, toinen opus jonka käännettynä ahmin oli Jäniksen Vuosi pari vuotta sitten Perpignanissa. Ainakin tällä kielellä uppoaa hyvin. Olinkin iloisesti yllättynyt kun törmäsin Fort-de-Francen kirjakaupassa kyseiseen pokkariin, ja samalla reissulla bongasin myös Janssonin "Kuka lohduttaisi Nyytiä".
Tänään siis ohjelmassa rentoutumista ja illalla ehkäpä jopa mennään leffaan, Avatar kovasti houkuttelisi. Huomenillalla meille tulee vierailta norjanmaalta, meinaan pari couchsurffaajaa taas pitkästä aikaa ( ollaan pidetty vähän taukoa). saattavat tuoda mulle jopa ruisleipää ja lakuja! Niin ja toinen heistä on kaikenlisäksi antropologian opiskelija, joka on tulossa tekemään kenttätyötä tänne. Eli jäävät noin puoleksi vuodeksi ja etsivät kämppää.
Meilläkin isomman asunnon metsästys on edessä, mutta ei ihan vielä. Aletaan etsimään siinä 7nnen kuun mailla. Itelläni hirveä vauvashoppailuvimma päällä, mutta vielä en ole mitään ostanut. siis en yhtään mitään. Ja tämä on saavutus multa. Rahaa oon jo laittanut sivuun tulevia hankintoja varten. Täällä saa lapsilisää vain jos on tarpeeksi köyhä (luultavasti ollaan) ja ainoastaan 3 ikävuoteen saakka. Lisäksi saadaan 7:nnellä kuulla vähän alle 900e könttäsumma vauvan varusteisiin (vaunut, sänky jne). Kouluunkin raukka joutuu jo 3-vuotiaana jos Ranskassa vielä silloin asutaan! Että kaikkea uutta tässä oppii taas ranskalaisesta sosiaalisysteemistä ja yhteiskunnasta.
