Kaksikielisyyslinkkejä à la Maurelita

Linkkivinkkinä lasten kaksikielisyyteen kasvamisesta kiinnostuneille - tsekatkaa Pariisinsuomalaisen Maurelitan raportti Pariisissa järjestetystä monikielisyyttä käsittelevästä seminaarista ("Monikielisen kulttuurin seminaarin kooste").
Kyseessä etenkin ranskan opiskelijoille mielenkiintoinen blogi, koska blogin tekstit ovat niin suomeksi kuin ranskaksi. Suosittelen!

Tässä vielä Maurelitan listaamat linkit monikielisyyden tukemiseen:

Suomikoulut.fi : Näin vaalit kielitaitoa ja Yksi kieli, monta kieltä- asiantuntija-artikkeleita

Solki (Jyväskylän yliopiston soveltavan kielentutkimuksen keskus) : Määritelmä kaksikielisyteen kasvamisesta
Kotiperuskoulu : ulkomailla asuvien suomalaislasten ja -nuorten oma koulu
Francois Grosjean : Bilingual - Life and Reality
Satunetti - paikka jossa lapset ja lapsenmieliset voivat kuunnella satuja
Ekapeli - oppimispeli, joka harjoittaa lukutaidon perusteita

Kielisoppaa

Vika gynekäynti on nyt takana, hyvin meni vaikka odottaa sai taas iloiset puolitoista tuntia. Onneksi olin varautunut pokkarilla. Kohdunkaula on edelleen tiukasti kiinni eikä kuulemma ole lyhentynyt. Vauvan pää kuitenkin jo sitä painaa, eli ehkäpä tässä kohta puoliin... :D Virallinen laskettu aikahan on 9 heinäkuuta, eli vielä 8 päivää! Ja kyllä, odottavan aika on PITKA.

Niin pitkä, että sitä kerkeää oikein hyvin surffailemaan netissä. Joskus uhkasin laittaa enemmän juttua kaksikielisyydestä eli siitä kuinka lapsonen saadaan omaksumaan kaksi äidinkieltä suht samaan aikaan. Eli tässä siis jutun juoni pähkinänkuoressa.

"Yksilön kaksikielisyys tarkoittaa kahden kielen hallitsemista sujuvasti täysin tai lähes äidinkielen tavoin. Kaksikielinen ihminen kykenee aktiivisesti ajattelemaan ja puhumaan kahdella eri kielellä, ja niiden vaihtaminen toimii luonnostaan. Molempien kielten osaamisen ei välttämättä tarvitse kuitenkaan olla samalla tasolla. Kaksikielisyyttä ilmenee kaikkialla maailmassa ainakin jonkinasteisena jopa enemmän kuin yksikielisyyttä. Joissain maissa kaksi- tai monikielisyys onkin monikulttuurisuuden vuoksi itsestäänselvyys."  Wikipedia

Homma menee periaatteessa niinkin yksinkertaisesti, että kumpikin vanhempi puhuu johdonmukaisesti vauvalle (mitä aikaisemmin aloittaa, sen parempi) omaa kieltään. Ja tästä ei sitten saa poiketa.  Toinen malli on "kotikieli"-systeemi, joka toimii siinä tapauksessa että molemmat vanhemmat puhuvat keskenään samaa kieltä valtakielen ollessa eri. Eli  esim. Ranskassa asuva suomalainen perhe puhuu kotona ainoastaan suomeksi ja lapsi oppii kotimaan kielen vuorovaikutuksessa muun ympäristön kanssa.
Meillä tulee luonnollisesti käyttöön tämä ensimmäinen systeemi, eli minä papatan suomea ja Roméo ranskaa. Suomi tulee silloin olemaan ns. alisteinen kieli, jonka oppimiseksi tulee tehdä jonkin verran hommia. Avuksi tulee suomenkielellä puhumisen lisäksi erilaiset lastenlaulu CD:t, laulaminen yleensä, kirjojen lukeminen ja myöhemmin pelit ja telkkariohjemat (DVD).

Kaksikielisyyteen kohdistuu kuulemma edelleen paljon ennakkoluuloja. Väitetään esim. että lapsi sekoittaa puheessaan molempia kieliä - mitä kyllä tapahtuukin alussa, mutta hyvin nopsaan lapsi alkaa erottamaan kielet toisistaan. Ankytys ja muut puheongelmat on myös laitettu kaksikielisyyden piikkiin, mutta tämä on tutkimuksissa kumottu. Lisäksi puhumisen aloittaminen saattaa hieman hidastua. Mutta paljon plussiakin on - kahden kielen puhuminen pienestä pitäen esim. avartaa maailmankuvaa ja auttaa myöhemmin uusien kielten omaksumisessa.

Tässä  vielä muutama kiinnostava linkki:

http://www.omniglot.com/language/articles/bilingualkids1.htm (englanniksi)

http://plaza.fi/ellit/perhe/lapset-kasvatus/kaksikielisyys-on-valtava-haaste-mutta-mainio-mahdollisuus

http://www.enfantsbilingues.com/ (ranskaksi)

Ranskasta bloggaavia suomalaisia

Tässä ranskalaisesta elämänmenosta kiinnostuneille pieni listaus Ranskan suomalaisten blogeista joihin olen netissä törmännyt. Kuvaukset omia ensivaikutelmia blogien pääasiallisista aihepiireistä. Käykäähän kurkkaamassa!

Stazzy ( Nizza)
Paljon mielenkiintoista ja vaihtelevaa juttua niin elosta Ranskassa kuin ajankohtaisista tapahtumista

"Elämää Etelä-Ranskassa" (Bordeaux)
Paljon kuvia ja juttua mm. reissaamisesta Ranskassa

 Ella Bella Ranskassa  (Marseille)
Vaatteita ja viiniä, vinkkejä Marseilleen menijöille jne.

Asuurin alla (Nizza)
Perhe-elämää Nizzassa

Laventelin tuoksu (Provence)
Tunnelmallinen ja informatiivinen blogi

Laura de Lille
Muotia ja vaatteita

Provencen auringon alla
Talonrakennusprojektia ranskalaisittain

Ultrailua, liinahuumaa ja hurrikaaneja

Tänään oli sitten viimeinen ultrakerta ja huomenna nähdään gyne myös ehkä viimeistä kertaa ennen synnytystä. Meiän pikkuinen on edelleen hyvin pikkuinen, eli käyrien alapuolella huidellaan arvioiden mukaan painon ja vatsanympäryksen suhteen. Painoa on kuitenkin kertynyt viime kerrasta sellaset about 600g eli painaa nyt arvion mukaan 2200g, rv 37+6. Muut käyrät kohdallaan, istukka ja napanuora toimii moitteettomasti ja lapsivesi normeissa... Että ei kai pitäisi huolehtia. Kuten lääkäri totesi, "hiiret eivät tee elefantteja ja päinvastoin" ja että ultra on kuitenkin aina vaan arvio. Huomenna sitten tiedetään mitä asian kanssa tehdään - annetaanko beibin vielä ottaa lihaa luiden ympärille vai päättääkö lekuri sittenkin synnytyksen käynnistää aikaisemmin kuten mun kätilöt on ennustaneet.

Mitäs muuta jänskää. No, hurrikaanikausi on virallisesti korkattu mutta vielä ei ole onneksi yhtäkään bongattu. Ennustukset tälle vuodelle tosin ovat kovia - meri on ollut ekstralämmin eli 2 astetta normaalia lämpimämpi . Eli tälle vuodelle povaavat meteorologit 15-20 nimettyä myrskyä ja yhtä pahimmista hurrikaanikausista historiassa. EN tykkää! Onneksi ollaan tulossa Suomeen karkuun ainakin joksikin aikaa.Ja toivotaan että ennustukset on väärässä tai ainakin että pysyttelevät merellä mokomat.

Kuvassa EllaRoo-liina.

Sitten kevyempiin kuulumisiin. Olen myös jatkanut ihanteellisen kantoliinan metsästystä. Heille jotka etsivät kesäkantoliinaa tai asustelevat kuumassa ilmastossa suositellaan rengasliinaa. Siinä on  vähemmän kangasta eli hiostaa vähemmän. Suomessa on myyty Solarveil-nimisestä patentoidusta UV-kankaasta ommeltuja liinoja. Ilmeisesti ainoa valmistaja on tällä hetkellä Vauvabuumi niminen kauppa, joiden sivuilla ei tosin liinaa näkynyt joten lähetin tiedustelua menemään. Solarveil vaikuttaa meille ihanteelliselta liinalta - se blokkaa jopa 95% auringon säteistä, on harvaan kudottua kangasta (vilpoinen)  joka kuivuu nopeasti ja menee pieneen tilaan (joten voi myös käyttää uimiseen). Todella toivon että vielä on valmistuksessa, muuten täytyy joko metsästää käytettynä tai sitten valita kakkosvaihtoehtona EllaRoon rengasliina jonka lisäksi voisin sitten ostaa vielä ns. Vesiliinan, jota valmistaa Babyidea. Ollaan kyllä saamassa siipan työkaverilta käytettynä joku thai-tyyppinen liina, jotta katsotaan nyt eka pärjättäisiinkö sillä.

Babyidean Vesiliina

valokuvia ja valokuvaajia

Törmäsin surffailessa pariin mielenkiintoiseen valokuvasivustoon, jotka haluaisin teidänkin iloksenne laittaa.

Ihan ensimmäisenä lempparini
Jean-Luc de Laguarigue:  http://www.delaguarigue.com/

Martiniquella syntynyt valokuvaaja joka tekee hyvin etnografista työtä. Laguarigue on tehnyt 15 vuoden projektin koskien muistia. Hän on kuvannut erityisesti vanhoja työläisiä mm. rommitehtaissa, vanhoja taloja, uskonnollisia seremonioita ja perinteisiä käsityöammatteja. Hienoja kuvia ja mielenkiintoinen projekti! Miehen kuvia on käytetty mm. Patrick Chamoiseaun yhdessä etnologien (Lyne-Rose Beuze ja Louis-Félix Osier Lafontaine)  kanssa tehdyssä kuvakirjassa "Tracées de mélancolies: Artisanat et traditions". Kirjassa yhdistyy kirjallisuus, valokuvat ja etnologien toimittamat tietoiskut Martiniquen perinteistä. Käykää katsomassa! De Lagriguen kuvaan linkki on tämä

Toinen mielenkiintoinen sivusto on  The Caribbean Photo Archive.
Flickrissä sijaitsevassa arkistossa  on vanhoja valokuvia 1800-1900 luvuilta ympäri Karibiaa.

"The Caribbean Photo Archive is a privately owned collection of original photographs taken throughout the Caribbean Islands, the Bahamas and Bermuda in the 19th century and early 20th century.
Caribbean islands pictured include Jamaica, Martinique, Barbados, Trinidad, St Vincent. St Lucia, St Kitts, Grenada, Curacao, St Thomas, St Croix, Dominica, Nevis, Montserrat and Guadeloupe.
Nearly every photographic format is represented including salt prints, albumen prints, gelatin silver prints, stereocards, carte-de-visites, cabinet cards, and glass slides.
Subjects depicted include plantation life, natural disasters, tourism, hotels, markets, education, military, churches, architecture, government, home life and recreation."

Sitten vielä valokuvablogi Martiniquelta jossa paaaaljon kuvia: Roger Gally

Enjoy! :)

Bèlè!

Noniin, täällä on jo paljon parempi mieli taasen... :) Eilinen oli äksöniä täynnä, kun aamulla oltiin taas opas-koulutuksessa ja iltapäivällä reissasin pitämään ekat englannin tuntini. Koulutuksen puolesta vierailtiin Sainte-Marie nimisessä kylässä ja siellä sijaitsevissa Bèlè-"museossa"  "La maison du bèlè" ja Saint-James rommimuseo-panimossa. Erityisesti Maison du bèlè - teki vaikutuksen, hienosti koottu näyttely ja innostava opas.
 
Päästiin vähän tanssimaankin Bèlèä, joka on siis orjien keskuudessa plantaaseilla syntynyt tanssi- ja musiikkilaji. Bèlè koostuu laulajasta, rummuttajasta (tambouyé), perkussionistista (ti-bwa), taustakuorosta ja tanssijoista. Se on syntynyt eri kulttuurivaikutteiden ja musiikkiperinteiden sekoittumisesta. Erityisesti afrikkalaisten ja eurooppalaisten kulttuurien vaikutus näkyy bèlèssä. Tanssijoiden hameet ovat eurooppalaisvaikutteisia mutta liikekieli sekoitus afrikkalaisista ja eurooppalaisista tansseista, etenkin ranskalaisista salonkitansseista kuten katrillista. Tambouyé eli rumpu ja rytmikuviot sekä esilaulaja- vastaaja - rakenne taas ovat selkeästi afrikkalaisperäisiä elementtejä.

Bèlè oli orjien lähestulkoon ainoa tapa ilmaista itseään ja samalla myös kapinan muoto. Orjanomistajat yrittivät ensin kieltää soittamisen ja laulamisen, mutta lopulta huomasivat orjien pysyvän pidempään hengissä, jos heille tämä sallittiin. Nämä olivat kuitenkin tiukasti kontrolloituja tapahtumia, ja usein orjat uhmasivat kieltoja rangaistusten uhalla, ja kokoontuivat esim. öisin laulamaan ja tanssimaan. Tansseissa orjat pystyivät illmaisemaan itseään ja omaa identiteettiään, joka heiltä oli orjuudessa riistetty nimeä ja kieltä myöten. Tansseja on monia erilaisia, liikkeet seuraavat rummun rytmikuvioita, ja jokaiselle rytmille on omat liikekuvionsa. Eri laulut kertoivat esimerkiksi työskentelystä pelloilla, politiikasta, juoruista yms. ja osa tansseista kuten damyé ja ladja olivat alunperin taistelutansseja, kuten esim. brasilialainen capoiera.

Bèlè on jokatapauksessa todella monimerkityksinen tanssi, joka on myös merkittävä martiniquelaisten identiteetille. Aina ei ole kuitenkaan ollut näin, vaan bèlè kuten mm.kreolin kieli ja muut ei-ranskalaiset perinteet olivat vielä halveksittuja 1900-luvun alussa.Tästä voidaan vetää johtopäätöksiä kolonisaation tuhoisista vaikutuksista ja halusta assimiloitua ranskalaisiin kolonisoijiin. Tai näin ainakin minä asian tulkitsen. Aimé Cesairen, Frantz Fanonin ja muiden vaikutuksesta Martiniquelaiset alkoivat kuitenkin kyseenalaistaa identiteettiään ja etsiä juuriaan - ja jäljet johtivat Afrikkaan. Nykyään bèlè on noussut uudestaan arvoonsa ja
 tanssia opetetaan kaikkialla saarella ja myös emä-Ranskassa.  Samoin on kreolin kielen laita, josta varmaan kertoilen vielä myöhemmin. :)

Rummun kuva lainattu täältä

Tässä vielä tanssia livenä:

Journées du Patrimoine

Viikonloppu hurahti mukavasti Journées du Patrimoine:n eli kansallisperinnön päivien merkeissä. Ranskassa   vuonna 1984 syntynsä saaneen tapahtuman idea on mm. esitellä suurelle yleisölle kulttuuriperintöön kuuluvia tiloja ja rakennuksia, joihin yleisöllä ei yleensä ole pääsyä. Esimerkkeinä vaikkapa kaupungintalot, ministeriöt, lähetystöt ja  yksityiset asunnot. Tapahtuman aikana on vapaa pääsy myös useisiin museoihin, puutarhoihin ja muihin kulttuurikohteisiin, joissa järjestetään opastuksia ja erilaisia näytöksiä. Aineeton kulttuuriperintökin on siis edustettuna. Hieno idea ja varsin suosittu tapahtuma Ranskassa. Suomessakin järkätään " Euroopan rakennusperinnepäivät" nimistä häppeninkiä:

"Syyskuun toinen viikonloppu (11.-13.9.2009) on rakennusperintöpäivien virallinen viikonloppu Suomessa. Avointen ovien päiviä, opastettuja kierroksia, näyttelyitä ja muita mielenkiintoisia tapahtumia järjestetään kymmenissä kunnissa eri puolilla maata." http://www.rakennusperinto.fi/muuta_sisaltoa/erp/fi_FI/erp/

Jotenkin vaikuttaa, että on kuitenkin kyse vähän vaisummasta tapahtumasta kuin mitä täällä... :D

Lauantaina oltiin kuuntelemassa Martiniquen lääkekasvien käytöstä kertovaa luentoa. Puhujana oli historioitsija, joka puhui kasvien perinteisestä käytöstä  (ethnomedecine) ja sairauksiin liittyvistä uskomuksista. Martiniquella kasvaa todella paljon lääkeominaisuuksia omaavia kasveja, joita on käytetty kansanparannuksessa. Hyvin mielenkiintoinen tutkimusohjelma on TRAMIL. Tämän ohjelman päämääränä on tieteellisesti tutkia ja todistaa kansanparannuksessa käytettävien kasvien terveysvaikutukset.

Tänään vierailtiin Fort Saint Louis:issa eli 1600-luvulla rakennetussa linnoituksessa, jonka ympärille Fort-de-France on syntynyt.

Linnoitus on vaikuttavan kokoinen, yli 600 m pitkä, ja toimii edelleen ranskan laivastotukikohtana. Se on siis suljettu yleisöltä paitsi kerran vuodessa, juurikin Journées du Patrimoinen aikana.Nyt päästiin sitten oikeen ilmaiseksi sisään ja opastetulle kierrokselle. Hienot oli näköalat ja hauskaa seikkailla maanalaisissa tunneleissa. Nähtiin merimiesten kasarmit ja pari sotalaivaakin.

Merimies-ressu hassussa uniformussaan... :D



Opas osottelee maisemia...


Jotka eivät olleet olleenkaan hassumpia. Kuvassa Fort-de-Francen keskustaa.

Iltapäivällä olin vielä Lévée-nimisen hautausmaan opastetulla kierroksella.Lévée:tä kutsutaan yleisesti rikkaiden hautausmaaksi, vastakohdaksi lähistöllä sijaitsevalle Trabaud:in hautausmaalle jota yllättäen kutsutaankin "köyhien hautausmaaksi". Lévée on 1700-luvulla perustettu ja sinne on haudattu lähinnä porvariperheiden kasvatteja ja muita silmäätekeviä. Luulin että oppaana olisi ollut eräs antropologi, mutta hää olikin vetänyt kierroksen vain edellisenä päivänä. Nyt meitä opasti arkkitehti, mutta ihan kiinnostava kierros oli silti. Opin erottamaan neoklassiset ja klassiset hautarakennukset moderneista. :D

Viereisessä kuvassa eräs vanhimmista haudoista 1700-luvulta. Nuo "kaakelit" on uudempaa lisäystä, tulivat muotiin myöhemmässä vaiheessa. Täällä monia hautoja on muokkailtu vuosisatojen aikoina aina muodin mukaisiksi. Kuten talojen rakentamisessa, myös haudoilla voidaan brassailla. Kuulemma suosittu vitsi aikoinaan olikin, että Martiniquella kuolleet asuvat paremmin kuin elävät. Hautoihin on siis panostettu paljon rahaa. Muutenkin hautajaiset ja kuolema yleensä on täällä hyvin tärkeä tapahtuma.

 Paikallisen sankarin, murhatun Andre Alikerin hauta. Aliker oli kommunisti ja journalisti, joka paljasti useita rahankavalluksia ja lopulta maksoi paljastukset hengellään.

Toinen kuuluisuus, kirjailija-psykologi ja antikolonialistisen liikkeen johtohahmo Frantz Fanon. Fanonin perhehauta löytyy täältä, Frantz itse on haudattu Algeriaan.

La Savane des Esclaves

La Savane des Esclaves eli "Orjien Savaani" tälleen hyvin vapaasti käännettynä on Trois Ilets:in kylässä sijaitseva ulkomuseo. Kyse on oikeastaan isosta puistosta tai puutarhasta, jonne paikan perustaja Gilbert on rakennuttanut kopioita 1800-luvun orjien asunnoista -  oksista, lanta-maaseoksesta ja sokeriruo´on lehdistä rakennettuja mökkejä. Niin uskomatonta kuin se onkin, orjuus kiellettiin lopullisesti Martiniquella vasta vuonna 1848. Savanen missio on säilyttää ja kertoa ihmisille Martiniquen historiasta ja traditioista. Erityisesti Gilbert haluaa jakaa tietouttaan lääkekasveista ja  maniokin, puuvillan, kaakaon ja sokeriruo´on käytöstä. Orjuus ja orjien elinolot ja asema ovat toinen tärkeä teema.


 Tää Gilbert on  hyvin jännä persoona. Hän korosti perustaneensa museon ilman tukea pankeilta tai turismi-sektorilta. Koska hällä ei ole yliopisto tms.tutkintoa,  viranomaiset eivät uskoneet projektinsa koskaan kannattavan. Niinpä mies raivasi omin käsin ja ystäviensä avustamana puiston machetejen avulla metsiköstä ja istutti paikalle mm. lääkekasveja ja vihannesmaan.  Ja istutuksetkin tehtiin kuulemma esi-isien traditioita kunnioittaen, hakuilla ja vain käsivoimin. Paikka aukesi yleisölle vuonna 2004 ja on nykyään hyvin suosittu turistikohde joka mainitaan Guide du Routardissa yms. opaskirjoissa.

Gilbertillä on vahvoja mielipiteitä koskien muunmuassa Béké:jä, Martiniquen valkoihoista vähemmistöä, joka periytyy orjan - ja plantaasienomistajista. Kuulemma Martiniquelaiset ovat nykyään heistä vielä riippuvaisempia kuin ennenaikaan, koska Béké:t omistavat lähes kaikki saaren supermarketit ja monia yhtiöitä. Ja koska nykyään ihmiset eivät enää kasvata puutarhassaan kasviksia ja pidä eläimiä (eli eivät ole omavaraisia), ollaan Békéjen armoilla koskien mm. hintoja...Täällä tämä Béke-kysymys on melkoinen kuuma peruna, ja heitä syytetään hintojen keinotekoisesta nostamisesta (kartelliasemasta saarella).

Gilbert ja kissa. Kuvassa palmu josta tehdään (tehtiin) luutia.

Puisto on hienolla paikalla metsän ja kukkuloiden keskellä ja Gilbertin selostukset erilaisista lääkekasveista ja niiden käytöstä hyvin mielenkiintoisia. Paikalla kasvaa todella monia kasvi - ja puulajeja, esimerkiksi guavaa, papaijoita, maniokkia, sokeriruokoa ja Kiné:ä (kasvi josta kiniini on peräisin). Martiniquella on hyvin rikas lääkekasveja ja puutarhan (jardin créole) hoitoa koskeva kansanperinne, josta ois kiva tietää enemmänkin. Jardin créole tarkoittaa oikeastaan joka taloon ennen kuulunutta vihannes - ja lääkekasvipalstaa. Pikkuvaivat ja isommatkin parannettiin täällä kasveilla ei niin kauankaan sitten. Täytyy  tutustua aiheeseen tarkemmin. :)

 

Kuvissa mm. "kookoksenraastaja" ja vesiastia +  "Case nègre" eli orjan mökki ja turisti ihan ite.

Rankkaa onpi ollut orjan elo kyllä. Mökit olivat todella pieniä, ja niissä asui koko perhe. Eipä sinne oikein muuta mahtunutkaan kuin patjat maalattialle. Ruoka keitettiin avonuotiolla pihalla. Jos karannut orja saatiin kiinni, leikattiin häneltä korvat ja merkittiin polttomerkillä. Toisesta karkausyrityksestä sai toisen polttomerkin ja menetti jalan. Kolmannella kerralla lähti sitten henki. Lisätietoa orjuudesta Martiniquella esimerkiksi täällä (englanniksi ja ranskaksi).  Martiniquen menneisyys orjuuteen perustuneena plantaasitaloutena heijastuu  nykypäivään monella tavalla, niin kulttuurisesti kuin taloudellisesti. Että kaikenkaikkiaan siis mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus, Memmu suosittelee paikkaa kaikille jotka Martiniquelle joskus eksyvät!

Travel film archives

Törmäsin netissä tämmöseen saittiin, joka saattais kiinnostaa ainakin antropologitovereita ja nostalgiannälkäisiä. Travel Film Archives http://www.travelfilmarchive.com/ on jenkkiläinen arkisto, josta löytyy matkailu- opetus - ja teollisuuselokuvia vuosilta 1900-1970 ympäri maailmaa. Onpa filmipätkiä koskien laitettu vielä kyseinen varotuskin:

"Please keep in mind that the narration for some of these films was written over 75 years ago and reflects the colonial attitudes of the time, some of which may seem offensive today. The Travel Film Archive presents these as historical artifacts and does not endorse or condone any point of view conveyed by the films."

Että ihan mielenkiintoista matskua voisi löytyä esim. kolonialismista ja turismista kiinnostuneille...

Tässä pari pätkää Martiniquelta, molemmat kuvattu Fort-de-Francessa. Hauska huomata miten turisteille myydään yhä nykypäivänä samoja artikkeleita kuin jo 1930-luvulla: rommia, mausteita, kotitekoisia Punch:eja, madras-kangasta ja nukkeja. Toki on uusiakin tuotteita, mutta perustavarat eivät ole muuttuneet.