perjantai 22. heinäkuuta 2011

Jälleen kotona - hetkenaikaa

Ohi on ja voi mikä leiri meillä olikaan. Kymmeneen päivään mahtui paljon iloa, oppimista, haasteita ja myös hammastenkiristystä, stressiä ja väsymystä. Nyt univeloista ja pitkästä lennosta jo hieman palautuneena taaksepäin katsellessa leiristä muistuu kuitenkin ennenkaikkea ne tähtihetket ja etenkin kuinka paljon se antoi nuorille - uusia ystäviä, erilaisuuden pelon voittamista, englannin oppimista, erilaiseen kulttuuriin totuttautumista ja siitä oppimista...Ja niin paljon muuta.

Aurinko laskee Saimaaseen
Itse opin myös paljon projektin pyörittämisen ohella niin itsestäni kuin organisoimisesta yleensä. Välillä mentiin kantapään kautta, mutta niin sitä vissiin parhaiten oppii. Maaliskuussa uudet suomiystävät lentävätkin sitten tänne, loman jälkeen alkaa siis kakkosleirin järjestäminen. Sitä ennen ajattelin kuitenkin lojua Fridan kanssa saunassa, järvessä, piknikillä ja olla tekemättä mahdollisimman vähän isovanhempien ystävällisellä avustuksella.

Sunnuntaina siis takaisin Suomeen.  Tänäiltana suunnataan kuitenkin R:n kanssa vielä katsomaan Angelique Kidjon konserttia. Tätä on odotettu, leidiä olen fanittanut jo lukiosta saakka. Naisella on upea ääni, kuunnelkaa vaikka itse!

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Heippa hei

Tänään sitten koittaa lähtö Saimaan rannalle kera kahdeksan nuoren ja kolmen muun ohjaajan. Viime viikko menikin aikamoiseksi säädöksi lähtijöiden ylläriongelmia ratkottaessa, mutta kaikkien pitäisi nyt selviytyä matkalle! Kohtahan se nähdään lentokentällä onko kaikki paikalla...

Kymmenen seuraavaa päivää siis leirillä, sitten takasin Martiniquelle muutamaksi päiväksi, Frida kainaloon ja takaisin koneella Suomeen tällä kertaa LOMALLE. Isukki saa viettaa kolme poikamiesviikkoa itsekseen, kun oman kesälomansa on pitänyt jo huhtikuussa.

Frida täyttää vuoden huomenna ja melkoisesti kyllä kaivertaa etten ole paikalla. Juhlittiin me sentään hieman torstaina samalla kun R:n siskontytön ylioppilaskirjoituksia.
 Kiitos Maarit-tätsylle paketista! Tytsi sai myös Pariisin tädiltä erilaisia pampuloita varmaan loppuiäkseen :)

A bientôt et bonnes vacances à tous!

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Sadekauden ilot

 Sadekausi on täälläkin alkanut, vaikka vielä suhteellisen iisinä. Muutama ukkonen ja pari päivää keltaisella varoituksella, ei vielä sen kummempaa. Karibianalueen hurrikaanikausi on jo virallisesti avattu - se kestää kesäkuun ensimmäisestä aina marraskuun loppuun. Vielä ei tosin onneksi yhtäkään ole havaittu ja toivon että parin viime vuoden malliin kausi olisi suhteellisen rauhallinen. Itseasiassa tilastojen valossa vielä saadaan ollaakin aika rauhassa, seillä iso osa hurrikaaneista osuu syys- lokakuulle.

Julie-mangoja, kuva netistä
Mutta sadekausi tietää myös jotain hyvää! Se osuu näes yhteen mangokauden sekä flamboyant-puiden kukkimisajan kanssa. Kauan niitä mangoja onkin saanut odottaa! Nyt popsin niitä lähes päivittäin, missään en ole vielä niin makeita mangoja syönyt kuin täällä, kaikkein parhaita ovat "Julie"-nimiset mangot, joita kasvaa erityisesti Ranskan Antilleilla.

Suomi-projektin nuoria Flamboyant-puiden alla



Ja entäs sitten nämä flamboyant-puut. Niitä kasvaa täällä paljon, enkä ihmettele, sillä niin kauniita ne ovat. Puiden kukat voivat olla punaisia tai keltaisia. Flamboyant eli "Delonix regia" on kotoisin Madagaskarilta, ja on mm. Puerto-Ricon kansallispuu. Puu kasvaa noin 15-18 metriseksi ja sen lehvästö on sateenvarjon muotoinen. Puun siemenet kasvavat noin 10 cm pitkissä koteloissa, ja niitä käytetään mm. korujen valmistuksessa ja marakassien täyttämiseen. Mun mielestä nuo siemenkotelot on todella näyttäviä, aattelin tehdä niistä jonkinlaisen mobilen tai muutenvaan laittaa näytille. Äiteekin taisi viedä pari mukanaan Suomeen jos oikein muistan...
Siemenkotelot, kuva netistä