Maria, Maria

Viikonloppu oli varsin vaiheikas, saaren vierestä pyyhälsi "troopinen myrsky Maria" joka olikin oikukas tapaus. Meteorologit eivät oikeen tienneet, kuinka myrsky tulee käyttäytymään sillä kyseessä oli jotenkin "epäorganisoitunut" tapaus. Noh, tosiaan pahinta odotettiin perjantaille ja paljon sadetta saatiinkin. Kuitenkin lauantaiyö oli sitten se myrskyisin. Mehän luultiin että homma on jo ohi, ja oltiin lähdetty koko konkkaronkka R:n siskon Claudian luokse viettämään iltaa - ideana oli lähteä myöhemmin kahdestaan diskoilemaan (eli Frida jäisi yöksi hoitoon).  Yhdentoista pintaan alkoi räiskimään salamoita huolella ja justiin kun päästiin autoon niin vettä alkoi sataa kaatamalla. Päätettiin kuitenkin lähteä matkaan, mutta jouduttiin myöntämään tappio kun tiet alko lainehtimaan. Huono säkä mutta minkäs teet. Yöllä meni vielä sähköt poikki koko saarelta, että semmonen myrsky oli se.

Sunnuntaina sitten herättiinkin auringonpaisteeseen ja päätettiin suunnata rannalle. Friiduhan rakastaa merta yli kaiken ja alkaa hihkua jo vettä nähdessään. Pulikoitiinkin sitten melko tovi ja R keräsi levää meidän tulevaan kompostiin...Kuulemma jotenkin edistää maantumista tjs?

Fridan tarha on lähtenyt hyvin käyntiin, tyttö on nyt isojen puolella. Kävely alkaa jo sujumaan, todella varovainen on edelleen ja uskaltaa kävellä vain "tukipaikasta" toiseen mutta pikkihiljaa... PAPA on uusin sana ja itse papakin todella pop tällä hetkellä.

Home, sweaty home

Kotosalla ollaan siis jälleen. Loma oli aivan mahdottoman ihana joten paluu ja arkeen solahtaminen on hieman tökkinyt. Tahtoo takaisin, haluaa asua Helsingissä. Tahtoo ihaniin kahviloihin, avariin maisemiin, leikkimään leikkipuistoihin.

Matkavauva (1 - vee studiokuva)  by Kari Saaristo

 Lento takaisin sujui ilman kummempia kommelluksia  - mitä nyt yksivuotiaan lapsen kanssa yksin lentäminen on aika noh haastavaa etenkin jos vauvapaikkoja Pariisi-Martinique lennolla ei ole enää vapaana ja joutuu keskipenkille. Aikas paljon siis konttailtiin ja käveltiin ympäri konetta kanssamatkustajien iloksi. Onneksi vierustoverit olivat lapsirakkaita ja sain mm. syötyä kun suostuivat lainaamaan tarjotintaan.

Tulomatkan käsimatkatavarat olivat myös vaihtuneet 23 kilon matkalaukkuun, tuli hieman osteltua ja Frida sai myös melkoisen määrän lahjoja (kiitos vielä kaikille!). Kuuden tunnin kentän - ja lennonvaihto kului ihan OK ja hyvä että aikaa vaihtoon oli tälläkertaa runsaasti.

Nyt sitten totutellaan taas uusvanhoihin kuvioihin - pikkuinen oli jotenkin pihalla parina ekana päivänä eikä tunnu oikeen edes muistavan että tämähän on se koti. Varovaisesti on kuitenkin uskaltautunut tutkimaan kämppää.

Me ollaan muuten ostettu omakotitalo, Fort-de-Francesta. Siihen kuuluu pikkuinen piha, viisi huonetta ja keittiö. Halvalla lähti mutta pientä remppaakin on luvassa, lattialaatat täytyy laittaa uusiksi ja seinät maalata sisältä ja ulkoa. Suomistandardein talo ei mikään ihmeellinen ole, seinissä pieniä murtumia,  itse rakennettu ja kiinni naapuritaloissa ja niin etiäpäin. "Pientä" totuttelua itseltäni talon hyväksyminen otti mutta yritän nähdä sen rempattuna ja ehkäpäehkäpä siitä tulee ihan passeli....Me ei silti tänne olla jäämässä, talossa asutaan kunnes R saa viran ja sitten ideana olisi vuokrata sitä ja muuttaa ajaksi X Suomeen tai Ranskaan.

Lomatunnelmia

Varsin haipakkaan on loma huvennut, ja huomenna alkaa viimeinen lomaviikko. Reissattu on ihan mukavasti eli: Hangossa, Tammisaaressa ja Nastolassa, Helsinki ja Alppipuiston kansanjuhla, Faces- festareilla piipahdettiin friidun kanssa ja tietenkin isovanhempien kesämökillä tuli vietettyä muutama päivä.

Kyllä on hermo ja sielu levännyt mulla ja Fridakin on saanut hirmuisesti uusia kokemuksia.

Tässä muutama lomafiilistelykuva, palailen!

Suomeen!

Maanantaina mä lähden sitten kuulkaas Suomeen; neljän päivän reissusta venyikin yllättäen viikon mittainen lentolippuongelmien takia. Ihan tolkutonta säätöä oli tämä päivä, joka kului puhelimessa roikkuen soitellen niin Suomeen, pomolle, matkatoimistolle ja mun mukaan lähtevän parikymppiselle Didierille. Mutta huh helpotusta, kämmäröinnistä (mun ja matkatoimiston) huolimatta saatiin ylihintaset lennot sovitettua budjettiin ja maanantaina lähdetään sitten valmistelemaan heinäkuun Youth in Action - leiriä Lappeenrantaan. Jänskättää, sillä olen ekaa kertaa erossa friidusta ja tyttö on ollut vielä tämän päivän kuumeessa vähän niinku kaupan päälle. Mutta eiköhän se viikko isin ja tädin hoidossa hyvin suju, vaikka mulla on jo nyt ikävä!

Sormet ristissä että kaikki menee hyvin eikä ylimääräisiä yllätyksiä enää matkalle osu. Lappeenrannasta suunnataan perjantaina tädin ja siskon hoiviin Kallioon ja Vantaalle. Suunnitelmissa olisi myös piipahtaa Maailma Kylässä festareilla ja nähdä kamuja ens vk-loppuna, aika ihanaa!

Loppuun sitten vielä muutama porukoiden ottama kuva Friidusta ja lomameinigeistä (© Kari ja Anne Saaristo). Katsotaan kerkeänkö kirjotella Suomesta käsin, palailen astioille kun mahdollista.

Ps. Tilannepäivitys - Islannissa on sitten alkanut purkautumaan  tulivuori. Nyt alkaa ihan oikeesti jänskättämään, mutta peruakaan ei voi...

Niistohommia

Fridalla ei oo ollut kauheen kivaa viimeaikoina. Pikkuihmisen keuhkot on nyt rohisseet yli kuukauden eli lima on jämähtänyt tiukkaan. Ruokahalu on kuitenkin ollut tallella suuriltaosin ja kuumettakaan ei ole ollut. Käytiin kuitenkin lastenlekurilla varmuuden vuoksi, joka varmuuden vuoksi määräsi antibioottikuurin ja "kinésitérapie réspiratoire" eli suomessa vissiin nimellä fysioterapia. Ideana on hieroa keuhkoista limat pihalle. Neljä kertaa takana, kaksi jäljellä. Odotan todella sessioiden loppua - Frida huutaa nykyään kuin syötävä jo nähdessään terapeutin ja hierontasessiot limaoksuineen ei ole herkkua niin mulle kuin etenkään Fridalle.

Toinen friidun arkkivihollinen on vauvan niistolaite merkkiä Belvital. Kiné suositteli, meillä oli alunperin käytössä sellanen pumpattava malli, joka oli kyllä ihan susi.

Tuo kuvan vauva on varmaan todella vahvojen rauhottavien alaisena.  Realistisen idean hommasta saadaksenne kuvitelkaa kuvaan naama punaisena huutava ja käsillään niistolaitetta repivä tenava.  Valokuvasta on myös ovelasti jäänyt pois se olennaisin elementti, eli räkää lapsen nenästä letkulla imevä äippä. 

 Mainittakoon nyt pikaisesti myös, että räkäsäiliöstä imuputkeen eritteiden siirtyminen estetään "tehokkaasti" laittamalla liitoskohtaan pumpulia (mutta niin että ilma pääsee kulkemaan). Se ei jännä kyllä ihan aina toimi...

 Kaikkea sitä mutsit joutuukin tekemään. Isihän ei ole laitteeseen vielä suostunut koskemaan. Kaikessa ällöttävyydessään homma on kuitenkin tarpeellista ja toivotaan että tuloksia nähdään piakkoin. Käytössä on myös eukalyptusöljy, jota manteliöljyyn miksattuna hierotaan rintakehään.

Toivon siis että friidu paranisi pian ja niisto-keittosuola-kinésiterapeuttitumba loppuisi hetkeksi tässä taloudessa. Muuten kaveri kyllä voi ihan hyvin ja on oma valloittava itsensä. Hampaita pukkaa ja istuminen on kova juttu (mumma: syöttötuoli on vihdoin hankittu). Ekaa sanaa on treenattu jo muutama viikko ja varsinkin siellä kinéllä sitä saakin kuulla itkun seasta: äi-ti-ti-iiii! Sniif, sydäntäsärkevää.

Martiniquen SEL

Tänään oltiin tutustumassa paikalliseen SEL:iin eli Système d'échange Local:iin. Meidät houkutteli SEL:in piknikille Sainte-Luceen mukaan Couchsurfingissa tapaamamme pariskunta. SEL toimii ranskassa monella paikkakunnalla, Martiniquella ryhmä on vielä lapsenkengissään.

Homman ideana on siis vaihtaa palveluita ja tavaroita ryhmän jäsenten kesken. Palveluista ei makseta rahaa, vaan vaihtoarvoa laskemaan käytetään pisteitä. Suomessa sama systeemi kulkee nimellä vaihtopiiri.

Esimerkiksi Helsingin Seudun Vaihtopiiri antaa toiminnalle seuraavanlaisen määritelmän: "Vaihtopiiri tarkoittaa järjestelmää, jossa piirin jäsenet voivat ostaa ja myydä tavaroita tai palveluksia toisiltaan ilman oikeaa rahaa. Vaihdon välineinä käytetään virtuaalirahaa, joka on Helsingin Seudun Vaihtopiirissä nimetty merkkariksi. Kauppaa ei siis käydä oikealla rahalla tai edes leikkirahalla, vaan kaikki merkkarit ovat vain lukuja sihteerin ylläpitämässä saldolistassa. Vaihtopiiritoiminta on luonteeltaan "naapuriapua", joka ei tähtää taloudelliseen hyötyyn."

Idea on musta mielenkiintoinen ja mahdollistaa mm. sellaisten palveluiden käyttämisen joihin muuten ei ehkä olisi varaa. Jokainen voi ehdottaa jotakin sellaista, jota tekee mielellään tai hyvin. Me esimerkiksi tarjotaan englannin, suomen, ruotsin ja kreolin kursseja, kääntämistä, lapsenvahtimista ja majoitusta. Haussa taas on espanjan tunnit, tanssiopetus, lapsenvahtiminen sekä vihannekset ja hedelmät. Huomasin, että myös hierontaa ja veneilyä on tarjolla, ei huono! Piiri on myös hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin varsinkin ei-martiniquelaisille.

Fridasta oli pakko räpsiä muutama otos, tytsillä kun oli päällä ekaa kertaa tämä herkullisen värinen mekko, jonka ostin viime Suomen reissulla Tammisaaresta yhdestä lastenvaateliikkeestä.  Mansikkapipo kirpparilöytö  (H&M).

Auringonlasku oli kaunis

Tukka

Fridalla on ihan mahoton fleda. Sitä on päivitelty päiväkodissa ja kaupungin kaduilla. Muistan nähneeni sen ensimmäistä kertaa viimeisessä ultrassa hyvin selvästi ja hyvin ihmeissäni. :D Syntyessään tytöllä siis oli jo kikkarat päässä.

Tukka on jo niin pitkä, että olen alkanut laittaa sitä pampuloille. Se on pehmeää tiukkaa kiharaa, joka kammatessa menee ihan mahdottomaksi kikkarapilveksi. Ongelmana on myös takkuuntuminen - jos en muista kammata tarpeeksi usein, menee takaraivon kikkarat takkuun ja rastoittuu.

Mielenkiinnolla odotan, minkälaiseksi tukka muuttuu tytön kasvaessa. Täytyy varmaan alkaa opettelemaan letittämään "päätä myöten" ja muita afrotukkatekniikoita. Myös hiusten hoitoon tulen tarvitsemaan vinkkejä...


Suorana tukka olisi jo näïn pitkä!



Tarhan joulu

Friidulin tarhassa ollaan oltu joulutunnelmissa sielläkin, ja järkkäsivät joulujuhlan toissapäivänä.  Mutta tässä heti kärkeen mukelon tarhakuvat. Tuo ryhmäkuva on mun suosikki - kaveri näyttää siltä että tutti olis just napattu suusta ja että siitä ei hyvää seuraa...Potretti on jo paremmin onnistunut. :D Kuviin neidille puettiin karibian mummon käsin ompelema tunika (yksi monista hamosista joita Mamie on tehtaillut).

Joulujuhlan teemana oli vesi ja sen suojeleminen. Tarhan tädit ja päiväkodin vanhempien yhdistys olivat todella nähneet vaivaa koristelussa, ja värkänneet salin  keskelle ison vesiputouksen ja joen....

Näytelmässä valistettiin roskaamisesta ja jokien saastuttamisesta -  joen henki Maman'Dlo oli pääosassa.

Maman'dlo eli joen henki ja "tytär"



Pyykinpesijänainen, tytöillä perinnehameet




Tässä sätitään banaaninvieljelijä mösjöötä joka saastuttaa suihkuttamalla tuholaismyrkkyä banaaneihin




Vauvatkin oli puettu asuihin



Tytöt tarjoilivat janoisille vettä

Pukin apuri



Pukki oli laihaa sorttia



Friidallakin oli vesipisara koristeena joka tosin mutusteltiin ja kuolattiin tunnistamattomaksi

Bibi malade

Jeesus pose

Friidu oli kipeenä ekaa kertaa viime viikolla. Ei mitään vakavaa, kuumetta ainoastaan. Pari valvottua yötä ja lääkärillä käynti jolta saatiin lääkearsenaali kotiin. Varsin ranskalaista. Syytä ei saatu varmuudella selville, ummetus tai hampaat, joten saatiin vähän kaikkea homeopaattisista pilsuista ulostuslääkkeisiin. Frida kakkaa joka toinen päivä, mutta onko se sitten jo ummetukseksi laskettava kun  syö korviketta, en ole ihan perillä. Turvauduttiin kuitenkin  parasetamoliin vaikka homeopilsujakin annettin kerran. Kerottakoon, että homeopatiankin tehoon suhtaudun varsin epäilevästi...Se että laimennetaan olemattomiin ainetta, joka suurina määrinä tuottaa tautia muistuttavia (!) oireita ja tällä sitten vahvistetaan immuunijärjstelmää vaikuttaa todella mystiseltä.  En ole Suomessa törmännyt siihen, että lääkärit määräisivät kyseisiä lääkkeitä, mutta täällä tuntuu olevan tosi yleistä. Mullekin apteekissa koittivat tuputtaa allergiaan raskaana ollessani. But hey, ken tietää, jos homma toimii edes plasebona niin on sekin jo jotain (vaikka vauvoille ei tästäkään ole iloa)! Tässä vielä blogin sukulais -ja tuttavalukijoiden iloksi muutamia tuoreita otoksia. ;)

Meripihkahippeilyä

Tänään pääsin selville mua pitkään ihmetyttäneestä paikallisesta ilmiöstä - miksi ihmeessä monella vauvalla on meripihkakaulakoru tai rannekoru? Etsiskelin tietoa vauvojen hampaidenpuhkeamisesta, Frida kun on ollut oudon väsynyt ja kärttyinen viime päivinä ja etenkin alkanut itkeskelemään/saamaan raivareita kesken syömisen.. Kuolaakin tuotetaan suurissa määrin ja olin näkeväni hampaan kuultavan ikenen alta..Ainakin olisi looginen selitys vaivoille, vaikka keskimääräisesti melko aikaisessa hampaat olisivat kyllä...Mutta jokatapauksessa,  hammasteemalla surffatessa esiin putkahti meripihka.

 Meripihkakoruja vauvoille markkinoivien sivujen mukaan meripihka vapauttaa eteerisiä öljyjä ihokontaktissa, joilla on rauhoittava vaikutus vauvaan. Lisäksi ylistetään matskun "terapeuttisia"' vaikutuksia - meripihka alentaisi kuumetta, karkottaa stressiä (siis jo vauvat ovat stressaantuneita??), stimuloi verenkiertoa jne... Nettien keskustelupalstoilla ranskalaiset mammat ainakin ylistävät korujen toimivuutta - vauvelit eivät ole juurikaan kärsineet tai oireilleet hampaitaan. Hipeimmät "lataavat" kaulakorujaan auringossa koska ilmeisesti ajan myötä ne kadottavat voimaansa...

Kyseessä onkin kansanlääketieteeseen kuuluva vanha uskomus ja vauvoille on ollut tapana kyseisiä koruja antaa ainakin Saksassa ja Ranskassa. Mielenkiintoista on se, kuinka tällaiset Wanhan Ajan kikat tulevat uudestaan muotiin tämänhetkisen luomu-eko-takaisin luontoon ja maalle-hidasta- mentaliteetin myötä. Vanhassa vara parempi, isoisoäidit tiesivät paremmin? Aina perinteisyys ja luonnomukaisuus ei kuitenkaan ole tae toimivuudesta - kansanlääketiede kun on sekoitus niin maagisia uskomuksia ja käytänteitä kuin lääkinnällisesti toimivien kasvien käyttöä. Uskokoon ken haluaa, meillä taidetaan tyytyä ihan puruleluun mutta onhan nuo ainakin ihan nättejä. Mietityttää kuitenkin, että mitä on se mystinen eteerinen öljy jota tulisi pihkasta vapautua ja onko sillä todistettavasti mitään vaikutusta...Olen melko skeptinen kaikenlaista New Agelta/kiviterapialta haiskahtavaa kohtaan ja näihin tämäkin mielessäni rinnastuu...  Onkos Suomessa kukaan törmännyt vastaavaan?

Vauvauutisista,päivää!

moikattiin takapihan banskuja

Noniin. Yleisön (iso-isovanhempien;)) pyynnöstä tässä muutama tuore otos friidusta. Tytsi taytti jo neljä kuukautta ja on alkanut todenteolla sosialisoimaan - naaman vääntely ja sössöttäminen palkitaan riemunkiljahduksilla ja kikatuksella. Vatsamakuulla (jota ei kyllä muisteta aina treenata) hartiat nousee ja pääkin pysyy jo pystyssä  melko pitkiä aikoja. Suurta hupia on kylvyssä polskiminen ja apinointi, ihan hirmunen meininki aina päällä. Kylpy"transat" eli semmonen istuin on ollut kyllä hyvä hankinta. Kiinteitä alotellaan ihan näillä näppäimillä - varmaan perinteisesti perunalla. Frida kun on taas alkanut heräämään yöllä vaatimaan sapuskaa. Ollaan aloitettu jo lisäämällä simmosta vauvojen viljajauhetta tuttipullon sekaan, ja hyvin on maistunut. Kestovaippoja käytetään osa-aikasesti, seimessä kun eivät niitä hyväksy eli ovat kolme pv viikossa  pois pelistä. Yöllä muutaman vuotokerran jälkeen ollaan kanssa siirrytty normivaippoihin - en jaksa nousta yöllä vain siksi, että vaippa tulisi vaihtaa...Ekorikollista, mutta tähän nyt ollaan päädytty. Täytyisi kyllä ottaa selvää yövaippavaihtoehdoista, jos jollain vinkkejä niin otetaan mielellään vastaan!  Ei muuten otettu huomioon paikallista ilmastoa kestoprojektia suunnitellessa - kestää meinaan hetken kuivua ja eivät kuivu juuri ollenkaan pilvisellä/sateisella säällä. :) Mutta yritetään kyllä jatkaa kestoilua, on se vaan kuitenkin niin hirmuinen jätemäärä mitä noista kertavaipoista kertyy...

Eli oikein hyvin  pyyhkii toistaseksi, kipeenäkään ei olla vielä oltu vaikka varmaan ihan ajan kysymys, seimessä kun kaikki pöpöt kiertää.

Lisko <3 ja banaaninkukka

Vauva ja sen puu

Sarjassamme ekovauvailua -  ranskalaisella Guigoz-lafkalla, joka valmistaa korvikkeita ja lastenruokia, on kampanja "un bébé, un arbre", jossa vauvastaan voi ilmaiseksi tehdä kummin puulle, jonka istutuksen Guigoz sponssaa yhteistyössä ONF:n (Office national des fôrets) kanssa jonnekin Ranskaan. Kyseinen kampanja ei ole ihan uusi, firma on istutellut vauvoille puita vuodesta 1991. Guigozillehan kyseinen projekti on tietenkin hyvää mainostusta mutta sallittakoon se heille,

idea on kuitenkin varsin symppis.

Joten niinpä Fridakin on nyt pienen taimen kummi, kummitodistus pitäisi tulla postissa jossain vaiheessa. Ilmeisesti kummivauvan ei tarvitse asua välttämättä Ranskassa, eli jos joku ranskantaitoinen äiti asiasta innostui, niin eikun sivuille guigoz.fr ja täyttämään lomaketta.

Onkohan Suomessa mitään vastaavaa projektia, idea on mielestäni varsin hieno...  

Kolmatta viedään

Tänään tuli friidulle ikää täyteen kolme kuukautta. Näihin kolmeen kuukauteen on mahtunut todella paljon - ekan kuukauden väsymys ja uuden opettelu, jännitys, toisen kuukauden Suomen reissu jonka aikana vanhemmat saivat levättyä ja joka osui todella hyvään saumaan näin jälkeenpäin ajateltuna. Ja nyt kolmannen kuukauden taitteessa multa on loppunut äippäloma ja Frida on joutunut kanssani ravaamaan palavereissa ja töissä. Mutta ens viikolla siihen tulee muutos, koska tyttö aloittaa seimen. Päätös hoitoon laittamisesta näinkin pienenä ei ollut helppo, mutta tähän ratkaisuun nyt päädyttiin kun Ranskan systeemi ei paljon valinnanvaraa anna. Seimipaikat on kiven alla ja sen kun kerran saa, on lapsella oikeus olla siellä kolmevuotiaaksi saakka (jolloin mennäänkin sitten jo kouluun, LOL... ).  Mutta onneksi on hoidossa vain kolme päivää viikossa.

Saatiin tänään aikaiseksi ripustaa riippumattokin terassille ja tyttö siihen heti ihastui kuten kuvista näkyy.

Uni maittaisi

Tästä taisi tulla uusi lemppari nokostenottopaikka