Etiäpäin, sanoi mummo lumessa

Taas on edessä muutoksia työrintamalla, eli pistin poikki yhteistyön tämän erään kielikoulun kanssa. Kesäkuun puolivälistä lähtien en siis sinne enää tee tunteja ja parempi niin, on taas kaksi ja puoli kuukautta palkka myöhässä.. Ensi viikon alussa mun pitäisi ne saada ja todella toivon niin, meidän pitäisi meinaan varata pikimmiten lentoliput Suomeen kesäkuun lopulle! Pistää kyllä suututamaan taas tämä odottelu. Onneksi olen löytänyt uusia kumppanuuksia jo tilalle joten tilanne ei ole niin synkkä kun pelkäsin. Kyllä se tästä vielä,  pitää jaksaa uskoa!

Suomen lomaa odotellaan kaikki innolla, ja etenkin tuo pikkutyyppi joka kyselee tämän tästä millon ollaan lähdössä lentokoneella mummaa ja vaaria katsomaan.... Katsotaan nyt mille ajankohdalle liput saadaan varattua, mutta normaalisti kolmisen viikkoa olisi tarkoitus Suomessa taas olla.

Vappua tuli vietettyä hyvässä seurassa rantsulla ja samalla vietettiin parin kaverin läksiäisiä. Muuten ei ihmeitä tänne, töitä, töitä ja arjen pyöritystä! Palaan astioille kunhan on jotakin järkevämpää raportoitavaa :D

Vappupiknik rantsulla

Päivitys, ooh!

No Allô, Allô, täällä porskutetaan vielä!
On pitänyt aika hoppua töiden kanssa ja erinäisiä ongelmia myös ollut kielikoulun puolelta.  Ei ole ollut oikein motivaatioita tai aikaa tänne raapustella... Mutta jos nyt yrittäisin jostakin sitä ammentaa!

Tosiaan töiden kanssa on ollut aikamoista takkuamista, esim. kahden kuukauden palkat olivat tässä äskettäin maksamatta, joka aiheutti pieniä finanssipuolen onkelmia. Toisekseen palkkiot, joita lafkasta freelancerina nettoan ovat oikeasti ihan järkyttävän pieniä, etenkin kun selvisi että niistä vielä valtio pidättää n. 9 %.  Joten tässä on ollut nyt työn alla omien asiakkaiden ja uusien kumppanuuksien metsästys...

Kielikoululle sanoin lähteväni uusille laitumille, ellei tuntipalkkaa nosteta tasolle, joka on mielestäni ihan se minimi. Tätä päätöstäkin nyt tulee vielä odottaa kaksi viikkoa....Ja mulla vielä tosin kahden kuukauden "kumppanuuden irtisanomis-aika" (joka tosin on luultavasti laiton?).  Alan olla aika kypsä toisin sanoen koko homman kanssa! Jos vielä jatkan paikassa, niin varmasti vähennän tunteja siellä ja yritän löytää lisää paremmin maksavia firmoja. Pari uutta kumppanitahoa olenkin jo onneksi löytänyt ja omia "oppilaitakin" on jo muutama.

Muuten ei olla puuhailtu mitään kovin erikoista, lähes kaikki aika kun uppoaa  tällähetkellä töihin ja arjen pyörittämiseen. Luvassa on kuitenkin reissu Guadeloupelle parin viikon päästä erään ystäväperheen lapsen ristiäisiin (jes jes! siitä onkin vuosia kun saarella kävin) ja kesällä olisi tarkoitus lähteä koko ronkka Suomeen heinäkuussa. Niin ja synttäreitäkin taas pukkaa kuun lopussa...

Sillisalaattipäivitys

Täällä metsästetään edelleen sitä kadonnutta bloggausmotivaatioita... Tuntuu, ettei ole mitään järkevää tai kiinostavaa kerrottavaa. Mutta silti bloggaaminen on kuitenkin itselleen tärkeää, joten lopettaakaan en oikein vielä halua...Päivityksiä siis luvassa näin "silloin kun huvittaa edes vähän".

Ehkäpä se tästä vielä....

Viimeviikkoina tapahtunutta :


- Kävin työhaastattelussa arkeologisessa museossa, joka on pyhitetty antillien ja Martiniquen intiaanikulttuurille sekä erityisesti keramiikkalöydöksille. Olin siellä myös jeesammassa opasta "Journées du Patrimoine":n aikana. Nyt vaan kun Conséil Général:in human resources osastolta hellyttäisiin avamaan rahahanat...

- Odottelen kutsua myös erääseen toiseen työhaastatteluun... katsotaan

- Kaverillani Marie:lla on dengue-kuume... Dengue-epidemia jyllää saarella jo seitsemättä viikkoa ja hiukkasen jänskättää saako meistä kukaan sitä (koputan puuta). Nukutaan tietenkin hyttysverkkojen alla, mutta pistoksilta etenkin iltaisin ei oikein voi välttyä. Mulla on ollut onnea, sillä en ole sitä vielä koskaan sairastanut tähän mennessä.

- Meillä oli kyläilemässä kaksi yötä kolme hauskaa belgialaista opiskelijapoikaa Couchsurfingin kautta. Näytin heille paikkoja, syötiin raflassa ja polskittiin rannalla

Löydettiin pojille viimeinkin tuoreita kookopähkinöitä heidän vikana päivänään Martiniquella 

Frida oli innoissaan uusista leikkikavereista

- Fridan koulu on alkanut sujumaan hyvin

- Martiniquella ovat lakkoileet niin Fort-de-Francen bussikuskit (tai oikeastaan jotkut alihankinta-firman kuskit, jo yli kuukauden!) kuin postinlajittelejatkin (kymmenen päivää). Bussinkäyttäjien hermot alkavat olla jo melkoisen riekaleina, eikä ihme. Useat linjat ovat täysin "poikki" eikä niillä ole edes minimipalvelua.  Facebookissa on kiertänyt muutama todella tulikivenkatkuinen mielipidekirjoitus tai "coup de gueule".  Että kukas sitten seuraavaksi taas... Esimerkiksi  bensa-asemat on olleet ihmeen kauan lakkoilematta. ;)

Muutoksen tarpeessa...

Roméolla on enää pari viikkoa jäljellä ennen töiden loppua yksityisenä sairaanhoitajana nykyisessä paikassa. Huh helpotusta oikeesti, en olisi ehkä mäkään kovin kauan jaksanut tätä nykymenoa. Sitä vasta huomaa oman väsymys - ja kypsyystasonsa silloin, kun vähän helpottaa, kuten nyt kun mun pomo on ollut poissa muutaman päivän melontareissulla. Olen ehtinyt siis hieman löysäillä ja jopa siivota kylppärin (!) ja lukea pari lehteä. 

Kyllä se vaan hiukan on välillä rasittavaa ja väsyttävää olla 90% vastuussa tarhareissuista, lapsen aamu - ja iltatoimista, siivoamisesta, kauppareissuista ja ruuaanlaitosta. Ja tämän lisäksi vääntää hommia illalla vielä koneelta siinä sivussa ja lapsen mentyä nukkumaan. Niin ja sitten vielä se seikka, että ollaan friidun kanssa ainakin joka toinen viikonloppu kahdestaan kun R on töissä. Että ei ihme, jos on välillä vähän hermo kireänä. Ei ihme, ettei  kumpikaan jaksa tai kerkeä harrastamaan mitään. Ei ihme, että välillä otetaan yhteen asiasta jos toisesta. 

Jonkinlainen "herääminen" ja napsahdus on kuitenkin molempien päänupeissa tapahtunut, ja toivonkin että asiaan tulee muutosta. Roméo etsii paremmin johdettua kabinettia jossa ei tarvitsisi vääntää ylipitkiä työpäiviä ja mullakin on suunnitelmissa uuden duunin etsiminen syksyllä. Tarvitsen muutosta, hidastamista, enemmän aikaa perheelle ja vapaa-ajalle ja vähemmän stressiä. Varmastikin vielä pystyisin pinnistämään ja jaksaa pyörittää tätä kuviota, mutta millä hinnalla? Kukaan ei ole korvaamaton, kuten äitini aina jaksaa muistuttaa ja työ ei ole yhtäkuin elämä. Joskus pitää vaan uskaltaa heittäytyä ja uskoa että muutos vie parempaan suuntaan.

It is time for a change....

PS. Tänään vietettiin äitienpäivää ja vierailtiin mamien luona. Vesiputouskuvat eiliseltä reissulta Balataan. 

Hohhoijaa

Multa meni hajoamaan auto alle torstaina töistä tullessani yhdessä liikenneympyrässä. Eli ei vaan startannut enään. Onneksi eräs ystävällinen herrasmies auttoi työntämään sen ympyrän penkalle, ja onneksi R oli vapaalla ja hakemassa Fridaa tarhasta... Jouduttiin loppujenlopuksi sitten jättämään se siihen yöksi, koska hinauspalvelua olisi saanut odottaa varmastikin sen puoli yötä. Autoon oli sitten vielä murtauduttu yöllä ja olivat pöllineet akun. Huomenna töihin pitäisi päästä R:n veljen autolla, jota se on lainaamassa meille onneksi päiväksi. Toivottavasti auto saadaan korjatuksi tiistaiksi, sillä muuten menee  todella vaikeaksi töiden ja tarhan kanssa...

Viikonloppu menikin sitten täysin pakkokotoillessa friidun kanssa, koska R oli töissä. Eli eipä juuri mitään kertomisen arvoista.

Muuten odotan mielenkiinnolla (tai oikeastaan jännään)  tulevaa työviikkoa, tilanne pomon kanssa kun on tällähetkellä hyvinkin räjähdysaltis. Eli katsotaan jäänkö ja yritän saada tilannetta aukeamaan vai lähdenkö kohti uusia haasteita...Olen ollut viime viikot aika maassa tämän tilanteen takia, ja toivon että se nyt lähtisi selkiintymään johonkin suuntaan. Onneksi olen saanut puhua asiasta siipan ja perheen kanssa, se on todella auttanut.

 

Kiire?

On ollut kirjoitusinspiraatio todella kadoksissa tässä viimeaikoina. Tosin aikaakaan ei ole liiemmälti irronnut blogin päivittämiseen, hullunmylly töissä kun jatkuu. Mutta enpä nyt siitä jauha sen enempää, tuskin olen ainoa jolla kiirettä pukkaa...Pahoitteluni muuten etten ole kommentteihin vastaillut, luen kuitenkin kaikki ja tulen aina tosi iloiseksi kommenteista mutta olen todella huono vastaamaan niihin! Joten antakee anteeksi ja yritän parantaa tapani.

Frida sairasti tässä myös silmätulehduksen, onneksi parantui siitä suht nopeasti. Mitään erityistä ei olla keretty tekemään, eli elo on ollut pitkälti akselilla työt - ruuhkissa jumitus - hima.

Eilen olin pitämässä infopöytää aamupäivän eräillä messuilla ja muuten koko viikko on mennyt Jeux Kali'na - kisojen viestintäkampanjaa ja sponsoreita hinkatessa, eli olen säätänyt telkkari - ja radiomainoskampanjoiden, lehtimainosten, julisteiden ja yhteistyösopimusten kanssa. Kisoilla on muuten omat Facebook - sivunsakin eli käykäähän tykkäämässä ja kurkkaamassa mistä on kyse täältä.

Nyt on kuitenkin viikonloppu ja taas aikaa hengähtää (ja etenkin siivota, kämppä kun on taas melkoinen pommi viikon jäljiltä). 

Leppoisaa viikonloppua!

Pitkä viikonloppu

Hyvää myöhäistä pyhänmiestenpäivää vaan! Me ollaan saatu viettää sen merkeissä pidennettyä viikonloppua, tosrstaina kun oli Toussaint ja se on pyhä niin eihän ranskalaiset todellakaan perjantaiksi sitten mene töihin, vaan on fait le pont. Ranskassahan muistellaan pyhimyksiä kaikkien pyhien päivänä (1 marraskuuta) ja kuolleita omaisia sitä seuraavana päivänä, kaikkien uskovien vainajien muistopäivänä (Commémoration de fidèles défunts). Käytännössä nämä kaksi päivää usein sekoitetaan ainakin Martiniquella ja haudoille voidaan viedä kynttilöitä jompana kumpana tai molempina päivänä. Suomalainen pyhäinpäivä on sekoitus näistä kahdesta päivästä ja jäänyt juhlapäiväksi luterilaiseen kirkkokalenteriin.

Me ollaan oltu rantsulla, siivottu; riidelty ja edistetty putkiremonttia. Eilen koko päivän meillä uurasti putkimies ja tyttöystävänsä (!, jep, oli tullut hengailemaan) ja saivat tehtyä keittiöön liitoksen tiskikoneelle. Aika luksusta että ei enää tartte tiskata käsin meidän superpienessä keittonurkkauksessa ja tiskikoneen päällystä voi käyttää myös lisäpöytänä...

Ollaan myös tuhlattu harvinaista kolmenkeskeistä aikaa riitelemällä (tai lähinnä mykkäkoulua pitämällä), miten tyhmää. Ja aina ihan hölmöistä syistä lähtee riidat, kun molemmat väsyneitä ja kun kerrankin olisi aikaa olla perheen kesken niin varmaankin liiat odotukset kostautuu sitten kärhämöinillä...Riita on kuitenkin jo sovittu ja nyt illalla mennään yhdessä jätskille keskustaan.

Tässä pari kuvaa perjantain rantsureissulta, paikka Anse Mabouya Sainte-Lucen kaupungissa.

Home again

Täällä ollaan taasen. Suomi jäi taakse ja vietetiin muutama päivä siipan siskon perheen luona Mandres-les-Roses nimisessä Pariisin lähiössä. Varsin pittoreskia aluetta, ihan pikkukylämeininki vaikkakin ihan lähellä Pariisia ja esimerkiksi Creteiliä. Eilen sitten lennettiin takaisin Martiniquelle. Hyvä ajoitus btw sillä huomenna metropolissa taas lakkoilaan oikein urakalla eläkeuudistusta vastaan - eli suuri osa lennoista peruttu, metrot ei kulje, junista osa jne. eli perussetti. Air Caraibes oli tällä kertaa vain puoli tuntia myöhässä (taitaa olla vika kerta kun lafkaa käytetään, sen verran ongelmia tuntuu olevan) ja kone ihanan tyhjä eli mahduttiin loikoilemaan penkeillä. Friidukin nukkui lähes koko lennon joten kerkesin katsoa mm. les Bronzés kakkosen - ranskalaisten kassamagneettikomedia joka kertoo camping-alueen elosta. Ei kylläkään montaa naurua saanut multa irrotettua. Lennon huippukohta oli kuitenkin se, että kone joutui kiertelemään puolisen tuntia Martiniquen yllä koska kiitoradalla oli koira irti ja jota yritettiin kuulutuksen mukaan saada kiinni :D. Että tervetuloa vaan Karibialle...

Kämppä on pommi ja pölyinen, jääkaappi tyhjä ja pyykkivuori odottaa  - eli karu paluu arkeen. Huomenna töihin. Mutta eiköhän tämä taas tästä...