Matkavalmisteluja

Vauva vetelee sikeitä, eli äiteellä on hetki aikaa taas nollata pollaa ja kirjotella...Ajan voisi tietenkin käyttää järkevämminkin eli esim. siivoomalla tai käymällä suihkussa, mutta ei nyt huvita. :)

 Eilen käytiin saaren toisessa päässä eli Robertin kaupungissa mun työpaikalla esittelemässä vauvelia työpajan nuorille. Teki kyllä hyvää poistua hetkeksi  neljän seinän sisältä, vaikka matka itsessään ei ollut mitään herkkua kun lämpöä on se 32 astetta ja autossa ei ole ilmastointia. Tytsi onneksi veteli sikeitä matkan ajan. Pomoni lupasi yrittää selvitellä äitiysrahan maksamista - sillä en ilmeisesti olekaan oikeutettu palkalliseen äitiyslomaan. Tämä selvisi eilen kun vihdoin keräsin tarpeeksi hermoja soittaa sossuun (vaikka lopulta Roméo saikin selvitellä asiaa, mä en vaan osaa käsitellä ranskalaisia sossun tätejä niinkuin pitäisi - ne on näitä kulttuurieroja, enkä aina tajua mitä puhelimessa puhuvat nopeaan jne.). Mutta koska täällä suhteilla saa aikaan paljon kivaa ja pomo tuntee hyvin muutaman sossun tädin niin ehkä, vain ehkä asia saattaa järjestyä. En siis ole oikeutettu palkalliseen lomaan koska en ole ollut töissä kys. työpaikassa tarpeeksi kauan, eli työsopimuksen olisi mm. pitänyt alkaa 2 tai 3 kk ennen raskautta ynnä muuta mukavaa. Dure, dure eli tiukkaa on meininki Ranskassa avustusten kanssa.

Sitten osioon Vauva-uutisia: ollaan alettu käyttämään viimeinkin kestovaippoja, kun saatiin hankittua vaippoihin sellasia päällimmäiseksi tulevia paperilappusia, jotka helpottaa vaippojen pesua koska niihin jää kakkakikkareet. Ja kyllä, hyvin on vaipat toimineet, ei yhtään vuotoa ja tuntuvat hiostavan paljon vähemmän kuin kertakäyttöiset. Suosittelen bumgeniuksen inserttejä, imuteho täysi kybä. Vavvan kantoreppu on myös ollut kokeilussa ja tarkoitus ois muistaa kanniskella mahdollisimman paljon ennen reissua, koska esim. lentokentän vaihto Pariisissa tulee tapahtumaan reppuilen. Eli olisi hyvä että tyttö olisi tottunut jonkin verran reppuun, ettei esim. huuda täyttä kurkkua koko vaihdon ajan...Käytössä meillä on Babylonin BB-tai joka on ollut sekin iloinen ylläri, yllättävän viileä ja hyvälaatuinen myöskin.

Huomenna ja perjantaina vielä lääkärikäynnit - PMIssä torstaina ja perjantaina pediatrilla, joka tsekkaa vielä vauvan korvat lentoa varten. Passikin (oikeen biometrinen) saapui tänään eli täällä oltais niinku good to go.

Rintaraivareita

Paino on tytöllä lähtenyt vihdoin nousuun, kiitos korvikkeen, ja nyt kolmen kilon maaginen raja pitäisi olla ja ylitetty. Eli eipä "mennyt niinkuin strömsössä" imetys...Kuvittelin että homma lähtee rullaamaan omalla painollaan ja että tottakai vauva osaa tissiä imeä ja maitoa riittää ja kaikki käy luonnostaan. Vaan eipä sittenkään. Vieläkään en osaa tarkalleen sanoa, että missä mentiin metsään, mutta on se vaan aika kova paikka äidille ettei imetys onnistukaan. Varmaan on monen asian summa - sektio synnytystapana, imuote hukassa vauvalla aluksi eikä vieläkään tunnu olevan ihan hallussa, pulloilu on sekoittanut entisestään ja mukaan kuvaan on tullut lähes joka kertaiset "rintaraivarit" nyt tissiä tyrkyttäessä. Tissistä kun ei sitä maitoa tule niin helposti ja nopeasti kuin pullosta - eli voihan itku ja harmitus. Lisäksi alussa vauva oli keltaisuuden ja valohoidon takia todella unelias ja väsynyt - eli nuhkahteli rinnalle tuon tuosta eikä edes stimuloimalla aina herännyt syömään - ainakaan tarpeeksi kauaksi aikaa. Neuvoa ja apua olisi pitänyt saada ja osata pyytää enemmän, mutta niin paljon tapahtui samaan aikaan sairaalassa ja oma väsymys oli sitä luokkaa että ei vaan yksinkertaisesti pystynyt tekemään enempää. Kotona netistâ löytyi toki paljon tietoa ja vinkkiä, mutta liian myöhään.


Mutta turha on jossitella ja syyllistyä, tilanne nyt on mikä on. Koitan nyt jatkaa osittaisimetystä ainakin niin kauan kuin hermo kestää ja luultavasti sitten täytyy vaan siirtyä pulloon...Vaikea paikka, mutta en vaan usko että omat voimat riittää enää täysimetyksen yrittämistä- se vaatisi todella paljon aikaa ja energiaa eikä silti välttämättä edes onnistuisi. Eli näillä mennään ja kyllä korvikkeellakin vauva elää ja kasvaa :).

Täällä siis opetellaan äitinä olemista ja päivät menee ihan hurjan nopeaan! Univelka hieman painaa, mutta olo rupeaa kuitenkin olemaan jo ihan siedettävä. Kovasti odotan myös Suomen reissua, elokuun 18 lähdetään kotomaahan tuoreiden mumman ja vaarin luo kuukaudeksi, ihanaa!

Vauva tuli taloon

Viime lauantaina syntyi sitten rv 41+1 meidän pieni variksenpoikamme aamu viideltä. Synnytyskertomusta luvassa myöhemmin - sen verran kerron että jännitystä riitti ja lopulta tyttö syntyi keisarinleikkauksella. Olin sitten sairaalassa kokonaiset kuusi päivää, koska pikkuisen paino laski nopeasti vaarallisille rajoille johtuen mm. vauvan keltaisuudesta ja valohoidosta jota siihen annettiin yms. Strategiset mitat syntyessä olivat 50 cm ja 2900g, mutta paino laski komen ensimmäisen päivän aikana 2600 grammaan.

Kotiin päästiin vihdoin taistelun jälkeen viikonlopuksi (olinkin jo todella kypsä mm.sairaalan henkilökuntaan ja unenpuutteesta täysin uupunut). Nyt ollaan saatu levättyä ja hieman nukuttua ja olo on jo todella paljon parempi! Kotona imetyskin  on sujunut paljon paremmin.

Tällä hetkellä päivät kuluvat lähinnâ imettäessä - painoa kun pitäisi saada nopeasti lisää, joten pyrin imettämään kahden tunnin välin. Yöllä iskä tosin antaa välillä pulloa, että saisin hieman tätä univelkaa pois nukuttua. Kohta lähdetään punnitsemaan beibiä, sormet ristissä että painoa on tullut lisää! :)