30° couleur

Vappu meni meillä hyvin pitkälti sisätiloissa sateen ropinaa (tai no lähinnä sitä tuli kuin saavista) kuunnellessa. Eipä sitten menty piknikille mutta  perunasalaattia tuli kuitenkin tehtyä. Ja käytiin eilen oikeen leffassakin, tarkastamassa Lucien Jean-Baptisten uusin, 30° couleur.

Kyseessä on martiniquelaissyntyinen filminmaakari, jonka ensimmäinen elokuva "La Première Etoile" saavutti ranskassa melkoisen suosion.

30° couleur on kuvattu Martiniquella vuoden 2011 karnevaalin aikaan. Mekin törmättiin kuvauksiin tuolloin kun ajeltiin pohjoisessa päin.

Leffa oli ihan mukiinmenevä komedia juurensa menettäneestä histoiroitsijasta, joka 30 vuoden jälkeen palaa kotisaarelleen Martinquelle tapaamaan kuolevaa äitiänsä. Pitkän poissaolonsa takia Patrick on integroitunut niin hyvin Ranskaan, että on muuttunut 'valkoiseksi'. Näin ollen karnevaalia elävä Martinique ja täkäläinen elämänmeno iskee täysillä pläsäriin ja hautajaisetkin mutkistuvat äidin ruumiin kadotessa.. Vaikka filmi onkin komedia, on siinä käsitelty myös vakavampia aiheita kuten rasismia ja identiteetin rakentumista ja kadottamista.

Memmu suosittelee!

Piiat x 2

Tuli ahmittua äiteen piristyspaketissa lähettämä Piiat - pokkari viikonloppuna. Heti perään piti sitten tietenkin tsekata kirjan elokuvaversio. Noh, kirja voitti kuten usein tuppaa käymään. Niin paljon yksityiskohtia ja päähenkilöiden tunne-elämän kuvausta jää pois usein leffamuodossa.

Piiat sijoittuu 1960-luvun Missisippiin ja kertoo Skeeter-nimisestä kirjailijaksi haluavasta valkoisesta tytöstä, joka alkaa kirjoittamaan kirjaa kaupunkinsa mustien kotiapulaisten kokemuksista valkoisten perheiden työntekijöinä. Oikeastaan tarinaa kuljettaa kolme minäkertojaa, Skeeter sekä kaksi koti-apulaista.  Taustaa luovat Jim Crow - rotuerottelu lait, Black Power - ja hippiliiken nousu. Kirjassa pohditaan valta-asetelmia ja rasismia,  mutta se kuvaa myös elävästi 1960- luvun yhteiskuntaa ja naisten asemaa.

Elokuvassa mutkia oli oiottu huolella ja mm. Skeeterin äidistä oli tehty paljon herttaisempi hahmo mitä kirjassa. Leffaversiossa myös vaikeita väkivalta - ja rasismi-teemoja käsiteltiin paljon vähemmän.

Koskettava kirja siis ja ei leffakaan huono ollut!