torstai 30. heinäkuuta 2009

Surrur eli sörsselireseptit

Nonnih, tässä tulee vihdoinkin kaikkien kieli pitkänä odottamat "mixeri-reseptit" ;)

Superhelppoa. Paloittele hedelmät tai iske kaikki ainekset suoraan sekoittimeen ja käännä nappulasta.

Jos joku onneton ei vielä omista tehosekoitinta, niin menköön heti kipinkapin kauppaan ja hankkikoon sellaisen. Valaistus odottaa. :D



HUMMUS

Kikherneitä tölkillinen
1-2 valkosipulin kynttä
1-3 rkl sitruunan/limen mehua
2 rkl oliivi/rypsiöljyä
(curryä tai garam masalaaa tms. intialaistyyppistä maustetta)

-Jos liian paksua, lisää joukkoon papujen keitinlientä.

HARISSA-KASTIKE

Maustamatona jugua
1-2 rkl Harissatahnaa


ERILAISIA SMOOTHIEITA

Banaania
Mangoa
Kookosmaitoa
Kanelia

- Nam. Laita hedelmiä yksi tai kaksi, riippuu kuinka paljon haluat herkutella


Banaania
Maitoa/maustamatonta jugurttia
Mysliä
Kanelia

- Mun perus aamupalasetti. Jos haluat tehdä pirtelöä, lisää sekaan vanilja- tai suklaajäätelöä ja unohda mysli.

Muita samantyyppisiä on Mangomaito ja ananasmaito - maitoa ja hedelmää, ah niin helppoa ja hyvää.

Arkielämätä

Mulla on täällä eka kaveri. Kyseessä on 6-vuotias poika meiän talosta. Nimeä en nyt häpeäkseni muista. Mutta poju on superhauska. Tutustuttiin koska sillä oli pieni oranssi kissanpoika joka mun suureksi suruksi naukui päivät pihalla, koska pojan äiti oli sanonut ettei kissaa enää sisälle oteta kun oli kakkinut joka paikan täyteen. Poika sitten ruokki kissan ulkona ja se asui parkkipaikalla autojen alla. Voitte arvata ettei tarinalla ole iloista loppua. Koitettiin väkertää kisulle jonkinlaista kaulapanta-narusysteemiä ettei sille kävisi hassusti, mutta kyllähän sille sitten kävi. Eli jäi siis auton alle.

Noh, poika on käynyt meillä kyläilemässä pariin otteeseen ja oon tarjonnut sille ÄssäMixejä (joista kovasti tykkäs, ja kysy mistä oon ostanut :)) ja nutellaleipää. Tänään rupateltiin bussipysäkillä kun olin lähössä tänne nettikahvilaan. Kertoo ehkä jotain mun sosiaalisesta elämästä täällä että ainoa kaverini on kuusivuotias :D.

Toissapäivänä oltiin Point du Boutin biitsillä grillailemassa. Sinne pääsee laivalla FdFstä puolessa tunnissa ja rannalta on hienot näköalat kaupunkiin. Eilen lainailin enkunkielisiä kirjoja kirjastosta (ah, henkireikä). Siellä on melkeen kaks hyllyä enkunkielisiä opuksia, tänk god, koska kirjakaupoista niitä on ihan turha etsiä. Oon lukenut aika paljon chick lit:iä ja muutamia helmiäkin kuten John Irvingin "The life according to Garp" - outo mutta loistava ja V.S Naipaulin "Magic Seeds". Nyt tosin meneillä astetta nolompi "Angels and Demons" :D.

Niin ja kotirintamalla tapahtuu: puhelinlinja aukesi!! UUUUUHH mama. Seuravaa proggis on sitten netin aukaaminen. Myös torakoita on listitty antaumuksella, ne pikku p*skiaiset oli perustaneet pesää meidän jääkaapin oven rakoihin, siis ennen tiivisteitä, että eivät sentään sisälle pääse. Mutta onko ällömpää kun avata ovi ja huomata että raossa lurkkii viisi torakkaa! Tein sitten joukkomurhan ja eliminoin pesätkin. Y Ö K. Myös syntymätodistus on nyt saatu käännettyä ja huomenna meen koettelemaan hermojani sossun jonoon. Tulee olemaan piiitkä aamu. Kiroan suomalaista rehellisyyttäni, mikä hemmetin idea sekin oli tehdä lopullinen muuttoilmoitus ulkomaille, kun oisin iisisti voinut olla sanomatta mitään ja kaik ois ollut niin pal helpompaa. Mutta tehty mikä tehty, nyt ei auta enää itku.

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Mikä ihmeen Martinique?






Äkkäsin juuri että iso osa blogia seuraavista ei varmaan ole ihan perillä millainen paikka on Martinique jossa nyt asustelen. Tässäpä siis pieni info-paketti kiinnostuneille:


Martiniquen ”löysi” aikoinaan Kolumbus vuonna 1502, jolloin saarta asuttivat Karib- intiaanit. Ennen heitä oli saarta asuttaneet Arawak-intiaanit, mutta sotaisat Caribit olivat ilmeisesti syöneet (sic) ja tappaneet Arawak-miehet mutta ottaneet itselleen naiset. tämän takia Kolumbuksen purjehtiessa saarelle puhuivat naiset ja miehet eri kieltä. Huono-onniset intiaanit tapettiin tai ajettiin pois saarelta. Viimeiset intiaanit katosivat Martiniquelta vuonna 1658. Kadonneiden Karib-intiaanien kulttuurista muistuttavat lukuisat kivi-ja kalliopiirrokset sekä mm. maniokin viljelyyn ja käsittelyyn liittyvä tietotaito, erilaiset kalastustekniikat ja Kreoliranskaan siirtyneet sanat.

Ensimmäiset afrikkalaiset orjat saapuivat saarelle 1636 työvoimaksi sokeriruokoviljelmille, jotka olivat alkaneet kukoistaa ja tarvitsivat kipeästi lisätyövoimaa. Eri heimoista tulleiden orjien keskuudessa syntyi uusi yhteinen kieli, Kreoli, jolla he pystyivät kommunikoimaan keskenään ja valkoisten kanssa. Kreoli perustuu enimmäkseen yksinkertaistettuun ranskan kieleen, mutta siinä on vaikutteita myös mm. englannista ja afrikkalaisista kielistä. Saari on ollut myös englantilaisten käsissä vuosina 1762-1848, mutta päätyi lopulta Ranskan siirtomaaksi Ranskankreolia puhutaan tänäkin päivänä Martiniquella, Guadeloupella ja Haitissa, ja se on usein lasten ensimmäinen kieli. Kieli on noussut uuteen arvoon viime vuosikymmeninä, ja sitä opetetaan nykyään esim. yliopistossa.

Orjuus kiellettiin vuonna 1848 jolloin yli 70 000 orjaa sai vapautuksen. Saarelle tuotiin orjuuden kieltämisen jälkeen lisätyövoimaksi intialaisia, jotka toivat mukanaan myös lehmiä. Olikin hauska huomata miten täkäläiset lehmät ovat aivan intialaisten serkkujensa näköisiä. :D Martiniquelle muutti myös kiinalaisia, ilmeisesti pakoon Maon hallintoa. Kiinalaisten omistamia halpoja ”krääsäkauppoja” ja ravintoloita onkin saarella kuin sieniä sateessa. Lisäksi saarella asuu edelleen pieni valkoihoisten yhteisö. He periytyvät entisistä orjanomistajista ja kolonisoijista ja omistavat edelleen suurimman osan paikallisista plantaaseista ja tehtaista. Näillä ”Béké”illä on paljon sosioekonomista vaikutusvaltaa.
Martiniquelaisten taustat ovat siis hyvin moninaisia…

Nykyään saarella asuu 400 000 asukasta (1080 neliökilometrillä! Eli melkoinen väestöntiheys). Ainakin saman verran on kuitenkin muuttanut emämaahan eli Ranska-ranskaan. Kuuluisia Martiniquelaisia ovat mm. äskettäin menehtynyt kirjailija, runoilija ja poliitikko Aimé Césaire (”Negritude”-liikkeen perustaja), kirjalija Frantz Fanon sekä Napoleonin puoliso, keisarinna Joséphine (josta ei täällä juurikaan tykätä, koska antoi miehensä uudelleenlaillistaa orjuuden v. 1802) . Martinique kuuluu Ranskaan departementtina (département d´outre-mer) vuodesta 1946 ja siten nykyään myös EU:hun.



Sokeriruoko, josta jalostetaan ennen kaikkea erinomaista rommia, banaanit ja turismi ovat Martiniquen tärkeimmät elinkeinot. Turismi on kasvattanut painoarvoaan vuodesta toiseen, vaikka suurin osa vierailijoista onkin ranskalaisia. Englannin kielen heikko osaaminen ja usein toistuvat lakot eivät juuri houkuttele suuria Karibian-risteilijöitä pysähtymään saarella.

Martinique sijaitsee siis Karibianmeren ja Atlantin välissä 2900 km päässä Pohjois-Amerikasta. Saarella on pituutta keskimäärin 64 km ja leveyttä 30. Eli aikas pieni. :)
Ilmasto on trooppinen eli kuumankostea – keskilämpötila on 26 astetta. Nyt eletään toista kahdesta vuodenajasta eli ”hivernagea” (talvi?!) joka on näistä kahdesta kosteampi ja kuumempi. Hivernage alkaa kesäkuussa ja loppuu marraskuussa ja on samalla myös pyörremyrskykausi. Tämänhetkiset päivälämpötilat on pyörineet siinä 30 ja 32 asteen välillä. Sormet on ristissä pyörremyrskyjen varalta. Viimeisin oli vuonna 2007 ja nimeltään Dean.




Kasvillisuudeltaan saari on rehevä, etenkin pohjois-osaltaan, koska kyseessä on tulivuorisaari (Montagne Pelée). Pelée on 1397 m korkea ja purkautui viimeksi 1902 tuhoten kokonaan Saint-Pierren kaupungin ja tappaen n. 30 000 ihmistä. Saaren pohjoisosan rannat ovatkin monet mustia – hiekka on volkaanista. Tuliperäisen mullan takia täällä kuitenkin kasvaa aivan kaikki, myös monet vierasperäiset kasvit kuten esim. bambu . Hedelmiä ja vihanneksia on mahdoton määrä – monia sellaisia joista en ollut ennen kuullutkaan ja tutumpia muttei vähemmän eksoottisia kuten litchi, kaakao, papaija, karambola, mango, ananas ja bataatti. Meidän pihalla (tai oikeastaan naapurin, mutta oksat meidän puolella ;)) esimerkiksi kasvaa karambolapuu josta keräillään hedelmiä mehuksi ja hilloksi. Myös keittobanaanit (bananilajike jota käytetään vihanneksen tapaan) on suurta herkkua. Myös erilaisia kukkia on hirmuisesti, ja saari onkin saanut lempinimen ”Madinina”, joka tarkoittaa ”kukkien saarta”. Meressä taas uiskentelee monen väristä – ja muotoista otusta korallien ympärillä. Myös isoja merikilppareita ja delfiinejä. Maalla elävät otukset ovat pienempää kokoluokkaa – apinoita täällä ei ole ja papukaijat on kuolleet sukupuuttoon lähes kaikkien käärmeiden kera. Mangusteja, iguaaneja, rapuja ja liskoja suurempia villieläimiä ei siis täällä kohtaa. Kolibrit ja lepakot lentelevät joka puolella, meidänkin pihalla.




Kaupunki jossa asutaan eli Fort-de-France on perustettu vuonna 1669 ja on saaren pääkaupunki. Täällä asuu noin 100 000 ihmistä. Kaupunkia kunnostetaan parhaillaan ja käynnissä on jatkuvia tietöitä yms. ärsyttävyyksiä jotka aiheuttavat liikenneruuhkia. Fort-de-France on sekoitus vanhoja, usein ränsistyneitä kreolivilloja ja uudempia betonitaloja.

Martiniquelaiset ovat monet hyvin uskonnollisia ja uskonto on läsnä arkipäivässä aivan erilailla kuin Suomessa. Kyseessä on siis katolilaisuus. Myös monet kristilliset lahkot kuten Adventistit ja Jehovan Todistajat ovat suosittuja. Täkäläiseen uskoon kuuluu myös afrikkalaisesta kulttuuriperinnöstä muistuttava magia, joka on sekoittunut katoliseen uskoon. Taikauskoisia käytäntöjä vilisee ja monet vierailevat erilaisten noitatohtoreiden ja ennustajien luona esim. rakkaus- ja rahaongelmissaan. Myös hautajaiset ovat erittäin tärkeitä tapahtumia joihin saattaa osallistua satoja ihmisiä.

Kulttuurista voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon vielä, mutta jätettäköön myöhemmäksi! Eli jatkoa odotettavissa mm. musiikkiperinteestä, ruuasta, kukkotappeluista ja kaikille pikku folkloristinaluille tietenkin saduista ja taruista. Jos energiaa löytyy (sillä aikaahan kyllä olis)..

A plus!

perjantai 24. heinäkuuta 2009

Karnevaali

Tässäpä ois vielä pieni videoklippi viimeviikkoisesta karnevaalista, jos tuo suostuu lataamaan..Enjoy!
video

hei hei auto


Istuskelen nettikahvilassa kirjottelemassa kun Roméo on taas töissä. Pari edellistä päivää oli vapaalla ja oikeestaan vaan siivoiltiin ja käytiin ostamassa ruokaa varastoon sillä meiltä lähtee pois iki-näppärä maasturi viikonloppuna. Romskun sisko Claudia lapsineen meinaan palaa takaisin Martiniquelle ja auto lähtee takaisin oikealle omistajalleen. Tulee olemaan varmaan aika outoa autottomana ja etenkin todella vaikeaa, sillä lähin ruokakauppa on esim. bussimatkan päässä. Täällä ei oikein teitten vaarallisuuden takia voi kävellä juuri muualla kuin kaupungin keskustassa. Suunnitteilla on kuitenkin auton osto, yksi mahdollinen ehdokas onkin jo bongattu. Olkoon kuinka epäekologista vaan, täällä oikeasti tarvitsee autoa koska bussiverkosto kattaa vain Fort-de-Francen ja nekin kulkee enintään kello 20 tai 21 saakka ja viikonloppuisin todella harvoin. Lisäksi jos pääkaupungista haluaisi matkata muualle saarella, on Taxico-systeemin varassa.

"Taxico" on tuhatta ja sataa kaahavaa pakettiautosta mini-bussiksi muutettu vekotin, joka on halpa mutta lähtee vasta sitten kun kaikki paikat on täytetty ja pysähtyy siellä missä matkustaja haluaa. :) Ei siis maailman nopein eikä turvallisin kulkuväline...

Työ- ja virastorumba ei ole juuri edennyt, paitsi että syntymätodistuksen kääntäminen ranskaksi etenee..Hinnaksi operaatiolle tulee 30 euroa, kiskurihinta kahden sivun mittaisesta paperista. Mutta onpahan nyt sitten leimat ja kaikki, toivottavasti kelpaa sossun tädeille.
Etnografisessa museossa kävin tiedustelemassa että ovatko saaneet jotain päätöksiä aikaiseski, kun ei ole mitään kuulunut. Eli tiedustelin siis sihteeriltä, itse johdon kanssahan en ole ollut vielä ollenkaan yhteyksissä..Lupasi että jonkun pitäisi ottaa muhun yhteyttä (jossain vaiheessa). Toivossa eletään siis vielä.

Kotirintamalla taistellaan eläinkunnan edustajien kanssa, nyttemmin lähinnä torakoiden koska muurahaisia vastaan käytävä sota on osoittautunut turhaksi. Eli harjoitetaan vaan damage controlia nykyään. Mutta torkakat painii kyllä eri sarjassa ällöttävyydessään. Ostettiin jotain supermyrkkyä jolla aiotaan taas sumuttaa kämppä vk-loppuna, että jos niistä pääsisi hetkeksi. Niin ja mulla on uusi rakkaus eli mikseri (siis tehosekoitinhan se on suomeksi kai?). H ja A sai maistella mun erilaisia pirtelö-smothie-mehu-kokeiluja. Ihan huippua, voin tehdä hummustakin ja äiteen lähettämät lakut on nekin muutettu jo pirtelömuotoon. Reseptiä pukkaa perästä!!

Kuten huomaatte oon nopeeta vauhtia muuntautumassa wannabe kotiäidiksi. Vielä tosin puuttuu ne kakarat, koira ja ruusupenkki. :D Vaikka ollaan me kasveja hankkimassa, yksi onkin jo istutettu parvekkeelle, nimittäin Citronelle-niminen ihmekasvi. Se on sitruunalta tuoksuva "pensas" jonka pitäisi karkottaa hyttysiä hajullaan. Siitä tehdään myös hyvää teetä.

Viikonloppuja kaikille!



tiistai 21. heinäkuuta 2009

Kuvia

Koska olen niin kammari tan blogin kanssa tai ainakaan se ei toistaiseksi suostu lataamaan kuvia tanne, niin kaykaa katsomassa niita osoitteesta: http://picasaweb.google.com/Mjemmu

Sinne jollain kummalla osaan laittaa niita :D Tiedattehan, humanistit ja tietokoneet jnejne..

Paluu arkeen

Viimeisesta postauksesta onkin hujahtanut jo aikaa, mutta olen jalleen maisemissa. :D
H:n ja A:n vierailu sujui niin intensiivisissa turistimeiningeissa ettei tullut tanne kirjoiteltua. Oli kylla tosi ihanaa nahda kavereita, puhua suomea, saada aiteen kaikki ihanat lehti, karkki yms.tuliaiset ja vahan visiteerata saarta. Loistavat pari viikkoa, kiitos asianomaisille!!

Kiivettiin mm. Pelé tulivuorelle, joka oli aika sporttisuoritus ainakin mulle (muut vaikutti vahemman kuolleilta ;)) ja Roméon aidin miesystavan luonna pienessa Riviére-Piloten kylan lahistossa. Oltiin siella yota, syotiin hyvin ja kerattiin puutarhasta banaaneja, avokadoja, pomme-canelleja, karambolia yms. Saatiin siis hirveat maarat hedelmia syotavaksi ja valilla hirvitti kun 84-vuotias mr. Julot pisti kasvistoa sileaksi viidakkoveitsensa kanssa.. :D Melkosia voimanpesia nama kaksi vastarakastunutta. Roméon aiti eli Mamie Dedekin juoksi putoavien leipahedelmien perassa.
Kaytiin H:n ja A:n kanssa myos monilla biitseilla kuten Martiniquen pisimmalla rannalla Les Salinesissa ja sademetsassakin seikkailtiin. Pistan tanne kuvaraporttia piakkoin.
Mutta nyt ollaan taas palattu arkeen ja mun paivaohjelma koostuu jalleen eri virastoissa juoksemisesta ja duunipaikan metsastyksesta. Pankkitili on jo avattu, jes, vaikka pankkikortti tosin on havinnyt postissa. Laitettiin uusi tilaus menemaan ja eikohan se sielta jossain vaiheessa tupsahda. Tarkeinta kuitenkin on, etta tilin auettua mulla on on oikeus paperilappuun nimelta RIB eli Réleve d'identité bancaireen jolla todistan asuvani tietyssa osoitteessa ja josta nakyy mun pankkitilin numero. Tata lappua taas tarvittaan mm. tyokkariin ja sosiaaliturvatoimistoon.

Eilein jonottelin lappuineni ja syntymatodistukseni kera sosiaaliturvatoimistossa kaks ja puoli tuntia ja tuloksena oli turha reissu, silla syntymatodistus oli englanniksi. Sehan pitaisi tietenkin olla ranskaksi. Ei auttanut purnaaminen ja muutenkin tati oli hyvin vastahakoinen edes antamaan lappua jolla voisin anoa paasya Ranskan sos.turvaan. Lopulta kun suostui sen hakemaan totesi etta kyseiset lomakkeet ovat loppu, ja etta mun pitaa palata uudestaan kaannetyn todistuksen kanssa ja tayttaa lappu sitten... Aivan ihanaa. Kyseisessa toimistossa jonottaa aina ehka viiskymmenta ihmista ja virkailijoita on toissa noin 5. Lisaksi se on auki kahdeksasta puoli yhteen ja kahtena paivana jopa neljaan! Suomen KELA alkaa mielessani muuttua paratiisimaiseksi palveluyhteiskunnan helmeksi.

Viikonloppuna oltiin Romskun kaa ekaa kertaa disessa eli klubbailemassa, se kun on taalla astetta kalliimpaa huvia. Paasymaksu on 20 euroa per naama ja kalja maksaa 8 euroa. Etta silleen. Ma paasin tallakertaa tosin ilmatteeksi koska ovimies joka oli ehka kannissa alkoi tunteilemaan jostain "ekasta kerrasta taalla vaimonne kanssa". Oli aika tyylikasta menoa, tanssittiin zoukia yms. Taalla oli myos mini-karnevaali vkloppunna jossa oltiin kanssa tanssailemassa. Viime helmikuun oikea karnevaali kun oltiin peruttu lakon takia (pelkasivat mellakoita). Laitan siitakin kuvia kuhan kerkian. Hienot oli asusteet ja tunnelma katossa.

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Kuvitusta





Noniin, tassapa jotain kuvia meian kampasta ... Tokkii bloggeri tanaan, ei kykene latamaan enempia. Ah, bussit kulkee jalleen, kannatti lakkoilla melkeen kolme viikkoa, saivat kuskit satasen korotuksen kuukausipalkkaan kolmeksi seuraavaksi vuodeksi =). Kylla ranskalaiset ossaa.

Olin tyokarjottelu haastiksessakin arkeologiseen museoon - siis intiaanikulttuurin museoon. Noh, enpa voinut kerskua arkeologian tai museologian opinnoilla ja kaikki mita tiedan amerikanintiaaneista perustuu pariin hatasesti kahlattuun Levi-Straussin tenttikirjaan.. Etta ei mennyt ihan nappiin haastis kun koitin ontuvalla ranskalla sepittaa jotain kysymyksiin ja ..Huhhei.
Toivon etta soittaisivat etnografisesta museosta, sinne saattaisi olla edes jotain mahiksia.