Juhlat rannalla

Viikonloppuna yskittiin yöt mutta pidettiin kivaa päivät, ohjelmassa oli mm. browniesien leivontaa (siis niin hyvää ja helppoa, miksen ole ennen tehnyt??) ja sunnuntaina suomalaispoika D:n syntymäpäiväkemut rannalla. Lapset kirmasivat täpinöissään meren -ja herkkupöydän väliä ja aikuiset ottivat rennosti. Yksi perhe tosin joutui pieniin vaikeuksiin bensan loppuessa motarilla kesken matkaa. Sankarin iskä sai sitten mennä hakemaan tyypit puolimatkasta. Bensa-asemat ovat siis edelleen lakossa nyt viidettä päivää. Mutta ehkä, ehkä aukeavat piakkoin *huokaus*.

 Jokatapauksessa rannalla oli aika täydelliset puitteet juhlille! Illalla kyllä uni maittoi varmaan joka tirpalle...

(Melkein) vapaaherran elämää

Työt on  nyt sitten virallisesti päättyneet, oikeasti siis jo viime keskiviikkona. Papereita vielä allekirjoiteltiin torstaina ja luovutin mm. kannettavan tietsikan (nyyh, joudun nyt turvautumaan meidän ikivanhaan prakailevaan miniläppäriin) ja muita tavaroita. Olo on ollut samalla aikaa haikea ja helpottunut, eli ristiriitaisia tunteita...Melkoisen tyhjiönhän se aina tekee, kun ei enää tiedä mitä tekee kello 9 ja 5 välillä...

En kuitenkaan kadu, ja olenkin jo aloittanut uuden paikan etsimisen. Sillä jos haluaa löytää töitä syksyksi, on haettava paikkoja ennen kesälomien alkua. Heinäkuun puolestavälistä elokuuhun on aika turha odottaa mitään, kaikki virastot ovat jo lomalaitumilla. Suhteet on siis pantu peliin ja hakemuksia olen lähetetellyt jo monia, muutamasta paikasta on hyvä tutina, mutta mikään ei ole vielä varmaa. Ennen Suomilomaa mun pitäisi päästä myymään matkamuisto-mini-yole:ja (perinteinen purjevene) yhteen kauppakeskukseen noin kymmeneksi päiväksi. Toivon että tämä keikka toteutuu, olisi kiva saada vähän lisärahaa lomalle...Senkin takia, että mulla on neljän kuukauden karenssi irtisanoutumisen takia työttömyyskorvaukseen.

Tänään mulla oli urheiluohjaaja-koulutuksen viimeinen koe, eli kirjallisen tutkielman suullinen esittely. Se meni onneksi hyvin, viisitoista minuuttia piti puhua tutkielmasta ja harjoittelusta ja saman verran oli aikaa vastata kuulustelijoiden kyssiin. Oli melkoinen ihme, että olin saanut tutkielman palautettua ajoissa kaikkien työkiireiden kanssa, koska aloitin sen tekemisen viikkoa ennen deadlinea ja tekstiä oli kuitenkin oltava viistoista sivua.. Mulla tosin jäi vähän lyhyemmäksi, mutta läpi meni silti, ainakin kuulustelun osalta. Huh helpotusta vaikka vielä ei voikaan sanoa että homma on täysin plakkarissa. Ei auta kuin odotella tuloksia, mutta luulen että mulla on  ihan hyvät mahiset päästä läpi.

Muuten olen riehunut pihalla koko viime vk-lopun, eli haravoinut sinne kertyneen paaaksun kerroksen avokadopuun lehtiä ja kitkenyt rikkaruohoja sekä taistellut pihan valloitaneita liaanikasveja vastaan. Ne on kyllä pirullisia tapauksia! Puutarhanhoitoa pitäisi vissiin vähän petrata, ja varmaan tuleekin petrattua nyt kun taas kerkeää...

Anoli-lisko puutarhassa

Aaikuinen naineeen...

Täytin eilen kolmekymmentä. KOLMEkymmentä. Jotenkin tuo kolmosella alkava ikä on mulle pienehkö kriisin paikka. Toki mikään ei oikeesti muutu, mutta silti on kyseessä jonkinlainen symbolisesti lopullisesti aikuiseksi tuleminen. Niinkuin paperilla ainakin, mitä ikinä aikuisella nyt sitten tarkoitankaan (tai yleensä tarkoitetaan?). Eikös se ikä ole vaan numero ja nykyäänhän tuo nuoruuskin on niin venyvä käsite, että oikeestaanhan tässä on vielä ainakin viisi vuotta armonaikaa ennen sitä isoa A:ta... ;)

Pikkusisko oli paskarrelut näin hienon kortin. Huomaa rollaattori. 

Kolmekymppisetkin voi  hei kuitenkin hassutella!  Ja käydä ulkona (niille vaan tulee pahempi väsy ja tappavampi krapula). Tanssia baarissa (nuorison mielipidettä ei kaivata). Matkustella (otettaisko kuitenkin hostellin sijaan perhehuone?).

Joten eikuin luottavaisesti uudelle vuosikymmenelle ja uusia haasteita kohden. Samalla tyylillä jatketaan kuin ennenkin, vaikkakin yrittäen kuitenkin aina oppia virheistä. Täytyy sanoa, että mielummin olen kuitenkin 30 kuin 20, kymmenessä vuodessa on kuitenkin tullut opittua kaikenlaista itsestään ja elosta ylipäätään.

Synttäreitä ei juhlittu mitenkään erityisesti eilen, koska friiduraukka on kipeä ja oli yskinyt (ja oksentanut 2 kertaa sänkyynsä...) koko yön. Aamulla energiatasot ei siis olleet mitenkään superkorkealla, mutta sai siippa sentään hoidettua aamiaisen sänkyyn!

Siitä sitten merirosvo-vaatteet päälle ja virkeänä töihin vetämään meidän pelikonseptia turisteille Château Dubuc:iin aamupäiväksi.

Ainakin aurinko näyttäytyi, tässä tuli tosiaan vettä päivät yöt läpeensä viimeisen viikon verran. Ja tänään sataa taas... Huoh.

Viime sunnuntaina kuitenkin pikkuisen koitettiin juhlistaa etukäteen synttäreitä ja oltiin kutsuttu muutama kamu istumaan iltaa. Roméo kun on tämän vk-lopun töissä ja sade pilasi meidän picnic-suunnitelmat. Mutta katsotaan josko toukokuun alussa kerettäisiin vähän juhlimaan...

Bonne année!

Roméon kanssa vietettiin aikuisten uutta vuotta ja vielä melko hulppeissa puitteissa, siippa oli meille varannut juhlaillallisen Martiniquen ainokaisella kasinolla.


Ruoka oli ihan älyttömän hyvää ja tunnelma muistutti etäisesti ruotsinlaivaa... Meidän lisäksi ravintelissa oli yksi nuori pöytäseurue, lähes kaikki muut illallistajat olivatkin sitten 60 ++... Mutta ei se mitään, oli kiva katsella kun söpöt vanhat parit nauttivat ja tanssivat innolla.  Runsas viini - ja shamppanjatarjonta myös varmasti vaikutti viihtyvyyteen ;).

Kuvissa alkupala ja pääruoka, tuo lohifile oli päällystetty mantelirouheella ja erilaisilla mausteilla, mm. chilillä!

Keskiyön vaihtuminen otettiin vastaan laskennalla, konfettisateella,  "bonne année" toivotuksilla ja poskisuukoilla juhlijoiden kesken. Shampanja virtasi siihen tahtiin, että osa vanhemmista herrasmiehistä alkoi olla todella juhlatuulella...

Ruokaövereiden jälkeen pyörähdettiin kasinolla vähän vielä pelailemassa. Ranskassahan rahapeliatomaatit on sallittuja vain kasinoissa, eli niitä ei marketeiden auloissa täällä näy.

Ilta lopetettiin Fort-de-Francen rannalla, missä käytiin ampumassa vielä raketit.

Onnellista uutta vuotta, bonne année kaikille blogin lukijoille ja kiitos että jaksatte seurata mun sekavia raapustuksiani! :)

Uusi vuosi, uudet kujeet

On jälleen se aika vuodesta, kun lupaillaan parantaa tapansa ja katsahdetaan, mitä sitä oikeen tulikaan tehtyä tänä kuluneena auringonkiertona.

Oma vuoteni sujui kaikenkaikkeaan todella mukavasti, mitään suurempia vastoinkäymisiä ei kohdattu ajoittaista rahapulaa, stressiä ja friidun pientä sairastelua lukuunottamatta.


VUODEN KOHOKOHDAT

-  Kymmenen päivän nuorisovaihto suomalais - ja martiniquelaisnuorten kesken
- Siskon, sukulaisten ja kaverin vierailut meidän luona
- Koulutusreissu Saksaan
- Yli kuukauden kesälomailu Suomessa (Flow! Faces! Kaverit! Perhe!)
 - Vakituisen työsopimuksen solmiminen ja työttömyysputken katkeaminen
- Urheilun uudelleen aloittaminen ( vaikkakin se on taas jo lopetettu) :D
 - Uuteen kaveriin tutustuminen

Ensi vuonna yritän petrata (jälleen) niissä asioissa, jotka on aina olleet mulle vaikeita, eli säästämisessä, terveellisesti syömisessä ja liikunnassa. Eräänlaisia ikuisuuslupauksia siis, heh.

Valitettavasti en tällä hetkellä löydä aikaa kuntosalille, työpäivät tarhareissuineen ja illan ruuanlaiton kanssa ei jätä aikaa minkääntason harrastuksille. Ratkaisu pulmaan on tiedossa, tulisi jumpata yksin, itsekseen, mieluiten kotona. Mutta mun laiskangeeneillä en tässä onnistunut sitten yliopisto-aikaisen satunnaisen lenkkeilyn. Katsotaan jospa kuitenkin suunnittelulla ja laihtumismotivaatiolla pystyisin! Hankkisin vaikka  stepperin ja zumba-videoita, mikä ettei innostaisin siipankin mukaan.

Toinen petraamisen kohde eli säästäminen on ikuisuusongelma. Mun tililtä lähtee aina kaikki mitä sinne tuleekin, ellei ole jotain aivan pakottavaa säästökohdetta. Noh, nyt niitä on taas ainakin neljä ensi vuodelle, opintolainan lyhennykset, Suomi-reissu elokuussa ja toinen matka loppuvuodesta Saint-Martinille. Voitettiin meinaan R:n kanssa asuntomessujen arvonnassa viikon hotellimajoitus Saint Martinin saarella koko poppoolle! Tarkoitus oli lähteä reissuun jo nyt huhtikuussa ja viettää siellä mun kolmekymppisiä, mutta todellisuus iski tajuntaan, eli eihän meillä nyt todellakaan ole varaa. Matkaan ei siis kuulu lentoja tai ylläpitoa, vaan pelkkä hotelli (joka tosin on melko luksusmesta). Toivotaan että tiukasti säästämällä pystyttäisiin voitto kuitenkin lunastamaan loppuvuodesta.

Viimeinen lupaus eli terveellisesti syöminen liittyy samalla toiveeseen laihtumisesta....Sellaset viitisen kiloa vähintään olisi kiva karistaa. Pitäisi vaan sanoa heippa hei rakkaille karkeille, sipseille ja roskaruualle. Yrittänyttä ei laiteta vai miten se nyt meni...

Mitäs lupauksia teillä muilla on vai onko mitään? Onko lupausten anto mielestäsi turhaa touhua vai onko hommassa jotain itua? 

Sateinen sunnuntai

Pilvisen päivän iloja; aamulla siivosin kämpän lattiasta kattoon (tulikin todella tarpeeseen...) ja iltapäivällä "Chloë - täti" tuli hakemaan meidät ajelulle.

Päädyttiin ajelemaan pohjoiseen ja pulikoitiin ensin Carbet:n rannalla. Mustaa hiekkaa bikinit täynnä!

 

Sitten syötiin vielä raflassa, jossa olin aikoinaan töissäkin, jädeä/lettua/vohvelia.
Noms noms! Sunnuntai parhaammasta päästä. :)

Lomailu jatkukoon

 Heei, pitkästä aikaa!

Jotenkin on aika aivan hujahtanut ohi ja viimeinen blogimerkintäkin tullut kirjoitettua Suomesta. Uutta vuotta juhlistin Helsingin yöelämässä, asiaankuuluvalla railakkuudella. Raketit jäi näkemättä. Että parhaat toivotukset nyt vaan kaikille näin jälkikäteen.

Nythän ollaan kuitenkin jo viikko oltu takaisin Martiniquella, minä, Frida ja siskoseni Salla. Ei ole tullut aika pitkäksi suhatessa pitkin saarta eri rommipanimoita, rantoja ja kaupunkeja ihmetellessä. Vielä on viikko lomaa siskolla jäljellä ja tarkoitus on ottaa siitä kaikki ilo irti :). Salla on tosin joutunut maksumieheksi, mun lomailua kun hieman jarruttaa onneton rahatilanne, työttömyyskorvauksista kun ei vieläkään ole tullut päätöstä...Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.

Nyt on suklaata jääkaappi täynnä tuhottavana ja ihania lahjoja nurkat täynnä. Takaisin arkeenkin pitäisi kai osata palata, mutta ei ihan vielä! :)

                               Kuvat by Salla

Matkavalmisteluita

Viikon päästä "si dieu veux" (jos jumala haluaa), kuten täällä kuuluu hokea kaiken tulevaisuuteen suuntautuvien suunnitelmien suhteen, ollaan Fridan kanssa saavuttu Hki-Vantaalle. Ei ollenkaan hassumpaa. Olen suorittanut pienimuotoista joululahjojen ostamista, paino sanalla pienimuotoinen, sillä olen tâllähetkellä työtön sopimuksen loppumisen jälkeen. Työkkäriin sain haastattelu-ajan vasta 15.12, eli päivää ennen lähtöä - tuon pakollisen haastiksen aikana saan vasta tehdä työttömyyskorvaushakemuksen...Käsittelyyn menevää aikaa en edes jaksa lähteä arvuuttelemaan... Eli selkokielellä rahaa ei nyt ihan hirveesti ole, varsinkaan lahjojen hankintaan.

Mutta hui hai, eihän lahjat tärkeintä joulussa ole, tai pitäisi olla ainakaan olla! Mä olen järjettömän onnellinen siitä, että pääsen viettämään joulua Suomeen koko suvun kanssa, siinä on lahjaa kerrakseen. Fridan kanssa ollaan treenattu kovin "tip tap tip tap" - liikkeitä ja tanssia, jolla hurmata joulupukki. Eikä tässä vielä kaikki, mun ihanainen siskoni lentää takaisin meidän kanssa Martiniquelle lomailemaan kahdeksi viikoksi. Täytyy patistaa Roméota siivoomaan yksi "romuhuoneista" kuntoon ennen kun tullaan takaisin!

Voi olla, että mun työtkin taas jatkuu työpajalla tammikuussa, riippuu saadaanko rahoitusta eri organisaatioilta vai ei. Katselen nyt rauhassa, ja jos vaikuttaa siltä että rahaa ei tipu niin sitten alan etsiä jotain muuta. Oikeesti on aika ihanaa olla pakkolomalla ja hieman hengähtää.

Huomenna mennään Fridan kanssa moikkaamaan Mamieta, joka on taas pistämässä Suomentuliaisiksi kunnon satsin omatekoista rommilikööriä, hilloa yms.

Tässäpä pukin odotukseen martiniquelaista joulumusaa, kyllä tällä varpuseenkin jouluaamuna ois saatu vähän eloa!

Uusi koti

Hellurei, blogi on viettänyt hiljaiseloa muuton takia. Ollaan saatu vihdoinkin uusi talo asuttavaan kuntoon ja muutettiin viime lauantaina. Viikko onkin hujahtanut iloisesti sementinjämiä raaputellessa, siivotessa ja tavaroita järjestellessä.

Talo on kyllä huippu, kuvia luvassa piakkoin. Muistan kuinka ensimmäisellä visiitillä olin talon ostoa vastaan ja en pitänyt siitä yhtään. Mutta silloin se olikin aika onnettomassa kunnossa. Nyt olen aivan innoissani ja iso remppa siihen tehtiiinkin. Ihanaa kun Fridalla on vihdoin oma huone ja muutenkin kaikilla paljon enemmän tilaa.

Meillä ei ole vielä netti auennut uudessa kodossa, joten sitä odotellessa blogi päivittyy hieman harvemmin....

Rentoa viikonloppua kaikille! :)

Materialisti

Milloin on liian vanha tekemään joululahjalistan? Ei koskaan!

Joten tässä Memmun 28-vee toiveet tälle joululle rakkaille joulupukeille (nuo lelut on kuitenkin Fridalle).

Ebulobo on ranskalainen lelumerkki, jonka bopohippi-meininki yllättäen uppoaa muhun. Kokelmasta löytyy noiden nallejen lisäksi Susi- ja punahilkka-aiheisia leluja ja uusi "Peace and Love - la happy farm"  (Aivan, aivan) mallisto. Kaikki kelpuutetaan.  Viimeksi etsiessäni netistä löysin Suomesta Ebua myyvän liikkeen, mutta en enää muista yhtään mikä oli kyseessä. Joten jos joku tietää mistä saa niin vinkatkaa, pliis!

Toinen uusi himotuksen kohde on Titimadamin korut. Ihania. Sisäinen lapseni kiittää.

Pulikoimassa

Jiihaa - kaikkien remppakiireiden keskellä sain Roméon suostuteltua lähtemään uimaan. Pieni vesipeto oli enemmän kuin innoissaan ja läträttiin pitkälti toista tuntia. Lapsen myötä nykyään ajautuu mitä ihmeellisempiin leikkeihin ja keskusteluihin muiden rannalla polskivien lasten kanssa. Tänään Fridaa mm. "maalattiin" hiekalla josta tyttö ei loppujenlopuksi ihan hirveästi tykännyt. :D

Rantareissu kuvitettuna, vassoguu.

Matkalla rannalle



Casinon rantana tunnettu biitsi, virallisesti Batéliere-hotellin "oma". Rannalla on myös rafla/baari "Lili's" jonka ruokaa on tarkoitus testata piakkoin.







4 hammasta vähemmän

Kävinpäs perjantaina klinikalla poistattamassa viisaudenhampaat. Siis ne kaikki neljä, koska saamattomana ihmisenä olen antanut hampaiden vain olla... Mutta nyt päätin että pian kolmekymppisenä, mukamas aikuisena ihmisenä, on korkea aika hoitaa homma päiväjärjestyksestä.

 Poisto-operaatio tapahtui onneksi nukutuksessa. Elämäni ensimmäinen nukutus joka oli kyllä mielenkiintoinen kokemus. Taju lähti salamannopeasti ja muistan vain kuinka söpö anestesialääkäri vitsaili kovasti kytkiessään mua  eri laitteisiin. Herätys olikin sitten hieman epämukavampi...

Nyt on olo jokseenkin maaoravamainen eli koko naamavärkki turvonnut kaksinkertaiseksi. Toivon että maanantaihin mennessä muistuttaisin hieman enemmän ihmistä, sillä muuten en kyllä ihmisten ilmoille lähde. Lääkkeitä on onneksi kunnon arsenaali joten eiköhän tää tästä pikkuhiljaa...

Jippii!

Semmosta vaan että lentoliput Suomeen jouluksi on nyt hankittu. Ensimmäinen suomijoulu  kahteen vuoteen ja Frida pääsee kokemaan talven. Joten rakas Joulupukki, toivoisin lunta, maltillisen pakkasen ja tähtikirkkaan jouluyön....Olen melko täpinöissäni :)

Maria, Maria

Viikonloppu oli varsin vaiheikas, saaren vierestä pyyhälsi "troopinen myrsky Maria" joka olikin oikukas tapaus. Meteorologit eivät oikeen tienneet, kuinka myrsky tulee käyttäytymään sillä kyseessä oli jotenkin "epäorganisoitunut" tapaus. Noh, tosiaan pahinta odotettiin perjantaille ja paljon sadetta saatiinkin. Kuitenkin lauantaiyö oli sitten se myrskyisin. Mehän luultiin että homma on jo ohi, ja oltiin lähdetty koko konkkaronkka R:n siskon Claudian luokse viettämään iltaa - ideana oli lähteä myöhemmin kahdestaan diskoilemaan (eli Frida jäisi yöksi hoitoon).  Yhdentoista pintaan alkoi räiskimään salamoita huolella ja justiin kun päästiin autoon niin vettä alkoi sataa kaatamalla. Päätettiin kuitenkin lähteä matkaan, mutta jouduttiin myöntämään tappio kun tiet alko lainehtimaan. Huono säkä mutta minkäs teet. Yöllä meni vielä sähköt poikki koko saarelta, että semmonen myrsky oli se.

Sunnuntaina sitten herättiinkin auringonpaisteeseen ja päätettiin suunnata rannalle. Friiduhan rakastaa merta yli kaiken ja alkaa hihkua jo vettä nähdessään. Pulikoitiinkin sitten melko tovi ja R keräsi levää meidän tulevaan kompostiin...Kuulemma jotenkin edistää maantumista tjs?

Fridan tarha on lähtenyt hyvin käyntiin, tyttö on nyt isojen puolella. Kävely alkaa jo sujumaan, todella varovainen on edelleen ja uskaltaa kävellä vain "tukipaikasta" toiseen mutta pikkihiljaa... PAPA on uusin sana ja itse papakin todella pop tällä hetkellä.

Helluntaibiitsi

Vietettiin ansaittua, tarpeellista, rentoilumaanantaita rantsulla. Oli helluntai ja koko saari siirtynyt rannalle.

Frida oli onnesta soikeena päästessään polskimaan mereen. Kaikkein hauskinta on istua rantavedessä ja kiljua innosta ja läpsiä aaltoja.

Matkasänky on ollut eri hyödyllinen, kiitos Mumma ja Vaari!

Mäkin sain väriä pintaan (lue: punaista sellaista).

Töissä on pitänyt kiirettä mutta kesäloma ja Suomen leiri lähestyy kovaa vauhtia, niitä kovasti odottelen.

Suomeen!

Maanantaina mä lähden sitten kuulkaas Suomeen; neljän päivän reissusta venyikin yllättäen viikon mittainen lentolippuongelmien takia. Ihan tolkutonta säätöä oli tämä päivä, joka kului puhelimessa roikkuen soitellen niin Suomeen, pomolle, matkatoimistolle ja mun mukaan lähtevän parikymppiselle Didierille. Mutta huh helpotusta, kämmäröinnistä (mun ja matkatoimiston) huolimatta saatiin ylihintaset lennot sovitettua budjettiin ja maanantaina lähdetään sitten valmistelemaan heinäkuun Youth in Action - leiriä Lappeenrantaan. Jänskättää, sillä olen ekaa kertaa erossa friidusta ja tyttö on ollut vielä tämän päivän kuumeessa vähän niinku kaupan päälle. Mutta eiköhän se viikko isin ja tädin hoidossa hyvin suju, vaikka mulla on jo nyt ikävä!

Sormet ristissä että kaikki menee hyvin eikä ylimääräisiä yllätyksiä enää matkalle osu. Lappeenrannasta suunnataan perjantaina tädin ja siskon hoiviin Kallioon ja Vantaalle. Suunnitelmissa olisi myös piipahtaa Maailma Kylässä festareilla ja nähdä kamuja ens vk-loppuna, aika ihanaa!

Loppuun sitten vielä muutama porukoiden ottama kuva Friidusta ja lomameinigeistä (© Kari ja Anne Saaristo). Katsotaan kerkeänkö kirjotella Suomesta käsin, palailen astioille kun mahdollista.

Ps. Tilannepäivitys - Islannissa on sitten alkanut purkautumaan  tulivuori. Nyt alkaa ihan oikeesti jänskättämään, mutta peruakaan ei voi...