Ohi on ja voi mikä leiri meillä olikaan. Kymmeneen päivään mahtui paljon iloa, oppimista, haasteita ja myös hammastenkiristystä, stressiä ja väsymystä. Nyt univeloista ja pitkästä lennosta jo hieman palautuneena taaksepäin katsellessa leiristä muistuu kuitenkin ennenkaikkea ne tähtihetket ja etenkin kuinka paljon se antoi nuorille - uusia ystäviä, erilaisuuden pelon voittamista, englannin oppimista, erilaiseen kulttuuriin totuttautumista ja siitä oppimista...Ja niin paljon muuta. |
| Aurinko laskee Saimaaseen |
Itse opin myös paljon projektin pyörittämisen ohella niin itsestäni kuin organisoimisesta yleensä. Välillä mentiin kantapään kautta, mutta niin sitä vissiin parhaiten oppii. Maaliskuussa uudet suomiystävät lentävätkin sitten tänne, loman jälkeen alkaa siis kakkosleirin järjestäminen. Sitä ennen ajattelin kuitenkin lojua Fridan kanssa saunassa, järvessä, piknikillä ja olla tekemättä mahdollisimman vähän isovanhempien ystävällisellä avustuksella.
Sunnuntaina siis takaisin Suomeen. Tänäiltana suunnataan kuitenkin R:n kanssa vielä katsomaan Angelique Kidjon konserttia. Tätä on odotettu, leidiä olen fanittanut jo lukiosta saakka. Naisella on upea ääni, kuunnelkaa vaikka itse!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti