Arkielämätä

Mulla on täällä eka kaveri. Kyseessä on 6-vuotias poika meiän talosta. Nimeä en nyt häpeäkseni muista. Mutta poju on superhauska. Tutustuttiin koska sillä oli pieni oranssi kissanpoika joka mun suureksi suruksi naukui päivät pihalla, koska pojan äiti oli sanonut ettei kissaa enää sisälle oteta kun oli kakkinut joka paikan täyteen. Poika sitten ruokki kissan ulkona ja se asui parkkipaikalla autojen alla. Voitte arvata ettei tarinalla ole iloista loppua. Koitettiin väkertää kisulle jonkinlaista kaulapanta-narusysteemiä ettei sille kävisi hassusti, mutta kyllähän sille sitten kävi. Eli jäi siis auton alle.

Noh, poika on käynyt meillä kyläilemässä pariin otteeseen ja oon tarjonnut sille ÄssäMixejä (joista kovasti tykkäs, ja kysy mistä oon ostanut :)) ja nutellaleipää. Tänään rupateltiin bussipysäkillä kun olin lähössä tänne nettikahvilaan. Kertoo ehkä jotain mun sosiaalisesta elämästä täällä että ainoa kaverini on kuusivuotias :D.

Toissapäivänä oltiin Point du Boutin biitsillä grillailemassa. Sinne pääsee laivalla FdFstä puolessa tunnissa ja rannalta on hienot näköalat kaupunkiin. Eilen lainailin enkunkielisiä kirjoja kirjastosta (ah, henkireikä). Siellä on melkeen kaks hyllyä enkunkielisiä opuksia, tänk god, koska kirjakaupoista niitä on ihan turha etsiä. Oon lukenut aika paljon chick lit:iä ja muutamia helmiäkin kuten John Irvingin "The life according to Garp" - outo mutta loistava ja V.S Naipaulin "Magic Seeds". Nyt tosin meneillä astetta nolompi "Angels and Demons" :D.

Niin ja kotirintamalla tapahtuu: puhelinlinja aukesi!! UUUUUHH mama. Seuravaa proggis on sitten netin aukaaminen. Myös torakoita on listitty antaumuksella, ne pikku p*skiaiset oli perustaneet pesää meidän jääkaapin oven rakoihin, siis ennen tiivisteitä, että eivät sentään sisälle pääse. Mutta onko ällömpää kun avata ovi ja huomata että raossa lurkkii viisi torakkaa! Tein sitten joukkomurhan ja eliminoin pesätkin. Y Ö K. Myös syntymätodistus on nyt saatu käännettyä ja huomenna meen koettelemaan hermojani sossun jonoon. Tulee olemaan piiitkä aamu. Kiroan suomalaista rehellisyyttäni, mikä hemmetin idea sekin oli tehdä lopullinen muuttoilmoitus ulkomaille, kun oisin iisisti voinut olla sanomatta mitään ja kaik ois ollut niin pal helpompaa. Mutta tehty mikä tehty, nyt ei auta enää itku.