Tänään oltiin tsekkaamassa sairaala, jossa tulen synnyttämään. Vaikutti oikeen pätevältä paikalta, uusi iso rakennus ja todella sympaattiset kätilöt ja sihteerit. Tavattiin kätilö, joka vihdoin kyseli kaikki tarpeelliset kysymykset perinnöllisistä sairauksista yms. saatiin myös kuunella pikkutyypin sydänääniä, jotka, helpotus, olivat edelleen siellä. Vaihdetaan siis gynegologia julkiselle puolelle, en ole ollut kauhean tyytyväinen edelliseen lääkäriin, jolla on aina kauhea kiire ja jolle joutuu jonottamaan vähintään tunnin ajan joka kerta. seuraava ultra on myös varattu noin kuukauden päähän, kyseessä rakenneultra. Ranskassa sosiaaliturva kattaa kolme ultraa, suomessa ilmeisesti käydään vain kerran? Toissapäivänä kävin myös laboratoriossa tekemässä noin 7 verikoetta, pissakokeen ja yhden gynegologisen. Huhhuh! Testattiin kerralla kaikki paastosokerista albumiineihin, trisomia 21:yhteen ja HIV:hen kerralla. Viikon päästä sitten tulokset. Täällä labratkin on yksityisiä, sinne vaan kävelet lekurin lähetteen kanssa ja hoidat hommat. Melko suolanen 105 euron hinta tuli näille testeille, mutta sossun pitäisi korvata ainakin 70% jossain vaiheessa. Edelleen odotan "kelakorttiani" eli carte vital:ia.
Eilen pitkästä aikaan olin taas oppaanna jenkkituristeille, mukava ryhmä tällä kertaa, vaikka melko suuri. 19 mumon ja papan kanssa kaupungin kapeilla kaduilla köpöttely ja selostaminen rupeaa olemaan jo aika haastavaa. Mutta hyvin sujui, kukaan ei kompuroinut ja kaikki ylistivät kilpaa Fort-de-Francen kauneutta ja ranskalaista tunnelmaa.
Roméo vietti eilen Haiti-päivää, oli ensin pakkaamassa stadinonilla ruoka-vaate-yms. apupaketteja joita ihmiset ovat lahjoittaneet. Ja todella paljon onkin täällä kertynyt. Monet kaupungintalot järkkäävät ruokakeräyksiä ja myös todella monet yritykset supermarketeista matkayhtiöihin ja puhelinoperaattoreihin. Itse vietiin ruokapaketti Leader Price- marketin keräykseen, riisiä, maitopulveria, kuivapapuja, spagettia yms. Illalla Romsku oli vielä ottamassa vastaan Haitista evakuoituja ranskalaisia lentokentällä, psykiatrinen sairaala, jossa työskentelee järkkää henkistä tukea evakuoiduille. Lennolla oli ollut mm. nainen, joka oli menettänyt kaikki kuusi lastaan järistyksessä. Ei voi muuta kuin yrittää muistaa olla kiitollinen siitä, miten hyvin kaikki asiat itsellään onkaan. Tuollaiset kohtalot pistävät väkisin miettimään.
Täällä siis kaikki hyvin, väsyttää, mutta se nyt ei ole mitään uutta. Voin muuten suunnitella "Julie ja Julia"-leffaa kaikille hyvästä ruuasta, Meryl streepistä ja Ranskasta pitäville. :) Tuli vuokrattua eillen. Meryl näyttää etenkin tässä leffassa todella hämmentävän paljon edesmenneeltä mummiltani. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti