maanantai 3. tammikuuta 2011

Unohdettu nuoriso

Yhdistyksen kolmas työpaja on käynnistynyt pikkuhiljaa vaikeuksista huolimatta. Ihan by the way alkaa muuten pikkuhiljaa ketuttamaan ranskisten into antaa ensin organismeille megapitkiä nimiä ja sitten lyhentää ne kirjainyhdistelmiksi. Pieni opiskelu on siis ollut tarpeen että pysyy kärryillä keskustelussa, jossa vilisee DTEFP:tä, PLIE:tä, ADI:a, URSIEA:a jne.. Ja nämä vasta sosiaalialan esimerkkejä. DTEFP on esimerkiksi Direction du Travail, de l'Emploi et de la Formation Professionnelle ja vastaa Suomessa ilmeisesti Työ- ja elinkeinotoimistoa ja on se taho, joka antaa työpajoille toimintaluvan.

Mutta siis, vasta alle puolet työpajan osallistujista on koossa joten rekrytointi-haastattelu-sopimustenkirjoitus säätö tulee vielä jatkumaan. Mulle on nyt sitten langetettu työpajan accompagnement socioprofessionnel joka Suomessa kulkee vissiin  nimellä yksilö/ryhmävalmennus ja työvalmennus. Alkää ymmärtäkö väärin, olen todella innoissani ja kiinnostunut kyseisestä tehtävästä - ainoastaan sosiaalialan koulutus ja työkokemus ks. tehtävästä puuttuu :D. Ja koulutusta ei myöskään ole luvassa eli pelin henki on oppia tekemällä (ja todella nopeasti). Eli jos totta puhutaan tilanne on hieman stressaava ja vastuu hiukan myös hirvittää. Mutta eikun soitellen sotaan.

Nuorten tilanne ei täällä ole helpoimmasta päästä: INSEE:n mukaan 48% työmarkkinoilla olevista nuorista on työttömänä, huumeongelma vakava ja väkivalta kokoajan kasvussa. Saarelta puuttuu kipeästi koulutusmahdollisuuksia ja työpaikkoja joten esim.  toimeentulotukea saavia on mannerranskaan moninkertaisesti. Nuoria työttömyydelle altistaa tietenkin köyhyys ja perheolot, sekä erityisesti koulutuksen ja perustaitojen puute. Suurinosa  meidän työpajan nuorista on moniongelmaisia - ovat esimerkiksi lopettaneet koulun kesken ja jääneet ilman lukion tai ammattikoulun päästötodistusta, eivät osaa kunnolla lukea tai kirjoittaa, käyttävät vähintään kannabista ja monilla on myös ongelmia virkavallan kanssa. Ihan muutamia ongelmia mainitakseni.  Moni on jo oikeastaan luovuttanut tai tyytynyt diilamaan tai tekemään hommia pimeänä.  Mutta toivoa on aina ja  nuorten hyväksi toimivien eri organisaatioiden ja järjestöjen koordinointi ja seuranta tulee olemaan mun hommia, kuten koulutus - työllistymisprojektin määritteleminen ja toteuttaminen, säännölliset haastattelut jne... Että eikun hommiin. Saas nähdä kuin käy.

1 kommentti:

  1. Sulla on korkea työmoraali, se on hyvä. Uusi ryhmä on aina uusi mahis; ulos kotoa ja arkirytmiä opetteleen... tapaamaan toisia ja voimaantumaan. Ei se niin ihmeellistä tartte olla, pikkuhiljaa enemmän vastuuta ja itsenäisyyttä. Parasta kun itsetunto kasvaa, ja ympärillä on aikuisia jotka on läsnä ja paikalla sovitusti ja jaksaa kannustaa ja kuunnella! Hyvä te! terkuin äiti

    VastaaPoista