Fridalla ei oo ollut kauheen kivaa viimeaikoina. Pikkuihmisen keuhkot on nyt rohisseet yli kuukauden eli lima on jämähtänyt tiukkaan. Ruokahalu on kuitenkin ollut tallella suuriltaosin ja kuumettakaan ei ole ollut. Käytiin kuitenkin lastenlekurilla varmuuden vuoksi, joka varmuuden vuoksi määräsi antibioottikuurin ja "kinésitérapie réspiratoire" eli suomessa vissiin nimellä fysioterapia. Ideana on hieroa keuhkoista limat pihalle. Neljä kertaa takana, kaksi jäljellä. Odotan todella sessioiden loppua - Frida huutaa nykyään kuin syötävä jo nähdessään terapeutin ja hierontasessiot limaoksuineen ei ole herkkua niin mulle kuin etenkään Fridalle.
Toinen friidun arkkivihollinen on vauvan niistolaite merkkiä Belvital. Kiné suositteli, meillä oli alunperin käytössä sellanen pumpattava malli, joka oli kyllä ihan susi.
Tuo kuvan vauva on varmaan todella vahvojen rauhottavien alaisena. Realistisen idean hommasta saadaksenne kuvitelkaa kuvaan naama punaisena huutava ja käsillään niistolaitetta repivä tenava. Valokuvasta on myös ovelasti jäänyt pois se olennaisin elementti, eli räkää lapsen nenästä letkulla imevä äippä.
Mainittakoon nyt pikaisesti myös, että räkäsäiliöstä imuputkeen eritteiden siirtyminen estetään "tehokkaasti" laittamalla liitoskohtaan pumpulia (mutta niin että ilma pääsee kulkemaan). Se ei jännä kyllä ihan aina toimi...
Kaikkea sitä mutsit joutuukin tekemään. Isihän ei ole laitteeseen vielä suostunut koskemaan. Kaikessa ällöttävyydessään homma on kuitenkin tarpeellista ja toivotaan että tuloksia nähdään piakkoin. Käytössä on myös eukalyptusöljy, jota manteliöljyyn miksattuna hierotaan rintakehään.
Toivon siis että friidu paranisi pian ja niisto-keittosuola-kinésiterapeuttitumba loppuisi hetkeksi tässä taloudessa. Muuten kaveri kyllä voi ihan hyvin ja on oma valloittava itsensä. Hampaita pukkaa ja istuminen on kova juttu (mumma: syöttötuoli on vihdoin hankittu). Ekaa sanaa on treenattu jo muutama viikko ja varsinkin siellä kinéllä sitä saakin kuulla itkun seasta: äi-ti-ti-iiii! Sniif, sydäntäsärkevää.