Kilpailupäivä

Tätä tapahtumaa varten oltiin treenattu ja odotettiin innolla, nimittäin Martiniquen ensimmäistä kanawa-kisaa.  Samaan aikaan biitsillä oli myös Jetski - kilpailu, joka toi hauskaa kontrastia. Meitä oli kolme joukkuetta, joista  yksi armeijan poikia ja tyttöjä, toinen vanhoja Kariskon konkareita ja sitten meidän tiimi, joka koostui kahdesta sosiaalityöpajan työntekijöistä ja kariskon työpajan entisistä nuorista.

Kuva Kariskon Facebook-sivuilta

Kuva Kariskon Facebook-sivuilta



Kisaan kuului kaksi noin 1200 metrin kierrosta, joista ensimmäisen armeijan korstot voittivat. Itse en päässyt melomaan ekalla kierroksella, mutta toisella kyllä. Ja hyvä niin, sillä se kierros me voitettiin, ja sijoituttiin kakkosiksi sekunnin (!) erotuksella, aikaan 11 minsaa ja rapiat. Kyllä hieman syletti, mutta eipä tarvinnut ainakaan hävetä häviötä. Tätä lisää!

Synttärisukellus

Mulla oli tänään synttärit, 29 vuotta napsahti lasiin. Tunnen itseni aika vanhaksi, mutta vielä on vuosi aikaa maagiseen kolmenkympin rajapyykkiin... ;)

Aamu alkoi aamiaisella sänkyyn kera kukkien ja lahjan. Mies on petrannut kyllä huomattavasti tänä vuonna! Lahja oli niinkin romanttinen kuin ulkoinen kovalevy. Noh, se oli kyllä toivelistalla vaikka olisi sieltä löytynyt kyllä hajusvesikin. Tarpeeseen se kuitenkin tulee!

Iltapäivällä lähdettiin ajelemaan jonnekkin etelään päin, eli yllätys luvassa. Uikkarit piti ottaa mukaan ja aavistelin mitä tuleman pitää sillä sukelluskaste oli ollut kalenterissa jo tovin.

Saavuttiin siis Okéanos Club:ille jossa ahtauduin märkäpukuun ja meille ekakertalaisille pidettiin pieni infoisku sukellustekniikasta ja käyttäytymisestä veden alla ja korallien kanssa. Sitten veneeseen ja matkaan! Ankkuroitiin erääseen niemenkarkeen, eli minnekään syvyyksiin ei meitä alottelijoita viety, vaan maksimissaan käytiin viidessä metrissä. Oli todella outoa hengittää veden alla ja aluksi hiukan jännitti. Korviin myös sattui jonkin verran alas painuessa, mutta siihenkin nieleskely ja nenän blokkaaminen auttoi lopulta. Sukellusopettaja oli ihan loistotapaus ja homma lähti sitten rullaamaan ja lopulta en olisi halunnut tulla ylös ollenkaan.

Täytyy kyllä ottaa uusiksi ja mikä ettei jopa mennä PADI Open Water Diver sukelluskurssille.  Tuolla Okéanoksella siitä saisi pulittaa 390 euroa, ilmeisesti siis hieman halvempaa kuin Suomessa.



Mustekala piilossaan

Koralleja

Paille feat. Konshens

"Le roi Césaire ne siègera plus sur le trône, nos petits fréres ne vont plus à l'école, pourquoi le faire s'ils peuvent vendre de la drogue, parce que nos politiciens ont tous perdu leurs graines, ils parlent, parlent, parlent depuis des siècles, j'entends des voix mais je ne vois pas les gestes, non rien a changé depuis la grève, oui mesdames et messieurs on vous a vendu un rêve...."

Niin totta, niin totta...Teemaan sopien pieni politiikkaa ruotiva musaklippi tässä. Mikään ei tosiaan ole muuttunut Martiniquella vuoden 2009 yleislakon jälkeen, valitettavasti. Nuorisotyöttömyys on huippulukemissa, turvattomuus kasvaa ja poliitikot senkun jaksaa jauhaa. Että hyviä pressanvaaleja vaan viikonloppuna Ranska! Täällä äänestetään aikaeron takia jo huomenna. Itse menen taas melontaharkkoihin, kilpailu lähestyy...

Vuorilla ja tuulettumassa

Seikkailtiin viikonloppuna vuorilla herra H:n kanssa, joka on meillä vielä vieraana. Käytiin mm. uudessa puistoa ja museota yhdistelevässä Domaine d'Emeraud:issa joka oli oikeen iloinen yllätys. Luontomuseo oli tosi hyvin tehty ja osittain infoa löytyi myös englanniksi. Meitä sivistettiin Martiniquen geologisista syntyvaiheista, biodiversiteetistä, eri eläin - ja kasvilajeista sekä yleisimpien hyötykasvien  leviämisestä saarelle.

Museon jälkeen käytiin pulahtamassa Saut de Gendarme -vesiputouksella. Vesi oli kylmää!

Siitä jatkettiin vielä Morne Vert:in kylään ja sen observatorioon, josta Pélée-tulivuorta tarkkaillaan. Observatoriosta on hienot näkymät Pitons de Carbet - vuorille ja tietenkin myös tulivuorelle. Tie tuonne ei muuten ole herkkohermoisille, se kun on  25 asteen kulmassa.

Matkan varrella

Observatoriolla

Mt. Pelée

Sunnuntaina Herra H toimi meille lastenvahtina ja me hyökättiin tietenkin sitten ulos ja juhlimaan, Roméo oli voittanut radiosta liput yhteen "Garden Party":yn joka järkättiin vanhalla vesimyllyllä(!). Mylly oli hieno vaikkakin aika rempallaan ja sisustuskin oli hyvin "roots". Mähän olin kuvitellut jotain astetta fiinimpää meininkiä ja olin pikkasen ylipukeutunut,  mutta hyvin sujui tanssi parin drinksun jälkeen! ;) Täytyy kyllä yrittää käydä kahdestaan ulkona vähän useemmin...

Dallasista, päivää!

Vaalit

Caribbean blue

Melontaa

Tänään oli sitten melontaharkat. Mulla oli lihakset jo valmiiksi jumissa keskiviikkoisesta jumppasessiosta (jep, en ollut käynyt kuntosalilla kahteen (!) kuukauteen) joka tuli tehtyä hieman liian innokkaasti! Mutta yllättävän kivuttomasti harkoista selvisin kun oli lähinnä nuo jalat jumissa. Nyt tuli sitten treenattua kädet.

Sää oli hieno ja meidän treeniporukka koostui lähinnä erään kumppaniyhdistyksen sosiaalityöpajan työntekijöistä, jotka olivat ekaa kertaa kanawan (kanootin intiaanikielinen nimitys) kyydissä. Hyvin meni ja rytmissäkin pysyttiin suunnilleen!

Sukulaiset H&H oli tietenkin myös raahattu ihmettelemään menoa joten kuvista vastaa nimimerkki herra H.

Alkulämmittelyä

Kanootti pitää puskea mereen ja takaisin

Sitten menoksi!



Harkkojen jälkeen koukattiin kotimatkalla vielä Diamantin kautta. Kyseessä on siis volkaanista

alkuperää oleva pieni saari (ja kylä, joka on nimetty murikan mukaan), jota 1800-luvulla englantilaiset käyttivät laivojen väijymiseen ja ratsaamiseen.

Le rocher du Diamant

Pääsiäinen, ranta ja ravut

Pääsiäisloma on täällä, ihanaa! Ja niin ovat myös 2 kpl sukulaisia jotka tulivat lomailemaan Martiniquelle. Ja saivat samalla tehtäväkseen loppusuvulta raahata matkalaukullisen suomikamaa ja kaikkea ihanaa meille. Että kiitos kaikille joulupukeille sinne! On suhteellisen luksusta syödä aamiaiseksi Fazerin suklaata ja ruisleipää!

Täällä pääsiäisenä kuuluu mennä koko suvun kera rannalle ja viettää siellä piknikkiä makustellen perinteistä Matoutou - rapupataa. Mulla on vielä pata maistamatta tältä vuodelta mutta jos huomenna mennään anoppilaan niin eiköhän sitä ole tarjolla! Jaiks, edelleen hieman vierastan padasta sojottavia taskurapujen saksia mutta kaipa tuo mämmikin ulkosuomalaiselle aika hurja juhlaruoka on ;)

Matoutou de crabe, kuva netistä

Rannallekin siis vei meidänkin tie.

Piti kokeilla Picasan erinäsiä efektejä, tässä "Holga"

Frida rannalla, efektinä "sixties" eli kuuskytluku...Ei hassumpi

Matoutou maistuu

Metsäretki

Oltiin aamulla kävelyllä Sainte-Lucen kaupungin mailla sijaitsevassa Montravail - nimisessä metsässä,  joka on samalla luonnonsuojelu-alue. Metsä oli lievästi vaikea löytää! Moottoritieltä käännyttäessä tasan yksi kyltti opastaa suuntaa ja loput käännökset onkin sitten joko osattava tai kysyttävä ihmisiltä reitin varrelta. Meillä oli tuuria, sillä ystävällinen naisihminen jolta pysähdyttiin kysymään ohjeita opasti meidät autollaan lähes perille saakka. Muuten ei kyllä oltaisi ikuna löydetty, sen verran piilossa (ja korkealla vuoren rinteellä) paikka on.

Metsä koostuu lähinnä mahogaaneista ja kapokkipuista (fromager) . Se on siitäkin kiinnostava mesta, että sieltä löytyy  vanhoja intiaanien kaivertamia petroglifeja. Tutkijat eivät ole vielä päässeet selville niiden iästä eivätkä myöskään symbolien merkityksestä. Harmi että kiviä ei pääse katsomaan, sillä alue on toistaiseksi suljettu yleisöltä.

Tällaisia symboleja kivessä on. Aika vekkuleita osa noista päistä!

Me käpyteltiin kävelyreitti läpi rattaiden kanssa. Tuolla on myös mahdollista vaeltaa pieniä polkuja pitkin, täytyykin tulla joskus uudestaan kunnon vaellukselle (ilman friidua). Oli ihanan viileää ja rauhallista, bongattiin paljon eri lintuja (kolibreja, banaanikerttuleita...).

Puita tukahduttava liaanikasvi jolla on todella nätit siniset kukat.

Frida ja kapokkipuu

Haltijapuita

Matkan reitille osui myös todella majesteettinen 45 -  metriä korkea kapokkipuu. Rungon ympärystä puulta löytyy 1,6 metriä ja juurten ympärystä viisi metriä.

Martiniquella näihin puihin liittyy paljon mystiikkaa ja taikauskoa. Kapokkipuuta kutsutaan yleisesti Paholaisen puuksi. Kansanperinteen mukaan niiden oksistossa asustaa yön henkiä (zombeja, lentäviä soucougnan:eja...). Soucognan  on paholaisen kanssa liiton tehnyt eräänlainen vampyyri joka pystyy muuttamaan muotoaan eläimeksi tai hyönteiseksi.  Se joka kaataa puun saa päälleen kirouksen ja kuolee.  Puun siemenkodista saadaan kuitua, jota on ennenaikaan käytetty patjojen, tyynyjen, huonekalujen yms. täyteaineena ja eristeenä.

Maisemat oli komiat metsän lähistöllä. Taustalla Rocher du Diamant.  

 Loppujen lopuksi kävelyretki muuttui melko seikkailuksi.  Fridan rattaista irtosi pyörä ja kaikenlisäksi metsätie ei tehnytkään ympyrää niinkuin luultiin, vaan johti jollekin autotielle. Päästiin onneksi liftaamalla takaisin puiston parkkikselle (joka oli noin 4 kilsan päässä!), sillä muuten oltaisiin jouduttu kävelemään koko reitti takaisinpäin. Hauska reissu kaikenkaikkeaan!

Keräsin reitiltä hibiskuksen kukkia joista saa hyvää teetä. Resepti tulossa!