Wannabe judoka

Sitä on oltu taas viikko urheiluohjaajan koulutuksessa. Tää toinen jakso oli vähän tylsempi kuin se ensimmäinen, käytiin paljon läpi samoja asioita ja karibian malliin keskusteltiin ja keskusteltiin ja aika rankasti asian vierestä varmaan puolet koko kurssista. Oli ns. osallistava koulutus. Huomasin että täytyis vissiin ottaa selvää eri pallo - ja mailapelien säännöistä. Oli meinaan ihan mielenkiintoista yrittää rakentaa tuntirunkoa käsipallon ympärille tuntematta koko pelistä yhtään mitään...Mutta tietoa on kertynyt ja ranskankielistä urheilusanastoa kanssa. 

Kung-fu panda styleee. Tällä asennolla ei ole mitään tekemistä judon kanssa...

Judoharkoissa olen myös edelleen juossut kolme kertaa viikossa, harjoittelun teen kahden eli collège luokan kanssa (vastaa suunnilleen ylä-astetta) ja yhden kehitysvammaisista teineistä koostuvan luokan kanssa. Nuo ylä-asteelaiset on kyllä pikkasen haastavia (lue kurittomia ja villejä) mutta sellasta suomalaista haistattelua ja kovis-meininkiä en ainakaan ole vielä havainnut. Koulutukseen kuuluvan näyttökokeen tulen varmaankin tekemään kehitysvammaisten ryhmän kanssa.

Judosta oon tykännyt yllättävän paljon. Vaikka en todellakaan vielä hallitse eri heittoja tai sidontatekniikoita, tykkään lajin filosofiasta.  Vielä kun saataisiin mun sensein kanssa ne teinit rauhoittumaan niin että puolet tunnista ei menisi kurinpitoon...