Jounen Kréyol

Hyvää kansainvälistä kreolin kielen päivää vaan kaikille! Tänään sitä vietetään, jo vuodesta 1981. Päivä ei tosin Martiniquella ole ottanut juurikaan tulta alleen, toisin kuin vaikkapa Haitissa ja Guadeloupella. Haitissa kreoli on maan virallinen kieli.  Täällä järjestetään hyvin vähän tapahtumia verrattuna edellisiin saariin. Kuulemma Kanadan Montrealissa vietetään jopa kreolin kielen kuukautta.  Tässä näyte kielestä - ranskaa osaavat tunnistavat tuttuja sanoja, afrikkalaisperäisten sekä englannista ja espanjasta lainattujen lisäksi. Niin ja on kreolissa myös Carib-intiaanien kielestä sanoja.

"An tan an, pabò lanné 1970, lè moun té ka palé kréyol, ki si swa lékol oben téyat, yo té ka kriyé yo Kominis. Pas plis ki sa! An tan tala lé ou té kominis ou pa té an bon moun. Sé té an lensilt. Lanné 1791, nou jwé an pyès téyat, i té ékri an kréyol."

 esim. Moun = ihmiset (sanasta monde?) Ti moun =  lapsi, Ti sanasta petit. Pas plis ki sa = pas plus que ca..jne.

Itse olen viettänyt merkkipäivää jenkkituristi mammojen ja pappojen kanssa. Tänään oli ensimmäinen Walking Tour Fort-De-Francen keskustassa. Itse en vielä päässyt ääneen vaan lähinnä tarkkailin opasta ja jutskasin ihmisten kanssa. Seuraavalla kerralla olen sitten ihan yksin! On kyllä hommaa koittaa paimentaa pariakymmentä henkeä kaupungin kapeilla jalkakäytävillä, varoa autoja, kuoppia yms. Ei ole myöskään ihan helppoa puhua tarpeeksi kovaa kaiken taustamelun keskellä ja muistaa tärkeät vuosiluvut ja kaikki tiedot rakennuksista. Mutta tykkään kyllä, mielenkiintoista hommaa. Sain tippiäkin 4 dollaria :).  Olin maanantaina ihan oikeiden turistien kanssa myöskin bussikierroksella, tarkkailijana sielläkin. Että soittoa odotellessa seuraavasta, omasta kierroksesta. Muutenkin oon ollut tiivisti töissä viime viikon kahvilassa. Rupeaa pikkuhiljaa sujumaan drinksujen ja pirtelöiden teko, ja muistan jo suurimman osan annosten nimistäkin.

Täällä on taas bussilakko päällä, sillä joku matkustaja oli päättänyt tirvaista kuonoon kuskia. Että eikun lakkoon. Kuskit pelaavat dominoa "vallatuilla" pysäkeillä ja pääteasemalla komeilee hieno "en greve" pahvikyltti puulavakasan päällä. Ensiviikolla on täälläkin pyhänmiesten päivä, Toussaint, joka on tärkeä vuotuinen juhla. Hautausmaita puunataan jo kuntoon, ja viikonloppuna perheet kokoontuvat haudoille muistelemaan kuolleita ja sytyttämään kynttilöitä. Ihan Meksikon malliin ei hautuumailla juhlita, mutta samantyyppisiä viboja on havaittavissa. Kuulumisiin!

Music is my aeroplane

Nyt seuraa ihan puhdasta mainostusta.
Martiniquella musiikki raikaa jokapuolella. Eri musatyyleistä suositumpia ovat tietenkin saaren omat kehitelmät, zouk ja kompa, mutta myös muut karibialaiset musalajit ovat hyvin edustettuina. Mainittakoon vaikka salsa, reggae ja dancehall.

Muhun on viimeaikoina erityisesti kolahtanut kahden paikallisen artistin musiikki. Kyseessä on reggae/danchehallia edustava Sael ja eri lajeja sekoitteleva Victor O. Sael on täällä hyvin suosittu, Victor O taas nouseva uusi kyky. Molemmat laulavat kreoliksi.

Mutta mitäs tässä turhaan läpisemään, antaa musiikin puhua puolestaan! Enjoy.

 http://www.myspace.com/victorospecials
www.myspace.com/sael97

Onnittelut

Spesial dedikass - eli suuronnittelut Marita-mammalle 73-vuotispäivän johdosta täältä meiltä molemmilta! <3

Kiitos pappa myös kommenteista, kivaa kun seurailette kuulumisia!

Rahaaaa...

Ei oo oikeestaan tapahtunut mitään sen mullistavampaa, paitsi että sain sumplittua Karisko-järjestön kanssa, että aloitan mahd. harjoittelun siellä vasta joulu-tammikuussa. Teen sinne kuitenkin jo jotain, esim huomiseksi pitäisi olla valmiina ja printattuna yksi esite projekteista ja tuotteista. Näin siksi, että siellä kahvilassa (nimeltään muuten Boule de Neige) jossa aloitin olisi mulle töitä 4 vuoroa viikossa ja 8 h kerralla. Että aika houkuttava tarjous näin lähes puolen vuoden työttömyyden jälkeen! Aloitan nyt siellä ja katsotaan miten menee, toivon että onnistun pitämään tän paikan. Omistaja on tosi rento heppu joka on kotoisin Etelä-Ranskasta (joten melkonen aksentti hällä) ja kahvila tosi tasokas. Pikkasen mua ahistaa kun en aina saa selvää mitä mies puhuu ja sama ongelma edelleen kreoliaksentin kanssa - jatkuvasti saa pyytää toistamaan. Mutta kaipa se siitä, ja ehkä tää haittaa enemmän mua kuin muita, toivon ainakin! :) Nyt vaan opettelemaan drinkkien valmistusta (silmämitalla!) ja painamaan mieleen annosten nimiä. Huomenna toinen työpäivä. Teen nyt iltavuoroa, 16-12...


Täällä on taas lakkoiltu, eilen tosin loppui ahtaajien kolmen päivän lakko satamassa. Mutta sitten heti perään alkoikin parin sairaalan lakot, joista toisessa, Colsonin psykiatrisessa sairaalassa Roméo on töissä. Colson on saaren ainoa (!) psykiatrinen sairaala, jonka tilat eivät ensinnäkään ole riittävät ja ovat myös huonossa kunnossa. Tällä hetkellä sairaalassa on 350 potilasta, vaikka laitoksen kapasiteetti on 275. Lisäksi sairaanhoitajia on llian vähän potilasta kohden,  noin yksi sairaanhoitaja 12 potilasta kohden...Että tämmösissä oloissa työskentellee siippa, ei oo aivan helppoa.

Tässä vielä linkki videopätkään lakosta: 

Martinique : Jour de grève à l'hôpital Colson

Kanootin kapean vesille laskin...

Eilen oli tosissaan jänskä päivä. Ensinnäkin ajelin ekaa kertaa ihan yksin motaria noin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Saint Lucen kylään. Siellä meillä oli rendez-vous Karisko-järjestön kanssa. Rannalla lekotteli noin 15-metrinen "kanawa" eli paikallisten Carib-intiaanien aikoinaan käyttämän kanootin jossei ihan kopio, niin sukulainen. Kuten viereisestä kuvasta selviää, on kyseessä merikanootti jolla aikoinaan melottiin saarelta toiselle. Välimatkathan saarten välillä ei ole mitenkään mahdottomia, joten juurikin kanoottien avulla on saaret aikoinaan asutettu ja tuotu niille hyötykasveja yms. Kariskon rakentamat kaksi kanoottia ovat ensimmäiset ja ainoat laatuaan sitten 1600-luvun! Carib-intiaanit tapettiin ja häädettiin Martiniquelta 1600-luvun puolivälissä ja esim. viereisellä Dominica-saarella heidän jälkeläisiään on jäljellä enää kourallinen. Kuitenkin intiaanien ja espanjalaisten ja  ranskalaisten valloittajien välillä, unohtamatta afrikkalaisia orjia, tapahtui runsaasti vuorovaikutusta ja sekoittumista. Monella martiniquelaisella saattaa siis olla Carib-intiaani yhtenä esi-isänään.  Kreoliranskassa on jonkunverran intiaanin kielisiä nimiä ja sanoja.  Saarella on  lisäksi säilynyt runsaasti intiaanien viljelyyn ja kalastukseen liittyvää tietotaitoa. Intiaanit opettivat tulokkaile esimerkiksi maniokin viljelyn ja käsittelyn, verkkojen ja katiskoiden punomisen sekä korien yms. punonnan.

  Kanawa on siis merkittävä symbolisella tasolla mutta myös tieteellisesti. Arkeologi Benoît Berard on kanawoiden takana ja projektin puuhamies. Melomalla saarelta toiselle voidaan mm. arvioida keskimääräinen aika, joka intiaaneilla kului liikkumiseen sekä määrittää mahdollisia maihinnousupaikkoja ja niiden ympärille rakentuneita kyliä. Ja onhan se nyt aika siistiä päästä tekemään oma kanoottikin! Järjestössä treenataankin nyt seuraavaa suurta melontaretkeä varten, nimittäin Martinique- Puerto Rico. Projekti kulkee nimellä " Kytangomingo Ema" eli suomeksi "Esi-isien tie".

Meitä oli siis noin kuusitoista henkeä melomassa ja melkonen seikkailu olikin (ainakin mulle näin noviisina). Kanawa on rakennettu paikallisesta gommier-puusta perinteisellä tekniikalla. Se on siis tehty yhdestä puusta, joka ensin on koverrettu ja poltettu tyhjäksi. Runkoon on lisättu laidat sekä sisälle pingotettu lankkuja penkeiksi ja jalkatuiksi. Vene painaa noin tonnin, joten melkosella ähinällä se työnnettiin vesille puunrunkojen päällä rullaten.

Sitä voisi myös kuvitella, että melominen on ihan iisipiisiä hommaa. Väärin! Ensinnäkin tekniikka olisi syytä olla kohdallaan, ellei halua hyvin kipeitä käsi - ja olkapäälihaksia. Mulla kesti ehkä tunti päästä selville jujusta. Toisekseen koska melotaan merellä jossa on jonkun verran aallokkoa, kanootti keinuu puolelta toiselle jatkuvasti. Tämä tarkoittaa sitä, että yrität pitää alavartalon liikkumattomana tukien itseäsi jatkuvasti. Että hyvinkin sporttista hommaa ja melontatahti oli myös suht kova. Noin kolmen ja puolen tunnin reissulla melottiin niin merellä kuin mangroven ympäröimällä joella. Maisemat oli hienot ja sää suosi, eli aurinko porotti. Mä en tietenkään ollu laittanut tarpeeksi aurinkovoidetta eli tänään melko punakka naama. :) Vallan vaikuttava kokemus oli kyllä, ja toivon että pääsen  toistekin kokeilemaan. Kuka tietää vaikka osallistuisin Puerto Riconkin retkeen!


"Remonter les routes amérindiennes, c’est rouvrir les barrières hérissées dans la Mer Caraïbe, c’est instituer l’espace libre, ouvert à l’échange multiculturel et dans la diversité. C’est aussi, se réapproprier la route maritime qui a permis la naissance de la Civilisation Caraïbe depuis plus de 2500 ans." (Karisko.com)

 (Kanawan kuva otettu  täältä.)

Torakoiden tuomiopäivä

Tänään on todella terminaattori-olo. Operaatio torakoiden likvitointi on edennyt h-hetkeen eli uuden aseen, "Las Vegas cockroach trap"in, laukaisuun. Biologiset aseet ovat osoittautuneet harmillisen voimattomiksi vihollisjoukkojen edessä. Ainoastaan ruisku-muotoinen Maxforce - "professional insect control roach killer bait gel" on saanut aikaan tyydyttäviä tuloksia. Syöttigeeli on vaan aika tujua kamaa plus ei tapa heti, vaan 48h tunnin sisällä mikä johtaa torakoiden turhaan kitumiseen (oon löytänyt puolikuolleina kiemurtelemassa tuskissaan). Aivan, olen herkkä kasvissyöjä jota koskettaa jopa torakoiden kärsimykset :D.

Eivät kuitenkaan kuulu lempi-eläimiini ja luin wikistä, että torakat voivat aiheuttaa allergiaa! Olin aika äimänä mutta kai se voi pitää paikkaansa ja olla ehkäpä jopa syy meidän mysteerioireisiin?? Meitä riivaavat vihulaiset ovat lajiltaan "amerikan torakoita" eli Periplaneta americana. Viihtyvät erityisesti trooppisissa oloissa ja kasvavat noin 4 cm kokoisiksi. Löydettiin sohvan takaa kuolleena kunnon mother-of-roaches joka oli ainakin 6 cm. Hyi, yök, hyi. Lisäksi nää kakkiaiset elää jopa vuoden vanhoiksi ja naaras voi elinaikanaan munia 150 munaa!   Tuholaisista on siis päästävä eroon ja taistelut kiihtyvät tänään.
Eli kokeilussa myrkytön old-school ansa johon löysin ohjeet netistä. Ideana tässä on, että kahvinpuruja ilmeisesti rakastavat torakat kiipeävät lasipurkkiin, jonka pohjalla on vettä. Koska purkin reunat ovat liukkaat, eivät ne pääse enää ulos, vaan hukkuvat veteen. Kangas purkin ympärillä toimii kiipeilypintana.
Purkki on nyt laitettu lattialle ja jäämme odottamaan yötä, jolloin pikku ystävämme lähtevät ruuanhakuun. Raporttia seuraa ansan toimivuudesta. :)


PS. Eilen oli kuulemma maa järissyt yöllä 4 aikaan. Voimakkuudeltaan 4,5 richteriä eli eipä kauheesti ja me ei ainakaan edes herätty. :)

houstailua ja miitinkejä

Hellurei. Meillä oli kylässä saksalainen couchsurffari Miriam tällä kertaa, jota houstaillessa hurahti viime päivät ja viikonloppu mukavasti. Visiteerattiin esim. Salinesin rannalla josta tää eka kuvakin.  Kyseessä on saaren pisin ja tunnetuin ranta, eli vilskettä riittää. Sain myös pistettyä palkkashekin eteenpäin ja ylläripylläri rahat ei kilahdakaan heti tilille, vaan prosessiin menee aikaa noin 15 (!) päivää. Tuskissani kiemurtelen ja odottelen, koska täällä on käynnissä syksyn alennusmyynnit. :D

Olin tosiaan myös tapaamassa Karisko-järjestön aktiiveja, ja mulle sieltä harjottelupaikka järjestyisi! Meinaavat mua viestintävastaavan pestiin ja osallistuisin myös Insertion- projektiin, joka tähtää työttömien ja muissa vaikeuksissa olevien nuorten elämänhallintataitojen parantamiseen. Haluaisivat että teen vuoden harjoittelun, ihan huippua, mutta saa nähä saanko Erasmus-rahan noin pitkäksi aikaa.  Karisko on kyllä tosi mielenkiintoinen järjestö jossa on paljon eri projekteja ja hyvin originelleja tyyppejä! Mukana meiningeissä on myös antropologi ja arkeologi.  Esimerkiksi tässä nuorisoprojektissa, jota vetää antropologi Thierry,  nuoret rakentavat kaksi 16 metristä ja tonnin painavaa kanoottia jollaisia Martiniqueta asuttaneet Carib-intiaanit ennen käyttivät. Näillä kanooteilla olis projektin lopussa tarkoitus purjehtia aina Venezuelaan asti! Nuorille opetetaan myös purjehtemista, englantia, ympäristökasvatusta, laitesukellusta yms. Ens lauantaina oon menossa kanootti-harjotuksiin melomaan. Että ovat järjestössä sitä mieltä että totta kai aloitan siellä. Laitoksen päässä näyttivät myös vihreetä valoa, että enää puuttuu vain Erasmus-rahoituksen haku. Toivon todella että se menee läpi!                          

Saa nähdä tuleeko mun muista projekteista jotain, niinkun niistä opas-hommista ja yhdestä kahvilahommasta viereisessä Schoelcher:in kaupungissa. Huomenna oon menossa tähän kahvilaan haastatteluun, etsivät ekstraajia aina silloin tällöin lisäavuksi. Olisi meinaan ihan hyvä olla jotain lisätöitäkin harjottelun lisäksi, jos siiitä nyt siis tulee jotain, elämä kun täällä on aika kallista. Niin ja oon alkanut ajaa täällä autoa pikkasen. Melkonen suoritus multa, kun en oo autoa omistanut noin kuuteen vuoteen ja sitten pitäisi täällä uskaltaa suikkelehtia kaikkien kaahareitten keskellä. Ihan hyvin on kyllä mennyt, mitä nyt "pikkasen" ahistaa mm. motskariteinit jotka ajaa kaistojen välissä, kiemuraiset vuoristotiet, tielle puolittain parkkeeratut autot ja jokapaikassa tien yli loikkivat jalankulkijat. Taskuperuutusta on kanssa tullu harjoteltua ja mäkilähtöjä. Täällä kruisailun jälkeen Suomessa ajelu tulee sujumaan silmät kiinni. :)

Että tällästä täällä tällä kertaa.

Vauva-rapuja mangrovessa.

Anse-au-Bois

Take me to the river...

Eli aamun pulahdusreissu kuvakertomuksena meiän lähi-joelta Absalonissa. Ihanan rauhallinen paikka luonnonsuojelualueen reunalla. Parhaat huvit on usein ilmaisia!

Ja suksi luistaa...

Tänään ja eilen on ollut kivaa. Ensinnäkin eilen sain vihdoin iskettyä sossuun CMU-hakemuksen eli täkäläisen sairausvakuutus ja sosiaaliturva -hakemuksen. Että öö..viides? kerta toden sanoo.

Viime viikolla oltiin siellä Romskun kanssa jonottamassa kaksi tuntia ja tuloksena oli se, että en voinut palauttaa hakemusta koska siitä puuttui ranskalainen verotodistus. Kovasti ihmettelin tätä, koska niinä noin 4 kertana kun siellä oli rampannut eri papereita viemässä ja hakemassa ei kukaan ollut kyseisestä paperista mitään maininnut. Kaikki muuthan lappuset oltiin jo haalittu (ja näitähän riittää):  ranskaksi käännetty syntymätodistus, kopio passista,kopio kelakortista, työskentelytodistus, kelan lomake nro 104, RIB - eli pankin myöntämä todistus osoitteesta, sähkölaskun kopio ja itse lomake täytettynä. No, eilen aamulla sitten hurautettiin verotoimistoon kysymään lappua, jossa hyvin kärttyinen täti lähes huutaen selitti ettei mitään verotodistusta voi antaa, koska oon ollut Ranskassa vasta alle vuoden. Ja että kyllä ne siellä sossussa aivan hyvin tämän kuulemma tietävät. Että sillai. Eiku takas jonottamaan (kaksi-kolme virkailijaa ja ehkä 40 ihmistä jonossa, voitte kuvitella kauan kestää päästä luukulle) ja  puolentoista tunnin jonotuksen jälkeen meidät siirretään toiselle luukulle koska kyseinen virkailija "ei vastaa näistä asioista eikä pääse käsiksi tietoihin".  Halusin tietää missä vaiheessa mun sosturvan käsittely on ja onko mun numero mahdollisesti jo luotu, koska kun aloitin kahvilassa kuukausi sitten paikan omistaja oli ilmottanut mut sossuun. Mutta ei, tästä kyseisestä tietokoneesta ei tosiaan pääsekään käsiksi tietoihin...  Tässä vaiheessa mulla paloikin sitten hermo ja lähdin vähän "kävelylle". :D

Takas tullessani oli kuitenkin ihme tapahtunut ja löysin Roméon istumasta tiskiltä. Oli kuulemma (valkoinen valhe, koska vapaapäivä) ilmottanut sossun sedälle että sairaanhoitajana ois kohta pakko päästä töihin täältä tai porukkaa alkaa tippumaan,  että josko pääsis hoitamaan asiansa NYT. Sama äijä, joka puol tuntia sitten ei kyennyt meitä auttamaan, sitten lopulta pienen meuhkaamisen jälkeen naputteli ystävällisesti mun tiedot koneelle ja lupasi pistää hakemuksen eteenpäin. Saatettiin myös vilauttaa mun rannekangliota (joka on aika pelottavan näkönen jos ei tiedä mistä kyse ;)) ja sanoa että mun pitäs päästä kyllä lääkäriin aika nopeesti. Jotta hakemus on nyt vetämässä, oujeeeee!

Tänään sain myös vihdoin palkkashekin kahvilasta. Summa tosin on siinä 300 ekin hujakoilla, että ei sillä kauaa riemuita. Mutta saanpahan hankittua tarpeellisemmat asiat. Niin ja sitten se kivoin juttu, meinaan mahdollinen uus työharjoittelupaikka ja vielä antropologiaa sivuava! Jos siis yliopistolla menee läpi...

Otin meinaan yhteyttä erääseen antropologiin nimeltä Benoît, joka opettaa täällä yliopistolla ja toimii yhdessä järjestössä, josta näin telkkarissa dokkarin. Selostin tilanteeni ja kerroin etsiväni töitä tai harjoittelua ja että olisin tosi kiitollinen kaikista vinkeistä. No tänään sitten nähtiin ihan face-to-face kampuksella ja Benoît lupasi yrittää järkätä mulle harjottelun joko tässä Karisko-järjestössä tai yliopistolla. Huomenna meillä on tapaaminen järjestön puheenjohtajan kanssa, että katotaan tulisiko tästä nyt jotain! Kariskon missio on tehdä suurelle yleisölle tunnetuksi karibianintiaanien kulttuuria konkreettisella tasolla. Heillä on myös useita soveltavan antropologian alle sujahtavia projekteja, jotka on suunnattu etenkin ongelmanuorille. Yhdistyksestä lisää myöhemmin, ainakin jos mut huolivat hommiin! :)

valokuvia ja valokuvaajia

Törmäsin surffailessa pariin mielenkiintoiseen valokuvasivustoon, jotka haluaisin teidänkin iloksenne laittaa.

Ihan ensimmäisenä lempparini
Jean-Luc de Laguarigue:  http://www.delaguarigue.com/

Martiniquella syntynyt valokuvaaja joka tekee hyvin etnografista työtä. Laguarigue on tehnyt 15 vuoden projektin koskien muistia. Hän on kuvannut erityisesti vanhoja työläisiä mm. rommitehtaissa, vanhoja taloja, uskonnollisia seremonioita ja perinteisiä käsityöammatteja. Hienoja kuvia ja mielenkiintoinen projekti! Miehen kuvia on käytetty mm. Patrick Chamoiseaun yhdessä etnologien (Lyne-Rose Beuze ja Louis-Félix Osier Lafontaine)  kanssa tehdyssä kuvakirjassa "Tracées de mélancolies: Artisanat et traditions". Kirjassa yhdistyy kirjallisuus, valokuvat ja etnologien toimittamat tietoiskut Martiniquen perinteistä. Käykää katsomassa! De Lagriguen kuvaan linkki on tämä

Toinen mielenkiintoinen sivusto on  The Caribbean Photo Archive.
Flickrissä sijaitsevassa arkistossa  on vanhoja valokuvia 1800-1900 luvuilta ympäri Karibiaa.

"The Caribbean Photo Archive is a privately owned collection of original photographs taken throughout the Caribbean Islands, the Bahamas and Bermuda in the 19th century and early 20th century.
Caribbean islands pictured include Jamaica, Martinique, Barbados, Trinidad, St Vincent. St Lucia, St Kitts, Grenada, Curacao, St Thomas, St Croix, Dominica, Nevis, Montserrat and Guadeloupe.
Nearly every photographic format is represented including salt prints, albumen prints, gelatin silver prints, stereocards, carte-de-visites, cabinet cards, and glass slides.
Subjects depicted include plantation life, natural disasters, tourism, hotels, markets, education, military, churches, architecture, government, home life and recreation."

Sitten vielä valokuvablogi Martiniquelta jossa paaaaljon kuvia: Roger Gally

Enjoy! :)

Haista home!

Kuvissa esiintyy meidän kylppärin katto ja sen hyvin mielenkiintoiset värimuutokset. Ollaan meinaan viimeset pari viikkoa oltu melkosessa allergiakurimuksessa molemmat.

Tänään tosin en herännyt aivastellen ja nokka vuotaen niinkuin lähes joka aamu nykyään. Ollaan koitettu miettiä, että mistäs ihmeestä pahenevat allergiaoireet on yhtäkkiä taas alkaneet. Mullahan on siis pölyallergia ja Roméolla astma.  Siivottu on ihan normaalisti kuitenkin yms. Mutta mutta.. Kylppärissä oleviin kosteusvaurioihin ei tullut sen kummemmin kiinnitettyä huomioita ennen, mutta nyt oon alkanut miettiä että oisko meiän oireiden syy homeessa? Jos lukijoissa on jotain home-eksperttilöitä niin saapi kertoa, että oisko noi läikät merkki jostain vähän isommasta ongelmasta? Ilmeisesti talon omistajalla on vastuu tehdä asialle jotain, jos hometta tosiaan on...Voin kuvitella että ei vältsisti oo kauheen innoissaan jos näin on. Että tappelua mahd. tiedossa.  En kyllä näin äkkiä keksi mitään muuta syytä meidän oireille. Ollaan kyllä asuttu kämpässä jo 4 kk mutta kaipa ne oireet voi alkaa vasta jonkun aikaa altistumisen jälkeen. Sniiif!

Mutta asiasta kukkaruukkuun.  Eilen olin jälleen opaskoulutuksessa, mutta tällä kertaa Fort-de-Francessa yhdessä yhdistyksessä, jotka vetävät kävelykierroksia kaupungissa. Tosin ovat hekin samoilla apajilla, eli risteilijöiden asiakkaille. Ja itseasiassa myös sama työnantaja, mutta välikäden kautta, kuin bussikierroksillakin! Voi nakki. Maksavat tosin parempaa palkkaa ja kierros kestää vähemmän aikaa, että saattais olla parempi vaihtoehto. Mutta kattelen nyt että mitä näistä seuraa, jos mitään. Hyvä olla varasuunnitelmia taskut täynnä, etenkin kun kahvilassa en oo taas ollut tälläkään viikolla. :(

Really hot hot hot...

Selvitin viimeinkin asiaa pitkään askaroineena paikallisen chililajin nimen. Täällähän siis osaksi paikallista ruokavaliota kuuluu chili, jota kutsutaan nimellä "bonda man jak".  Nimi tarkoittaa kirjaimellisesti "rouva Jacquesin takamusta" ja on kuulemma saanut alkunsa chilin pyöreästä muodosta. Että jos haluatte valikoimaanne uuden kirosanan niin voitte huudella "voi bonda" voi perseen sijasta. :D. Ilmeisesti rouva Jacques oli aika kuuma tapaus.

Mutta tosiaan chililajike tunnetaan meillä paremmin habanero-chilinä (capsicum chinense jacq.) , joka on yksi maailman vahvimmista. Tätä chiliä ei kovien jätkien kannata kokeilla syödä raakana koska sillä voi saada itselleen jopa palovammoja. Chiliä käytettiinkin täällä orjuuden aikana myös kidutusvälineenä.

Bondamanjak maustaa Martiniquella lähes ruuan kuin ruuan. Tuoreena sillä voidaan hieroa ruoka-aineita ja säilöttynä ripotella pisaroita mausteeksi. Tosin oon nähnyt että esim. Roméon äiti joskus puraisee pienen palasenkin. Melkonen mamma!  Täällä kasvaa myös toinen paljon miedompi lajike nimeltään "piment végétarien", jolle en ole löytänyt vielä tieteellistä nimeä. Itse tosiaan suosin tätä edellistä chiliä. :)

PIMENT CONFIT eli säilötyt habanerot 





HUOM. Käytä aina lateksihanskoja kun käsittelet chilejä, etenkin säilykkeitä valmistaessa. Älä koskettele kasvoja, etenkään silmiä! Kannattaa myös käyttää aurinkolaseja (höyryt) tai avata ikkunat.


500g habanero-chilejä
10 rkl valkoviinietiikkaa
1/2 l öljyä
2 sipulia
2 pientä porkkanaa
muutama "mini"suolakurkku (cornichon)
muutama mausteneilikka
1 tls suolaa
muutama kokonainen mustapippuri

- Pese  säilykepurkki kuumalla vedellä. Pese chilit ja leikkaa kahteen - neljään osaan koosta riippuen. Paloittele porkkanana pieniksi renkaiksi, leikkaa suolakurkut viipaleiksi. Leikkaa sipuli renkaiksi. Kuumenna viinietikka kattilassa. Sekoita lasisessa säilykepurkissa viinietikka, suola, mustapippuri, neilikat ja öljy keskenään. Lisää paloitellut ainekset, sulje ja sekoita. Anna jäähtyä ja laita jääkaappiin. Anna purkin olla suljettuna viileässä ainakin kuukausi - pari kuukautta. Kun purkin pinnalle alkaa nousta "öljyä" voit alkaa käyttää sitä. Säilyke saattaa säilyä jopa vuoden, jos aina muistaa käyttää puhdasta lusikkaa tms. Tämä öljy on sitä itteään eli todella hottia chiliä, muutama  pisara riittää maustamaan annoksen.  Bon appetit!

Purkin kuva lainattu täältä.