Jotkut asiat silti onnistuvat expattia ihmetyttämään. Niinkuin vaikka sellainen klassikko kuin liikennevaloissa punaisissa seisoskelu aivan tyynen rauhallisena, vaikka tie on tyhjä kumpaankin suuntaan. Ei vaan ymmärrä ei ja itse siitä yleensä yli ponkaisee ja kyllä lastenvaunujen kanssa, syntinen.
Ihmetystä ja kuolan valumista aiheuttaa myös karkkihyllyn tarjonta ja sen pituus. Saman voi sanoa myös sipsihyllystä ja jätskilaarista. Megapussissa löytyy...
Täytyi oikein ottaa kuva esiteltäväksi Martiniquen suvulle. Ranskassa karkkia syövät lähinnä lapset ja tarjonta on suomalaiseen makuun hyvin rajoittunutta. Suklaata voi aikuinenkin mussuttaa nolostumatta mutta levyt ei ole ihan Suomen kokoluokkaa...Huomatkaa kuvassa meidän hienot lainavaunut jostain 90-luvun alusta. Retroo!
Ja mikä mainostamisinto on Suomessa? Eipä meinaa mennä hermo kun noin joka 15 minuutti katkaistaan ohjelma ja mainokset vielä kestävät aivan luvattoman kauan. Ranskan TV:ssä on mainoksia harvemmin ainakin näin mutu-tuntumalta.
Suomessa on kuitenkin vaikkapa loistavat mahdollisuudet käppäillä ja lenkkeillä leveillä ja hyväkuntoisilla kävely- ja pyöräteillä. Eli ei tarvitse mennä joka paikkaan autolla toisin kuin Martiniquella. Julkinen liikennekin toimii ja on aina aikataulussa. Parkkipaikka löytyy ilman kiertelyä eikä tartte edes taskuparkkeerata! Marketissakin on upeeta että sieltä saa montaa sorttia soijatuotteita pihveistä jogurtteihin ja muutenkin kasvisruokaa löytyy helposti ja suht halvalla.
Toisin sanoen kaikki on tuttua, helppoa ja järjestelmällistä.
Kotimaahan on ihanaa palata ja lähtö tulee varmasti olemaan jälleen vaikea. Olen oikeastaan koittanut välttää mahdollisimman pitkään sen ajattelemista. Sillä ikävä tulee taas olemaan aika hirmuinen. Mutta yritän myös muistaa kotisaaren hyvät puolet, sillä koti se nyt kuitenkin meille on. Jos Suomessa kaikki on tuttua ja turvallista, on Martiniquella eläminen haasteellista erilaisuudessaan mutta juuri sen takia niin mielenkiintoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti