Reissuäiti is back!

Tikkurilan asemalla junaa odottelemassa

Viikko Suomessa oli melkoista reissaamista ja äksöniä mutta myös ihanaa ruokaa sekä kaverien ja suvun tapaamista. Ensimmäiset kolme päivää tosin kului nenäoireiden kanssa tuskaillessa - olin ehtinyt unohtaa kuinka siirtyminen maasta, jossa vallitsee noin 80 prossan ilmankosteus, pohjoisimmille latituudeille vaikuttaa allergisen ihmisen nenun limakalvoihin. 11 tuntia lentokoneilmassa oli sen veran kova koettelemus että ens keralla nenäsuihke/A-tipat tulee ehdottomasti koneeseen messiin.

Vuorokauden matkaamisen jälkeen saavuttiin Didieren kanssa Lappeenrantaan hyyyvin väsyneinä. Eikun nukkumaan ja aamulla nukuttiin iloisesti pommiin, niin loppun oltiin. Pari päivää vietettiin siis LPR:ssa suunnittelemassa heinäkuun leiriä - mietittiin ohjelmaa, käytännön järjestelyjä ja vierailtiin Asinsaaren leirikeskuksessa. Tytsit olivat järkänneet meille ihanan rennon ohjelman ja kivan majoituksen. Päästiin myös saunomaan ja Didierekin uskaltautui hienosti kokeilemaan. Aika kipakka ilma tosin osui meidän vierailulle - lämmöt pyöri siinä 10 asteen pinnassa. Kovasti yritin vakuutella, että normaalisti toukokuussa ei ihan näin kylmä yleensä ole...



Maailma Kylässä





Saimaa, oi Saimaa...



Loppuviikko sujuikin sitten Helsingissä, yövyttiin kaksi päivää tätini luona Kalliossa ja käväistiin mm. Maailma Kylässä festareilla.Viimenen päivä vietettiin rakkaan siskon luona Vantaalla. Vaikka Fridaa oli toki kova ikävä, myönnettävä on että kyllä tuon viikon aikana hermo lepäsi ja oli ihanaa tehdä kaikkia "aikuisten juttuja" - käydä mm. ulkona syömässä ja kahvilla. Jotenkin tuli ihan hassu olo kun olin yksin liikkeellä, vähänkuin olisi palannut ajassa takaisin opiskeluaikoihin.

 Liityin muuten takaisinlennolla Finnairin kanta-asiakasklubiin, kun näitä lentoja tässä tuntuu kertyvän tälle vuodelle. Saas nähdä kertyiskö sieltä jotain pojoja - niitä kun kertyy kaikkien "One World" - verkoston lentoyhtiöidenkin lennoista.


sisko <3



 Kiitos kaikille asianomaisille meidän majoittamisesta, ruokkimisesta, ulkoiluttamisesta sekä hyvästä seurasta! Heinäkuussa sitten uusiksi!

Suomeen!

Maanantaina mä lähden sitten kuulkaas Suomeen; neljän päivän reissusta venyikin yllättäen viikon mittainen lentolippuongelmien takia. Ihan tolkutonta säätöä oli tämä päivä, joka kului puhelimessa roikkuen soitellen niin Suomeen, pomolle, matkatoimistolle ja mun mukaan lähtevän parikymppiselle Didierille. Mutta huh helpotusta, kämmäröinnistä (mun ja matkatoimiston) huolimatta saatiin ylihintaset lennot sovitettua budjettiin ja maanantaina lähdetään sitten valmistelemaan heinäkuun Youth in Action - leiriä Lappeenrantaan. Jänskättää, sillä olen ekaa kertaa erossa friidusta ja tyttö on ollut vielä tämän päivän kuumeessa vähän niinku kaupan päälle. Mutta eiköhän se viikko isin ja tädin hoidossa hyvin suju, vaikka mulla on jo nyt ikävä!

Sormet ristissä että kaikki menee hyvin eikä ylimääräisiä yllätyksiä enää matkalle osu. Lappeenrannasta suunnataan perjantaina tädin ja siskon hoiviin Kallioon ja Vantaalle. Suunnitelmissa olisi myös piipahtaa Maailma Kylässä festareilla ja nähdä kamuja ens vk-loppuna, aika ihanaa!

Loppuun sitten vielä muutama porukoiden ottama kuva Friidusta ja lomameinigeistä (© Kari ja Anne Saaristo). Katsotaan kerkeänkö kirjotella Suomesta käsin, palailen astioille kun mahdollista.

Ps. Tilannepäivitys - Islannissa on sitten alkanut purkautumaan  tulivuori. Nyt alkaa ihan oikeesti jänskättämään, mutta peruakaan ei voi...

Takaisin todellisuuteen

Vietiin Fridan mumma ja vaari kentälle pari tuntia sitten. Issee soitti kuitenkin justiinsa että ovat edelleen Martiniquella, koska lento oli buukattu täyteen joten pääsevätkin kotiin vasta huomisella lennolla. Pointsit Air Francelle kuitenkin asiakaspalvelusta: maksavat yön ja ruuat hotellissa, taksikuljetukset ja saivatpa vielä kaksi 300 euron lentolahjakorttia. Eli onni onnettomuudessa.

Oli kyllä ihanat kolme viikkoa jotka menivät aivan liian nopeaan. Frida oppi niiden aikana mestarikonttaajaksi ja otti mielettömän kasvuspurtin. Me R:n kanssa nautittiin hoitoavusta ja vapaa-ajasta eli käytiin mm. ekaa kerta tytsin syntymän jälkeen leffassa ja tanssimassa.

Nyt on kotona ihmeen hiljaista mutta ikävää helpottaa tieto että nähdään jo heinäkuussa, kun tulen Fridan kanssa lomalle Suomeen. Viikon päästä tosin jo suuntaan kotomaahan pikavisiitille töiden puolesta, meillä kun  on Youth in Action-ohjelman ryhmätapaamisen suunnittelutapaaminen Lappeenrannassa. Projektin eteen olen hommia tehnyt pitkään joten erittäin jees että asiat alkavat pikkuhiljaa konkretisoitua.