Matinik Caribbean Carnival

Haa, juksasin teitä edellisessä postauksessa! Tänäänhän kausi jo korkattiin, eli Fort-de-Francessa järkättiin yhdennettä kertaa "Matinik Caribbean Carnival" häppeninki.

Aamulla rannassa oli karnevaalikylä, jossa pääsi tutustumaan eri perinteisiin, yhdistyksiin ja pukuihin. Lisäksi sai kokeilla simpukalla soittamista, teettää itselleen kasvomaalauksen yms.

Kolmelta pärähti sitten käyntiin itse paraati, jossa eri "groups à pied" eli tanssi- ja soittoryhmät pääsivät esiintymään. Kyseessä on tavallaan karnevaalikauden avajaiset, oikeaa karnevaalia joutuu vielä odottamaan kolmisen viikkoa (18. - 22.2).

Mahtavia asuja näyttäisi olevan luvassa tänäkin vuonna. Eräs olikin sitten hyvin pitkälti kuvia näpsimässä ja Roméo lapsenvahtina penkillä. Harmi vaan että kamerasta loppui akku kesken äksönin! Kiva iltapäivä oli  kaikilla, Fridakin nautti musiikista ja siitä että pääsi juoksentelemaan puistossa ja muutenkin ympäriinsä...

Viimevuoden karnevaalikuvia ja meininkiä voi käydä ihmettelemässä klikkaamalla tästä.

Minä sydän karnevaali!

Kohti karnevaalia!

Karnevaalikausi on jo aivan ovella, ja se näkyy ja kuuluu jo kaduilla! Viikonloppusin on hiukan vaikeuksia nukkua, kun joku lukemattomista karnevaalibändeistä harjoittelee keskellä yötä läheisellä parkkiksella. Kauppoihin on jo imestynyt valikoima seksikkäitä hepeniä, erilaisia maskeja, peruukkeja ja hattuja. Munkin täytyy pian lähteä metsästämään tän vuoden asukokonaisuutta. Fridan tarhassa lapset juhlivat myös ja tytsille täytyy löytää oranssi asu, koska pieni esittää kuulemma porkkanaa... :)

Viides helmikuuta alkaa viralliset karnevaalihäppeningit Fort-de-Francessa mini-kuningattaren, kuningataräidin ja kaupungin kuningattaren valinnalla.
Parhaan ja hurjimman karnevaalin Karibialla tarjoilee Trinidad, mutta kyllä täälläkin osataan juhlia!

Perinteistä karnevaalimusaa on varsinkin englanninkielisillä saarilla soca, sekin Trinidadista.



Tempted to touch, socahitti Barbadokselta!



Täällä iso osa karnevaalia on "vidé"bändit, esimerkkiä allaolevasta videosta. Parhainta kuitenkin on se, että Martiniquen karnevaali on pysynyt koko kansan juhlana ja siihen osallistumisesta ei tarvitse maksaa mitään!

Liikunta-innostus

Nyt se sitten tapahtui, eli allekirjoittanut liittyi hetken päähänpistosta kuntosalin (suolaisesti maksavaksi) asiakkaaksi. Tai oikeampi nimitys olisi kai "kuntoklubi" joka kuullostaa suomeksi kyllä vähän hassulta.

Etsin siis zumbatunteja saarelta, ja sitä kautta päädyin soittamaan "Curves" ketjun salille, jossa pääsee myös tanssaamaan. Noh, eikös sitä sitten oltu jo kuntokartoituksessa, jossa mitattiin kaikki kehon osat (sopivasti kauhistellen, tietty) ja rasvaprosentti (vielä enemmän kauhistelua).

Tunnustettakoon että liikunnan harrastaminen ei ollut mun juttu lapsena tai nuorena. Yliopistossa sitä tuli kuitenkin käytyä periodisesti niin hölkkäämässä kun afro-ja vatsatanssissa. Afro ja hölkkääminen on mun juttuja! Täällä on kuitenkin niin vaarallista (ja kuumaa) juoksennella autoteiden laidoilla, että hölkkä on jäänyt ja afrotanssia ei ole löytynyt. Seli seli, tottahan on myös se, että en ole jaksanut edes yrittää :D

Mutta nyt on toinen meininki ja toivon että tuo suolainen kuukausimaksu velvoittaisi mut käymään liikkumassa edes kolme kertaa viikossa. Raskauskiloille ja löllymahalle olisi kyllä ihanaa sanoa adieu ja saavuttaa edes jonkunlainen lihaskunto...

Curves on alunperiin jenkkiläinen vain naisille tarkoitettu franchise-ketju. Salilla on laitteet kaikille eri lihasryhmille ja aina laitteiden välissä tehdään aerobisia harjoituksia joilla saadaan syke nousemaan. Lisäksi kaikille tehdään oma tavoitesuunnitelma, (kilot ja sentit) jonka toteutumista seurataan kuukausittain. Paikalla on aina ohjaaja tsemppaamassa ja vetämässä sessiota, salille voi siis tupsahtaa milloin vaan sen aukioloaikana. Vaikka sessio kestää vain puoli tuntia on se silti todella tehokasta treeniä, nimin tänään ekaa kertaa kokeilemassa. Sessioita voi myös tehdä peräkkäin useampia jos haluaa. Huomenna pitäisi mennä kokeilemaan zumbatuntia, jossa yhdistetään tanssia ja lihastreeniä laitteilla.

Suunnilleen tältä näyttää meidänkin sali

You have a lovely blog

Kiitos Arkitehdille tunnustuksesta ja anteeksi että on kestänyt näin tuhottoman kauan sen huomioiminen!

Onpas muuten grafiikaltaan silmää miellyttävä tämä tunnustus!

Elikkäs velikkäs, hommaan kuuluvat kysymykset:

1. Lempiruoka: Näitä on monta (vaikkakin kasvisruokia) sillä rrrakastan syömistä enkä ole turhan nirso. Intialaiset ja meksikolaiset ruuat taitaa viedä kärkipaikan, masala dosa, palak paneer, tacot ja tortillat...Sushikin on varsin maittavaa. Ja kaikki mikä uitetaan  kookosmaidossa on yleensä namia.

2. Lempimakeinen: Ehdottomasti suklaa, kaikissa muodoissaan. Irtokarkit hyvänä kakkosena (niitä ei tosin Martiniquelta juuri saa, nyyyh!). Mulla on hyvin vinoutunut suhde kaikkeen makeaan...

3. Lempiluettava: Ennen Suomessa asuessa tuli luettua paljonkin romaaneja, nyt ei. Johtuu siitä etten hallitse ranskaa vielä niin hyvin, että pysyisin romaanien juonien perässä. Paitsi Anna Gavaldaa muuten pystyy lukemaan myös ranskaksi, kirjoittaa niin simppeliä kieltä! :)
Englanninkieliset opukset (joita on hyllyllinen) on jo lähes kahlattu kirjastosta...Pidän mm. Nick Hornbystä, Toni Morrisonista, Zadie Smithistä, Sofi Oksasesta, Erlend Loesta ja Arto Paasilinnasta. Potterit on tietenkin myös luettu ja nuoruudessa kahlattu tarkkaan fantasia-ja scifi-osasto.
Viimeksi tuli luettua joku random chiclit-pokkari (Agatha Raisin - sarjaa) ja Suomesta tuli raahattua kirpparilta mm. Orhan Pamukia, V.S Naipaulia ja Hornbyn "About a boy" jonka olen nähnyt vaan leffana. Eli luen lähes kaikkea, randomina, kunhan juoni ja kirjoitustyyli toimivat. Antropologisia kirjoja olen ajatellut lukea uudestaan, silloin aikanaan tentteihin tuli luettua sellaisella pikaluku - paperilleoksennus- tekniikalla että eihän päähän hirveästi ole mitään jäänyt.

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: In my dreams. Unelmoin kokoajan käsitöiden tai jonkun taiteellisen piiperryksen aloittamisesta, mutta en saa koskaan mitään aikaiseksi... :D Nooh, ehkäpä nyt työttömänä jopa tulisi aloitettua jotakin kun sitä aikaa on....

5. Lempielokuva: Hmmm...Vaikeeta nimetä yhtä! Vaikutuksen ovat tehneet :

• Persepolis - suosittelen myös sarjakuvana!

• Eternal Sunshine of the Spotless mind
• Le Scaphandre et le Papillon
• Fight Club
• Trainspotting

• Into the Wild
• Fifth Element
• Miyazakin animaatiot - Sprited away, Totoro, Kikis delivery service...

Haaste napsahtaa eteenpäin seuraaville tyypeille: Friolandian Eveliinalle, Ex-Paska äidille ja Nyy-nyylle

Nyyh

Vein siskon juuri lentokentälle. Kaksi viikkoa meni hurjan nopeasti ja oli todella ihanaa saada niinkin paljon aikaa S:n kanssa. Puhumattakaan rannalla lojumisesta, juoruamisesta, unohtumattomasta zoukbileillasta ja ravintoloissa mässäämisestä. :D
Tänään käytiin vielä moikkaamassa Roméon äitiä joten Salla lähti kotimaahan erittäin täydellä vatsalla ja vielä muutaman ekstralahjan kanssa.

ISO Ikävä tulee mutta pian me taas nähdään, eikö vaan!

St.Pierre ja tulivuori

Dädädää, turistikierros jatkuu edelleen! Tänään vuorossa oli tulivuoren ihmettelemistä sekä tutustumista kyseisen vuoren täysin vuonna 1902 tuhoamaan St.Pierren kaupunkiin...

Tiedoksenne että autossa on paras olla jarrut kunnossa ja muutenkin kuskin tulee olla kurveja ja jyrkkiä mäkiä pelkäämätön yksilö. On meinaan suhteellisen jännittävä tieosuus tuo Fort-de-France -St.Pierre.

St.Pierrehän oli Martiniquen pääkaupunki aina tuohon tuhoisaan vuoteen 1902 saakka. Löytyi teatteria, raitiovaunu ja sähköiset katulamput - kaupunkia kutsuttiinkin "Pikku Pariisiksi" ja se oli tärkeä kauppasatama.

St.Pierre ja Pelée taustalla

Kahdeksas toukokuuta Pelée-vuori purkautui (tai oikeastaan täjähti) ja valtava tulikuuma kaasupilvi pyyhkäisi hetkessä kaupungin yli, tappaen arviolta 30 000 henkeä eli lähes kaikki asukkaat....Pilvestä satavat kivet moukaroivat kaupungin maan tasalle. 40 laivaa, jotka olivat ankkuroineet satamaan upposivat meren kiehuessa. Laivan raunioille järjestetään nykyään sukellusretkiä.

Purkauksen jälkeen

Me käytiin pienessä purkaukselle omistetussa museossa, jossa voi ihmetellä mm. sulanutta kirkonkelloa ja erilaisia raunioista kaivettuja sulaneita lasipulloja, naulakasoja jne....Muita visiteerattevia kohteita on katedraali sekä teatterin - ja vankilan rauniot. Vankilan vetonaula on pieni selli, jossa Cyparis-niminen mies selvisi legendan mukaan ainoana henkiinjääneenä purkauksesta. Aijä oli heitetty selliin humalassa häiriköinnistä edellisenä iltana. Tyyppi liittyi sittemmin amerikkalaiseen "sideshow" sirkukseen jossa kiersi esittelemässä arpiaan! Melkoinen elämäntarina...

Vankilan raunioita

St.Pierren jälkeen suunnattiin tulivuorelle Morne Rougen kaupungin kautta. Tulivuori on luonnonsuojelualuetta ja suosittu vaelluskohde. Jopa huipulle saakka pääsee kävellen polkua pitkin, tai sitten kraaterille...Itse oon kerran kiivennyt vuorelle mutta vain kraaterille saakka. Tällä kertaa käytiin vain napsimassa kuvia parkkipaikalta sekä hieman ylemmältä...On se vaan vaikuttavan näköinen ja upea näköala!

Caravelle-vaellus

Tänään on ollut hieman vässykkä olo, sillä sunnuntaina repäistiin ja lähdettiin kaveripariskunnan ja niiden kolmen Pariisista lomalle tulleen kaverin kanssa vaeltamaan Caravellen luonnonsuojelualueelle.

Mesta kiilasi omalla Martiniquen "must see" listalla heti kärkeen, sen verran kauniita maisemia sieltä löytyy. Kyseessä on siis Trinitén kaupungin alueella sijaitsevan niemimaan kärki. Vierestä löytyy myös varsin leppoisa Tartanen kalastajakylä, jonka rannoilla on tosin turistikautena muutama muukin.

Aamulla siis lähdettiin kävelemään pitkää reittiä, jonka suorittamiseen opastetaulun mukaan kuluu kolme tuntia ja 20 minuuttia. Tai sitten vähän enemmän jos kyseessä on sunnuntaivaeltaja ja sen sisko joka on ensimmäisellä vaelluksellaan ikinä...

Kyllä oli sen verran haastavaa maastoa välillä, että heikkoa peruskuntoa tuli manattua aika moneen otteeseen. Mahtavat ja vaihtelevat maisemat kuitenkin olivat kaiken tuskan arvoisia....

Taipaleen alussa. Ja kyllä, lähdin vaeltamaan haaremihousuissa. Ja topissa. Ilman hattua.  



Majakka

Majakalta oli todella hyvät näkymät, aina Fort-de-Franceen saakka

Mielenkiintoisen luonnonsuojelualueesta tekee myös se, että se on saaren geologisesti vanhinta osaa, eli ensimmäisten tulivuorenpurkauksien muodostamaa. Kivistä ja kalliosta näkikin, että ne olivat olleet joskus aikoinaan meren alla ja volkaanista alkuperää.

Vaelluksen loppupuolella meitä odotti viilentävä pulahdus ja ruokatauko osuvasti "Aarrepoukamaksi" nimetyllä rannalla. Oli kyllä todella tarpeen!

Mancenillier-puita ei kannata koskea, sillä kaikki puun osat ovat syövyttäviä. Niitä kasvaa yleisesti rannoilla, mutta ovat onneksi merkattuja punaisella maaliraidalla. Että sateella kannattaa mennä suojaan jonkun muun puun alle..

Loppupuolella saatiin onneksi kävellä jo paljon tasaisemmalla maastolla ja metsän varjossa.  Alueelta löytyy myös mangrovea.

Selvisin vaelluksesta yllättävin vähin vammoin, oikeastaan siis vaan kevyellä palamisella! Kokemuksesta viisastuneena seuraavalla kerralla kuitenkin vaadin rutkasti aikaisempaa lähtöä, otan mukaan tuplasti vettä ja lupaan laittaa topin sijasta T-paidan. Viime kerrasta vaikutti olleen niin kauan aikaa että ihan perusjutut  olivat haihtuneet iloisesti aivoista. :D

Lomailu jatkukoon

 Heei, pitkästä aikaa!

Jotenkin on aika aivan hujahtanut ohi ja viimeinen blogimerkintäkin tullut kirjoitettua Suomesta. Uutta vuotta juhlistin Helsingin yöelämässä, asiaankuuluvalla railakkuudella. Raketit jäi näkemättä. Että parhaat toivotukset nyt vaan kaikille näin jälkikäteen.

Nythän ollaan kuitenkin jo viikko oltu takaisin Martiniquella, minä, Frida ja siskoseni Salla. Ei ole tullut aika pitkäksi suhatessa pitkin saarta eri rommipanimoita, rantoja ja kaupunkeja ihmetellessä. Vielä on viikko lomaa siskolla jäljellä ja tarkoitus on ottaa siitä kaikki ilo irti :). Salla on tosin joutunut maksumieheksi, mun lomailua kun hieman jarruttaa onneton rahatilanne, työttömyyskorvauksista kun ei vieläkään ole tullut päätöstä...Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.

Nyt on suklaata jääkaappi täynnä tuhottavana ja ihania lahjoja nurkat täynnä. Takaisin arkeenkin pitäisi kai osata palata, mutta ei ihan vielä! :)

                               Kuvat by Salla