Musiikin juhla ja DIY-projekteja

Viime tostaina havahduin siihen, että totta tosiaan, Suomessahan on huomenna juhannus. Sitä alkaa näköjään olemaan jo niin integroitunut täkäläiseen elämänmenoon, että alkaa nuo kotimaan juhlat unohtumaan. Juhlimmepa perjantaina mekin, tosin Fête de la Musique:ta jussin sijaan. Fort-de-Francessa oli ilmainen konsertti ja päätähtenä lavalla roots-reggae bändi Third World (muistattehan, 96 degrees in the shade jne...). Väkeä oli kerääntynyt ihan kiitettävästi paikalle ja bändi soitti kyllä todella hyvän setin. 

Vauhdikas viikonloppu jatkui lauantain koko päivän kestäneellä debriefing-kokoontumissessiolla Prêcheurissa koskien Martinique-Guadeloupe melontareissua. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon ja friidu hyöri iloisesti kaiken keskellä. Eilen sitten kokoustin töiden puolesta pari tuntia, jonka jälkeen kävin heittämässä Marien & Manu:n lentokentälle (lähtevät mokomat seikkailukomamme Ranskan Guianaan pariksi viikoksi) ja iltaa istuttiin vielä toisen kaveripariskunnan luona. 

Marien kuormalavoista tekemä tuoli.

Marie on muuten tehnyt kuormalavoista todella hienot tuolin ja sohvan. Piti ottaa tietenkin kuvat malliksi, mulla on ollut tässä pidemmän aikaa tarkoitus tehdä mm. sohvapöytä, hyllykkö ja tuoli/sohva lavoista, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi lähteä metsästämään itse lavoja... Noh, nyt helpotti sillä Mariella on noin viitisen ylimääräistä, jotka täytyy nyt vaan käydä hakemassa pois. Jippii! Jos muuten lavoista tuunailu kiinnostaa, kannattaa esim. Facebookissa käydä katsomassa sivustoa  "1001 pallets" jossa on satoja ideoita, mitä kaikkea niistä voikaan saada aikaiseksi! 

Toinen uusi DIY-fiksaationi on siemenkorut. Olen alkanut keräämään erilaisia trooppisia siemeniä, ja tarkoitus olisi alkaa pian tekemään niitä koruja (kohtahan sitä aikaa taas on...). Vielä täytyy kuitenkin löytää lisää siemeniä ja hankkia koruntekemismatskuja. Fridan tulevan koulun edessä kasvaa kolme "bois d'église" puuta, jotka tekevät noita punaisia siemeniä, aika näppärää. Saan lainata Marien poraa ja ideana olisi myös mennä yhdessä "siemenmetsälle" kunhan tuo palaa takaisin saarelle. Siemenistä ja koruista siis tulossa juttua varmaan vielä lisää tulevaisuudessa...

Kuvassa harmaat siemenet : caniques (Caesalpinia bonduc), punaiset : "graine église" (Adenanthera pavonina) ja musta-ruskeat : Oreille d'éléphant (Enterolobium cyclocarpum)

Sattuu ja tapahtuu

Eilinen päivä oli aika erikoislaatuinen kaikinpuolin.
Osallistuin ensimmäisiin häihin täällä.  Merirosvona.
 Eli järkättiin Martinique - Guadeloupe melontaretkelle osallistuneelle pariskunnalle kuljetus kanawalla kirkosta (joka siis sijaitsi rannalla) juhlapaikkaan ravintolaan rantsulle.

Siepattiin sulho..

Grrr! 

Sää onneksi suosi (ei ihan itsestäänselvää näin sadekaudella) ja meri oli tyyni, joten meidän noin kymmenisen melojaa riitti onneksi liikuttamaan kanoottia. Merirosvolaulut raikasivat ja hääparille suoritettiin merellä piraattivihmimys johon liittyi olennaisesti rommin nauttiminen pullonsuusta...

Muutama piraatti saattoi hieman innostua liikaa rommin nauttimisesta ja naispuoliset merirosvot heitettiin vaatteet päällä mereen juhlahumussa. Myös sulhanen sai kunnian maistaa suolaista vettä. 

Iltapäivä päättyi hieman pienemmällä porukalla pinkikillä ja pulikoimisella vesiputouksessa. 

Tänään taas juhlistettiin isänpäivää ja syötiin sen kunniaksi lounasta raflassa. Siitä jatkettiin kävelyllä kaupungilla ja lopulta päätettiin vihdoin käydä Calvaire-pyhäköllä, jolta aukeaa hienot näkymät Fort-de-Franceen. Ollaan aina aiottu mennä sinne käymään, mutta ei koskaan ole tullut kuitenkaan mentyä. 

Nyt kun Roméo on töissä uudessa paikassa, jossa meininki on huomattavasti normaalimpaa kuin tuossa edellisessä, on meillä ollut jo enemmän aikaa keskenämme. Tuntuu todella luksukselta! 

Bongailtiin myös uusia hienoja graffiteja ja katutaidetta...

Frida häätää "peikkoa" 

Näkymää Calvaire-pyhäköltä keskustaan päin 

Couchmeet ja papaijacrumble

Hoplaa, nyt onkin jo perjantai ja viime viikonlopustakaan en ole vielä kirjoitellut...

Noh, joka tapauksessa viime lauantaina osallistuttiin täkäläisten couchsurfareitten meetinkiin Carbet:n rannalla. Yritin väsätä Chloën reseptillä viime viikon läksiäisjuhlissa syötyä papaijacrumblea. 

Tähän mun versioon tuli vielä mangoa ja innostuin vähän lurauttamaan ehkä liikaa kookosmaitoakin sekaan. Ja joo, meidän keittiön työtaso on toooodella pieni...

Tässä crumble on menossa uuniin, mutta sieltä takaisinkin se tuli lähes yhtä vaaleana. Ei sitten tullut hoksattua, että kun uunissa on polttimet vain alhaalla, ei tuo taikina oikeen kypsy... Noh, nälkäiset sohvasurffaajat söivät sen silti suihinsa.

Rannalla oli leppoisa meininki ja paljon tuttuja, joiden kanssa oli kiva vaihtaa kuulumisia. Ruokaa ja juomaa oli yllinkyllin ja grilli kuumana...

Roméo testaamassa slackilinea 

Muuten tässä on tullut etsittyä uusia hommia pikkuhiljaa ja suunniteltua Suomen reissua. Ohjelmassa on ainakin taas Flow-festarit siskon kanssa, mökillä oleilua, reissu Jyväskylään ja mahdollisesti päivä Tukholmassa risteily. Olisi kivaa vierailla Junibackenissa Fridan kanssa, joka on suuri Peppi fani. Ei ole enää kauaa reissuun, ihanaa! 

Chloën läksiäiset

Vietettiin Chloën läksiäisiä viime viikonloppuna la-su. Ne pidettiin C:n biologista puutarhaa pitävien italialais-palestiinalais-ranskalaisen pariskunnan luona "maalla" (täällä kun ei mun mittapuulla varsinaista maaseutua kyllä ole).

Maatilalle johtava tie on niin huonossa kunnossa, että sinne päästäkseen tarvitsee maasturin. Onneksi Tomasso tuli hakemaan meidät, sillä muuten oltaisiin saatu kävellä friidun kanssa melkoinen matka.

Syötiin ihan todella maukasta vegaani-illallinen ja istuttiin iltaa. Se ei tosin ollut ihan helppoa, sillä paikassa oli kaksi koiraa, joista toinen vielä pentu ja siis aika innokas. Tuli todettua, että Fridan koirakammo oli edelleen tallella. Tyttö huusi kun syötävä heti kun näki vilauksenkaan koirista ja vietti suurimman osan illasta meidän huoneessa. Lopulta uskaltautui sentään syömään meidän kanssa kun koirat laitettiin kiinni.

C:n ja M:n puutalo, joka on C:n vanhempien rakentama, oli musta ihan unelmatalo. Jos oltaisiin rikkaita, niin juuri tuollaisen talon ostaisin heti !

Näkymätkään eivät olleet hassummat...Puu on papaijapuu

Yöllä friidun mentyä nukkumaan (C ja T vahtivat) lähdettiin käymään 10 min kävelyn päässä olevalla Grand Macaboun rannalla, jolle  (äärimmäisen uhanalaiset) merinahkakilpikonnat kuulemma usein tulevat munimaan öisin. Liukasteltiin otsalamppujen valossa mutaista polkua rannalle, jossa olikin joku porukka telttailemassa ja juhlimassa.

Huomattiinkin heti ihmisten parveilevan taskulamppujen ja kameroiden kanssa rannalla. Siellä olikin sitten iso merinahkakilppari kaivamassa kuoppaa munilleen. Ihmisten käytös oli tosin käsittämätöntä ja siitä tultiinkin todella surullisiksi... Kilpparia osoiteltiin lampuilla ja otettiin surutta kuvia salamalla, vaikka munimishetki on niille ihan ilman häikäiseviä valoja ja ympärillä parveilevia ihmisiä todella stressaava tilanne.  Yritettiin saada ihmisiä ymmärtämään olemaan häiritsemättä konnaa ja perääntymään, ja hetkeksi tilanne rauhoittuikin (suunnilleen...). Koska ei haluttu jäädä lisähäiriöksi,  lähdettiin hetken päästä kävelemään rannalle. No siitäkös sitten ilo irtosi ja salamat sen kun räiskivät...Grrrr!

Kun tultiin takaisinpäin, oli kilpikonna saanut onneksi kuitenkin munittua ja oli palaamassa takaisin mereen. 

Kuvasta ei oikein näy, mutta pituutta tuolla kilpparilla oli varmaan 1,5 metriä. Oli kyllä pysäyttävä kokemus kaikenkaikkiaan.

Sunnuntai-aamulla Chloë veti meille "opastetun" kierroksen tiluksilla, jossa viljellään mm. corossolia, papaijaa, passionhedelmiä, salaattia, pitaijoita yms. Tilalta löytyy myös aaseja ja kanoja.

Passionhedelmä on liaanikasvi, joten sitä kasvatetaan tuollaisen kehikon päällä

.

Aasit olivat todella söpöisiä ja saivat maistaa Fridan tiputtamaa passionhedelmää. Tuntui maistuvan!

 Iltapäivällä vielä käytiin pulikoimassa rannalla lounaan jälkeen ja sieltä takaisin tultua tapahtui lähes ihmeeksi luokiteltava asia : Frida uskaltautui silittämään Café-koiraa ja lopulta pussaili ja halaili sitä. Olin lievästi ihmeissäni, pikkutyyppi kutsui jopa hauvaa "kultasekseen" ja juoksi sen perässä...

"Kultaseni!" 

Tällaisia viikonloppuja enemmän! :)