Chloën läksiäiset

Vietettiin Chloën läksiäisiä viime viikonloppuna la-su. Ne pidettiin C:n biologista puutarhaa pitävien italialais-palestiinalais-ranskalaisen pariskunnan luona "maalla" (täällä kun ei mun mittapuulla varsinaista maaseutua kyllä ole).

Maatilalle johtava tie on niin huonossa kunnossa, että sinne päästäkseen tarvitsee maasturin. Onneksi Tomasso tuli hakemaan meidät, sillä muuten oltaisiin saatu kävellä friidun kanssa melkoinen matka.

Syötiin ihan todella maukasta vegaani-illallinen ja istuttiin iltaa. Se ei tosin ollut ihan helppoa, sillä paikassa oli kaksi koiraa, joista toinen vielä pentu ja siis aika innokas. Tuli todettua, että Fridan koirakammo oli edelleen tallella. Tyttö huusi kun syötävä heti kun näki vilauksenkaan koirista ja vietti suurimman osan illasta meidän huoneessa. Lopulta uskaltautui sentään syömään meidän kanssa kun koirat laitettiin kiinni.

C:n ja M:n puutalo, joka on C:n vanhempien rakentama, oli musta ihan unelmatalo. Jos oltaisiin rikkaita, niin juuri tuollaisen talon ostaisin heti !

Näkymätkään eivät olleet hassummat...Puu on papaijapuu

Yöllä friidun mentyä nukkumaan (C ja T vahtivat) lähdettiin käymään 10 min kävelyn päässä olevalla Grand Macaboun rannalla, jolle  (äärimmäisen uhanalaiset) merinahkakilpikonnat kuulemma usein tulevat munimaan öisin. Liukasteltiin otsalamppujen valossa mutaista polkua rannalle, jossa olikin joku porukka telttailemassa ja juhlimassa.

Huomattiinkin heti ihmisten parveilevan taskulamppujen ja kameroiden kanssa rannalla. Siellä olikin sitten iso merinahkakilppari kaivamassa kuoppaa munilleen. Ihmisten käytös oli tosin käsittämätöntä ja siitä tultiinkin todella surullisiksi... Kilpparia osoiteltiin lampuilla ja otettiin surutta kuvia salamalla, vaikka munimishetki on niille ihan ilman häikäiseviä valoja ja ympärillä parveilevia ihmisiä todella stressaava tilanne.  Yritettiin saada ihmisiä ymmärtämään olemaan häiritsemättä konnaa ja perääntymään, ja hetkeksi tilanne rauhoittuikin (suunnilleen...). Koska ei haluttu jäädä lisähäiriöksi,  lähdettiin hetken päästä kävelemään rannalle. No siitäkös sitten ilo irtosi ja salamat sen kun räiskivät...Grrrr!

Kun tultiin takaisinpäin, oli kilpikonna saanut onneksi kuitenkin munittua ja oli palaamassa takaisin mereen. 

Kuvasta ei oikein näy, mutta pituutta tuolla kilpparilla oli varmaan 1,5 metriä. Oli kyllä pysäyttävä kokemus kaikenkaikkiaan.

Sunnuntai-aamulla Chloë veti meille "opastetun" kierroksen tiluksilla, jossa viljellään mm. corossolia, papaijaa, passionhedelmiä, salaattia, pitaijoita yms. Tilalta löytyy myös aaseja ja kanoja.

Passionhedelmä on liaanikasvi, joten sitä kasvatetaan tuollaisen kehikon päällä

.

Aasit olivat todella söpöisiä ja saivat maistaa Fridan tiputtamaa passionhedelmää. Tuntui maistuvan!

 Iltapäivällä vielä käytiin pulikoimassa rannalla lounaan jälkeen ja sieltä takaisin tultua tapahtui lähes ihmeeksi luokiteltava asia : Frida uskaltautui silittämään Café-koiraa ja lopulta pussaili ja halaili sitä. Olin lievästi ihmeissäni, pikkutyyppi kutsui jopa hauvaa "kultasekseen" ja juoksi sen perässä...

"Kultaseni!" 

Tällaisia viikonloppuja enemmän! :)