Synttärihumua töiden lomassa

 On ollut vähän kaikenlaista tässä, mm. työkeikkaa miniatyyriveneiden myyjänä nyt viikon verran ja vielä ensi torstaihin saakkaa kauppakeskuksessa, työhaastattelua, koulutarvikkeiden ostoa ja Fridan kolmevuotis-synttärit. Näistä nyt joku sekava yleispäivitys nyt sitten...

Viime sunnuntaina juhlittiin Fridan kolmevee-synttäreitä kotosalla grillailun merkeissä. Vieraat olivat karibian malliin runsaasti myöhässä, joten suunnittelemamme iltapäivä -snack vaihtuikin kahdentoista hengen illaliseksi (onneksi oli perunoita ja bataatteja jääkaapissa!). Sankari oli erittäin innoissaan ja vauhtia riitti koko illan. Vieraatkin viihtyivät noin viidestä yhteentoista saakka; täällä kun kerran juhlitaan niin sitten juhlitaan kunnolla!

Tanssittiin, pelattiin dominoa, jutskattiin ja ennenkaikkea syötiin....
Maanantaina oli hiukan väsynyt ensimmäinen työpäivä, mutta kahvin voimalla siitäkin selvittiin...Olen siis kuluneen viikon kaupannut kauppakeskuksessa tuttavani Laure:n käsitöitä, eli miniatyyri yole- ja gommier-veneitä. Erittäin iloinen, että keikka toteutui ja saan hiukan kartutettua lomakassaa!

Mulle on pitänyt seuraa Laure:n teini-ikäinen poika, joka siis hengailee kanssani kojulla koko päivän lähinnä pelaten kännykkäpelejä... Oon myös saanut näpertää käsitöitä itsekin, mm. ommellut miniveneiden purjeita kiinni mastoon ja tehtaillut sekä liimaillut noiden minirommipullojen paitojen helmoja yms...Vielä viisi päivää tuolla ja ensi perjantaina onkin sitten jo lento Suomeen !!

Eilen mulla oli ensimmäinen työhaastattelu, tosin en elättele suuria toiveita paikan saamisesta...Kyseessä kun oli vammaisten henkilöiden (niin kehitys- kuin liikunta yms) työneuvojan paikka isossa paikallisessa organisaatiossa. Paikkaan valitulla tulee olemaan 200 henkilön neuvonta vastuullaan ja työnkuvaan kuuluu myös yritysten kanssa neuvotteleminen. Todella mielenkiintoinen homma siis, mutta luulen ettei mun työkokemus - ja kompetenssi ihan riitä. Ranskassa kun on laki, joka velvoittaa kaikki yli 20 henkeä työllistävät yritykset (ja julkisen sektorin organisaatiot) palkkaamaan vähintään 6 prossaa vammaisiksi luokiteltavia työntekijöitä. Muuten joutuu maksamaan eräänlaista "sakkoa" vammaisten integraatiota edistävälle Agecif- yhdistykselle.

Nyt siis viimeinen pinnistys ennen Suomi-lomaa, iii-haa-naaa!

Katutaidetta ja patikointia kanaalilla

Viime viikonlopun ja kuluneen viikon tapahtumia taas yhteen syssyyn. Lauantaina oli kaupungissa  ilmainen katutaiteen festivaali, joka on osa Fort-de-Francen kuukauden kestävää vuosittaista kulttuurifestivaalia. 

Hienoja "jättimarionetteja", leijoja ja karnevaalibändien kulkue. Illan kohokohta oli flyboard -spektaakkeli.

Tiistaina tästä yli pyyhälsi hurrikaanikauden ensimmäinen myrsky, "Chantal:iksi" nimetty. Tuuli aika lailla ja pieniä tuhoja myrsky sai aikaan, lähinnä kaatuneita puita, katkenneita sähkölinjoja ja muutamia kattotuhoja...Ei kuitenkaan mitään sen hurjempaa, vaikka pahempaan oltiin varauduttu. 

Kanaalin allkukohta ei luvannut hyvää, puita oli kaatunut myrskyssä polulle...

Marien Kongossa Punaisen Ristin sairaanhoitajana työskentelevä kaveri on täällä lomailemassa, ja päätettiin tehdä "Canal des Esclaves" vaellus metsässä eilen. Siis myrskyä seuranneena päivänä, ei välttämättä ihan paras ajankohta... Heh. Päätettiin kuitenkin yrittää, sen verran mahtavat maisemat aukeaa tuolta vuoren viertä kiertävältä kanaalilta.  Kuten nimestä voi päätellä, kyseessä on orjien 1700-luvulla metsään rakentama kastelukanava, joka toi vettä Saint.Pierren ja Carbet:n kaupunkeihin.

Melko monta reitille kaatunutta puuta saatiinkin ylitettyä, ennenkuin parinkymmenen minuutin jälkeen matka katkesi pituussuunnassa kanaalin päälle rojahtaneeseen isoon rungonrotjakkeeseen. Maisemat olivat tosiaan henkeäsalpaavat ja pikkasen vieressä aukeava monen sadan metrin pudotus tuppasi välistä vähän jänskättämään...

Harmitti kyllä aikalailla että ei saatu tehtyä koko vaellusta, joten täytyy ottaa uusiksi kunhan ovat saaneet raivattua puut pois tieltä ! :) 

Canal des Esclaves : Carbet:n kylässä käänny ennen kirkkoa D62 tielle, jatka noin 2 km suoraan "Quartier Bout-Bois"ia kohden. Kyltti tiellä osoittaa perille. 

(Melkein) vapaaherran elämää

Työt on  nyt sitten virallisesti päättyneet, oikeasti siis jo viime keskiviikkona. Papereita vielä allekirjoiteltiin torstaina ja luovutin mm. kannettavan tietsikan (nyyh, joudun nyt turvautumaan meidän ikivanhaan prakailevaan miniläppäriin) ja muita tavaroita. Olo on ollut samalla aikaa haikea ja helpottunut, eli ristiriitaisia tunteita...Melkoisen tyhjiönhän se aina tekee, kun ei enää tiedä mitä tekee kello 9 ja 5 välillä...

En kuitenkaan kadu, ja olenkin jo aloittanut uuden paikan etsimisen. Sillä jos haluaa löytää töitä syksyksi, on haettava paikkoja ennen kesälomien alkua. Heinäkuun puolestavälistä elokuuhun on aika turha odottaa mitään, kaikki virastot ovat jo lomalaitumilla. Suhteet on siis pantu peliin ja hakemuksia olen lähetetellyt jo monia, muutamasta paikasta on hyvä tutina, mutta mikään ei ole vielä varmaa. Ennen Suomilomaa mun pitäisi päästä myymään matkamuisto-mini-yole:ja (perinteinen purjevene) yhteen kauppakeskukseen noin kymmeneksi päiväksi. Toivon että tämä keikka toteutuu, olisi kiva saada vähän lisärahaa lomalle...Senkin takia, että mulla on neljän kuukauden karenssi irtisanoutumisen takia työttömyyskorvaukseen.

Tänään mulla oli urheiluohjaaja-koulutuksen viimeinen koe, eli kirjallisen tutkielman suullinen esittely. Se meni onneksi hyvin, viisitoista minuuttia piti puhua tutkielmasta ja harjoittelusta ja saman verran oli aikaa vastata kuulustelijoiden kyssiin. Oli melkoinen ihme, että olin saanut tutkielman palautettua ajoissa kaikkien työkiireiden kanssa, koska aloitin sen tekemisen viikkoa ennen deadlinea ja tekstiä oli kuitenkin oltava viistoista sivua.. Mulla tosin jäi vähän lyhyemmäksi, mutta läpi meni silti, ainakin kuulustelun osalta. Huh helpotusta vaikka vielä ei voikaan sanoa että homma on täysin plakkarissa. Ei auta kuin odotella tuloksia, mutta luulen että mulla on  ihan hyvät mahiset päästä läpi.

Muuten olen riehunut pihalla koko viime vk-lopun, eli haravoinut sinne kertyneen paaaksun kerroksen avokadopuun lehtiä ja kitkenyt rikkaruohoja sekä taistellut pihan valloitaneita liaanikasveja vastaan. Ne on kyllä pirullisia tapauksia! Puutarhanhoitoa pitäisi vissiin vähän petrata, ja varmaan tuleekin petrattua nyt kun taas kerkeää...

Anoli-lisko puutarhassa