Paino on tytöllä lähtenyt vihdoin nousuun, kiitos korvikkeen, ja nyt kolmen kilon maaginen raja pitäisi olla ja ylitetty. Eli eipä "mennyt niinkuin strömsössä" imetys...Kuvittelin että homma lähtee rullaamaan omalla painollaan ja että tottakai vauva osaa tissiä imeä ja maitoa riittää ja kaikki käy luonnostaan. Vaan eipä sittenkään. Vieläkään en osaa tarkalleen sanoa, että missä mentiin metsään, mutta on se vaan aika kova paikka äidille ettei imetys onnistukaan. Varmaan on monen asian summa - sektio synnytystapana, imuote hukassa vauvalla aluksi eikä vieläkään tunnu olevan ihan hallussa, pulloilu on sekoittanut entisestään ja mukaan kuvaan on tullut lähes joka kertaiset "rintaraivarit" nyt tissiä tyrkyttäessä. Tissistä kun ei sitä maitoa tule niin helposti ja nopeasti kuin pullosta - eli voihan itku ja harmitus. Lisäksi alussa vauva oli keltaisuuden ja valohoidon takia todella unelias ja väsynyt - eli nuhkahteli rinnalle tuon tuosta eikä edes stimuloimalla aina herännyt syömään - ainakaan tarpeeksi kauaksi aikaa. Neuvoa ja apua olisi pitänyt saada ja osata pyytää enemmän, mutta niin paljon tapahtui samaan aikaan sairaalassa ja oma väsymys oli sitä luokkaa että ei vaan yksinkertaisesti pystynyt tekemään enempää. Kotona netistâ löytyi toki paljon tietoa ja vinkkiä, mutta liian myöhään.
Mutta turha on jossitella ja syyllistyä, tilanne nyt on mikä on. Koitan nyt jatkaa osittaisimetystä ainakin niin kauan kuin hermo kestää ja luultavasti sitten täytyy vaan siirtyä pulloon...Vaikea paikka, mutta en vaan usko että omat voimat riittää enää täysimetyksen yrittämistä- se vaatisi todella paljon aikaa ja energiaa eikä silti välttämättä edes onnistuisi. Eli näillä mennään ja kyllä korvikkeellakin vauva elää ja kasvaa :).
Täällä siis opetellaan äitinä olemista ja päivät menee ihan hurjan nopeaan! Univelka hieman painaa, mutta olo rupeaa kuitenkin olemaan jo ihan siedettävä. Kovasti odotan myös Suomen reissua, elokuun 18 lähdetään kotomaahan tuoreiden mumman ja vaarin luo kuukaudeksi, ihanaa!
Ranskassa tahtoo rintaruokinta olla vielä lastenkengissä, niin sanoakseni. infoa taitaa edelleen saada aika huonosti, mikä selittää sen, miksi niin monet turvautuvat alusta lähtien pulloruokintaan. siitäkin huolimatta, että rintaruokinnan puolesta koko ajan kampanjoidaan.
VastaaPoistaen tiedä, olisiko helpompaa vaan kestâä ne raivarit, kunnes vauva tajuaa, että muuta ei tule kuin rintaa. käsittääkseni sekaruokinta on tosi vaikeeta juuri siksi, että pullosta saa paljon helpommin ja vauvatkin osaa valita helpoimman tavan, jos saavat mahdollisuuden :-) minunkin tytär oli tosi huono imijä syntyessään (plus kuukauden etuajassa, vaikka se ei juuri painossa näkynyt), olisi nukkunut vaan ja sairaalassa hoitajat kävivät sitä ravistelemassa saadakseen sen verran hereille, että olisi imenyt. olin kovana enkä taipunut pulloruokitukseen ja oppihan se lopulta imemään, kun muuta ei ollut. mutta oli minullakin muutaman päivän suuri huoli, kun lapsi ei syö lainkaan. en halua neuvoa, ei minulla niin paljon kokemusta ole, kerronpa vaan oman kokemukseni. parasta jatkoa teille!
Kuulostaa meidän Jesperiltä... mä annoin periksi ja hyvin kasvoi poika pullollakin! Helpotti suuresti, kun syöttämisiin meni muutama minuutti tuntien sijasta ja jaksoin itsekin paljon paremmin!
VastaaPoistaÄlä ota siitä rintaruokinnasta kamalaa stressiä, kasvaa ne ilman tissiäkin.
Tuija