Noniin, juuri kun paasin hehkuttamaan viimesilla tyopaivilla kahvilassa, napsahtikin niita viisi lisaa. Eli oikeesti vika paiva on tanaan! Ja todella oli jo aikakin. Viime viikot on mennyt vahan ikavissa merkeissa toissa, koska ei olla tultu just ollenkaan toimeen uuden tyton kanssa, joka siella aloitti. Lahinna ollaan pidetty mykkakoulua. Ja eilen sitten tilanne paheni, kun toinen tarjoilija Mike sai kanssa tarpeekseen tytsyn kalseasta asenteesta. Seurasi eri kaanteiden jalkeen puhuttelu pomon kanssa ja Miken ja tyton valinen iso riita...Ite pysyttelin syrjassa tilanteesta, en oo oikeen koskaan oppinut handlaamaan konfliktitilanteita.. Mutta "kakka" fiilis jai kuitenkin koko hommasta, koko jutun ois voinu varmasti hoitaa paljon vahemmalla moykkaamisella. Tai ehkapa tassa tulee taas esiin ero suomalaisten ja ranskalaisten valilla, gallialainen kiihkea veri kun kuohahtaa niin se on menoa ;).
Perjantaina koettiin kanssa hetkia melkeen kuin suoraan Kauniista ja Rohkeista, kun raflaan santasi todella pihalla olevan nakyinen nainen naama naarmuilla ja vaati nahda meidan pomon. Kun kerrottiin ettei ole juuri nyt paikalla ja tiedusteltiin, etta mitakohan asia mahtaa koskea, niin vastauksena tuli astetta yllattavampi " sen vaimo on parhaillaan mieheni kanssa hotellihuoneessa"... Mike joutui sitten lainaamaan kannykkaansa naiselle, joka informoi pomoa tilanteesta. Eli ukkonsa oli saanut puhelun, jonka jalkeen lahtenyt vahan "kaymaan jossain", mutta vaimopas olikin seurannut ja huomannut tien vievan hotellille, jossa odottikin pomomme vaimo. Seuraa armoton Cat fight joka selittaa pienet pintavammat. Etta silla lailla! No ei oo ollu ainakaan tylsaa toissa viime aikoina :D
Vauvarintamallakin on tapahtunut, eli rakenneultrassa kaytiin ja kaikki elimet ja raajat sunmuut vaikuttas olevan normaaleja, huh. Maha jatkaa kasvuaan tasaiseen tahtiin, oita rytmittavat suonenvedot, jalat nayttaa kahdelta tasapaksulta potkylalta polvesta alaspain ja hikoilen tassa helteessa entista enemman, jos mahdollista. Etta kylla, raskaushehku on nyt kliimaksissa ;). Jotenkin tuntuu suurelta huijaukselta koko idea...Mutta joo, ei silti mikaan mahdoton olo ole ja ihanaa on kun tuntee beibin liikkeet koko ajan paremmin.
Jarjestossa alotan nyt sit varsinaisesti "tayspaivasesti" maanantaina, vaikka viimeviikollakin tapahtui kaikenlaista jannittavaa. Tavattiin esimerkiksi Venezuelan konsuli matkan tiimoilta (eli se pahkahullu projekti jossa melotaan 16 metrisella inkkarikanootilla Venezuelasta Martiniquelle eri saarien kautta). Konsuli oli myotamielinen projektille ja lupaili meille tapaamisia eri ministereiden kanssa paikan paalla ja inkkarialueella mahdollisten ongelmien sattuessa kuljetusta vanhoilla neukkulaisilla armeijan helikoptereilla. Idea kun on meloa Orenoque-jokea ylavirtaan aina Tucupita-nimiseen kylaan, joka sijaitsee intiaanialueiden keskella ja on samalla isoin alueen kyla. Mulle tuli ihan Indiana Jones-olo koko tasta uskomattomasta skenaariosta :D Etta pienta sumplimista on luvassa matkan tiimoilta viela. Harmittaa kylla kun itse en paase osallistumaan koska oon toukokuussa jo niin lahella h-hetkea. Toisaalta ei tee mieli loytaa itseaan keskelta karibianmerta synnyttamasta paatissa.
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
lauantai 20. helmikuuta 2010
Kristoffer Kolumbus ja kumppanit
Huomenia vaan. Tuli tossa nukuttua sellaset kymmenen tunnin younet... Ja voe pojat kyla teki hyvvaa! Eilen olin ex tempore-opetushommissa jarjestossa. Toissapaivana siella ollessani Marcel (joka on jarjeston "pomo") totesi, etta arkeologi Benôit onkin estynyt pitamaan nuorille vedettavaa perjantaista karibian kulttuurista ja historiasta kertovaa kurssia. Ja joku siihen ois saatava paikkaamaan, etta hei, miten ois, paasisinko? No, menin lupaamaan... Etta sitten edellisena iltana koitin akkia perehtya karibianalueen historiaan (ennen kolumbusta, kolumbuksen jalkeen ja ns.modernina aikana). Arawak-ja Carib-intiaaneihin tuli myos perehdyttya. Oikeestaan tosi hyva etta kurssia jouduin vetamaan, koska huomasin, etta taytyisi todellakin opetella alueen historiasta ja kulttuurista yhta sun toista. Mun tietamys on viela melko hataralla pohjalla, jotain sirpaleita sielta sun taalta mutta yleiskuva puuttuu. Onneksi puolet ajasta oli varattu Suomesta kertomiselle, koska suunnitteilla on tosiaan matka Suomeen ensi syksyksi.
Karibian alueen kulttuuriin ja historiaan ei ilmeisesti, tai ainakaan nuorten mielesta, martiniquelaisessa koulussa edelleenkaan erityisesti syvennyta. Koska Martinique on osa Ranskaa, on opetusohjelma taalla (suurilta osin? pitaisi ottaa selvaa) sama kuin mannerranskassa. Eli keskitytaan Euroopan historiaan, puhutaan paljon Toisesta Maailmansodasta jne jne. Ei kuulemma ole ollut kauan siita, kun pienet martiniquelaiset lukivat historiankirjoistaan "esi-isamme gallialaiset". Tama "esi-isamme gallialaiset"-trauma tuli esille myos graduun tekemissani haastatteluissa, kun keskusteltiin katalaanien kanssa kulttuuri-identiteettiasioista. Tata kyseista lausetta kaytetaan usein todisteena Ranskan valtion harjottamasta sorrosta tai valinpitamattomyydesta eri etnisia ryhmia kohtaan.
Alotettiin sitten kolmen tunnin (!) maratooni maarittelemalla kulttuuri- , historia- ja sivilisaatio kasitteet. Siita sitten lapisin vahan maantiedetta, historiaa yleensa, Martiniquen historiaa yms. Ja Suomi-osiokin meni hyvin, kaikki oli jarkyttyneita siita kuinka kylma meilla on ja kuinka vahan porukkaa maassa asuu :). Yks tytto kysyi, etta onko meilla tulivuoria :D. Rasismistakin tuli puhetta, kun halusivat tietaa asuuko Suomessa paljon ulkomaalaisia.
Sielta sitten hurautin takasin Fort-de-Franceen ja illalla viela iltavuoroon kahvilaan. Etta pikkasen kylla otti voimille, mutta mielenkiintoinen paiva oli. :) Enaa kolme paivaa tarjoilijan hommia jaljella!!!
Karibian alueen kulttuuriin ja historiaan ei ilmeisesti, tai ainakaan nuorten mielesta, martiniquelaisessa koulussa edelleenkaan erityisesti syvennyta. Koska Martinique on osa Ranskaa, on opetusohjelma taalla (suurilta osin? pitaisi ottaa selvaa) sama kuin mannerranskassa. Eli keskitytaan Euroopan historiaan, puhutaan paljon Toisesta Maailmansodasta jne jne. Ei kuulemma ole ollut kauan siita, kun pienet martiniquelaiset lukivat historiankirjoistaan "esi-isamme gallialaiset". Tama "esi-isamme gallialaiset"-trauma tuli esille myos graduun tekemissani haastatteluissa, kun keskusteltiin katalaanien kanssa kulttuuri-identiteettiasioista. Tata kyseista lausetta kaytetaan usein todisteena Ranskan valtion harjottamasta sorrosta tai valinpitamattomyydesta eri etnisia ryhmia kohtaan.
Alotettiin sitten kolmen tunnin (!) maratooni maarittelemalla kulttuuri- , historia- ja sivilisaatio kasitteet. Siita sitten lapisin vahan maantiedetta, historiaa yleensa, Martiniquen historiaa yms. Ja Suomi-osiokin meni hyvin, kaikki oli jarkyttyneita siita kuinka kylma meilla on ja kuinka vahan porukkaa maassa asuu :). Yks tytto kysyi, etta onko meilla tulivuoria :D. Rasismistakin tuli puhetta, kun halusivat tietaa asuuko Suomessa paljon ulkomaalaisia.
Sielta sitten hurautin takasin Fort-de-Franceen ja illalla viela iltavuoroon kahvilaan. Etta pikkasen kylla otti voimille, mutta mielenkiintoinen paiva oli. :) Enaa kolme paivaa tarjoilijan hommia jaljella!!!
tiistai 16. helmikuuta 2010
Karnevaali Martiniquella
Ma oon ihan todella liekeissa tasta karnevaalimeiningista. :)
Seuraa siis pienta selontekoa karnevaalin synnysta ja traditioista saarella.
Karnevaalihan on siis tuontitavaraa mannereuroopasta, kuten varmaan tiedatte. 1700 - ja 1800-luvuilla plantaasin omistajat juhlivat karnevaalia keskenaan ja jarkkasivat naaamiaistanssiaisia. Orjien sallittiin pitaa omia bileitaan, mutta vain plantaasin piirissa. Karnevaalista muodostui tarkea henkireika orjille joka samalla mahdollisti afrikkalaisen kulttuuriperinteen esiintuomisen (rummut, naamiot, laulut yms.).
Vuoden 1848 orjuuden kieltamisen jalkeen siirtyi karnevaalin vietto kaupunkien kaduille ja etenkin St.Pierre tuli tunnetuksi suositusta karnevaalistaan. Karnevaaliperinteeseen kuuluu edelleen kiinteasti djembe-rummut ja chacha:t, pilkkalaulut politiikoista ja seksuaalissavytteiset laulut.
Karnevaali kestaa viisi paivaa, meikalaisesta laskiaislauantaista "tuhkakeskiviikkoon" (mercredi cendres).Usealla paivalla on oma tematiikkansa. Karnevaalin keskushahmo on Vaval, karnevaalin kuningas, jonka hoviin kaikki karnevaalikulkueisiin osallistujat kuuluvat. Vaval poltetaan "tuhkatiistaina" ja tama merkkaa juhlan loppua. Tana vuonna Vaval nayttaa talta:
Vaval on siis tana vuonna iso laski "sortajakapitalisti". Eika suotta, silla martiniquelaiset ovat joutuneet pettymaan viime vuoden helmikuun yleislakon jalkeen annettuihin lupauksiin hintojen laskusta. Mikaan ei oikeastaan ole muuttunut, hinnat ovat edelleen yhta korkealla kuin ennenkin.
Karnevaali siis alkaa virallisesti laskiaissunnuntaina jolloin jarkataan myos yollisia pyjamakulkueita. Talloin paljastetaan Vavalin kasvot. Sunnuntailla ei muuten ole erityista omaa tematiikkaansa. Maanantai on pyhitetty "mariage burlesque"ille eli leikki haakulkueille, joissa osat ovat vaihtuneet, eli miehet ovat morsiamia ja naiset sulhoja. Muutenkin koko karnevaalin ajan nakyy todella paljon naiseksi pukeutuneita miehia. En muista kuka antropologi on todennut etta takalaisten miesten into muuntautua hetkeksi naisiksi kertoo naisten perinteisesti vahvasta asemasta karibialaisessa kulttuurissa, etenkin perheessa.
Seuraa siis pienta selontekoa karnevaalin synnysta ja traditioista saarella.
Karnevaalihan on siis tuontitavaraa mannereuroopasta, kuten varmaan tiedatte. 1700 - ja 1800-luvuilla plantaasin omistajat juhlivat karnevaalia keskenaan ja jarkkasivat naaamiaistanssiaisia. Orjien sallittiin pitaa omia bileitaan, mutta vain plantaasin piirissa. Karnevaalista muodostui tarkea henkireika orjille joka samalla mahdollisti afrikkalaisen kulttuuriperinteen esiintuomisen (rummut, naamiot, laulut yms.).
Vuoden 1848 orjuuden kieltamisen jalkeen siirtyi karnevaalin vietto kaupunkien kaduille ja etenkin St.Pierre tuli tunnetuksi suositusta karnevaalistaan. Karnevaaliperinteeseen kuuluu edelleen kiinteasti djembe-rummut ja chacha:t, pilkkalaulut politiikoista ja seksuaalissavytteiset laulut.
Karnevaali kestaa viisi paivaa, meikalaisesta laskiaislauantaista "tuhkakeskiviikkoon" (mercredi cendres).Usealla paivalla on oma tematiikkansa. Karnevaalin keskushahmo on Vaval, karnevaalin kuningas, jonka hoviin kaikki karnevaalikulkueisiin osallistujat kuuluvat. Vaval poltetaan "tuhkatiistaina" ja tama merkkaa juhlan loppua. Tana vuonna Vaval nayttaa talta:
Vaval on siis tana vuonna iso laski "sortajakapitalisti". Eika suotta, silla martiniquelaiset ovat joutuneet pettymaan viime vuoden helmikuun yleislakon jalkeen annettuihin lupauksiin hintojen laskusta. Mikaan ei oikeastaan ole muuttunut, hinnat ovat edelleen yhta korkealla kuin ennenkin. 
Karnevaali siis alkaa virallisesti laskiaissunnuntaina jolloin jarkataan myos yollisia pyjamakulkueita. Talloin paljastetaan Vavalin kasvot. Sunnuntailla ei muuten ole erityista omaa tematiikkaansa. Maanantai on pyhitetty "mariage burlesque"ille eli leikki haakulkueille, joissa osat ovat vaihtuneet, eli miehet ovat morsiamia ja naiset sulhoja. Muutenkin koko karnevaalin ajan nakyy todella paljon naiseksi pukeutuneita miehia. En muista kuka antropologi on todennut etta takalaisten miesten into muuntautua hetkeksi naisiksi kertoo naisten perinteisesti vahvasta asemasta karibialaisessa kulttuurissa, etenkin perheessa. 
Tiistaina, Mardi Gras:na, on punaisten paholaisten aika tehda esiintulonsa. Paholaiset ovat pukeutuneet punaisiin haalareihin jotka ovat taynna peileja. Perinteisissa naamareissa nakyy afrikkalaisen kulttuurin vaikutus. Nykyaan naamarit voivat tosin olla myos halloween-tyyppisia muovinaamareita, mutta kuitenkin yha sarvilla.
Keskiviikkona, karnevaalin viimeisena paivana, kaikki ovat pukeutuneet mustaan ja valkoiseen - onhan kyseessa Vavalin hautajaiset.
Muitakin perinteisia hahmoja loytyy, kuten Neg sirop ja Coupeurs de canne ja paljonpaljon muita juhlaperinteita. Kaykaa katsomassa kuvia France-Antilles sanomalehden sivuilta :) (josta suurinosa naistakin kuvista on lainattu)
maanantai 15. helmikuuta 2010
Toita ja huvia
Mulla on nyt sit kaynnissa 10pvn tyoputki talla hetkella kahvilassa.Ja samalla koitan vaantaa paperihommia jarjestolle.... Tosin sitten loppuukin ne kahvilahommat (jes; jes!!). Muuten ihan tosi kivaa on ollut (tyokaverit ja ilmapiiri) mutta on vaan aika rankkaa fyysisesti nain paksuna ollessa juosta 9h tarjoilemassa, ja etenkin kun on ilta-yotyota ja kaikki viikonloput aina kiinni. Etta innolla uuteen tyopaikkaan tosiaan!
Ystavanpaivan ilta menikin tyon merkeissa eilen, aamulla sain tosin pupsilta ruusupuskan ja kaulakorun <3. Aamulla otettiin myoskin osaa "Vidé Pyjama"an, eli aamu kello viiden pyjamakulkueeseen Fort-de-Francessa. Oli melkonen suoritus, kun tyot loppui yhelta yolla, auton moottori ylikuumeni eli odotin tunnin ulkona etta Roméo tulee hakemaan mua eli kahelta oltiin kotona. Sitten kaks tuntia koisimista ja puol viisi ylos ja pailaamaan :). Mutta kannatti todellakin, kulkueessa oli monta sataa osallistujaa ja se oli todellinen "populaaritapahtuma" eli ei virallisen tahon jarkkaama. Huomenna on Mardi Gras eli karnevaalin hektisin paiva. Koitan paasta aamupaivalla ennen toita vahan fiiliistelemaan tunnelmaa...
Mun pyjamaalookki :D
perjantai 12. helmikuuta 2010
Halfway there
Nonnih, sitä oltais sitten puolessa välissä paisumista jota raskaudeksikin kutsutaan. Hyvä hyvä ja kaikki kuosissa edelleen!
Oon ollut aivan järkyttävän kiireinen, eli eipä ole blogiin tullut juuri kirjoiteltua. Nääs sain tosiaan sen järjestötyöpaikan, hurraa, ihan oikea alan homma ja vielä uskomattoman hyvällä palkalla.
Hyvästi köyhäily ja tervetuloa stressi... Oon meinaan vääntänyt tässä nyt sekä kahvilaa että tätä järjestöjuttua, joka kyllä virallisesti alkaa vasta 18pv tätä kuuta, mutta kun on paljon juttuja jotka täytyisi olla jo nyt valmiina. Eli oon vääntänyt excel-laskelmia budjetista ja apurahahakemusia Euroopan sosiaalirahastolle ja muuta tällästä "iisiä" hommaa etenkin ranskaksi. Pikkasen meinasi usko loppua jossain vaiheessa, mutta selvisin kuin selvisinkin niistä kunnialla.
Nyt työn alla iisimpi tehtävä, eli power point esityksen laatimisen ensiviikkoisen "chantier d´insertion"in lanseeraukseen. Kyseessä on siis työttömille ja syrjäytyneille nuorille pidettävä 8kk kestävä "työpaja" joka tähtää heidän sopeuttautumiseensa työelämään ja yht.kunnalliseen ja sosiaaliseen demarginalisaatioon. Mä tulen toimimaan siis näissä hommissa tittelillä assistant-manager (ooh-la-laa!) ja mm. vastaamaan viestinnästä ja sponsoreiden hankinnasta ja muista paperinpyörityshommista.
Kahvilassakin vielä tän kuun loppuun, koska tällä viikolla karnevaali ja jotkut hemmetin international purjehduskisat, joten en voinut jättää porukkaa pulaan, koska mua paikkaamaan ei ole vielä ketään. Että hektiset seuraavat kolme viikkoa, ja sitte pitäs alkaa helpottamaan. Olin oottanut karnevaalia ihan kypällä, mutta nyt vaikuttaa siltä etten pääse osallistumaan vaan painan duunia kaikki illat. Aaargh. :( Mutta katotaan jos onnistuis yks vapaapäivä. Ja sitten on tietty mahdollisuus osallistua pyjama-karnevaaliin muistaakseni tänä sunnuntaina klo 4 aamulla töitten jälkeen, jos virtaa riittää :). Oon kyllä ostanut toivekkaana jo kaikki vermeetkin hienosta maskista puuhkaan.
Tällästä olis luvassa...
Mutta nyt taas vääntämään työjuttuja ennen iltavuoroa. Blaah. :)
Oon ollut aivan järkyttävän kiireinen, eli eipä ole blogiin tullut juuri kirjoiteltua. Nääs sain tosiaan sen järjestötyöpaikan, hurraa, ihan oikea alan homma ja vielä uskomattoman hyvällä palkalla.
Hyvästi köyhäily ja tervetuloa stressi... Oon meinaan vääntänyt tässä nyt sekä kahvilaa että tätä järjestöjuttua, joka kyllä virallisesti alkaa vasta 18pv tätä kuuta, mutta kun on paljon juttuja jotka täytyisi olla jo nyt valmiina. Eli oon vääntänyt excel-laskelmia budjetista ja apurahahakemusia Euroopan sosiaalirahastolle ja muuta tällästä "iisiä" hommaa etenkin ranskaksi. Pikkasen meinasi usko loppua jossain vaiheessa, mutta selvisin kuin selvisinkin niistä kunnialla.
Nyt työn alla iisimpi tehtävä, eli power point esityksen laatimisen ensiviikkoisen "chantier d´insertion"in lanseeraukseen. Kyseessä on siis työttömille ja syrjäytyneille nuorille pidettävä 8kk kestävä "työpaja" joka tähtää heidän sopeuttautumiseensa työelämään ja yht.kunnalliseen ja sosiaaliseen demarginalisaatioon. Mä tulen toimimaan siis näissä hommissa tittelillä assistant-manager (ooh-la-laa!) ja mm. vastaamaan viestinnästä ja sponsoreiden hankinnasta ja muista paperinpyörityshommista.
Kahvilassakin vielä tän kuun loppuun, koska tällä viikolla karnevaali ja jotkut hemmetin international purjehduskisat, joten en voinut jättää porukkaa pulaan, koska mua paikkaamaan ei ole vielä ketään. Että hektiset seuraavat kolme viikkoa, ja sitte pitäs alkaa helpottamaan. Olin oottanut karnevaalia ihan kypällä, mutta nyt vaikuttaa siltä etten pääse osallistumaan vaan painan duunia kaikki illat. Aaargh. :( Mutta katotaan jos onnistuis yks vapaapäivä. Ja sitten on tietty mahdollisuus osallistua pyjama-karnevaaliin muistaakseni tänä sunnuntaina klo 4 aamulla töitten jälkeen, jos virtaa riittää :). Oon kyllä ostanut toivekkaana jo kaikki vermeetkin hienosta maskista puuhkaan.
Tällästä olis luvassa...tiistai 2. helmikuuta 2010
viikko 18 ja työrintamalla tapahtuu
Töissä oli aika mielenkiintoista tällä viikolla. Pomo oli meinaan "hermolomalla", veikataan että ihan hermoromahduksen ois saattanut saada. Lauantaina kun tulin töihin niin sain kuulla, ettei miestä ollut näkynyt koko päivänä. En kyllä yhtään ihmettele, että on tähän tilanteeseen ajauduttu." Le Baron" kun vääntää sellasia 15 tunnin tai ylikin työpäiviä 6-7pv viikossa. Pientä työnarkomaniaa havaittavissa. Mutta joo, on kuulemma palailemassa hommiin jo tänään, eli aivan liian aikaisin. Odotan mielenkiinnolla mitä tästä seuraa...
Multa on myös hommat vähenemässä, ovat palkanneet uuden tarjoilijan. Ja tän sain kuulla epävirallisesti työkaverilta. Tuun siis tekemään enää 2 päivää viikossa. Uus tarjoilija kun tulee halvemmaksi, koska on rafla-alan koulutuksessa ja tekee työharjotteluna hommia kahvilassa. Muttamutta, eipä kuulkaa haittaa, koska meikähän pääsee järjestöhommiin. :) Tänään väännettiin työsoppari Kariskon kanssa ja mä en vieläkään voi uskoa todeksi hyvää tuuriani. Ja ei ehkä vielä kannata liikaa hehkutella, koska takapakkia voi tulla vielä. sopimus kun on sellainen, jossa valtio (tai työkkäri en oo ihan perillä?) maksaa mun palkan, ja koska en saa esim. työttömyyskorvausta yms, voi olla etten ookkaan kelpoinen. Eli asiasta lisää myöhemmin...Tänään on kuitenkin ollut melko voittajafiilis!
Juhlistin mahd.uutta työpaikkaa shoppailemalla Carrefourissa ja lelukaupassa ja palasin kotiin nälkiintyneenä - ei hyvä - tuli vedettyä sellaset safkaöverit että en sen jälkeen tässä ookkaan kauheesti ollut voimia tehdä yhtikäs mitään. sipsit on kyllä saatanallinen keksintö. Mutta ostin beibille yhden ranskalaisten suosituimmista vauvaleluista - ja se on mustakin aika loisto keksintö- eli sophie la giraffen. Kirahvi on siitä vinkeä, että se on tehty myrkyttömästä luonnonkumista ja värjätty ruokaväreillä. Vaavi voi siis huoletta nassuttaa lelua, ja se on siihen kehiteltykin, eli lievittää myös hampaiden kasvamisesta johtuvia ienkipuja. Lisäksi siitä lähtee vinkuääni puristaessa. Ja onhan se aika söppelikin.
Mulla ei ole ollut juuri mitään kauheita raskausoireiluita. Oon ilmeisesti ollut todella onnekas, tai sellasen käsityksen saa ainakin lukiessa eri vaivojen kuvauksia ja muiden odottajien blogeja. Mua vaivaa lähinnä vaan 1) jatkuva vessassa juokseminen ja 2) hillitön nälkä 3) pahentunut allergia ja 4) suonikohjut ja jalkaturvotus. suonikohjut oli yllätys joka oli kyllä tiedossa - kun kulkee suvussa. Toistaseksi vielä tosi pienet että lähinnä ärsyttää, koska ovat rumat. Toivontoivon että katoavat synnytyksen jälkeen. Lisäksi on ollut jotain mahan venymisestä johtuvia kipuja ja pientä muistinmenetystä on ollut ilmassa yms. Mutta ei mitään hillitöntä tuskaa ole toistaseksi ollut. Mutta joo, pahinhan on kai vielä edessä.. :)
Mahaa ja jenkkiksiä oon rasvaillu ahkerasti, vaihdoin just bio karité-rasvaan joka on ollut aika ihanaa. Massu on tällä viikolla alottanut todella paisumisensa, eräs asiakkaistakin jo kysäisi että olenkohan monennnella kuulla. Mutta on se edelleen silti aika pieni ainakin omasta mielestäni. Ilmeisesti vuosien villi opiskelijaelämä ja kaljan kittaus on venyttänyt vatsaa siihen malliin, että tilaa löytyy.
Potkuja ainakin kuvittelen tuntevani, vaikka todella harvoin, ehkä pari -kolme kertaa päivässä. Mutta että tunnen kuitenkin, jee!
Kaikki testituloksetkin tuli labrasta, paitsi trisomia joka pitäs käydä kysymässä lekurilta. Ei mitään häikkää, sokeriarvot ja jopa hemoglobiini on kunnossa (vaikka alarajoilla) vaikken rautaa ole vetänytkään. Veriryhmäkin on nyt tiedossa, eli A+.
Multa on myös hommat vähenemässä, ovat palkanneet uuden tarjoilijan. Ja tän sain kuulla epävirallisesti työkaverilta. Tuun siis tekemään enää 2 päivää viikossa. Uus tarjoilija kun tulee halvemmaksi, koska on rafla-alan koulutuksessa ja tekee työharjotteluna hommia kahvilassa. Muttamutta, eipä kuulkaa haittaa, koska meikähän pääsee järjestöhommiin. :) Tänään väännettiin työsoppari Kariskon kanssa ja mä en vieläkään voi uskoa todeksi hyvää tuuriani. Ja ei ehkä vielä kannata liikaa hehkutella, koska takapakkia voi tulla vielä. sopimus kun on sellainen, jossa valtio (tai työkkäri en oo ihan perillä?) maksaa mun palkan, ja koska en saa esim. työttömyyskorvausta yms, voi olla etten ookkaan kelpoinen. Eli asiasta lisää myöhemmin...Tänään on kuitenkin ollut melko voittajafiilis!
Juhlistin mahd.uutta työpaikkaa shoppailemalla Carrefourissa ja lelukaupassa ja palasin kotiin nälkiintyneenä - ei hyvä - tuli vedettyä sellaset safkaöverit että en sen jälkeen tässä ookkaan kauheesti ollut voimia tehdä yhtikäs mitään. sipsit on kyllä saatanallinen keksintö. Mutta ostin beibille yhden ranskalaisten suosituimmista vauvaleluista - ja se on mustakin aika loisto keksintö- eli sophie la giraffen. Kirahvi on siitä vinkeä, että se on tehty myrkyttömästä luonnonkumista ja värjätty ruokaväreillä. Vaavi voi siis huoletta nassuttaa lelua, ja se on siihen kehiteltykin, eli lievittää myös hampaiden kasvamisesta johtuvia ienkipuja. Lisäksi siitä lähtee vinkuääni puristaessa. Ja onhan se aika söppelikin.
Mulla ei ole ollut juuri mitään kauheita raskausoireiluita. Oon ilmeisesti ollut todella onnekas, tai sellasen käsityksen saa ainakin lukiessa eri vaivojen kuvauksia ja muiden odottajien blogeja. Mua vaivaa lähinnä vaan 1) jatkuva vessassa juokseminen ja 2) hillitön nälkä 3) pahentunut allergia ja 4) suonikohjut ja jalkaturvotus. suonikohjut oli yllätys joka oli kyllä tiedossa - kun kulkee suvussa. Toistaseksi vielä tosi pienet että lähinnä ärsyttää, koska ovat rumat. Toivontoivon että katoavat synnytyksen jälkeen. Lisäksi on ollut jotain mahan venymisestä johtuvia kipuja ja pientä muistinmenetystä on ollut ilmassa yms. Mutta ei mitään hillitöntä tuskaa ole toistaseksi ollut. Mutta joo, pahinhan on kai vielä edessä.. :)
Mahaa ja jenkkiksiä oon rasvaillu ahkerasti, vaihdoin just bio karité-rasvaan joka on ollut aika ihanaa. Massu on tällä viikolla alottanut todella paisumisensa, eräs asiakkaistakin jo kysäisi että olenkohan monennnella kuulla. Mutta on se edelleen silti aika pieni ainakin omasta mielestäni. Ilmeisesti vuosien villi opiskelijaelämä ja kaljan kittaus on venyttänyt vatsaa siihen malliin, että tilaa löytyy.
Potkuja ainakin kuvittelen tuntevani, vaikka todella harvoin, ehkä pari -kolme kertaa päivässä. Mutta että tunnen kuitenkin, jee!
Kaikki testituloksetkin tuli labrasta, paitsi trisomia joka pitäs käydä kysymässä lekurilta. Ei mitään häikkää, sokeriarvot ja jopa hemoglobiini on kunnossa (vaikka alarajoilla) vaikken rautaa ole vetänytkään. Veriryhmäkin on nyt tiedossa, eli A+.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)