lauantai 20. helmikuuta 2010

Kristoffer Kolumbus ja kumppanit

Huomenia vaan. Tuli tossa nukuttua sellaset kymmenen tunnin younet... Ja voe pojat kyla teki hyvvaa! Eilen olin ex tempore-opetushommissa jarjestossa. Toissapaivana siella ollessani Marcel (joka on jarjeston "pomo") totesi, etta arkeologi Benôit onkin estynyt pitamaan nuorille vedettavaa perjantaista karibian kulttuurista ja historiasta kertovaa kurssia. Ja joku siihen ois saatava paikkaamaan, etta hei, miten ois, paasisinko? No, menin lupaamaan... Etta sitten edellisena iltana koitin akkia perehtya karibianalueen historiaan (ennen kolumbusta, kolumbuksen jalkeen ja ns.modernina aikana).  Arawak-ja Carib-intiaaneihin tuli myos perehdyttya. Oikeestaan tosi hyva etta kurssia jouduin vetamaan, koska huomasin, etta taytyisi todellakin opetella alueen historiasta ja kulttuurista yhta sun toista. Mun tietamys on viela melko hataralla pohjalla, jotain sirpaleita sielta sun taalta mutta yleiskuva puuttuu. Onneksi puolet ajasta oli varattu Suomesta kertomiselle, koska suunnitteilla on tosiaan matka Suomeen ensi syksyksi.

Karibian alueen kulttuuriin ja historiaan ei ilmeisesti, tai ainakaan nuorten mielesta, martiniquelaisessa koulussa edelleenkaan erityisesti syvennyta. Koska Martinique on osa Ranskaa, on opetusohjelma taalla (suurilta osin? pitaisi ottaa selvaa) sama kuin mannerranskassa. Eli keskitytaan Euroopan historiaan, puhutaan paljon Toisesta Maailmansodasta jne jne. Ei kuulemma ole ollut kauan siita, kun pienet martiniquelaiset lukivat historiankirjoistaan "esi-isamme gallialaiset".  Tama "esi-isamme gallialaiset"-trauma tuli esille myos graduun tekemissani haastatteluissa, kun keskusteltiin katalaanien kanssa kulttuuri-identiteettiasioista. Tata kyseista lausetta kaytetaan usein todisteena Ranskan valtion harjottamasta sorrosta tai valinpitamattomyydesta eri etnisia ryhmia kohtaan.

Alotettiin sitten kolmen tunnin (!) maratooni maarittelemalla kulttuuri- , historia- ja sivilisaatio kasitteet.  Siita sitten lapisin vahan maantiedetta, historiaa yleensa, Martiniquen historiaa yms. Ja Suomi-osiokin meni hyvin, kaikki oli jarkyttyneita siita kuinka kylma meilla on ja kuinka vahan porukkaa maassa asuu :). Yks tytto kysyi, etta onko meilla tulivuoria :D. Rasismistakin tuli puhetta, kun halusivat tietaa asuuko Suomessa paljon ulkomaalaisia.

Sielta sitten hurautin takasin Fort-de-Franceen ja illalla viela iltavuoroon kahvilaan. Etta pikkasen kylla otti voimille, mutta mielenkiintoinen paiva oli. :) Enaa kolme paivaa tarjoilijan hommia jaljella!!!

3 kommenttia:

  1. Tuo järjestöhomma kuulostaa ihan älyttömän mielenkiintoiselta! Tsemppiä uuteen työhön!

    VastaaPoista
  2. Hei!
    Jostain eksyin sun blogiin, tää on just sopivan eksoottinen ja kirjoitat kivasti, joten tätä rupean seuraamaan!
    Tuo torakoiden kanssa tappelu on mulle tuttua Saudeista ja Bermudalta. Toimiko se sun itsetehty torakka-ansa?

    VastaaPoista
  3. Moi Soile! Kiva kuulla etta tykkaat blogista! Torakka-ansa oli itseasiassa susi, taitaa olla niin etta vaan jenkkilaiset torakat tykkaa kahvinpuruista, koska meilla ne ei kylla houkutellut yhtakaan purkille. Tartteis varmaan kokeilla uudestaan jollain muulla syotilla. Tosin syottigeeli on toiminut ihan kiitettavasti, onhan niita vielakin toki muttei niin paljoa :)

    VastaaPoista