Viimeista viedaan

Noniin, juuri kun paasin hehkuttamaan viimesilla tyopaivilla kahvilassa, napsahtikin niita viisi lisaa. Eli oikeesti vika paiva on tanaan! Ja todella oli jo aikakin. Viime viikot on mennyt vahan ikavissa merkeissa toissa, koska ei olla tultu just ollenkaan toimeen uuden tyton kanssa, joka siella aloitti. Lahinna ollaan pidetty mykkakoulua. Ja eilen sitten tilanne paheni, kun toinen tarjoilija Mike sai kanssa tarpeekseen tytsyn kalseasta asenteesta. Seurasi eri kaanteiden jalkeen puhuttelu pomon kanssa ja Miken ja tyton valinen iso riita...Ite pysyttelin syrjassa tilanteesta, en oo oikeen koskaan oppinut handlaamaan konfliktitilanteita.. Mutta "kakka" fiilis jai kuitenkin koko hommasta, koko jutun ois  voinu varmasti hoitaa paljon vahemmalla moykkaamisella. Tai ehkapa tassa tulee taas esiin ero suomalaisten ja ranskalaisten valilla, gallialainen kiihkea veri kun kuohahtaa niin se on menoa ;).

 Perjantaina koettiin kanssa hetkia melkeen kuin suoraan Kauniista ja Rohkeista, kun raflaan santasi todella pihalla olevan nakyinen nainen naama naarmuilla ja vaati nahda meidan pomon. Kun kerrottiin ettei ole juuri nyt paikalla ja tiedusteltiin, etta mitakohan asia mahtaa koskea, niin vastauksena tuli astetta yllattavampi " sen vaimo on parhaillaan mieheni kanssa hotellihuoneessa"... Mike joutui sitten lainaamaan kannykkaansa naiselle, joka informoi pomoa tilanteesta. Eli ukkonsa oli saanut puhelun, jonka jalkeen lahtenyt vahan "kaymaan jossain", mutta vaimopas olikin seurannut ja huomannut tien vievan hotellille, jossa odottikin pomomme vaimo. Seuraa armoton Cat fight joka selittaa pienet pintavammat. Etta silla lailla! No ei oo ollu ainakaan tylsaa toissa viime aikoina :D

Vauvarintamallakin on tapahtunut, eli rakenneultrassa kaytiin ja kaikki elimet ja raajat sunmuut vaikuttas olevan normaaleja, huh. Maha jatkaa kasvuaan tasaiseen tahtiin, oita rytmittavat suonenvedot, jalat nayttaa kahdelta tasapaksulta potkylalta polvesta alaspain ja hikoilen tassa helteessa entista enemman, jos mahdollista. Etta kylla, raskaushehku on nyt kliimaksissa ;). Jotenkin tuntuu suurelta huijaukselta koko idea...Mutta joo, ei silti mikaan mahdoton olo ole ja ihanaa on kun tuntee beibin liikkeet koko ajan paremmin.

Jarjestossa alotan nyt sit varsinaisesti "tayspaivasesti" maanantaina, vaikka viimeviikollakin tapahtui kaikenlaista jannittavaa. Tavattiin esimerkiksi Venezuelan konsuli matkan tiimoilta (eli se pahkahullu projekti jossa melotaan 16 metrisella inkkarikanootilla Venezuelasta Martiniquelle eri saarien kautta).  Konsuli oli myotamielinen projektille ja lupaili meille tapaamisia eri ministereiden kanssa paikan paalla ja inkkarialueella mahdollisten ongelmien sattuessa kuljetusta vanhoilla neukkulaisilla armeijan helikoptereilla. Idea kun on meloa  Orenoque-jokea ylavirtaan aina Tucupita-nimiseen kylaan, joka sijaitsee intiaanialueiden keskella ja on samalla isoin alueen kyla. Mulle tuli ihan Indiana Jones-olo koko tasta uskomattomasta skenaariosta :D Etta pienta sumplimista on luvassa matkan tiimoilta viela. Harmittaa kylla kun itse en paase osallistumaan koska oon toukokuussa jo niin  lahella h-hetkea. Toisaalta ei tee mieli loytaa itseaan keskelta karibianmerta synnyttamasta paatissa.