äitien juhla

Eilen oli sitten ranskalaisten äitienpäivä. Täällä päin päivä onkin aivan erityisen juhlittu. Äideillä onkin sosiologisten ja antropologisten tutkimusten mukaan erityinen asema antillien kulttuurissa eli kyseessä ovat ns. matrifokaaliset yhteiskunnat. Tällä tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että äidillä on erityinen valta-ja vastuuasema perheen sisällä isän aseman kustannuksella. Nainen nauttii sosiaalista hyväksyntää erityisesti äiti-statuksensa kautta, mutta asema ei tuo ekonomista tai poliittista hyötyä tai valtaa. Ei siis puhuta matriarkaalisesta yhteiskunnasta. Vastaavasti miehet taas ovat usein uskottomia ja elävät monesti kahden tai useamman naisen kanssa samaan aikaan. Avioliiton ulkopuoliset suhteet ja lapset ovat täälläpäin todella yleisiä ja miehillä usein lapsia monen eri naisen kanssa. Tuleepa mieleen esimerkkinä kolmekymppinen entinen kokki-kollegani Amael, jolla on muistaakseni yhdeksän lasta ainakin viiden eri naisen kanssa...Miehelle oma äiti säilyy usein auktoriteettina ja tukena koko elämän ajan mutta tämä vahva äitisuhde vaikeuttaa miehen sitoutumista ns."toiseen" naiseen. Yksinhuoltajuus onkin todella yleistä kuten myös perheet jossa äiti kasvattaa yksin lapsiaan, joilla on eri isät. Matrifokaalisuutta on selitetty mm. orjuuden ja afrikkalaisen kulttuurin vaikutuksilla. Orjayhteiskunnassa isällä ei ollut minkäänlaisia oikeuksia tai valtaa lapsiinsa. Orjanaisen lapset kuuluivat omistajan vallan alle ja usein perheenjäsenet joutuivat erilleen mm. myynnin kautta.

Viime vuosikymmeninä naisten ja miesten väliset suhteet ovat kuitenkin alkaneet muuttua ja nykyisukeista monet etsivät uudenlaista asemaa perheen sisällä ja haluavat panostaa tasapuolisina kumppaneina lasten kasvatukseen ja perhe-elämään. Kiinnostuneille pari artikkelia matrifokaalisuudesta ranskaksi täällä (pdf) ja täällä.

Mutta teoriasta tosielämään - eilen olin norjalaisten kanssa Roméon äiteen luona jonne oli kokoontunut koko perhe. Äideille nostettiin maljaa, he saivat kukkia ja lahjoja ja tulevana äitinä myös minua muistettiin. :) Äidit antavat lahjoja myös toisilleen.  Hauskaa oli, dominoa pelattiin ja ruokaa oli taas tarjolla enemmän kuin tarpeeksi eli vallan onnistuneet juhlat.

Kuukauden radiohitti ja diskoilua

...On zoukia, asialla Patrice Hulman." Baby mwen pe pa" kreoliksi eli "je ne peux pas" - "Beibi en pysty".
Romantiikkaa kehiin!





Oltiin muuten diskoilemassa viime viikonloppuna vieraiden kunniaksi. Täytyy joskus ottaa kuva tän klubin "järjestyssäännöistä". Isolla lukee ensin ylhäällä tenue correcte exigée eli "asiallista pukeutumista vaaditaan". Kiellettyjä ovat mm. bijoux ostentatoire eli kääntyiskö nyt suomeksi "huomiotaherättävät korut". (Halusin tarkistaa asian sanakirjasta ja kun sen vetäisin hyllystä justiinsa äsken, tuli mukana muutamakymmen sokerimurkku. Asiaa tarkasteltuani vetäsin kaikki kirjat pois ja kappas, takana piilikin itse emopesäke eli satoja pikku tuholaisia. Eli eiku myrkyt kehiin ja taisteluun. Oltiinkin ihmetelty, ettei keittiössä ole näkynyt murkkuja ollenkaan, noh, olivat vissiin vaan vaihtaneet paikkaa...)
Mutta siis. Muita kiellettyjä asusteita ovat baggyt, tennarit, poolopaita, t-paita ja verkkarit. Eli jos lukee rivien välistä, että ketäköhän tässä koitetaan karkoittaa asiakaskunnasta niin mieleen saattaa tulla rap-ja reggaemusiikkia kuunteleva parikymppinen jäpikkä. Että näin meillä. Hinnatkaan ei hevin houkuttele klubille ainakaan juomatarkoituksessa - sisään tulee pulittaa miesten 20 e ja naisten 10. Miehet saavat lipullaan lunastaa yhden juoman, naiset joutuvat maksamaan. No, kokis, perrier yms. maksaa 7 euroa, paikallinen kaljapullo 10 euroa ja halvin shampanjapullo lähtis kahdeksallakympillä. Cristalista saakin sitten pulittaa muistaakseni yli 400 erkkiä. Ja kaikki yökerhot vetää tätä samaa linjaa. Nurkkabaarissa toki on ihan eri hinnat mutta meininkikin on hieman sanotaanko nyt hektisempää - ja tanssimaan ei yleensä pääse. Poikkeuksena Nectar niminen baari jossa meininki on maanläheinen muttei uhkaava, kalja maksaa kaks euroa ja kaikenlisäksi paikalliset muusikot jammailee salsaa, kompaa ym. Harvinainen helmi valitettavasti.

Lista

Olen lueskellut Nizzassa asustelevan Stazzyn blogia joka on varsin viihdyttävä ja saa nauramaan etenkin huomioillaan patonginpurjoista. Suosittelen! Stazzy listasi yhdessä viimeisimmistä postauksistaan kummallisia faktoja Ranskasta. Itse aattelin vääntää listan plussista ja miinuksista. Tuli havahduttua siihen, että ollaan
asusteltu saarella jo vuoden verran. Hitsiläinen, kyllä aika rientää.

PLUSSAT

+ Luonto: vaihtelevat maisemat, vuoret, sademetsä, turkoosi meri, biitsit, kukat, kolibrit, sisiliskot, korallit, trooppiset kalat jne jne.
+ hedelmät ja kasvikset -tykkään mangoista, papaijoista, bataateista, ignameista, banaaneista, keittobanaaneista, kookoksesta jne.
+ Halpa ja hyvä rommi ;)
+ Paikallisten rentous ja kärsivällisyys. Asiat otetaan yleensä iisisti. Jos joku ei mene niinkuin piti, se ei sitten mennyt. Yleisesti rennompi suhtautuminen elämään.
+ Musiikki - sitä on joka paikassa ja se on hyvää.
+ Kohteliaisuus. Postin jonossa viimeiseksi sisään tullut tervehtii kanssajonottajiaan "päivää rouvat ja herrat" johon vastataan "päivää". Vanhukset, raskaana olevat ja vammaiset päästetään jonon ohi. Myös kassat tervehtivät ja jotkut jopa toivottavat "tervetuloa kassalle rouva" :D
+ Yhteisöllisyys. Naapureita autetaan ja heidät ylipäätään tunnetaan (ja heitä moikataan).
+Ystävällisyys ja auttaminen. Tuntematon ihminen ei ole vihollinen -hänen kanssaan voi aloittaa vaikkapa keskustelun esim. bussipysäkillä, kassajonossa jne. Neuvoa voi kysyä jos ei löydä jonnekin tai ei tajua jotain asiaa.

MIINUKSET

-Luonto. Lue torakat, murkut, hyttyset, maanjäristysvaara, hurrikaanit ja rankkasateet. Kauneudesta maksettava hinta.
- Ranskalainen byrokratia. Jonottaminen joka hemmetin paikassa. Paperinpyörityksen määrä
- Elämiskustannukset. Täällä on kallista. Kännykällä soittaminen on aivan järkyttävän hintaista.
Myös ruoka maksaa maltaita koska lähes kaikki raijataan euroopasta saakka ja koska kilpailua ei juuri saarella ole
- Ajokulttuuri.Nopeusrajoitteita ei noudateta, vilkkua ei käytetä,  seisakilla olevat bussit tulee ohittaa täysiä, muutenkin ohittaa voi niin oikealta kuin vasemmalta vaikka näkyvyys olisi nollassa ja kaiken kruunaa kaistojen välissä ajavat moottoripyörät ja mopot (joita pelkään eniten, koska usein kuski mahd.kortiton ns. bad boy - toisinaan yöllä myös ilman etuvaloa)
- Ruuhkat. Julkista liikennettä ei käytännössä ole. Fort-de-Francessa en suosittele autoilemaan aamuisin klo 6-9 välillä tai iltapäivällä klo 16-19.
- Jalkakäytävien puute. Niitä ei yksinkertaisesti ole kuin kaupungissa ja siellä ne ovat puolen metrin levyisiä.
- Köyhyyden määrä, työttömyys, rikollisuus. Saaren läpi kulkee Etelä-Amerikasta tulevia huumeita. Paikallisten ongelmana on etenkin crackin suuri kulutus. Kodittomia on myös paljon ja Fort-de-Francen ghettojen olot melko kurjat. Kaduilla ei kuitenkaan tarvitse pelätä sen enempää kuin vaikka stadissa. Sosiaaliturva pelaa ja keskustassa on paljon vartijoita.

Lepoa

Meidän vieraat lähtee huomenna. Eli kolme viikkoa kunnialla saatettu loppuun vaikkei ihan helppoa ollutkaan :D. Suomalais-kamerunilais-ranskalais-martiniquelainen yhteiselo kuitenkin pelasi ihan OK ottaen vielä huomioon että vieraista toinen on 78 ja toinen 45 vee. Jeanin hyvin luultavasti viimeinen kaukomatka.

Itse sain gynegologilta sairaslomaa aina äitiysloman alkuun saakka. Pikku tyyppimme huitelee ilmeisesti vatsanympärykseltään ja painoltaan käyrien alla - eli on ilmeisesti laiha ja tai pieni. Niinpä mulle määrättiin lepoa ja kätilö tekemään kotikäyntejä kaksi kertaa viikossa. Eka olin tietty ihan paniikissa mutta ilmeisesti tämä on lähinnä varotoimi. Muuten kaikki  tuntuu olevan  kunnossa - ei mitään häikkää verenpaineen tai eri veri yms.kokeiden kanssa. Yritän olla rauhallisin mielin ja ottamatta liikaa stressiä asiasta. Kätilö lähti juuri, olin kytkettynä melkeen tunnin laitteessa jolla mitataan vauvan sydämen sykettä,liikkeitä ja supistuksia. Kovasti beibi liikkui ja syke oli normaali, eli rien à signaler, kaikki hyvin. Huh.

Täällä alkaa sadekausi pikkuhiljaa joten ilma on aikas tuhkahduttavan kuuma. Ja raskaus ei auta asiaa - eli hikoilen kuin pieni sika ja unelmoin ilmastointilaitteesta. Muuten oon nauttinut vapaa-ajasta ja käynyt uiskentelemassa ja muutenkin visiteerannut saarta vieraiden kanssa. Käytiin esim. St. James rommipanimossa joka on aika pittoreski. Mestaan kuuluu vanha villa jossa rommimuseo, kunnostettu minijuna joka kulkee banaani-istutusten läpi ja itse rommitehdas.

Martiniquelainen rommi on muuten maailman parasta (ainakin täkäläisten mukaan). On se ainakin ainoa maailmassa jolla on AOC-merkintä. Lisäksi toisin kuin Negritat yms. englantilaisten saarten tuottamat rommit, jotka tehdään melassista (joka on siis sokeriruo'sta yli jäävä siirappi sen jälkeen kun siitä tehdään sokeria) täkäläinen rommi valmistetaan käyttämällä puhdasta sokeriruokomehua joka sen jälkeen tislataan. Että muistakaahan suosia ranskalaista myös Alkossa käydessänne. ;)  

Kuvakimara

Hellurei! Täällä ollaan edelleen hengissä, vaikka päivitysväli onkin venynyt järkyttävän pitkäksi... Pientä kuvaraporttia viimeaikaisista tapahtumista... Ehdin täyttää vuosia huhtikuun lopulla ja ihkupihku siippa oli tapauksen kunniaksi varannut meille yön hotellissa. Kuvassa mestan uima-allas. Oli melkoista luksusta ja aamiaisella hotkin buffetissa kuin vain suomalainen osaa (syytän ruotsinlaivoja).









Tässä näkymä hotellilta Fort-de-Franceen päin.









Illalla edessä olikin sitten muutto, vaikkakin vain kerrosta alemmas mutta kuiteskin. Auttamassa oli Roméon veljet Joseph perheineen, Dani ja meidän norjalaiskaverit. Ja sitten vielä juhlittiin lisää mun vanhenemista. Kämppä on kyllä tosi kiva, meillä on nyt oma huone jonka lisäksi makkari, keittokomero, iso kylppäri ja melkeen huoneen kokoinen "parveke" tai patio joka antaa pikkuruiselle pihallemme.







Mutta palataanpas nykyhetkeen. Järjestö otti ja lähti Grenaden reissulleen jota edelsi pari viikkoa armotonta säätöä ja stressaamista. Olinkin aika loppu lâhdön jälkeen ja nyt ollut viikon melkeen lomalla. Jotain pikkujuttuja pitää heidän poissaolessaan hoidella, mutta muuten oon saanut lepäiltyä suht hyvin. Suht hyvin, koska meillä on kylässä Roméon kaveri Gertrude miehineen Perpignanista jotka on meillä kolme viikkoa. Eli turistioppaana on tullut toimittua, ruokaa pitää vääntää neljälle ja oma rauha on aika vähissä. Ei ehkä ollut paras ajoitus kyllä mun kannalta tähän raskauden viime kolmannekselle - eli myönnän että hermo on vähän kireellä toisinaan. Mutta näillä mennään. Kaks viikkoa äitiyslomaan! Eli jaksaa, jaksaa!

Uus kämppä ja siippa päikkäreillä.

Kääk!

Kuten sanois itse Aku Ankka, viime paivityksesta on vierahtanyt jo tovi jos toinenkin. Syyna tahan ensinnakin nettiyhteyden puuttuminen - muutettiin tosiaan huhtikuun lopussa kampasta toiseen vaikkakin samassa kerrostalossa, noh, piti sitten tehda uudet vesi-sahko-netti-ja puhelinsopimukset. Ja ne ketka ranskalaista systeemia yhtaan tuntee tietaa, etta tama rumba voi kestaa ihan hetkisen. Oltiin kylla ajoissa liikkeella, mutta netti paukahti auki vasta eilen noin kolmannen vihaisen puhelinsoiton jalkeen. Ja toimii tallahetkella vain toisen tietsikan kanssa -taysi mysteeri. Jos joku koodaajanero lukee tata niin voiko olla niin etta wifi-yhteys joka suojattu wep-keylla toimii vain siina koneessa, johon se on ekana saadetty? Niin. Ja sitten toissakaan meilla ei ole ollut nettia pariin viikkoon, koska joku alypaa oli murtautunut tiloihin ja vienyt _vain ja ainoastaan_ meidan modeemin! Siis mita helevettia. Kylla naa nykyajan nuoret osaa ;)

Mulla oli tosiaan synttaritkin tassa valissa, 27 vee tuli taytettya. Oli aika kivan yllatyksen jarkannyt siippa, siita lisaa paremmalla ajalla. Sunnuntaina on jarjeston kanoottimelontaprojektin huipennus eli lahto kohti Grenadaa, joten saato kaikilla rintamilla on kliimaksissaan ja ylimaarasta aikaa ei ole mullakaan liiemmalti ole ollut. Niin ja gradukin on menty hyvaksymaan, tastakin onnekkaasta tapahtumasta pidempaa hehkutusta seuraa perasta! Mutta nyt taas koettelemaan hermoja toihin, hasta luego!