Vika gynekäynti on nyt takana, hyvin meni vaikka odottaa sai taas iloiset puolitoista tuntia. Onneksi olin varautunut pokkarilla. Kohdunkaula on edelleen tiukasti kiinni eikä kuulemma ole lyhentynyt. Vauvan pää kuitenkin jo sitä painaa, eli ehkäpä tässä kohta puoliin... :D Virallinen laskettu aikahan on 9 heinäkuuta, eli vielä 8 päivää! Ja kyllä, odottavan aika on PITKA.
Niin pitkä, että sitä kerkeää oikein hyvin surffailemaan netissä. Joskus uhkasin laittaa enemmän juttua kaksikielisyydestä eli siitä kuinka lapsonen saadaan omaksumaan kaksi äidinkieltä suht samaan aikaan. Eli tässä siis jutun juoni pähkinänkuoressa.
"Yksilön kaksikielisyys tarkoittaa kahden kielen hallitsemista sujuvasti täysin tai lähes äidinkielen tavoin. Kaksikielinen ihminen kykenee aktiivisesti ajattelemaan ja puhumaan kahdella eri kielellä, ja niiden vaihtaminen toimii luonnostaan. Molempien kielten osaamisen ei välttämättä tarvitse kuitenkaan olla samalla tasolla. Kaksikielisyyttä ilmenee kaikkialla maailmassa ainakin jonkinasteisena jopa enemmän kuin yksikielisyyttä. Joissain maissa kaksi- tai monikielisyys onkin monikulttuurisuuden vuoksi itsestäänselvyys." Wikipedia
Homma menee periaatteessa niinkin yksinkertaisesti, että kumpikin vanhempi puhuu johdonmukaisesti vauvalle (mitä aikaisemmin aloittaa, sen parempi) omaa kieltään. Ja tästä ei sitten saa poiketa. Toinen malli on "kotikieli"-systeemi, joka toimii siinä tapauksessa että molemmat vanhemmat puhuvat keskenään samaa kieltä valtakielen ollessa eri. Eli esim. Ranskassa asuva suomalainen perhe puhuu kotona ainoastaan suomeksi ja lapsi oppii kotimaan kielen vuorovaikutuksessa muun ympäristön kanssa.
Meillä tulee luonnollisesti käyttöön tämä ensimmäinen systeemi, eli minä papatan suomea ja Roméo ranskaa. Suomi tulee silloin olemaan ns. alisteinen kieli, jonka oppimiseksi tulee tehdä jonkin verran hommia. Avuksi tulee suomenkielellä puhumisen lisäksi erilaiset lastenlaulu CD:t, laulaminen yleensä, kirjojen lukeminen ja myöhemmin pelit ja telkkariohjemat (DVD).
Kaksikielisyyteen kohdistuu kuulemma edelleen paljon ennakkoluuloja. Väitetään esim. että lapsi sekoittaa puheessaan molempia kieliä - mitä kyllä tapahtuukin alussa, mutta hyvin nopsaan lapsi alkaa erottamaan kielet toisistaan. Ankytys ja muut puheongelmat on myös laitettu kaksikielisyyden piikkiin, mutta tämä on tutkimuksissa kumottu. Lisäksi puhumisen aloittaminen saattaa hieman hidastua. Mutta paljon plussiakin on - kahden kielen puhuminen pienestä pitäen esim. avartaa maailmankuvaa ja auttaa myöhemmin uusien kielten omaksumisessa.
Tässä vielä muutama kiinnostava linkki:
http://www.omniglot.com/language/articles/bilingualkids1.htm (englanniksi)
http://plaza.fi/ellit/perhe/lapset-kasvatus/kaksikielisyys-on-valtava-haaste-mutta-mainio-mahdollisuus
http://www.enfantsbilingues.com/ (ranskaksi)
tsemppiä vaan tuohon projektiin. uskoisin siellä olevan kuin täällä metropolissa, eli kaksikielisyys kohtaa todella paljon ennakkoluuloja. toivottavasti teille sattuu suht koht fiksuja opettajia, koska jos opet alkaa selittää, että kaksikielisyys ei ole hyväksi, niille saa selittää todella kauan, ettei niin ole, vaikka kuinka monen tutkimuksen turvin.
VastaaPoistaja jokapäiväisessä elämässäkin on todella vaikeaa ainoana suomen puhujana pysyä tiukasti suomen kielessä lapsen kanssa ja samalla heittää jotain isälle/muille paikalla olijoille ranskaksi. tuossa juuri olin vähän aikaa kosketuksissa ranskalais-norjalaisen perheen kanssa, joka vielä oli asunut pitkään USAssa ja niillä meni iloisesti ranska, norja ja englanti sekaisin. oli muuten jännää olla se henkilö, joka ymmärsi noirjalaisen isän puhetta lapselleen (mitä ruostuneella ruotsillani ymmärsin) kun äiti ei ymmärtänyt...
eli teoria sanoo yhtä, tosielämä usein muuttaa käytännöt toisiksi. mutta toivon sinulla silti olevan sen verran draivia, että jaksat antaa lapsillesi suomen lahjaksi. siitäkin huolimatta että he tuskin puhuvat suomea pieninä, vaikka sitä ymmärtäisivätkin. älä siitä pelästy, puhuminen voi käynnistyä arvaamatta. jos käytte välillä suomessa ja lapset joutuvat toisien, kielitaidottomien lasten kanssa tekemisiin, he motivoituvat kyllä puhumaan kun leikkikaverit puhuvatkin vain suomea.
kirjoita ihmeessä kokemuksistasi, olisi kiva verrata omiini!
ai niin, yksi varjopuoli ilmeisesti on ihan totta: se voi pahentaa disleksiaa eli lukihäiriötä, jos sellaiseen on pikkaisen taipumusta. mutta sitähän ei voi etukäteen tietää ja senkin voi hoitaa. se ei mielestäni ole syy köyhdyttää lapsen kulttuuriperintöä.
VastaaPoistaHeippa! Juu, meidän kieliproggis on tosiaan vielä ihan teoriatasolla, käytännössä homma ei varmaan tule olemaan ihan noin yksinkertaista...Alussahan on helppo pälättää suomea, kun vauva ei paljon vastaile mutta kun alkaa todenteolla puhumaan niin saattaa olla kinkkisempää. Mutta aiotaan nyt ainakin yrittää. Olisi kiva että Suomen suvun kanssa voisi puhua suomeksi, helpottaisi kovin ja tottakai suuri rikkaus myös. :) Että katsotaan kuin käy, raportointia varmaan luvassa...
VastaaPoistaEnsivisiitillä! Hauskan oloinen blogi sinulla.
VastaaPoistaJa sitten itse asiaan ja ensiksi hieman taustaa: Olen kolmen täysin kaksikielisen lapsen (12, 9, 6 v.) äiti. Mieheni on suomenruotsalainen ja minä suomenkielinen. Asuimme kaksikielisessä Porvoossa kunnes esikoinen oli 6 v. keskimmäinen 3,5 v. ja kuopus 3 vko. Silloin muutimme Pariisiin, jossa asuimme seuraavat 4 vuotta. Seuraava maa paikka oli Peking, jossa asumme nyt kolmatta vuotta. Lapset puhuvat nykyisellään kahden kotikielen lisäksi sujuvaa riikinruotsia (oppivat Pariisin ruotsalaisessa koulussa) sekä erinomaista englantia (oppivat Pekingin kansainvälisesä koulussa) sekä arkitarpeiksi ranskaa ja hieman mandariinia.
Kaksikielisyydestä: Tärkei neuvoni tuolevalle/tuoreelle äidille on olla JOHDONMUKAINEN: Vaikka lapsen 100 ensimmäistä sanaa olisivat ranskaksi, jatkat vai suomen pälätystä. Lapsi ymmärtää kaiken ja jonain päivänä aloittaa myös puhumisen. Minäkin olin ensimmäisen 1,8 vuotta "mamma", vaikka itseäni äidiksi kutsuinkin. Mutta eräänä päivänä muutuin yhtäkkiä "äidiksi" ja vähitellen alkoi suomea tulla enemmän ja enemmän minulle puhutaessa. Ei vain saanut luovuttaa.
Lapsi ei sinänsä ajattele kyseessä olevan kaksi eri kieltä, vaan että tälle ihmiselle puhun näin ja tuolle noin. 1,5 vuotiaana esikoisella oli silmätulehdus ja yritimme laittaa nukkuvalle lapselle (älytön idea sinäänsä!) tippoja. Mieheni yrittäessä huusi lapsi enensekaisesti nej nej nej ja minu säheltäessäni ei ei ei... Tajusimme lapsemme olevan kaksikielinen.
Vaikeaa on toki tilanteissa, joissa kukaan muu ympärivistä ihmisistä suomea puhu, mutta pidä pintasi ja puhu lapselle aina suomea. Kyllä ne muut ymmärtävät äänensävystä kehutko vai torutko! Äidinkieli on arvokas asia, jonka vain sinä voit lapsellesi antaa! Suomenkielen taito on myös ainoa keino lapsillesi pärjätä Suomessa koskaan, siellä kun ei noita muita kieliä oikein arvosteta tai uskalleta käyttää...
Onnea tulevaan ja hyvää jatkoa! Terveiset kesälomareissulta kauniista suomalaisesta saaristosta.
Moi!
VastaaPoistaMemmu mielelläni juttelen sun kanssa kaksikielisyydestä käytännössä kun nähdään. Alle kolmivuotiaiden kaksikielisyys kuuluu tiiviisti mun työhön... :) Mulla on hyvät vinkit miten suomea puhumatonkin saadaan sitä puhumaan!! t. Hanna-Mari