Chanté Nwel

Joulua pukkaa tänne lämpöönkin, vaikka itsellä on joulufiilis hakusessa - kuten tuntuu olevan kaikkien muidenkin vuosittaisten juhlien kohdalla -jotenkin ilman vuodenaikoja ne tuntuvat menettävän merkityksensä.  Olen kuitenkin pikkuhiljaa alkanut pitämään karibialaisesta joulumeinigistä, joka on oikeastaan täysi vastakohta suomalaiselle...Mutta syvempää analyysia luvassa lähempänä joulua.

Viime perjantaina oltiin Chanté Nwél eli joululaulu-iltamassa joka oli samalla myös paikallisten Couchsurffaajien tapaaminen. Kyseiset häppeningit on perinteisesti ilmaisia, mutta toimivat piknikperiaatteella. Illan aikana bändi soittaa ja vieraat laulavat "karaokena" mukana. Välillä käydään tankkaamassa ruokaa ja juomaa. Rommi on tietty juomana kunniassaan, ja avaa kummasti äänijänteitä...Täkäläiset joululaulut eivät olekaan mitään mollivoittoisia ja hartaita veisuja, vaan rytmikkäitä ja tanssittavia kipaleita, jotka noudattaa afrikkalaisperäistä esilaulaja- kuoro(vastaaja) rakennetta.Chanté Nwel:it ovat tosi suosittuja, ja niitä järkätään niin suvun kesken kuin järjestöjen tai koulujen piirissä.  Allaolevasta videosta saa ideaa  minkätyyppisestä musiikista on kyse.  Kivaa oli ja tavattiin uusia tyyppejä, ja meillä onkin nyt yötä  yksi sveitsiläinen surffaaja johon tuolla tutustuttiin.

"Ura"ahdistus

"Ura" heittareissa ihan sen takia että koko ajatus tuntuu tällähetkellä hyvin utopistiselta. Tähän asti aika rikkonaista "uraa" olen tehnyt opiskeluiden ohella ja välissä lähinnä kassana, HeVi-osastolla, Hesessä, tarjoilijana, turistioppaana, henk.koht. avustajana ja nuorten työpajan paperinpyörittäjänä.
 Tällä hetkellä olen jälleen iloisesti työtön, koska nuoristyöpajan soppari loppui pari viikkoa sitten. Järjestön pitäisi tosin saada DTEFP:ltä (Direction du Travail) ja Pôle Emploi:lta (työkkäri) lupa ensi vuoden pajallekin, mutta sitä odotellessa... Työ kyseisessä järjestössä on usein todella hermoja raastavaa (lue:mulla ei ole tarvittavia kompetensseja plus asiat hoidetaan vasuroiden, viime hetkellä paniikissa ja suhteita venytellen laillisuuden rajamailla). Kaikki tämä ja yleinen turhautuminen siitä, että meni opiskelemaan maisteriksi ja sitten heittämään kaikki mahikset työllistymisestä kankkulankaivoon muuttamalla jonnekin karibian perähikiälle, on saanut aikaan pienen tulevaisuusahdistuksen. Eikä antropologia varsinaisesti mikään "varman työpaikan" ala myöskään ole...Mutta mutta, mitäs sitä ei rakkauden eteen tekisi, enkä tätä päätöstä kadu, en vainkaan. Aitiys ja onnellinen parisuhde on kuitenkin mulle niin paljon tärkeämpiä kuin hyvä työpaikka.

Mutta silti, jonkinlainen "Ranskan plan B" tulisi laittaa pikkuhiljaa vireille. Vaihtoehtojahan on oikeastaan muutama. Eka mahdollisuus olisi muuttaa mannerranskaan, jossa töitä/koulutusta  on rutkasti enemmän. Tämä on mietintähatussa. Toinen, työllistymistä edes himppusen koulutusta vastaaviin hommiin helpottava vaihtoehto on jonkinlaisen ranskalaisen diplomin hommaaminen ja kielitaidon hiominen.  Tällähetkellä kiinnostaa sosiaaliala ja turismi. Tai jos olisin rohkea ja megalainakelpoinen, perustaisin saarelle sen ensimmäisen (!) hostellin. Kolmas, ja kaikkein epätodennäköisin mahis on takaisin Suomeen muuttaminen. Itseasiassa meidän olisi mahdollista muuttaa noin vuodeksi, koska Roméo saa pian fonctionnaire-tittelin, ja saa pitää vuoden pituisen palkattoman sapattivapaan samalla säilyttäen työpaikkansa... Mutta pysyvä muutto kylmänkalseaan Suomeen kielitaidottomana ei siippaa liiemmin houkuta. Vaikka ainahan kielen voi oppia ja sairaanhoitajista on Suomessa pulaa,eli pitäisi vaan oppia kestämään itse maata, ilmastoa ja sen kansalaisia. ;)
Eli tälläisiä täällä nyt pähkäillään... Mitä sitä elämällään tekisi? Saanko koskaan alan töitä Ranskasta tai edes jotain sinnepäin? Vinkkejä ja vertaiskokemuksia otetaan mielellään vastaan.

Meripihkahippeilyä

Tänään pääsin selville mua pitkään ihmetyttäneestä paikallisesta ilmiöstä - miksi ihmeessä monella vauvalla on meripihkakaulakoru tai rannekoru? Etsiskelin tietoa vauvojen hampaidenpuhkeamisesta, Frida kun on ollut oudon väsynyt ja kärttyinen viime päivinä ja etenkin alkanut itkeskelemään/saamaan raivareita kesken syömisen.. Kuolaakin tuotetaan suurissa määrin ja olin näkeväni hampaan kuultavan ikenen alta..Ainakin olisi looginen selitys vaivoille, vaikka keskimääräisesti melko aikaisessa hampaat olisivat kyllä...Mutta jokatapauksessa,  hammasteemalla surffatessa esiin putkahti meripihka.

 Meripihkakoruja vauvoille markkinoivien sivujen mukaan meripihka vapauttaa eteerisiä öljyjä ihokontaktissa, joilla on rauhoittava vaikutus vauvaan. Lisäksi ylistetään matskun "terapeuttisia"' vaikutuksia - meripihka alentaisi kuumetta, karkottaa stressiä (siis jo vauvat ovat stressaantuneita??), stimuloi verenkiertoa jne... Nettien keskustelupalstoilla ranskalaiset mammat ainakin ylistävät korujen toimivuutta - vauvelit eivät ole juurikaan kärsineet tai oireilleet hampaitaan. Hipeimmät "lataavat" kaulakorujaan auringossa koska ilmeisesti ajan myötä ne kadottavat voimaansa...

Kyseessä onkin kansanlääketieteeseen kuuluva vanha uskomus ja vauvoille on ollut tapana kyseisiä koruja antaa ainakin Saksassa ja Ranskassa. Mielenkiintoista on se, kuinka tällaiset Wanhan Ajan kikat tulevat uudestaan muotiin tämänhetkisen luomu-eko-takaisin luontoon ja maalle-hidasta- mentaliteetin myötä. Vanhassa vara parempi, isoisoäidit tiesivät paremmin? Aina perinteisyys ja luonnomukaisuus ei kuitenkaan ole tae toimivuudesta - kansanlääketiede kun on sekoitus niin maagisia uskomuksia ja käytänteitä kuin lääkinnällisesti toimivien kasvien käyttöä. Uskokoon ken haluaa, meillä taidetaan tyytyä ihan puruleluun mutta onhan nuo ainakin ihan nättejä. Mietityttää kuitenkin, että mitä on se mystinen eteerinen öljy jota tulisi pihkasta vapautua ja onko sillä todistettavasti mitään vaikutusta...Olen melko skeptinen kaikenlaista New Agelta/kiviterapialta haiskahtavaa kohtaan ja näihin tämäkin mielessäni rinnastuu...  Onkos Suomessa kukaan törmännyt vastaavaan?

Lenkkeilyn ilo

Odota, pliis...

Olen todennut kertyneiden raskauskilojen olevan melko sitkeää laatua. Myönnettäköön, että mitään sen suurempia ponnistuksia en ole niiden karistamiseksi myöskään tehnyt. Syömisiä olen jonkun verran koittanut tarkastella - tosin usein tulee naposteltua vähän kaikenlaista ja pahimmaksi viholliseksi on osoittanut Nutella-purkki (jossa on ihan jumalattomasti kaloreita!) ja muu suklaa. Suomessa gradua tehdessä megastressaanuneena löysin henkireiäksi hölkkälenkit ja afrotanssin. Täällä juoksu on jäänyt, koska toisin kuin kotomaassa, sitä ei vaan voikaan heittää tennareita jalkaan ja lähteä ulko-ovelta juoksemaan. Jollei siis halua jäädä auton alle.

Täällä pullotetaan Didier kivennäisvesi

Eilen kuitenkin yllätin itseni ja avokin hinkumalla aamulenkille. Hurautettiin siis autolla Fontaine Didieriin, joka on kaupungin virallinnen "parcours santé". Kyseinen tie johtaa Dider- pullovesitehtaalle, on kaupungin syrjällä ja kulkee sademetsän läpi. Ei siis tarvitse pelätä juurikaan autoja (muutamia tosin kulkee, mutta osaavat varoa lenkkeilijöitä) tai hengitellä pakokaasuja. Vedettiin tunnin lenkki, itse lähinnä kävelin ja välillä koitin vähän hölkätäkin huonolla menestyksella. Roméo hölkkäsi edellä eikä edes hengästynyt toisin kuin eräs...Mutta tästä se toivottavasti lähtee, vannoin että ainakin kerran viikossa on ehdittävä lenkille tästä lähin. Tuon tehtaan ohitse lähtee muuten sitten polku sademetsään joka seurailee jokea ja johtaa lopulta Balataan, tarkemmin Absalonin entiselle kylpylälle.






Sehän on karambola

Vauvauutisista,päivää!

moikattiin takapihan banskuja

Noniin. Yleisön (iso-isovanhempien;)) pyynnöstä tässä muutama tuore otos friidusta. Tytsi taytti jo neljä kuukautta ja on alkanut todenteolla sosialisoimaan - naaman vääntely ja sössöttäminen palkitaan riemunkiljahduksilla ja kikatuksella. Vatsamakuulla (jota ei kyllä muisteta aina treenata) hartiat nousee ja pääkin pysyy jo pystyssä  melko pitkiä aikoja. Suurta hupia on kylvyssä polskiminen ja apinointi, ihan hirmunen meininki aina päällä. Kylpy"transat" eli semmonen istuin on ollut kyllä hyvä hankinta. Kiinteitä alotellaan ihan näillä näppäimillä - varmaan perinteisesti perunalla. Frida kun on taas alkanut heräämään yöllä vaatimaan sapuskaa. Ollaan aloitettu jo lisäämällä simmosta vauvojen viljajauhetta tuttipullon sekaan, ja hyvin on maistunut. Kestovaippoja käytetään osa-aikasesti, seimessä kun eivät niitä hyväksy eli ovat kolme pv viikossa  pois pelistä. Yöllä muutaman vuotokerran jälkeen ollaan kanssa siirrytty normivaippoihin - en jaksa nousta yöllä vain siksi, että vaippa tulisi vaihtaa...Ekorikollista, mutta tähän nyt ollaan päädytty. Täytyisi kyllä ottaa selvää yövaippavaihtoehdoista, jos jollain vinkkejä niin otetaan mielellään vastaan!  Ei muuten otettu huomioon paikallista ilmastoa kestoprojektia suunnitellessa - kestää meinaan hetken kuivua ja eivät kuivu juuri ollenkaan pilvisellä/sateisella säällä. :) Mutta yritetään kyllä jatkaa kestoilua, on se vaan kuitenkin niin hirmuinen jätemäärä mitä noista kertavaipoista kertyy...

Eli oikein hyvin  pyyhkii toistaseksi, kipeenäkään ei olla vielä oltu vaikka varmaan ihan ajan kysymys, seimessä kun kaikki pöpöt kiertää.

Lisko <3 ja banaaninkukka

Risteilykauden korkkaus

Eilen vedin kauden ensimmäisen "Walking Tour"in amerikkalaisille turisteille. Kauden ensimmäinen risteilijä "Noordam" saapui poikkeuksellisesti Martiniquelle St.Lucian tilanteen takia. Tomas nimittäin pyyhkäisi saaren yli tappaen 12 ihmistä ja aiheuttaen mutavyöryjä jne. Täältä onkin kerätty ruokahätäapua napureille, jotka on kuljetettu veneellä St.Lucialle joka on vaan 37 km päässä...

Tuli vähän kiire muistella "speechiä" eli mitä kaikkea pitikään mistäkin monumentista tai kohteesta kertoa. Sain nääs vasta edellisiltana  tiedon kierroksesta ja siitä on hetki kun en näitä hommia ole tehnyt. Mutta ihan hyvin meni paniikkikertauksella, mitä nyt en ollut perillä muutaman kohteen saneerauksesta ja vuosiluvut meni tarkkuudella "1900-luvun alusta"...Pari turistia oli ollut Helsingissäkin, Baltic Cruisella.

Martiniquen risteiijäturismille ei kyllä kuulu hyvää. Tänä vuonna saarella pysähtyy vain 64 laivaa, joka on 46% vähemmän kuin viime vuonna ja median mukaan kaastrofaalisin tilanne 17 vuoteen. Allaolevasta taulukosta saa vähän käsitystä tilanteen kurjuudesta.

Risteilymatkustajien määrän kehitys vuodesta 1966 Mtqlla

Kurjasta tilanteesta on syytetty Helmikuun 2009 yleislakkoa, joka pelästytti risteily-yhtiöt, mutta koko totuus on monimutkaisempi. Ensinäkin Martinique on kohteena hintatasoltaan paljonpaljon kalliimpi. Turistiekskursiot maksavat täällä rutkasti enemmän kuin vaikkapa St.Lucialla ja Dominicalla. Toisekseen saari on ranskankielinen ja Ranskisten englannintaitohan tiedetään..Samoin asiakaspalvelun ystävällisyydessä olisi usein peilinkatsomisen paikka. Lisäksi päivittäiset ruuhkat Fort-de-Francen ympärillä estävät turisteja vierailemasta esim. saaren pohjoisosassa...
Vetailun vuoksi:  vuonna 2009 Martiniquella vieraili 69 700 risteilijäturistia, kun taas vaikkapa Bahamalla heitä käväisi 3 miljoonaa, Sainte Lucialla 699 300 ja Dominicalla 532 400. Eli petrattavaa olisi, ja paljon.

Kaksikielisyyslinkkejä à la Maurelita

Linkkivinkkinä lasten kaksikielisyyteen kasvamisesta kiinnostuneille - tsekatkaa Pariisinsuomalaisen Maurelitan raportti Pariisissa järjestetystä monikielisyyttä käsittelevästä seminaarista ("Monikielisen kulttuurin seminaarin kooste").
Kyseessä etenkin ranskan opiskelijoille mielenkiintoinen blogi, koska blogin tekstit ovat niin suomeksi kuin ranskaksi. Suosittelen!

Tässä vielä Maurelitan listaamat linkit monikielisyyden tukemiseen:

Suomikoulut.fi : Näin vaalit kielitaitoa ja Yksi kieli, monta kieltä- asiantuntija-artikkeleita

Solki (Jyväskylän yliopiston soveltavan kielentutkimuksen keskus) : Määritelmä kaksikielisyteen kasvamisesta
Kotiperuskoulu : ulkomailla asuvien suomalaislasten ja -nuorten oma koulu
Francois Grosjean : Bilingual - Life and Reality
Satunetti - paikka jossa lapset ja lapsenmieliset voivat kuunnella satuja
Ekapeli - oppimispeli, joka harjoittaa lukutaidon perusteita

Kapulasta kiinni

Tästä piti tulla taas yksi töissä-on-niiiin-vaikiaa ja vauvaakin ahdistaa seimessä valituspostaus, mutta onneksi Airelle säästi teidät tältä heittämällä minua meemillä:

Eli saattekin sen sijaan lapsuusmuisteloita, ihanaa!

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen ”Mikä sinusta tulee isona"?

Musta piti vauvakirjan mukaan tulla arkeologi :). Syynä tietty Indiana Jonesit. Eikä sitten ihan hirveän vikaan mennyt, koska olen lukenut antropologian maisteriksi (no okei, paperilla etnologi mutta kurssiakaan en oo ainetta lukenut, kiitos vaan yliopistouudistus). 

2. Mistä sarjakuvista pidit eniten?
Iskä luki mulle alle kouluikäsenä Tinttejä iltasaduksi. Eli ne ja meille tilattu Akkari on tullut tutuksi jo ihan pienestä pitäen...Luin paljonkin sarjiksia, alotin Asterixilla ja näillä edellisillä, myös Anu&Antti- nimistä sarjista haalisin divarista. Myöhemmin teininä sitten kaikkea Moebiuksesta Elfquestiin ja Sandmaniin.

3. Lempileikkejäsi

Näitä riittäis! Erilaiset barbi-ja mielikuvitusleikit jotka kulkivat nimellä "Itse joku"-leikki. Leikittiin esim.oravia.Yksi ihan paras leikki oli se,  jossa meidän iskä oli susi (mahtavaa eläytymiskykyä osoittaen, että special thanks sinne), jota sitten juostiin karkuun eri suojapesille.. Majojen rakentaminen, omenoiden heittely ohiajavien autojen renkaiden alle, kirkonrotta, twist, hyppis, 10 tikkua laudalla, heppaleikit jnejne...Tulee ihan nostalginen olo tässä. Nykyään tuntuu että monilla lapsilla ainoa "leikki" on tietsikalla pelaaminen eikä enää ole sellaisia kadunvarsien/naapuruston lasten muodostamia leikkiporukoita. Vai onko tämä vaan kuvitelma ja tarkoittaa sitä että olen kovaa vauhtia mummoutumassa?

4. Parhaat synttärisi ja miksi?
Meillä oli aina huippuja synttäreitä, kiitos lastenmielisten vanhempieni. ;) Erilaista ohjelmaa oli aina järkätty ja usein vietettiin naamiaisia. Mieleen on erityisesti jäänyt aarteenetsintäteemalla järkätty juhla jossa kirmattin pitkin pihaa ja metsää eri rasteilla (olikohan 10vee bileet?).


Halloween? Meitsi keskellä irvistävä kakara. Mies vasemmalla ei ole Ozzy vaan miun issee ;)

5. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?
Matkustaa vielä enemmän ja elää villiä seikkailijattaren elämää...Mutta vielhän sitä kerkiää!


6. Ensimmäinen lempiurheilulajisi
En ollut kovinkaan liikunnallinen lapsukainen, inhosin koulun liikkatunteja. Luistelu oli ehkäpä lempparilaji, hiihtoa vihasin. Niin ja ratsastus ja heppojen palvonta oli kanssa rakas harrastus.


7. Ensimmäinen musiikki-idolisi
Tsihii, ysikytluku oli musiikillisesti aika karmiva vuosikymmen...Ensimmäinen fanituksen kohde oli (kröh,kröh) Kaija Koo. Sitten tulivat "iki-ihana" Bon Jovi (eikä Take That - meidän luokan tytöt jakautui näihin kahteen leiriin), Taikapeili ja Movetron. Sittemmin musiikkimakuni on hioutunut.


8. Paras joulu- tai muu lahjasi
Oma mankka ja kannettava CD-soitin taitaa pitää kärkisijaa...Barbit tietty oli kanssa kova juttu. Muuten muistiaukko tässä kohtaa.


Haastan ainakin Nyyn ja Eltsun muistelemaan menneitä

Toussaint

Toussaintin viettoa Fort-de-France:ssa.

Ihmisiä oli liikkeellä paljon. Perheet kokoontuvat hautojen edustalle muistelemaan edesmenneitä, sytyttävät kynttilän, tuovat kukkia. Monilla on mukanaan retkituolit joilla istuvat juttelemassa. Hautausmaan portilla kaupustellaan kynttilöitä ja kukkia, pähkinöitä syötäväksi...Hautausmaa oli todella kaunis kynttilämeressään ja tunnelma harras mutta iloinen.Vanhana hautausmaafriikkinä me likes.

Aikamoinen Halloween-hauta, uinuuko täällä vampyyri?